Spartacus-opas

  • 1 / 8
  • vaeltaja2006
  • 24.3.2007 19:29
Monen gay-matkailijan laukusta löytyy Spartacus-gaymatkaopas. Siinä on yli tuhat sivua tietoa lähes kaikkien maailman maiden baareista, rannoista, jne. Ja siitä voi helposti irrottaa oman matkakohteen sivut, eikä tule lisäpainoa. Spartacuksen päätoimittaja on Brian Bedford oli tänään Berliiniin gayradion haastateltavana.

Spartacus on ilmestynyt jo 37 vuotta. Maaliskuun alussa on tullut siis 37. painos. Sen aloitti eräs englantilainen pappi. Hän laati pienen matkaoppaan omien matkojensa ja ystäviensä vinkkien perusteella. Vähitellen siitä tuli ammattimaisempi ja niin syntyi Spartacus. Tällä entisellä papilla oli kuitenkin rahoitusongelmia ja hän etsi sponsoroijaa. Vuonna 1985 opas siirtyi berliiniläiselle Bruno Gmünder –gaykustantajalle.

Spartacusta myydään noin sadassa maassa. Tällä hetkellä siinä on tietoa homopaikoista 126 maassa. Kirjalla on n. 80 avustajaa eri maissa, ja he seuraavat, missä homopakkoja on ja raportoivat kirjan tekijälle. Homopaikat muuttuvat aika nopeasti ja sen vuoksi ei voi kuvitella, että kirjan tekijä itse keräisi nämä tiedot.

Arabimaat ovat hankalia. Uudessa painoksessa on erityisesti Libanon kuvattu laajemmin. Myös jotkut matkatoimistot voivat olla apuna, kun aloitetaan matkat johonkin uuteen kohteeseen ja halutaan sinne homoturisteja. Joistakin maista on kuitenkin hyvin hankala saada infoa ja on maita, joiden infoa ei voi julkaista. Tunisia on hyvä esimerkki. Pari vuotta sitten oli hyvät tiedot Tunisiasta, mutta monet baarien ja ravintoloiden pitäjät pyysivät poistamaan tiedot, koska alkoi syntyä ongelmia siellä paikan päällä. Oli esim. paikkoja, joissa alkoi parveilla homoturisteja, eikä sitä toivottu, vaan paikka oli vain paikallisten oma. Toinen esimerkki on Kuuba, jossa ei ole vakiobaareja, vaan tavataan iltaisin tietyssä paikassa ulkona ja siellä kuulee, missä on bileitä. Homous on kielletty ja poliisia on vältettävä.

Eniten tietoa on Amerikasta, ja Euroopan maista eniten tietoa on Italiasta ja Espanjasta. Ne ovat matkailumaita ja niissä on ollut rivakka kehitys homo/lesborintamalla. Yllättävää, miten homoystävälliseksi Italia on muodostunut parin viime vuoden aikana.

Spartacuksen päätoimittaja sanoi, että hän itse ei matkustaisi poliittisista syistä arabimaihin, mutta jokainen tietenkin päättää itse matkakohteensa. Monissa maissa on syytä välttää kovin räiskyvää homona elämistä, ettei herätä huomiota.

Spartacuksessa jokainen maa on kuvattu 5 kielellä, mutta tarkemmat tiedot ovat englanniksi. Tällä hetekllä kirjan painos on 77 000. Kolmasosa kirjoista menee Pohjois-Amerikkaan, kolmasosa Eurooppaan ja viimeinen komannes muualle. Maailmanlaajuisena ei muuta näin laajaa opasta ole.
  • 2 / 8
  • vaeltaja2006
  • 27.11.2007 13:39
Saksalainen Bruno Gmünder julkaisee vuosittain Spartacus-opaskirjaa. Se on ollut menestyksekkäin maailmanlaajuinen opas. Vuodesta 2005/2006 on alkanut ilmestyä Spartacuksen kopio venäjäksi. Sen julkaisija on Eudes Mishina. Sekin on ollut menestys, sillä painoksen kaikki kirjat on loppuunmyyty jo marraskuuhun 2005 mennessä.

Nyt saksalainen julkaisija uhkaa oikeustoimilla, koska copyrightiä on rikottu. Joko sovitaan jokin summa korvauksena tai tavataan oikeudessa. Myös BelAmi on nostamassa kannetta, koska venäläisessä Spartakuksessa on laittomasti BelAmin julkaisemia kuvia.

Ensi vuonna oli tarkoitus julkaista kolmas venäjänkielinen Spartacus, mutta se jäänee haaveeksi.
(Gay Russia)
  • 3 / 8
  • Kolibri
  • 28.11.2007 9:40
Löysin kirpparilta vuoden -78 Spartacus-oppaan. Sitä on ollut hauska selailla ja katsella mitä eri paikoista, esim. Suomesta, on tuolloin kerrottu. Pisti silmään tosin yksi juttu: Kirjan takana on lomakkeita, joilla voi tilata kustantajalta omasta matkakohteesta infopaketin, joka on koottu tilaajan mielenkiinnon mukaan. Rasti vaan ruutuun, joka kiinnostaa. Yksi vaihtoehto on pedofilia.

Miettikääs sitä.
Se on jo niin vanha opas, että kun joskus hävität sen, lahjoita museolle. Joskus tulee vielä näyttely, jossa kuvataan 1970-luvun homomies ja lesbonainen. Ja homomiehellä on tietenkin matkalaukussaan spartacus-guide (mutta Amerikkaan mennessä Raamattu).

Ensimmäinen homo/lesbonäyttely, jossa olen Euroopassa käynyt, oli "Eldorado" vuonna 1984 Berliinissä. Siellä oli mm. 1920-luvun itsellisen naisen (=lesbon) huone kaikkine tykötarpeineen.
  • 5 / 8
  • Kolibri
  • 2.12.2007 17:28
Niin, onhan se tietysti vanha opus, mutta silti ihmetyttää tuo sen ajan ajatusmaailma - vaikka ei tietenkään koskaan voidakaan puhua mistään yleisestä gay-ajatusmaailmasta. Ihmettelen sitä, mitä on tuolloin ihmisten päässä liikkunut, kun tuon "oman" matkaoppaan infopakettivalikoimiin on kuulunut myös tuo pedofilia-paketti. Onko se sitten tuolloin koettu vastaavanlaiseksi "kiinnostuksen kohteeksi" kuin esim SM- tai trans-jutut?
  • 6 / 8
  • vaeltaja2006
  • 2.12.2007 18:33
En osaa ottaa tuohon asiaan kantaa. Edelleenkin Spartacus-oppaissa on tietääkseni tiedot maksullisten poikien baareista (R eli rent). Kölnissä käydessämme 2000-luvun alussa olimme päivän Düsseldorfissa ja jouduimme alkajaisiksi tällaiseen baariin. Siellä oli keski-ikäsiä miehiä ja mielestäni aika nuoria poikia. Maassa ikäraja taisi tuolloin olla 15 vuotta. Siellä istuttiin sylikkkäin, ja ulkona pojilla oli pomo autossa, ja siellä pojat kävivät huilaamassa. Minulle se oli vastenmielistä katseltavaa. Mutta ei niissä baareissa varmaankaan voi olla alaikäisiä, siis alle sen rajan jonka paikallinen laki säätää.

Homokirjakaupoissa olen nähnyt pedofiilista aineistoa vielä 1990-luvun lopulla. Ainakin Hampurissa oli sen alan tuotteita omalla hyllyllään. Tämän hetken tilannetta en tiedä, enkä ole edes muistanut asiaa tarkemmin katsella.

Kai myös Thaimaassa sellaista menoa on, koska joskus tulee asiasta poliisiuutisia. Sitä olen ihmetellyt, että pedofiilimiesten pidätykset ovat viime vuosina nousseet selvästi julkisuuteen. Maassa on kuitenkin satoja tuhansia tyttöjä prostituutiossa, enkä niistä alaikäisistä ole koskaan kuullut. Mutta ehkä se johtuu vain siitä, että olen lukenut uutisia valikoiden.
  • 7 / 8
  • vaeltaja2006
  • 12.3.2008 3:24
Nyt on ilmestynyt uusi Spartacus, 37. kerran. Sitä kuvataan niin, että se on liian painava käsimatkatavaroihin. Kirjassa on selvitykset kohtaamispaikoista ja järjestöistä, mutta siinä on myös tietoa eri maiden oikeudellisesta ja sosiaalisesta tilanteesta. Sivuja 1400, osoitteita 22 000.
Yle Radio 1 esitti kuunnelmasarjan "Vuonna 1984", joka perustui Orwellin samannimiseen romaaniin. Kuunnelmasarja oli aikoinaan esitetty ilmeisesti juuri vuonna 1984, mutta se tuli uusintana pari vuotta sitten. Siinä mainittiin Spartacus-opas osiossa, jossa puhuttiin homoista. Moraalisen sävyn saattaa arvata. Raivostuin tavasta, jolla kuunnelmassa nivottiin yhteen homoseksuaalisuus ja lapsiin sekaantuminen. Käsikirjoittajat olivat lukeneet Spartacusta, mitä lie vuosikertaa, ja huomanneet, että lehdessä mainostetaan paikkoja, joissa voi iskeä nuoria poikia. Tästä he saivat aineistoa kuunnelmaan, jonka tarkoituksena oli esitellä visio moraalisesti rappeutuneesta lännestä vuonna 1984. Viittaus Spartacukseen oli liitetty taitavasti osioon, jossa kauhisteltiin myös sitä, miten avoimesti homomiehet voivat pitää toisiaan kädestä jonkin Itä-Eurooppalaisen homobaarin terassilla. Pedofiliaa ja homoseksualismia!

En tiedä kenelle tässä pitäisi olla enemmän raivoissaan, oppaan laatijoille, vai radiokuunnelman tekijöille. On turhauttavaa huomata miten homoseksuaalisuudenvastainen propaganda saa vettä myllyynsä joidenkin yksittäisten homoseksuaalisten idioottien tekemisistä.

Ihmisillä on hyvin voimakas taipumus niin sanotusti profiloida toisiaan, eli muodostaa mielikuva yksilöstä jonkin oletetun viiteryhmän perusteella. Homoseksuaalisia yksilöitä tarkastellaan homokulttuurin näkökulmasta, homokulttuuri koetaan jonkinlaiseksi homoseksuaalisuuden etujoukoksi tai paikaksi jossa homoseksuaalisuus "sijaitsee". Kun joku osoittaa jonkin ilmiön tai yksittäisen tapauksen, joka sijoittuu tälle alueelle, syytetyn penkille asetetaan kolme ryhmää. Ensinnäkin ne, jotka olivat tapahtumiin välittömästi osallisina, eli tosiasialliset syylliset. Syytetään myös kaikkia, jotka ylipäätään osallistuvat homokulttuuriin jollakin tavalla. Lopuksi syyllisen leiman saavat otsaansa vielä ne, jotka eivät edes osallistu homokulttuuriseen toimintaan.

Olen suoraan sanottuna väsynyt puheeseen "homoista". Homothan aina sitä, homothan aina tätä. Ryhmäkohtainen ajattelu ottaa kärsään. Varsinkin kun monet homot vielä vahvistavat sitä tyypittelemällä innokkaasti itseään ja toisiaan jonkin yhteisen Homolandian kansalaisiksi. Inhoan esimerkiksi television keskusteluohjelmia, joihin raahataan joku bilehile selittämään toimittajalle, millaista on homoelämä. Muistan kun jossain ohjelmassa puhuttiin seksistä ja parisuhteesta tai muusta vastaavasta, ja siinä oli Henry Saari ja joku homohenkilö vieraina. Toimittaja kysyi jossain välissä Homolandian suurlähettiläältä, törkeän johdattelevasti, että niinkö se on homoilla, että ollaan vähän aikaa yhden partnerin kanssa ja sitten vaihdetaan toiseen, että eikö homoparit koskaan vanhene yhdessä. Suurlähettiläs, joka oli juuri sopottanut innokkaasti jotain homokulttuurin riemuista, tuijotti toimittajaa kuin mykkäkuuro. Tilanne raukesi siihen, että toimittaja siirtyi seuraavaan aiheeseen (tai haastattelu päättyi siihen).