Homo heteromiehen kaverina

Harrastusten kautta tutustuin yhteen nuorehkoon heteromieheen monta vuotta sitten. Meistä on tullut hyvät ystävät. Hän avioitui äskettäin. Osallistuin sitä ennen varsin raisuihin polttareihin. Mieheni ja minut kutsuttiin luonnollisesti myös häihin. Vieraiden oli luultavasti varsin helppoa päätellä, että olimme pari.

Sekä polttareissa, että sitten myös häissä meiltä tiedusteltiin kiusallisen monta kertaa mitä kautta tunnemme sulhasen. Toki vastaus oli helppo, mutta mieltäni jäi kaivelemaan ajatus siitä, miksi nämä kysymykset kysyttiin juuri meiltä. Yksi syy kysymyksille saattaa olla sukujen epäilys, että sulhasella on ollut sellaisia "harrastuksia", joista he eivät tiedä mitään.

Juhani

Taitaahan tuo olla niin, että hetero- ja homomiehen väliseen ystävyyteen on joidenkin vaikea uskoa, etenkin kun moni hetero voi itsekin pelätä leimaantumista jos näyttäytyy homo(je)n seurassa.

Aika usein homo on heteronaisen kaverina.

Udo Walz on ehkä tunnetuin saksalainen hiusmuotoilija. Hän asuu Berliinissä. Hyvät internet-sivut.
http://www.udo-walz.com/frame.html

Aamun B-Z-lehdessä (Bildzeitung) Udon kerrotaan sanoneen, että jokainen heteromies haluaisi olla homo. Miksi? Ei sen vuoksi, että himoitsisi toisia miehiä, vaan että naiset haluaisivat häntä. Monilla cooleilla naisilla on parhaana ystävänä homo. Tällaiselle ystävälle voi vapaasti avautua, itkeä, nauraa, raivota, eikä tarvitse avautua seksuaalisesti. Homot ovat parhaita sydänsurujen likaämpäreitä.

Udo Walz (62-vuotias) on yksi tällainen. Kaikki hienojen seurapiirien naiset rakastavat häntä. Torstai-iltana hän oli mukana Bertelsmannin bileissä, ja kertoili, miten hän rakastaa naisten uiltapukujen syviä uurroksia. Monet naiset tulevat hänen luokseen kertomaan surujaan, ja hän sanoo olevansa pragmaatikko ja sen vuoksi pidetty.

Udo Walzin sääntö no 1: Älä koskaan sekaannu toisen ihmisen elämään. Hän eläköön omaansa. Mutta kuuntelijana kannattaa olla.

B-Z. on kuin Ilta-Sanomat.

Näihin homo heteronaisen kaverina -tilanteisiin saattaa sisältyä riski. Naisen puoliso saattaa ryhtyä mustasukkaiseksi.

Olen pitänyt tarkasti huolta, että naisen puoliso tietää varmasti, etten ole hinkuamassa hänen vaimonsa kanssa sänkyyn.

Joskus uros saattaa olla mustasukkaisena ja ärsytettynä erittäin vaarallinen. ;-)

Minulla / meillä on useita heteropareja tuttava-/ystäväpiirissä. Tapaamme myös heidän heteroystäviään ja -tuttaviaan kohtuullisen usein. Myös yksittäisiä heteromiehiä ja -naisia kuuluu tuttava-/ystäväpiiriimme. Mainittujen henkilöiden kanssa ei ole koskaan ollut mitään erityisiä ongelmia. Kaikki suhtautuvat meihin asiallisesti, saattavat kysäistä mielenkiinnosta jotakin tapaamisestamme, suhteestamme tai ikäerostamme, mutta mitään mustasukkaisuuteen viittaavaa saati, outtaamista tai vastaavaa ei vastaamme ole tullut. Ehkä meillä on vain onni tuntea suvaitsevia ja avarakatseisia ihmisiä.

Meillä on sama juttu. Kun nyt pysähdyin asiaa ajattelemaan, niin luulen, että heteroparit ja yksinäiset hetskumiehet/naiset muodostavat valtaosan ystäväpiiristä. Kai ollaan niin selviä tapauksia, ettei kenelläkään ole mielessä käynyt uhkakuva vaimonryöstöstä...

Ihmissuhde-instantpakkaus Täydelliset naiset kuvaa hyvin tällaista homon liian läheisen suhteen vaaroja naimisissa olevaan heteronaiseen. Mustasukkainen aviomies on sarjassa hakannut pari homomiestä sairaalakuntoon. Aviomies kun luuli itsellään olevan nuoren ja komean kilpailijan.

Olen edelleen sitä mieltä, ettei homomiesten ystävystäminen naimisissa olevien naisten kanssa ole aina täysin ongelmatonta.

Minulla on ollut aina homoystäviä. Olen siis heteronainen ja parisuhteessa. Kumppani on oikeastaan ollut mustasukkainen ajasta ja huomiosta, vaikken erityisemmin anna aikaani sen kummemmin muillekkaan ystäville tai kavereille. Luulen, että heteromiehen on kuitenkin vaikea ymmärtää tilannetta sillä vaikkakin kyseessä on homo niin on silti mies: Miten tämä homomies on niin erilainen sosiaalisesti kuin muut miehet? Onko tällä miehellä enemmän annettavaa kanssakäymisessä/ystävyydessä kuin minulla?

Vastaus on minun kohdallani selvä; tulen toimeen homomiesten kanssa paremmin kuin heteronaisystävien. Homomies on kuitenkin mies, eli ulosanti ja ajattelu suoraviivaista ja mutkattomampaa. Se seikka että tämä mies on homo poistaa mahdolliset ystävyyttä haittaavat seksuaaliset tekijät. Kuitenkaan kumppanini ei tarvitsisi olla mustasukkainen sillä haen tietysti eri ominaisuuksia kumppanilta kuin ystäviltä. Kumppani ei suoraan ole ilmaissut mustasukkaisuuttaan, koska fiksuna ihmisenä luultavasti ymmärtää minun ajatteluni asiasta siis nämä syyt. Aika näyttää mihin tilanne kehittyy sillä emme ole seurustelleet kauan. Kuitenkin olen ajatellut, että jos miehen on tunnetasolla vaikea sulattaa ystäviäni niin luultavasti pidän vähän etäisyyttä heihin. Täytyy se mainita, etten deittaile deittailun takia vaan olen vakavissani kumppanin suhteen ja toiveissa joskus avioliitto ja lapset jos hyvin käy.

JuhaniV kirjoitti:"Olen edelleen sitä mieltä, ettei homomiesten ystävystäminen naimisissa olevien naisten kanssa ole aina täysin ongelmatonta."

Milloin ystävyys olisi ongelmatonta? Kyllä mielestäni, jokaisessa ystävyyssuhteessa tulee mitä ihmeellisimpiä ongelmia jossain vaiheessa eteen, eikä siinä ole silloin väliä, onko naimisissa, naimaton, homo tai hetero, nainen tai mies...

On ongelmia. Minä menetin heteronaisystävän juuri sen takia, kun hänen miehensä oli sairaalloisen mustasukkainen. Oli outoa ja välillä suoratsaan pelottavaa, kun tämä mies oli läsnä ja yritti jutella muina miehinä ystävän kanssa, kun näki, että ei yhtään voi aavistaa tuleeko lättyyn vai ei, koska miehen olemus oli jännittynyt ja kyräilevä.

Homot ovat minusta vieraantuneet keskivertoheteron ajatusmaailmasta sen verran paljon, että ei osaa välillä ennakoida toisten rajoja. Minusta heterot ovat välillä omituisia ja skitsoja. Heterot eivät yleensäkään ymmärrä, mitä on olla homo ja mitä se oikeasti merkitsee. Homot ovat maailman harmittomimpia ihmisiä, mutta heihin projisoidaan vaikka mitä p....a, minkä kanssa joutuu elämään.

Mulla oli yksikin naisystävä, joka oli aina kännissä raahamassa mua sen kämpille, missä oli sen avomies nukkumassa . Se olisi ollut itsemurha, jos olisin mennyt sinne. En yksinkertaisesti voi tajuta, miten ääliömäisesti voi tehdä tai ajatella. Mitä hän halusi?

Mulla ei ainakaan ole heteroita miespuolisia kavereita. En tiedä sitten mitä kammoa se on. Naispuolisten kavereiden jätkäkaverit ym. eivät ole siihen mitenkään poikkeus. Ja jotenkin sen huomaa kyllä aina jos vietetään iltaa samaan aikaan, ettei ole kauhean kaivattu olo. No eipä sitä kauheasti ole nyttemmin sitten tullut vietettyä aikaa edes tyttökavereiden kanssa, kun ei sitä oikein viihdy sitten samassa paikassa kun yleensä nämä systeemit on juuri jotain koko kaveripiirin illanviettoja.

Kaverit alkavat sen verran kasvamaan, että he alkavat viettää jotain parien iltoja muutenkin. Jotain kortin pelaamista tai muita peli-iltoja. En ole jätkäkaverini kanssa kertaakaan saanut sellaiseen kutsua. Luulen että meitä ei edes silleen pidetä parina, koska ollaan jätkiä. Tai sitten on vaan ne miehet, jotka eivät halua meitä sinne. Mutta enpä siitä stressaa. Onneksi on niin paljon kavereita, että voi sitä aikaa viettää muidenkin kanssa. Vaikkakin nämä ovat olleet jo pidemmän aikaan kyllä tosi läheisiä kavereita.

Homokavereita täällä päin ei liiemmin ole. Olisi joskus jonkun mukavan homoparin kanssa viettää juurikin jotain laatuaikaa vaikka musiikin tai leffan merkeissä. No homoparit ovat täällä melkoisen suurella todennäköisyydellä kaapissa tai kiven alla :|

Heteroita miespuolisia kavereita on, aika moni oli kaveri jo ennen kuin tulin kaapista. Itse asiassa ei tule mieleen yhtään kaveria joka olisi katkaisuut välit ulostulon yhteydessä (jotkut vähän etäisemmät tutut eivät ehkä niin innokkaasti pitäneet yhteyttä joten eiköhän heitäkin ole joille asia oli ongelma).

Parilla on omalla tavallaan huvittava tapa jopa aika ajoin korostaa että heistä homous on ihan normaalia jne. joten kyllähän ne välit ovat jollain tavalla muuttuneet mutta...

Itselläni on heteromiehiä kavereina ja jotkut myös todella hyvinä ystävinä.
Mutta hienointa oli kun teiniaikojen paras kaveri kertoi olevansa niin onnellinen
minun puolestani kun sain kerrottua omasta suuntautumuksestani viimeinkin hänelle ja hänen vaimolleen.
Jälkeenkin päin hän muistaa kertoa siitä aina toisinaan. Ne pienet sanat ovat niin jaloja ja arvokkaita,
että siinä menee sanattomaksi liikutuksesta.

Ystävystyin kerran heteromiehen kanssa, tosin olemme mielestämme ns. outo pari, koska hän on sisilialainen ja kovin nuori: 23 kun taas itse olen 30 ja mielestäni sekin on paljon...

Ystävyysuhde ei päättynyt, mutta kärsi, kun tämä kaveri pyrki viettämään aikaa minun ja muiden kaveriensa kanssa. Kaverit olivat mielestäni aika syvää jokea, melkoisia törppöjä ja ainakin homofobeja ellei muuta.

Nykyisin asumme eri puolilla maanosaa, hän Italiassa ja minä Suomessa, joten yhteydenpito on sähköpostin varassa.

Heteroita on mullakin kavereina. Homo kaverit laskettavissa yhden käden sormissa.

Yksi hetero kaveri on kyllä yli muiden, olisin varmaan hukassa ilman hänen olemassaoloa. Melkeen epäilisin häntä bi seksuaaliks, vaikka kaikki merkit viittaa siihen että hän on hetero.

Parasta oli viimeviikonloppu 10-11.2 välinen yö, siinä hän nukkui vieressäni siten että sain käden hänen ympärilleen. Huoh vaikkei kyse ollu mistään muusta kuin nuikkumisesta niin olin kuitenkin onnellinen siitä. Olisha mahis tietty ollu mennä pidemmälle mut ehkä oli parempi et oli kyse vaan nukkumisesta. Vai oliko? sitä ei tiiä!

Höh, mulla kun kaikki kaverit/ystävät on heteromiehiä. Tai no ainakin tähän syksyyn asti. Nyt on yksi mukava homomies kirjekaverina ja yhtä tapailen. Heteroissa tapahtui luonnollista poistumaa, kun kerroin homoudestani, mutta oikeat ystävät jäivät. Jostain syystä ajatusmaailmani on lähempänä heteromiesten rehellistä junttiutta, kun homomiesten huolestuneisuutta omasta ulkonäöstään, sisustuksesta ja muodista. Että seksuaalinen taipumukseni on ainoa, mikä minut erottaa umpiheterosta. No okei. Harva heteromies varmaan kuuntelee niin sydäntäsärkeviä slowareita kuin minä, ei ainakaan yksikään ystävistäni...

Naispuolisia ystäviä/kavereita sitten 0. Naiset on kartelleet minua. Heh.

mulla on hetero miesystävä ja hänen kihlattunsa on myös minub HYVÄ ystävä....ovat minulle erittäin rakkaita!

"...häissä meiltä tiedusteltiin kiusallisen monta kertaa mitä kautta tunnemme sulhasen" -häissä tuo lienee ihan yleinen keskustelunavaus tuntemattomien kesken. Kun kyse on kuitenkin hääparin päivästä...?

Ystävieni...josta löytyy "kaikenlaisia" suuntautumista en edes mieti, elleivät tarvii syränsurkuihinsa olkatoppauksia johon nojata tai itkeä (..ei, en käytä olkotoppauksia.=) ...tai "paria tuoppia".
Paras miespuolinen ystäväni on "kirjo-pesunkestävä" hetero vaikka kovin käännytystyötä saa osakseen homobaareissa hengatessamme.

*edit typo/details

Epävarmuus tuo uhan.

JuhaniV kirjoitti: "Näihin homo heteronaisen kaverina -tilanteisiin saattaa sisältyä riski. Naisen puoliso saattaa ryhtyä mustasukkaiseksi."

Näkisin tämän riskin sisältyvän huomattavasti todennäköisemmin heteromies heteronaisen kaverina -tilanteisiin.

Häissä voi tosiaan syntyä tylsiä tilanteita. Kerrankin yksien juhlien päätteeksi yksi heteropari koko tärkeäksi tulla sanomaan meille (mulle ja miehelleni) että ovat seuranneet meitä koko illan ja todenneet meidän olevan ihan ok. Tämä oli tarkoitettu positiiviseksi huomioksi. Tällaisestä pitäisi kait olla tyytyväinen, että on käyttäytynyt esimerkillisesti ja ehkä avartanut jonkun kapeaa maailmaa, mutta samalla kauhistuu joutuu "edustamaan" koko vähemmistöä.

Pistin merkille, että muutamat totesivat, että heillä on vain heteroystäviä. Meillä on sama juttu. Asialle täytyy tehdä jotain.

Suurin osa ystävistäni on työpaikaltani. Heteroita joukosta on varmaan melkein 80%. Ainoa ongelma joka (kaapista tulon jälkeen) on tullut vastaan, on se, että yhden tyttöystäväni poikakaveri jätti hänet kun kuuli meidän viettäneen yön yhdessä. Onneksi ystäväni älysi että tämä on hyvä syy olla surematta suhteen päättymistä. Tämä tapahtui Suomessa. Nyt asun onneksi niin homofilisessä maassa että heteromiehetkin korostavat miehisyyttään melkein homoystävien määrällä. Vaikka välillä kuulee että faghagit ja fagstagit hakeutuu homoseuraan joskus juuri homojen "trendikyyden" vuoksi, niin omalle kohdalle tätä ei näytä käyneen - lieneekö syynä se etten ole turhan trendikäs =). Osa parhaista ystävistäni on heteroita, miehiä ja naisia. Joistakin asioista on kuitenkin joskus helpompi puhua seksuaalivähemmistöjen edustajien kanssa, heillä kun on näistä asioista usein laajempi käsitys johtuen henk.koht. intresseistä. Vaikka ei se tietämys/ymmärrys aina ole huono heteroidenkaan kohdalla.

Heteroiden ja homojen rauhallinen yhteiselo näyttäisi siis olevan mahdollista. Kunhan yöklubit pidetään erillään (ei sitä naaraita kyttäilevää heterolaumaa jaksaisi katsella, myötähäpeä ei sovi hauskaan iltaan =)...).

Onhan homofobisuuttakin, mutta se on täällä harvoin pinnalla, ja vähintäänkin yhtä vihattua kuin rotusorto.

Suomessa olen nyt ollut pari viikkoa. Vastaan on tullut paljon ärsyttävää tuijotusta ylimääräisten ranneliikkeiden ja pukeutumisen takia, ja ratikassa jäi melkein lippu saamatta kun olin dragissa. Milloin Suomen hetero(miehe)t oppivat ettei meistä hinttareista (tai transgendereistä yms.) ole haittaa kenellekään?