Uskonto ja homous

Olen 39v "nuori" mies käyn silleen kivasti kirkossa sunnuntaisin ja varmasti olen täyshomo koska melkein joka kulmassa törmään _todella_ upeisiin nuoriin miehiin joista en tahtoisi päästää irti.
Olenko täys sekopää vai onko mitään ratkaisua näkyvissä kun tuntuu vahvasti ettei uskova voi olla näin täyshomo?
Help pliis..

Moni homo näyttää pärjäävän uskossaan niin, että alkaa tulkita uskontoa siten, että siitä ottaa vain ne osat jotka sopivat itselle ja jättää hankalat kohdat (esim. selityksenä "vanhentuneita" pois). Onko lopputulos sitten kristinuskoa vai mitä riippuu ihan siitä kuka arvioi.

EDIT: Lisäys:

Siis tämä on ihan tällainen pakanan kommentti. En ymmärrä uskontoasioista mitään... koko homma vaikuttaa ulkopuolisen silmissä aika oudolta taikauskoiselta puuhastelulta.

Jos hyväksyt, että olet täysin sekopää, niin ei ole ongelmaa. Hullut eivät yleensä tiedä olevansa sellaisia. Kysymyksesi oli sellaista tasoa kuin, että: "olenko homo, kun teen tällaista?". Voiko tuohon edes vastata?

1) saako homo käydä kirkossa?
2) saako homo ihastua miehiin?
3) voiko uskoa Jumalaan?
4) voiko hullu olla uskovainen?
5) voiko uskovainen olla hullu?

No, mitä itse luulet? Valitettavasti valintoja joutuu tekemään ja ottamaan niistä myös vastuun." Ne kirjoitti ranneliikkeessä, että saan tehdä tällai! Mulla on sit lupa!"

"Olenko täys sekopää vai onko mitään ratkaisua näkyvissä kun tuntuu vahvasti ettei uskova voi olla näin täyshomo?"

Usko, ateismi, sekopäisyys, hulluus sekä seksuaalinen suuntautumien ovat tietysti myös yksityisyyden piiriin kuuluvia asioita. Tosin sekopäisyys ja hulluus ovat vaikeammin "piilotettavia" ominaisuuksia, kuin muut. Jokainen taaplaa tyylillään, ja tuskin tässä asiassa mitään 100% oikeaa kantaa on olemassa - mielipidehän riippuu aina vastaajasta.

Se, että alapäässä heittää sentin, ei haittaa ketään, mutta millin virhe yläpässä näkyy (ja kuuluu) kaikille. ;)

Kiitos kaikille pikaisesta vastauksista, tuntuu että jatkan tämän yhteiselon kanssa vaikka välillä tuntuukin ristiriitaiselta.
Mutta minkäs tikanpoika luonnolleen tekee :)

Hyviä viikonloppuja kaikille.

Jukka kirjoitti: "Moni homo näyttää pärjäävän uskossaan niin, että alkaa tulkita uskontoa siten, että siitä ottaa vain ne osat jotka sopivat itselle ja jättää hankalat kohdat (esim. selityksenä "vanhentuneita" pois). Onko lopputulos sitten kristinuskoa vai mitä riippuu ihan siitä kuka arvioi."

Ihan täysseko selitys. Itse en löydä mitään ristiriitaa uskoni ja homouteni välillä.

Kannattaa lukea http://ranneliike.net/pride.php?alue=homoFAQ#synti

Muistaakseni Martti Nissisen kirjassa "Homoerotiikka Raamatun maailmassa" on tosi hyvin kerottu asioista. Muistaakseni kirjassa sanottiin, että tämä kohta Mooseksen kirjassa, mikä kieltää homoseksuaaliset teot olisi vain kohta, jossa kerrotaan sellaisista "pakanallisista" palvontamenoista (esim. temppeliprostituutio), joita juutalaiset eivät saisi harjoittaa.

Ja onhan Raamatussa Daavid ja Joonatan.

Valitettavasti tietyt ääri"kristityt" lukevat Raamattua (valikoimistaan kohdista) kirjaimellisesti eivätkä edes suostu pohtimaan, että mitä milläkin on pohjimmiltaan haluttu sanoa.

genesis kirjoitti: "Olen 39v "nuori" mies käyn silleen kivasti kirkossa sunnuntaisin ja varmasti olen täyshomo koska melkein joka kulmassa törmään _todella_ upeisiin nuoriin miehiin joista en tahtoisi päästää irti.
Olenko täys sekopää vai onko mitään ratkaisua näkyvissä kun tuntuu vahvasti ettei uskova voi olla näin täyshomo?
Help pliis.."

Varsin hyvin on minulta ainakin onnistunut kirkossa käynti ja homoseksuaalisuus. Ei onkelmaa...

sleepygay kirjoitti:

> "Ihan täysseko selitys. Itse en löydä mitään ristiriitaa uskoni ja homouteni välillä."

sekä jatkoi:

> "Valitettavasti tietyt ääri"kristityt" lukevat Raamattua (valikoimistaan kohdista) kirjaimellisesti(...)"

Tuot esiin sangen käytännönläheisesti juuri se mitä tahdoin sanoa. Sinä siis tulkitset raamattua niin kuin se sinulle henkilökohtaisesti ja omiin tarkoituksiisi parhaiten sopii (niin, että ei tule ristiriitaa itsellesi). Nuo toiset eivät sitä tulkitse vaan pyrkivät lukemaan sen niin kuin siinä on kirjoitettu. Tämän vuoksi alennat heidän kristillisyytensä lainausmerkkien sisään. Voin hyvin ymmärtää, että he varmaankin laittavat sinun kristillisyytesi lainausmerkkien sisään.

Ilmeisesti en kirjoittanut ensimmäistä viestiäni tarpeeksi selvästi. Kiitos että autoit näyttämään asian käytännössä!

Ensiksikin, mitä väliä on, mitä toiset ajattelevat? Ihastua voi vaikka pop laulajaan. Kuitenkin on sillä tavalla, että uskonnollisissa yhteisöissä on oma käyttäytymistapansa, mutta mitä sillä on väliä, kun he eivät voi tietää muuta kuin mitä kerrotaan tai otetaan puheeksi. Jos ei puhu omasta yksityiselämästään sanaakaan, niin sitä ei ole olemassakaan heille. Kaappihomous on ainoa keino olla siellä mukana, mutta senhän me jo tiesimmekin. Jos nostaa kissan pöydälle, niin tietää mitä tuleman pitää. Jos haluaa olla huomion keskipisteenä, voi olla avoin. Sen seurauksethan tiedämme. Naimattomuus sinänsä ei ole synti.

Kiitos linkistä sleepygay, tuon lukeminen auttoi huomattavasti nyt on olo paljon rennompi etten teekään niin isoa syntiä vaikka ihastukin saman sukupuolen edustajaan ja voin vapain mielin käydä kirkossa.
Eikä Sinulla ollut aiemmin minkäänlaista syyllisyyden tunnetta asiasta?

Huoh, kun noita ihania-kauniita miesihmisiä tulee vaan niin usein nykyään vastaan, missäköhän vika?
Enkä silmäni elämän kauneudelle on avautunut paremmin.

Kiitoksia.

Niin mut sä kuitenkin teet syntiä, genesis?

Siihen synnin tekemiseenhän koko kristinusko perustuu, ihminen on syntinen. Minullakaan ei tee tiukkaa käydä kirkossa homoudesta huolimatta, ihan sama jos homous tekee minusta enemmän syntisen kuin jostain normiheterosta, pitää vaan ottaa ehtoollista useammin ja enemmän. ;) Eikä homoudesta kannata tuntea hirveästi synnintuntoa minun mielestäni juuri tuon takia, että kristinusko opettaa, että ihminen on syntinen. Tuo väittämä ainakin minulle merkitsee sitä, että syntiä tulee tekemään vastaisuudessakin, eikä siinä lopullisessa syntilistassa käsi kädessä pojan kanssa kulkeminen ja seksuaaliset ajatukset paljoa paina ja taitaa homoseksuaalinen seksikin olla ihan pikkujuttu. Voi olla, että olen kadottanut koko synti-käsitteen merkityksen ja että jokainen ihminen pystyy olemaan syntiä tekemättä, anteeksi, jos näin on asia. Minulle Jumala on anteeksiantava ja meistä syntisistä kovasti pitävä, vaikka hänellä nyt sattuu olemaan vinksahtanut huumorintaju.

kcrf82, mutta eikö syntien anteeksisaamisen edellytys ole katumus ja pyrkimys parannukseen? Jeesuksen sanoin: "Mene, äläkä enää tee syntiä."

Mitäpä jos käyttäisimme aikaamme enemmän sen pohtimiseen, että millaiset tekomme loukkaavat toisia ihmisiä ihan täällä reaalimaailmassa, jokapäiväisessä elämässämme. Jokaisella ihmisellä on taatusti varaa kehittyä eettisessä mielessä paremmaksi ilman että oikean ja väärän määrittelemisessä tarvitaan ainoatakaan auktoriteettia.

Enter: enhän kait tee syntiä jollen harrasta seksiä toisen kanssa?
vaiko(ko)?
Tai kyllähän jo pelkkä ajatus tuohon riittää.

Jukka kirjoitti: "Tuot esiin sangen käytännönläheisesti juuri se mitä tahdoin sanoa. Sinä siis tulkitset raamattua niin kuin se sinulle henkilökohtaisesti ja omiin tarkoituksiisi parhaiten sopii (niin, että ei tule ristiriitaa itsellesi)."

Eli siis olet sitä mieltä, että ainut oikea kristitty on Raamattua sanasta sanaan lukeva kreationisti. Hups, alkoipa käydä kristityt vähiin. Ja olet ihan totissasi sitä mieltä, että jos Raamatun sana jättää tulkinnan varaa, minun on automaattisesti valittava se huonoin mahdollisuss minulle, jotta en vahingossakaan tulkitisisi Raamattua itselleni edullisella tavalla?

Tosin, loppujen lopuksi omilla tulkinnoillani ei ole mitään väliä, koska kaikesta päättää lopulta Jumala. Olisi sitten kyseessä homo- tai fundiskristitty.

sleepygay kirjoitti:

> "Eli siis olet sitä mieltä, että ainut oikea kristitty on Raamattua sanasta sanaan lukeva kreationisti."

Sinä *itse* laitoit nuo toiset lainausmerkkeihin. Sinä (en siis minä) kirjoitit:

> tietyt ääri"kristityt" lukevat

Oma epäilyni sen sijan on se, että sinä omine tulkintoinesi saat myös heiltä lainausmerkit sanan "kristitty" ympärille.

Unohda äärikristityt. Kysyn nyt ihan erikseen viestejäsi lukeneena, että ihanko tosissasi olet sitä mieltä, että ainut oikea kristitty on Raamattua sanasta sanaan lukeva kreationisti? Siis, että Raamattua ei saa tulkita mitenkään.

Uskonnottomana on tuohon mahdotonta vastata. Vähän sama kun arvioisin ei-kommunistina ovatko taistoslaiset ainoita oikeita kommunisteja.

Mutta minusta siinä on kyllä jokin älyllinen ristiriita, että on olemassa uskonto "X" jota voidaan tulkita tuhannella eri tavalla - ja jokaisen mielestä heidän oma tulkintansa on se oikea. Sinäkin laitat ne muut lainausmerkkeihin.

Jukka & Sleepygay:

Minä näkisin asian enemmänkin niin, että jokainen kristitty tulkitsee Raamattuaan, kuten parhaaksi näkee. Kyseessä on joka tapauksessa ja aina se, mitä kohtia siitä Kirjasta painottaa ja mitkä jättää painotukseltaan vähemmälle arvolle. Esimerkiksi joku kiltisti kuriin ja Herran nuhteeseen kasvatettu katolilaispoika saattaa kunnioittaa isäänsä ja äitiään yli kaiken muun, mutta silti hillua katujengissä ja silloin tällöin varastaa jotain tuntematta sen suurempia tunnontuskia. Ja tämä samainen katolilaispoika saattaa silti olla sitä mieltä, että esim. evankelis-luterilaiset ovat "lahko" (huomatkaa lainausmerkit).

Jukka loihtihe lausumahan: "Mutta minusta siinä on kyllä jokin älyllinen ristiriita, että on olemassa uskonto "X" jota voidaan tulkita tuhannella eri tavalla - ja jokaisen mielestä heidän oma tulkintansa on se oikea. Sinäkin laitat ne muut lainausmerkkeihin."

Näkisin jokaisen maailmasta löytyvän uskonnon tällaisena. Ongelmana nykyajan maailmassa on ennemminkin juuri se, mistä aiemminkin on puhuttu: jokaiselle sopivien uskonkappaleiden poimiminen ja - ehkä erityisesti (itämaisia uskontoja tuntematta) - Kristinuskossa maallistuminen. Papit eivät enää ole auktoriteetti. Valitettavasti.

JohnnyFinlandin sormista poimittua: "Mitäpä jos käyttäisimme aikaamme enemmän sen pohtimiseen, että millaiset tekomme loukkaavat toisia ihmisiä ihan täällä reaalimaailmassa, jokapäiväisessä elämässämme. Jokaisella ihmisellä on taatusti varaa kehittyä eettisessä mielessä paremmaksi ilman että oikean ja väärän määrittelemisessä tarvitaan ainoatakaan auktoriteettia."

Periaatteessa olen samaa mieltä, mutta siinä mielessä en, että näkisin auktoriteetteja tarvittavan. Kautta historian heimoilla ja kyläkunnilla ja jopa pienillä kaupungeilla on aina ollut muutamakin auktoriteetti ja ilman sellaisia tulisi mahdollisesti kaaos. Entisaikaan kelttien keskuudessa oli normaalia, että miehet tekivät normaalit päätökset, mutta naiset sanoivat, koska mennään sotimaan. :) Vielä 1900-luvun alkupuolella pienissä kylissä kirkko saattoi olla kylän keskus ja pappia kuultiin pienissäkin asioissa.
Mutta siinä Johnny on aivan oikeassa, että meidän pitäisi keskittyä miettimään eksistentiaalikysymysten sijaan/rinnalla omia tekojamme tässä maailmassa. :)

Oma näkökantani on, että uskontoihin ja jumaliin liittyvät kysymykset ovat aina vaikeita, mutta ah niin tarpeellisia. :)

--Druusi, pakana

Huoh, nyt sitten loppui elämä. kaiken lisäksi käytän mielialalääkkeitä ja viimeisestä masturbaatiosta on yli vuosi :(
Nyt sitten yhtenä iltana innostuin taas ja aivan turhaan, orgasmia ei tullut milläään, varmasti noiden lääkkeiden syytä koska lekuri mainitsikin aikoinaan että ne vaikuttavat seksielämään.
Nyt en tunne olevani mies ollenkaan, eikä kaduillakaan enään tule niitä kauniita miehiä vastaan huoh...
Tää on sitten tätä taas, toisaalta joidenkin mielestä masturbaatiokin on syntiä elikkä jäähän ainakin sekin pois :/

Minusta Druusin esiintuoman "auktoriteettiuskon" hiipuminen on mitä myönteisin asia, etenkin jos auktoriteettiuskolla tarkoitetaan enemmän tai vähemmän sokeaa uskoa - mitä sellainen usein on. Samoin suhtaudun myönteisesti yleiseseen maallistumiseseen.

Vahvat auktoriteetit ovat uhka kaikenlaiselle "totuuksien" kyseenalaistamiselle, etenkin jos ne nojaavat johonkin tiukkaan maailmanselitykseen - oli kyse sitten hengellisestä tai maallisesta.

Ihmiset osaavat ajatella itse, myös eettisiä asioita, eikä siihen tarvita esimerkiksi uskontoa ja siihen liittyviä valtarakenteita. Ne jotka eivät osaa ajatella, tuskin osaisivat herranpelossakaan. Rikoksia ja koiruuksia on tehty maailman sivu, huolimatta ties millaisista auktoriteeteista.

Erilaisten pappis-auktoriteettien mielenliikkeiden ja maailmantulkintojen oheistuotteena on mm. päästetty päiviltä lukematon määrä ihmisiä, tai ainakin monin tavoin vaikeutettu sellaisten elämää, jotka ovat edustaneet erilaista maailmankäsitystä kuin pappis-auktoriteetin ajatus on ollut. Yhdestä "totuudesta" poikkeaminen on ollut vaarallista. Sama koskee toki monia muitakin auktoriteetteja.

Maallistuminen ei ole ongelma, mutta uskonnollisten tahojen ylivalta on. Kuinka ahtaalla me ei-heterot olisimmekaan, jos esimerkiksi kirkon asema olisi sellainen kuin se menneinä aikoina oli. Luojan(!) kiitos, että papit eivät ole enää entisaikojen tapaan auktoriteetti. Eivätkä kartanoiden isännät, tai kylänvanhimmat.

Etenkin henkilöauktoriteettiuskoon liittyy se, että jonkun katsotaan olevan ylivertaisempi tekemään oikeita ratkaisuja ja päätöksiä. Mitä sokeampaa usko on, sitä todennäköisemmin ylivertaisuus jätetään kyseenalaistamatta siinäkin kohdassa, kun ollaan menossa metsään ja kovasti. Ja mitä tapahtuukaan, kun tähän vielä liittyy vallanhimo... Se ei ole tuntematonta pappispiireissäkään.

Tietysti auktoriteettina voidaan pitää koko yhteisöä (perhepiiri, omat viiteryhmät, suomalaiset, eurooppalaiset, maailman kansat) normeineen, oikeuslaitoksineen, hallintoineen ja ihmisineen. Toisenlaisuudelle ja soraäänille on kuitenkin aina oltava tilaa, etenkin silloin jos toisenlaisuus ja soraäänet eivät vahingoita kanssaihmisiä.

Sanoisinpa, että unilukkareita tarvitaan enemmän kuin auktoriteetteja.

Minä en näe ristiriitaa (en älyllistä tai muutakaan), jos jostain uskonnosta on tuhat, miljoona tai miljardikin erilaista tulkintaa. Sen sijaan älyllinen ristiriita syntyy siinä kohdassa, kun ruvetaan kivenkovaa väittämään että oma tulkinta on ainoa oikea.

Minä en koe uskoa kaikenkattavaksi maailmanselitykseksi tai säännöstöksi, vaan henkilökohtaiseksi työkaluksi työstää asioita, joita ei muuten kykene käsittämään. Enkä aseta uskonnottomuutta tai uskonnollisuutta/uskoa eri tasoille. Eettiseen pohdiskeluun on työkaluja itse kullakin maailmankatsomuksensa yksityiskohdista riippumatta.

Kaiketi kaikenlaisista maailmankatsomuksista tai aatesuunnista riippumatta ihmiset tuntevat jossain muodossa kultaisen säännön. Minusta se on aika hyvä perusta omalle käsitykselle oikeasta ja väärästä. Toki sen päälle tarvitaan yhtä ja toista säännöstöä, kun eri ihmiset kuitenkin haluavat eri asioita. Joku kuitenkin haluaisi esimerkiksi maata kaikkien kanssa kaiken aikaa kaikkialla, mutta suuri osa ihmisistä ei. Näitä ristiriitatilanteita varten pitää olla olemassa yleiset sopivuuden rajat. Omasta mielestäni oikea paikka sopivuuden rajalle on se, ettei aiheuta toimillaan muille vahinkoa.

Uskon, että homma toimii aika hyvin silloin, kun eletään kultaisen säännön hengessä sopivuuden rajan sisäpuolella.

En usko, että uskovan kohdalla Jumala(t)kaan panee pahakseen, jos uskova sattuu olemaan täyshomo. Ei, vaikka tämä eläisi täyttä elämää homona. En usko, että jonkun homous olisi Jumalalta mitään pois.

Druusi kirjoitti: "Periaatteessa olen samaa mieltä, mutta siinä mielessä en, että näkisin auktoriteetteja tarvittavan. Kautta historian heimoilla ja kyläkunnilla ja jopa pienillä kaupungeilla on aina ollut muutamakin auktoriteetti ja ilman sellaisia tulisi mahdollisesti kaaos."

Auktoriteetilla viittasin tapaan, jolla valintoja perustellaan, sokeaa auktoriteettiuskoa: "näin on, koska X sanoo, että näin on". Yhteisöillä voi olla johtajia ilman että he olisivat auktoriteetteja siinä mielessä, että heidän väitteitään tarvitsisi uskoa sokeasti, ilman itsenäistä järkiperäistä arviointia.

Jukka kirjoitti: "Uskonnottomana on tuohon mahdotonta vastata. Vähän sama kun arvioisin ei-kommunistina ovatko taistoslaiset ainoita oikeita kommunisteja."

Höpö höpö. Kyllä minä voin sanoa oman mielipiteeni asiasta, vaikka en asiasta paljoa tietäisikään. Kummasti kirjoituksistasi vain saa sellaisen käsityksen, että minkäänlaista tulkintaa ei saisi tehdä. Kysyinkin nyt siis sinulta, että oletko tosiaan sitä mieltä, että tulkintoja ei saa tehdä tai muuten ei ole tosiuskovainen.

Sitä paitsi, Raamattua on täysin mahdotonta olla tulkitsematta. Tietysti sitä voi koittaa lukea ilman aivoja, mutta on se kyllä äärimmäisen vaikeaa. Ainakin minä voisin kuvitella niin. En ole koskaan yrittänyt lukea Raamattua ilman ajatusta.

Jukka kirjoitti: "Siis tämä on ihan tällainen pakanan kommentti. En ymmärrä uskontoasioista mitään... koko homma vaikuttaa ulkopuolisen silmissä aika oudolta taikauskoiselta puuhastelulta."

Sitä paitsi, jos tosiaan olet uskonnoton, niin parempi termi olisi ateisti. Siis jos et usko mihinkään yliluonnolliseen tms. Nykyisinhän yleensä pakanalla tupataan tarkoittamaan esimerkiksi muinaisuskontojen harjoittajia. Tai ehkä agnostikkokin kävisi. Tietysti saat kutsua itseäsi aivan miksi haluat, kunhan vain sanoin.

sleepygay kirjoitti:

> "Kummasti kirjoituksistasi vain saa sellaisen käsityksen, että minkäänlaista tulkintaa ei saisi tehdä. Kysyinkin nyt siis sinulta, että oletko tosiaan sitä mieltä, että tulkintoja ei saa tehdä tai muuten ei ole tosiuskovainen.

Sitä paitsi, Raamattua on täysin mahdotonta olla tulkitsematta. (...)"

No, jos noin on, niin sittenhän se on ihan sama asia uskooko Aku-Ankkaan vai raamattuun. Molempia kun saa tulkita niin kuin on itselleen sopivinta. Eikö?

sleepygay kirjoitti:

> "Sitä paitsi, jos tosiaan olet uskonnoton, niin parempi termi olisi ateisti. "

En miellä itseäni ateistiksi. Se pitää sisällään kaiketi jotain aktiivista toimintaa, mielipiteen muodostusta jne. Samoin kuin agnostikko.

Lähinnä oma ajattelutapani on se, että minua ei hetkauta suuntaan eikä toiseen se onko joku jumala olemassa vai ei. Ja toisaalta: en usko siihen, että jos olisi olemassa joku jumala, niin sitä yhtään kiinnostaisi se miten maailmankaikkeuden mittasuhteessa kärpäsen paskan kokoinen juttu ( = minä) elämänsä elää.

Mikä tässä uskontokeskustelussa minua kiinnostaa on se, että miten jotkut voivat valita heitä selvästi syrjivän uskonnon opinkappaleekseen. Minusta siinä on jotain käsittämätöntä, jotain masokistista.

Tosin jotkut yrittävät sitten selittää, että ne jotka heitä syrjivät eivät ole niitä oikeita uskovaisia. Laitetaan sana "uskovainen" lainausmerkkeihin silloin kun mielipide on eri kuin oma.

Itsekkään en itseäni ateistiksi sanoisi vaikken kirkkoon enään kuulukkaan ja pidän raamattua lähinnä ihmisten kirjoittamana satukirjana. Oikeastaan en tiedä mihin uskon, mutta jotain kait sitä on meitä voimakkaampaa. :S

Kirkkoon voin liittyä takaisin sitten, kun voin mennä siellä naimisiin miehen kanssa mustan lesbon siunaamana. :)

Jukka kirjoitti: "Mikä tässä uskontokeskustelussa minua kiinnostaa on se, että miten jotkut voivat valita heitä selvästi syrjivän uskonnon opinkappaleekseen. Minusta siinä on jotain käsittämätöntä, jotain masokistista.

Tosin jotkut yrittävät sitten selittää, että ne jotka heitä syrjivät eivät ole niitä oikeita uskovaisia. Laitetaan sana "uskovainen" lainausmerkkeihin silloin kun mielipide on eri kuin oma."

Siinä se taas nähtiin. Jos tulkitsen Raamattua niin kuin se MINUN MIELESTÄNI pitäisi tulkita, olen jotenkin automaattisesti vääristelijä tai vääräuskoinen. En tiedä, mitä marttyyria oikein itsestäsi teet.

sleepygay kirjoitti:

> "Jos tulkitsen Raamattua niin kuin se MINUN MIELESTÄNI pitäisi tulkita, olen jotenkin automaattisesti vääristelijä tai vääräuskoinen."

Arka paikka? En minä noin sanonut. Sanoin, että SINÄ laitat ne muut lainausmerkkeihin. Ja että minä epäilen heidän laittavan sinun uskosi lainausmerkkeihin. Kirjoitin myös aikaisemmin siitä että en voi arvioida kuka teistä on se oikein uskova seuraavasti: "Vähän sama kun arvioisin ei-kommunistina ovatko taistoslaiset ainoita oikeita kommunisteja."

> "En tiedä, mitä marttyyria oikein itsestäsi teet."

Tämä ei minulle oikein auennut. Marttyyria? Ei minulla ole tässä mitään tunnetta että minä uhrautuisin / minut uhrattaisiin. Pikemminkin minulla on sellainen kutina, että uskovilla homoilla voisi tällaisia tuntemuksia tulla. Tosin ilmeisesti niitä voi torjua sillä, että tulkitaan uskonkappaleita niin kuin parhaiten itse kullekin sopii ja laitetaan muiden usko lainausmerkkeihin (kuten sinä teit viestissä nro 6).

Ehkä "valitusvainoharha" on mukana monessa asiassa. Elämälle voi tuoda tarkoitusta sellainenkin asia, kun aina kokee vääryyttä, josta voi valittaa.

Raamatun kohdalla ei pääse tulkinnasta eroon mitenkään. jokainen lukija JO lukiessaan tulkitsee. Samoin on itse tekstin laita (ja varsinkin kääntämisen!): se on hyvin paljon tietyn tulkintaperiaatteen/tiettyjen tulkintaperiaatteiden noudattamista. Näin esimerkiksi jo Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit eroavat toisistaan. Teksti on parhaimmillaan elävää.
Raamattu ei tietenkään tulkinnan osalta ole kuin Aku Ankka. Tällaisen väitteen voi esittää vain, jos ummistaa silmänsä kirjallisuuden lajilta. Raamattu on uskonnollista kirjallisuutta ja kertoo uskosta. Aku Ankka ei ole uskonnollista kirjallisuutta - ainakaan toistaiseksi. Näin tulkintaamme ohjaa tilanne ja konteksti. Raamatun tekstien osalta eettisiin pohdintoihin saamme arvoperustan Jumalan luomisesta ja ilmoituksesta. Näissä molemmissa ihmisen luonnosta kerrotaan jotain - uskovan mielestä ratkaisevaa, jotta ottaisimme Hänen tarjoamansa arvoperustan korjauksen vastaan. Näin ihan käytännön elämä ja sen ratkaisut loksahtavat paikoilleen (näin siis minä itse). Tämä perspektiivi uskossamme ei muutu siitä mihinkään, onko Jumalan luoman fysiikan mittakaavat niitä tai näitä. Maailmankaikkeuden mekaaninen tuijottaminen antaa vain yhden ulottuvuuden näkemiselle.
Jumala on hyvyydessään poistanut syntisyytemme Jeesuksessa Kristuksessa ainaisesti.

Kiitos kaikille vastauksista, toisaalta en tullut hullua hurskaammaksi mutta pääsinpäs edes vähän jyvälle mitä Te ajattelette asiasta.
Jatketaan keskustelua yhtä aktiivisesti ja kaunista kesää kaikille.