Sateenkaariperheet
Onko tehty jotain tutkimusta siitä, että onko lapsille _oikeasti_ jotain haittaa siitä, että heillä on kaksi isää tai äitiä? Tosi suosittu argumentti homoseksuaalien adoption-oikeuden vastustajilla on ollut se, että lapsi tarvitsee äidin ja isän. Mutta onko asia oikeasti niin? Olisi mielenkiintoista kuulla, että onko siitä jotain kunnollisia tutkimuksia ja millaiset ovat olleet tulokset.
Varmasti siitä on jotain tutkimuksia tehty, koskeehan aihe läheisesti homoja. Heterot niin tykkää tutkia kaikkea homoseksuaalisuuteen liittyvää. Senhän jo huomaa siitä, että homoseksuaalisuuden syitä tutkitaan ja tutkitaan, vaikka jo tuhannesti tuloksena on ollut vain se, että yhtä ainoaa syytä ei ole olemassakaan.
Ei yksinhuoltajien lapsillakaan aina ole lainkaan toista vanhempaa, joten tuo "on oltava isä ja äiti"-kommentti ei minusta päde kyllä yhtään. Aina on ollut perheitä joissa ei ole kahta vanhempaa, ja samoin on ollut perheitä joissa on vain saman sukupuolen edustajia. En usko että siitä on yhtään laisinkaan minkäänlaista mitään haittaa lapselle.
Parkkisen Ulos kaapista -kirjan lopussa on listaa tutkimuksista ym., sieltä nappasin nämä, en ole kyllä itsekään näitä lukenut. Mutta tutkimuksia on varmaan jo olemassa enemmänkin.
Ahola, Minna: "Ihan perhe vaan." Lesboperheissä elävien nuorten perhekäsityksiä. (SETAn julk. 14/2000)
Autere, Hanna: Lesboperhe ja päivähoito. (SETAn julk. 9/1996)
Homomiesten lapsiperheistä tuossa ei ollut tutkimuksia, mutta löytynee niitäkin yliopistokirjastoista ainakin?
Voisi ainakin kuvitella, että tutkimuksia olisi enemmänkin. Pakkohan niitä on olla, koska kaiken maailman Aslanien voisi kuvitella suoltavan niitä, jotta olisi propaganda välineitä. Toisaalta, jos tutkimustulokset eivät heitä miellytä, niin varmasti he sitten niitä väärentäisivät. Tai unohtaisivat koko tutkimuksen.
Ylen aikaisen kontakriohjelamssa oli tänään aiheena hedelmöityshoidot.
Kiinnostavaa on se, että huomenna torstaina klo 18.00 on Porthaniassa luento, keinohedelmöityksesta ja syntymättömän lapsen oikeuksista. (luennoitsijoina Pekka Louhiala ja Anne-Maria Suikkari). Syntymättömän lapsen oikeudet on mielenkiintoinen aihe.
Ylen aikaisen kontaktiohjelma voi kuunnella ainakin huomiseeen saakka täältä (johdatus ja varsinainen keskustelu)
http://ra.yle.fi/ramgen/ylenaikainen/realaudio/audio_out/kontaktiliidi0.ra
http://ra.yle.fi/ramgen/ylenaikainen/paivakontakti.rm
14.3.32007 klo 12.15 Pekka Louhiala tulee päiväkontaktivieraaksi keskustelemaan syntymättömän lapsen oikeuksista.
Sateenkaariperheistä on tehty useita ulkomaisia tutkimuksia. Niitä käsiteltiin mm. viime viikon Studia Generaliassa Helsingin yliopistossa.
Eri perhetyyppejä ei voi tutkimusten perusteella asettaa paremmuusjärjestykseen. Jokaisesta tyypistä löytyi yleisellä tasolla vahvuutensa ja heikkoutensa, mutta jokainen perhe on toki omanlaisesnsa. Ja jos lasten kehityksessä löytyi eroja suuntaan tai toiseen, saattoivat ne johtua liian pienestä otoksesta, sillä ne eivät välttämättä toistuneet tutkimuksesta toiseen.
Puheilla siitä, että välttyäkseen perikadolta lapsi tarvitsee sekä isän että äidin halvennetaan sateenkaariväen lisäksi myös leskiä, yksinhuoltajia ja niitä, joiden puoliso ei jostakin syystä ole paikalla arjessa: työpaikka kaukana, haluttomuus hoitaa lastaan jne. Viimeksi mainittu on ikävä kyllä varsin yleinen syy sekin. Paljon on myös niitä, joiden isä on tuntematon.
Kautta historian lapsia on kasvatettu pelkkien äitien, mummojen ja tätien voimin. Tai pelkkien isien, jos on niikseen tullut.
Kenenkään onni tai onnellisuus ei riipu tämmöisistä asioista, eikä siitä mikään oikein tehty tutkimus kerrokaan. Kunhan puhuvat nämä aslanilaiset sun muut.
Tällaisia tutkimuksia voidaan käyttää väärin vain kielelliseen propagandaan - silloin on kyse arvottamisesta, jonka perusteet on hyvä pystyä tunnistamaan.
Mikäli esim. isän puuttuminen perheestä koetaan ongelmaksi, on pystyttävä selvästi yhdistämään isän puuttuminen ja lapsen ongelmat yhteen. Tällainen tutkimus tosin ajautuu ongelmiin sikäli, että lapsen sosiaalinen ympäristö on todella moninainen. Myös lapset itse ovat erilaisia ja heihin vaikuttavat eri asiat eri vahvuisesti - tässä tuskin on eroa homojen ja heterojen välillä. Lapset varmaan reagoivat jo vanhempien m ä ä r ä ä n eri tavoin.
Lapsiin vaikuttavat ympäristön asenteet.
Usein näissä tutkimuksissa näkee arvoväritteisiä väitteitä tyyliin homojen lapset ovat pelokkaampia kuin heterojen lapset. Tällöin on määriteltävä pelokkuus ja tunnistettava tuo määritelmä tietyn perspektiivin luomaksi. Samoinhan on väitteen "homojen lapset ovat feminiisempiä kuin heteroiden" kanssa. Tutkimuksen syyt ja seuraukset usein haluavat hämärtyä.
Tutkimustulosten pohjalta voidaan suunnitella käytännön toimia. Yksi vaihtoehto voisi olla hlbt-perheiden tukeminen.
Tuolta voisi löytyä jotain luettavaa:
http://online.sagepub.com . Tosin en ole lukenut yhtään aiheeseen liittyvää eikä liene tarvikkaan. Tai no jos sittenkin... Ei, kirjahylly on täynnä lukemattomia tekstejä... (Milloinkahan tuo pelastava ori tulee ilmoittamaan, että rantaloma on buukattu?)
Eiköhän äitien ja isien lukumäärää perheessä keskeisempi seikka lapsen kasvamisessa ole se, miten ympäristö asiaan suhtautuu. Ei siinä paljon rakastavat vanhemmat auta, jos ympäristö potkii päähän sen kuin kerkeää.
Tilastojen nojalla voisi ajatella että kahden isän malli on lapselle paras. Kahdelle isälle kun ei lapsia ilman perhesuunnittelua tupsahtele. Taloudellisestikin tilanne on muita vaihtoehtoja parempi, mikäli tilastoja naisten ja miesten palkkaeroista on uskominen.
HS 12.4.2007: "Kaikille perheille samat ihmisoikeudet"
Napakassa mielipidekirjoituksessaan kansainvälisen politiikan opiskelija Mikko Väisänen ihmettelee, etteivät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen perheiden oikeudet mahdu hallitusohjelmaan.
"Homofobia puolueiden riveissä on pelottavan yleistä. Minkään muun vähemmistön kohdalla ei voisi epäillä heidän oikeuttaan vanhemmuuteen."
Hän sivaltaa:
"Homojen vastustajilla on itsellään heikosti jäsentynyt seksuaali- ja sukupuoli-identiteetti, jolloin erilaiset ihmiset herättävät heissä epävarmuutta ja pelkoja, aivan kuten syrjinnässä yleensäkin."
Hän muistuttaa:
"On hyvä muistaa, että yhteiskunnassa, jossa syrjitään yhtä ihmisryhmää, ei kukaan voi olla varma ihmisoikeuksistaan. Tästä on historiassa useita esimerkkejä."
"Onko tehty jotain tutkimusta siitä, että onko lapsille _oikeasti_ jotain haittaa siitä, että heillä on kaksi isää tai äitiä?"
En ny löytäny enää lähdettä, mutta on tätä tutkittu. Ja ymmärtääkseni homoperheissä kasvaa onnellisempia lapsia kuin heteroperheissä. Syykin oli selvä: homoperheisiin ei tuu lapsia vanhingossa ja se toki vaikuttaa siihen, kui kakruja sit kohdellaan. Ja hassuinta vielä se, että lesboparien lapset viettivät enemmän aikaa miesten/isien kaa kuin heteroperheiden lapset.
"Onko tehty jotain tutkimusta siitä, että onko lapsille _oikeasti_ jotain haittaa siitä, että heillä on kaksi isää tai äitiä?"
Tällaisia tutkimuksia ei pitäisi tehdä ollenkaan!
Monet mies- tai naisparit olisivat varmasti parempia vanhempia lapsille kuin useat heteroparit - kun otetaan huomioon kuinka paljon huostaanottoja ym. tässäkin maassa esiintyy. Mutta lapselle olisi kyllä silti mielestäni todella rankkaa kasvaa tällaisessa perheessä. Tulisivat koulukiusatuiksi! Kaverien vanhemmat kertoisivat kuinka epänormaalia on, että ko. penskalla on kaksi isää/äitiä.. (eiväthän lapset itse tajuaisi, että siinä on jotain epätavallista..) -> olisivat pilkan kohteita..
En tuomitse niitä jotka valitsevat lain suomin oikeuksin hankkia lapsia, mutta itse olen päättänyt olla hankkimatta lapsia - vaikka joskus tulisikin laki, joka sallisi homopareille adoptiot tai kohdunvuokrauksen.
nuorimies kirjoitti: "Mutta lapselle olisi kyllä silti mielestäni todella rankkaa kasvaa tällaisessa perheessä. Tulisivat koulukiusatuiksi! Kaverien vanhemmat kertoisivat kuinka epänormaalia on, että ko. penskalla on kaksi isää/äitiä.. (eiväthän lapset itse tajuaisi, että siinä on jotain epätavallista..) -> olisivat pilkan kohteita.."
Entäs mitä sitten pitäisi tehdä kaikille esimerkiksi ylipainoisille lapsille? Teloitetaanko, pistetäänkö kotiopetukseen vaik lähetetäänkö esimerkiksi Ruotsiin? Tai entä jos vanhemmat tulevat jostain toisesta kulttuurista, esimerkiksi vaikka intiasta, pistetäänkö heidät paluupostilla takaisin?
Koulukiusaaminen on minusta surkea tekosyy sille, miksi lapset eivät muka voisi elää homoperheessä.
Nuorimies, ajatusmallissasi on pieni ongelma. Sen mukaan syrjintä vaikkapa sen vuoksi, että lapsella vanhemmat olisivat samaa sukupuolta, olisi sallittua ja siksi tällainen vanhemmuus pitäisi kieltää. Ei sen näin pidä mennä tässä yhteiskunnassa. Syrjintä on laissakin kielletty, eikä sitä tule sallia millään perusteella.
Näyttää siltä, että perhekäsityksesikin on rajoittunut. Nykyisin on olemassa perheitä, joissa on lapsia, jotka eivät ole vanhempiensa biologisia jälkeläisiä. On sijaisvanhemmuutta, joka on eri asia kuin adoptiovanhemmuus. Suomessakin on paljon lapsia, joilla ei ole ketään, joka heistä välittäisi. Homoille ja lesboille on jo myönnetty sijaisvanhemmuuksia.
Lesboilla ja homoilla on aivan samanlaisia tarpeita olla kasvattajina ja vanhempina, kuin heterovastikkeillaankin.
Ehkä muuttuu ajatuksesi mahdollisuudesta ollakin lapselle vanhempi tavalla taikka toisella, kun pohdit asian perin juurin uudelleen. Lapsi on muuten aikuiselle melkoinen kasvattaja. Se kasvu ei aina ole kovin helppo, kuten ei ole mikään muukaan kasvaminen. Puhun kokemuksesta. Suosittelen vanhemmuutta myös homoille. Tehkää ne omat biologiset lapset kuitenkin kohtalaisen nuorina.
Kommenttini ehkä ymmärrettiin hiukan liian kärjekkääksi :)
En nyt tarkoittanut, että syrjintä olisi mitenkään oikeutettua - missään tilanteessa.
Ja kuten jo sanoin, en tuomitse niitä jotka päättävät hankkia lapsia..
Oma ajatusmaailmani menee kuitenkin niin, että lapsen etu tulee kuitenkin ennen omaa kaipuutani saada lapsia (tosiaankin olen aina haaveillut suurperheestä, mutta kun olen myöntänyt itselleni suuntautumiseni, olen samalla kaihoten hylännyt sen haaveen..) En halua mitään pahaa syntymättömille lapsilleni..
Ja mitä tulee lasten hankintaan, niin koska kohdunvuokrauksesta ei ole lakia, niin onko se sitten sallittua vai..? Voisinko siis periaatteessa hanKkia sitä kautta lapsen poikaystävänäni kanssa?
Toisaalta kun miettii, niin parhaitenhan yhteiskunta uudistuu lasten kautta - oppivat että kaverin vanhemmat ovat ihan kivoja vaikka ovatkin samaa sukupuolta - mutta voi niitä lapsia jotka joutuvat olemaan näitä taistelun "välineitä". Jos päättäisin hankkia lapsia asettuisin kyllä varmasti asumaan johonkin päin Helsinkiä, missä on paljon erilaisuutta.. Kallioon ehkä? Tai Itä-Helsinkiin..
Olet joka tapauksessa vanhemmuutta ryhtynyt pohtimaan. Hyvä niin.
Miltä tuntuisi mielikuva, kun elämänkumppanisi kanssa olisitte yhdessä työntämässä lastenvaunuja pitkin Kallion katuja. Eikö olisi somaa? ;-) Näin jo muuten tapahtuukin todellisuudessa Suomessa. Lesbopareilla on ollut viime vuodet todellinen vauvabuumi. Homomiehet kulkevat hiukan perässä.
