Lesbo vai bi?

Ikää on 28-v ja on alkanut tuntua siltä, etten sovi seksuaaliselta suuntautumiseltani oikein mihinkään kategoriaan.

Sen tiedän, että hetero minä en ainakaan ole. Seksi miehen kanssa on aina tuntunut vastenmieliseltä, no eipä siitä paljon kokemusta olekaan, kun en ole halunnut. Suurin rakkauteni on ollut nainen, hänen lisäkseen on ollut muutama pienempi naisihastus. Fantasioin enimmäkseen naisista, joskus kyllä miehistäkin.

Sen jälkeen kun suuri naisrakkauteni "avasi silmäni", olen kutsunut itseäni lesboksi. Mutta myöhemmin olen huomannut, etten kuitenkaan ole täysin lesbo, koska pystyn ihastumaan molempiin sukupuoliin. Itse asiassa olen tällä hetkellä ihastunut erääseen mieheen (tätä olenkin jo pohtinut toisessa aloittamassani ketjussa), mutta se ihastus on enemmän henkistä laatua. Me olemme hyviä ystäviä mutta emme enempää ja tämä on molemmille parasta näin. Tunnen kyllä jossain määrin fyysistäkin vetoa miehiä kohtaan, joskaan en niin paljon kuin naisia kohtaan. Tykkään katsella komeita miehiä siinä missä kauniita naisiakin. Sit oon joskus suudellut parin mieskaverin kanssa, ja se on ollut ihan mukavaa. Tiedän monia lesboja, jotka eivät voisi kuvitellakaan suutelevansa miehen kanssa.

Mutta en myöskään koe olevani oikea bi, koska eikös minun silloin pitäisi tuntea miehet ja naiset yhtä puoleensavetäviksi, ja koen kuitenkin selvästi enemmän fyysistä vetoa naisia kohtaan. Ja minä en kerta kaikkiaan halua munaa mieheltä, vaikka suuteleminen yms. onkin ihan ok.

Mihin tällainen "kummajainen" mielestänne kuuluu?

Mitä merkitystä sillä on? Miksi haluat karsinoida itsesi tiukasti johonkin lokeroon? Ei ole myöskään olemassa mitään sellaista kuin oikea tai väärä bi eikä biseksuaalisuudessa ole mitään valmiiksi määriteltyjä prosenttilukuja, joiden mukaan pitää kiinnostustansa osoittaa eri sukupuolille.

Mä käytän itsestäni mieluiten nimitystä queer.. Bi on siitä epämiellyttävä ja hankala, että se vahvistaa sukupuolten kahtiajakoa. Lesbokaan en välttämättä ois, koska en tykkää 'naisista' enkä pidä itseäni naisena, vaan tykkään tytöistä ja lisäksi genderqueereistä, androgyyneistä ja muista lokeroihin sopimattomista...

Muistaakseni avasit kuukausi sitten keskustelun samasta aiheesta, tuli aikamoinen ketju.....
Eikö vastaukset miellyttäneet vai miksi taas....?

Kyllä biseksuaali voi olla enemmän kiinnostunut joko samasta tai vastakkaisesta sukupuolesta, ei sen todellakaan tarvitse olla 50/50. Varmaan suurin osa biseksuaaleista on enemmän kallellaan jompaan kumpaan suuntaan.

Chrissebisse, ei siitä ole kyse, ettei olis vastaukset miellyttäneet, siihen ketjuunhan tuli paljon mielenkiintoisia kommentteja. Kirjoitan nyt kuitenkin hieman eri asiasta. Edellisessä ketjussa ihmettelin ihastustani ystävääni, siis tunteitani yhtä tiettyä ihmistä kohtaan. Sittemmin omat tunteeni saivat minut pohtimaan omaa seksuaalista identiteettiäni yleisemmällä tasolla, ja siksi avasin tämän ketjun. Eihän täällä kai missään ole rajattu, montako ketjua yksi kirjoittaja saa aloittaa :).

Marianna":Minulla on niin, että pystyn henkisellä tasolla rakastumaan sekä miehiin että naisiin. Kuitenkin tunnen seksuaalista vetoa vain naisia kohtaan, siksi koen olevani lesbo enkä bi. Viimeisten viiden vuoden aikana olen muutenkin ihastunut/rakastunut vain naisiin. Nyt minusta kuitenkin tuntuu siltä, että olen rakastunut mieheen, ja se hämmentää minua."

Tällaista oli avauskeskustelussasi, aika samalta aiheelta se minusta vaikuttaa. Ei tietenkään ole määrätty montako aloitusta saa tehdä. :)

Mulla on aikalailla samanlaiset ajatukset mielessä ku sulla Marianna ... Seurustelin poikien kanssa tohon 24-vuotiaaks asti. Ihastuin ja aluks oli kivaa..sit alko ahdistaan plus intiimi meininki ei tuntunu omalta.. Nooh sit tuli kahden vuoden tyttörakkaus ja ero.. Ymmärsin mitä haluan, vaikka edelleenkin koen pojatkin viehättävänä, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Pussailut ym pienet halit ihan jees mut si "oikeesti" tunnun katsovan vain tyttöjä... toisaalta aika L mutta sit taas vähän bisseekin..kai...Sitä en tiedä, voisnko rakastua poikaan, mutta en sitäkään pidä mahdottomana ajatuksena..kai..nyt tosin kaipaan vaan ihanaa tyttöä... "Ei tää voi olla näin vaikeeta!!" ;) eh.

Olen vasta hiljattain rekisteroitynyt naille sivuille ja lueskellut viesteja eri otsikoiden alta.kirjoituksista kay selkeasti ilmi kuinka vaikeaa on loytaa seuraa on sitten homo,lesbo/bi.Itse olen vasta hiljattain kertonut lesboudesta miehelleni,vanhemmilleni,ja muutamalle laheiselle ystavalleni.Sita ennen asiasta tiesivat vain siskoni,ja pari ystavatartani,joita ihastuksissani yritin iskea(kukaan heista ei valitettavasti ollut lesbo/bi).Olen jo kohta 50,joten vaikka olenkin nuorekas,ei bilepaikat oikein tapaamispaikkoina tunnu luontevalta.Monissa paikoissa kay ilmeisesti lahinna miesmaisia naisia,mutta ilmeiseti meitakin on niin kovin erilaisia,toivon ainakin niin.Vaikka en kylla ihan mekkoja kaytakaan, olen urheilullinen,pukeudun hyvin,meikkaan jne ja samanlaisiin naisiin tunnun aina ihastuvankin.Jos mina olen tallainen,taytyy kait maailmassa olla muitakin kaltaisiani???Onko jotain 'koodia',jolla voisi sondeerata onko joku kiinnostunut???Onko jossain ikaisilleni tapaamispaikkoja??

Itse pidän monia miehiä hyvännäköisenä ja jollain tapaa kenties puoleensavetävinäkin, mutta heiltä vain puuttuu se jokin; se mikä saa harojenvälin liekkeihin... ;)

Ymmärrän mariannan näkemyksen varsin hyvin. Itse määrittelen itseni helppouden vuoksi yleensä lesboksi sitä kysyttäessä. Aina en jaksa aloittaa tätä toisaalta ja toisaalta -selittelyä. Tosi asiassa ehkä olen jossain määrin bi minäkin, vaikka en halua seksiä miehen kanssa, enkä myöskään usko kovin helposti ihastuvani mieheen.

En kuitenkaan ota stressiä siitä, ettei minulle ole lokeroa, koska en pidä moista tarpeellisena. Mikä ei tarkoita tietenkään, etteikö asioita saisi pohtia. Pohdinhan kaikennäköistä itsekin.

marianna kirjoitti: "Ja minä en kerta kaikkiaan halua munaa mieheltä, vaikka suuteleminen yms. onkin ihan ok.

Mihin tällainen "kummajainen" mielestänne kuuluu?"

Kummajaisiin. Suuteleminen on oikeasti intiimimpää kuin seksi. Sen takia huorat eivät suutele.

Pora-liike:

Ja vitut. Toiset meistä ei saa suutelemisesta mitään irti. Mulle tulee aina sellainen olo, niin kuin ois vedetty naamaa imurilla. Tai muuten vaan jotenkin inha olo. Suuteleminen ei vain ole kivaa... ei mua sillain haittaa, jos mua suudellaan, mutta en kyllä mitenkään siitä nautikaan.

"Sen takia huorat eivät suutele."

Minä tiedän montakin ns. huoraa jotka suutelevat. Kerrottakoon, että seksistä en ole maksanut mutta monen kauppaa hieromaan tulleen miehen/pojan kanssa olen suudellut vaikkei bisnestä syntynytkään.

Onko muuten pakko käyttää sanaa "huora"? Vain jos tykkää käyttää ja kuulla myös "ryssää", "nekrua", "hinttiä", "rättipäätä", "vinosilmää", "munapäätä" jne.

Se, onko suuteleminen kivaa, riippuu taidoista.

En tahdo opastaa (tai siis haluan, mutten myönnä) mutta suutelemista EI kuulu tehdä siten että avaa suunsa, laskee sen partnerin suulle ja vetää huulet kiinni. Minun harvat suomalaiset partnerini ovat kyllä suudelleet juuri noin.

Parempi keino on ottaa partnerin huuli omiensa väliin ja imeä. Ei niinkuin pälynimuri, vaan lähinnä "astikkaan napakasti".

yksin:

Samantapaisia ajatuksia minulla miesnäkökulmasta kylläkin. Ei kaikille ole suotu kykyä nauttia "tasapainoisesti" seksistä tai edes läheisyydestä. Eräänlaista osaamattomuutta se mielestäni on. Tähän ikään asti olen ollut jokseenkin epätietoinen - tikanpoika kun eksyi jo alkumetreillä, silti luonto ajaa toisinaan vieläkin takaa.

onnellinen kirjoitti:
"Ymmärrän mariannan näkemyksen varsin hyvin. Itse määrittelen itseni helppouden vuoksi yleensä lesboksi sitä kysyttäessä. Aina en jaksa aloittaa tätä toisaalta ja toisaalta -selittelyä. Tosi asiassa ehkä olen jossain määrin bi minäkin"



Tavallaan ymmärrän tämän näkökulman, mutta toisaalta se on mielestäni myös erittäin itsekästä ja piittaamatonta. Juuri homoiksi ja lesboiksi tekeytyvat bi:t ovat osaltaan olleet vaikuttamassa sen harhakäsityksen syntyyn, että kaikki aidot, sataprosenttiset homot ja lesbot olisivatkin vain "valinneet" elämäntapansa ja oikeasti kykenisivät suhteeseen myös vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa, jos vain viitsisivät. Mielestäni tällaisten harhakäsitysten kumoamiseksi ja epäselvyyksien välttämiseksi biseksuaalien pitäisi rohkeasti olla omia itsejään eikä teeskennellä homoa/lesboa (tai heteroa). Monet bi:t tekevät tällaisella naamioleikillä karvaan karhunpalveluksen homo-veljilleen ja lesbo-siskoilleen.

Aslan ry:kin on jo iskenyt tähän saumaan: he väittävät "eheyttävänsä" homoja ja lesboja, mutta lähemmässä tarkastelussa havaitaan, että useimmat heidän ns. "eheyttämänsä" henkilöt ovat alkujaankin olleet ennemmin bi- kuin homoseksuaaleja. Julkisessa keskustelussa heidät kuitenkin pyritään kuvaamaan muutoksen läpyikäyneinä "ex-homoina". Joku voi sanoa, että kaikki luokittelu on turhaa ja rajoittavaa karsinointia. Ideaalimaailmassa näin voisi ehkä ollakin, mutta valitettavasti elämme todellisessa maailmassa, jossa luokitelmat merkitsevät ja jossa niiden avulla ihmisiä hallitaan ja sorretaan. Tämän vuoksi on tärkeää käyttää niin tarkkaa luokittelua kuin on mahdollista.

Luokittelu ei ole itseisarvoisesti väärin. Koko inhimillinen havaintoprosessi perustuu luokittelulle. Ilman luokittelua ja kielellisiä käsitteitä emme kykenisi erottamaan lintua kerrostalosta tai taskulaskinta pikajunasta. Ratkaisevaa onkin pikemminkin se, miten tarkkaa luokittelua käytetään, ja onko esim. homot ja lesbot aktiivisina subjekteina itse luokittelemassa itseään vai ovatko he vain passiivisina objekteina vastaanottamassa enemmistön luomia luokitelmia.

Kummallisinta on mielestäni se, että muutamilla kanssaihmisillä on kova tarve luokitella minut. Se heille suotakoon, mutta itse en ohjaudu heidän luokittelunsa perusteella. Olen toisinaan homompi, toisinaan heterompi - minkäs sille voin.

Nuorena minua ällistytti se etteivät "muut" näytä olevan yhtä kaikkiruokaisia tai sukupuolineutraaleja, nyt keski-ikäisenä pohdin enkö ehkä osaa olla kummankaan sukupuolen kanssa luontevasti fyysisessä suhteessa. Enimmäkseen olenkin sitten yksin.

Shamrox kirjoitti: "mutta monen kauppaa hieromaan tulleen miehen/pojan kanssa olen suudellut vaikkei bisnestä syntynytkään."

Mielenkiintoista.

"Onko muuten pakko käyttää sanaa "huora"? Vain jos tykkää käyttää ja kuulla myös "ryssää", "nekrua", "hinttiä", "rättipäätä", "vinosilmää", "munapäätä" jne. "

Käytän useimmiten sanaa "pro", mutta sitä eivät kaikki ymmärrä. Käytän nimityksiä "huora" ja "ryssä" myös itsestäni. Suhteeni tähän asiaan on, että itse olen huorannut aikoinani ja että sukuni tila siirtyi 400 vuotta sitten Vatjan viidenneksestä Ruotsi-Suomelle.

Mitä tulee suutelemiseen, leikittelen kevyillä pikkupusuilla.

Tjaa, no jos sukutalo on sijainnut siellä, niin ehkä suvussa on silloin sen verran vanhaa rahaa, ettei seksibisneksessä toimimiseen ole ainakaan taloudellista syytä.

"Itse pidän monia miehiä hyvännäköisenä ja jollain tapaa kenties puoleensavetävinäkin, mutta heiltä vain puuttuu se jokin; se mikä saa harojenvälin liekkeihin... "

Miksiköhän jonkun ruumiinosan "liekeissä" olemista käytetään kielikuvana, jolla tarkoitetaan miellyttäviä tuntemuksia.

Olen juuri toipumassa vyöruususta ja minä tiedän nyt miltä polttava tunne iholla tuntuu.

Mitä naisiin tulee, niin en pidä heistä juuri yhtään. Tietenkin osaan arvioida näyttääkö joku Milon Venukselta vai petolinnun peräpuolelta, mutta muuten naiset ovat pelkkiä epäseksuaalisia heinäseipäitä, joihin on pari vesimelonia asetettu vierekkäin.

Shamrox kirjoitti: "Tjaa, no jos sukutalo on sijainnut siellä, niin ehkä suvussa on silloin sen verran vanhaa rahaa..."

Lievästi sanottuna erikoinen johtopäätös. Sanat "sukutalo" tai "tila" eivät vielä tarkoita, että sen omistajat olisivat mitenkään vauraita. Tiloja ja taloja kun on monen kokoisia ja arvoisia...
Kun ottaa huomioon tilan sijainnin, sen mahdollinen jälleenmyyntiarvo laski tuossa runsaat 60 vuotta sitten pyöreään 0:aan...

Nämä mietelmäni eivät tietenkään kerro mitään todellisesta tilanteesta tässä erityistapauksessa. Totean vain, että minulle tuli asiasta täysin päinvastainen mielikuva kuin Shamroxille.

Noh, käsittääkseni Pora-liikkeen edeltänyt viesti oli vitsi. Tai ainakin faktojen esittämistä sarkastiseen/humoristiseen sävyyn. Arvelin jatkaa samalla linjalla sensijaan että olisin aivan tosikko.

Ilmaisu Vatjan-viidennes liittyy mielestäni Novgorodin suuriruhtinaskunnan aikoihin, jolloin kaupungin upporikkailla pajareilla oli "kiinteistöjä" Vatjan viidenneksessä. Optimistisesti arvelin että kyseessä ehkä olisi tällainen "rakennus", eikä maaorjan turvekuoppa.

Ja sukukalleuksina olisi ehkä siten kautta vuosisatojen kulkenut meripihka-pikareita, hopea-ikoneita, kultakantisia Raamattuja... Jotka voisi ainakin ehdottomassa hätätilassa muuttaa rahaksi, jos seksibisnes tuntuu pahalta. Eihän se läheskään kaikista tunnu ja se heille suotakoon.

Murheellista tietenkin myydä sukunsa historiaa, mutta historia ei maksa vuokraa tai täytä jääkaappia.

Minä en todellakaan ole joku Lippos-uskovainen kiihkodemari, jonka mielestä kaikki maalaiset rypevät rahassa ja heitä voi siksi nahkurin orsille loputtomasti nylkeä.

Tässä viestissä on siis sekä huumoria että vakavasti esitettyä asiaa, jos syntyy sekaannusta.

Sotien jäljiltä siellä on kasa homehtuneita lankkuja, jos nyt palaneet lankut ylipäätään homehtuvat. Sen sijaan senkin omaisuuden jakajia on paljon. Ja nekin on väärin jaettu ainakin jos minun äidiltäni kysyy.

Olit siis optimisti. Ei paljon turvekuoppaa kummoisempi.

Nyt on ikää sen verta jo, etten ole seksibisneksessä. Mutta kun se tuotiin esille, niin kun siinä aikoinani olin, niin se ei tuntunut pahalta. Pahalta tuntuu vain se, että näissä (sateenkaarevissa) kuvioissa törmää joskus entisiin asiakkaisiinsa. Jos esimerkiksi puhutaan luottamuksellisesti asioita pienryhmässä ja siellä istuu mun entinen asiakkaani, niin en minä voi nyt sisintäni paljastaa, vaan joudun lähtemään pois johonkin tekosyyhyn nojaten. Onneksi niin ei ole monta kertaa sattunut.