HIV-"tutkimusta"

Helsingin Sanomien verkkosivuilla uutisoitiin tiistaina 20.6. Kansanterveyslaitoksen ja Aids-tukikeskuksen selvittäneen hiv-tartunnan esiintyvyyttä suomalaisissa homo- ja biseksuaalisissa miehissä. Kartoituksessa hiv-positiivisten osuus oli 4,5 prosenttia vastanneista.

Ainakaan itselleni ei loppujen lopuksi selvinnyt, että mitä (ja etenkin ketä) tällä tutkimuskokonaisuudella oikeastaan tutkittiin. Sen verran pisti silmään tutkimusmetodit.

Tutkimusmateriaalin lähettäminen Z-lehden tilaajille ja MSC Finlandin jäsenille, sekä tutkimuksen nettiversion mainostaminen lähinnä seksinvonkuu-chatin ja deittipalvelun yhteydessä voisi kuvitella _hienoisesti_ vääristävän tuloksia. Nettitutkimusta mainostettiin myös suurissa kaupungeissa jaettavien "turvaseksipussien" yhteydessä.

Kaiken kaikkiaan tieto levisi näin MuTu-fiiliksellä korostetusti "seksuaalisesti aktiiveille" miehille.

Kyselytutkimukseen vastasi 410 miestä, ja 368 heistä osallistui hiv-esiintyvyyskartoitukseen antamalla sylkinäytteen. Kaikkiaan kyselylomakkeita lähetettiin vajaalle 2650 ihmiselle (joista 1250 oli naisia, joita pyydettiin toimittamaan tutkimus tuntemalleen homo- tai bimiehelle). Esimerkiksi Hesarin aihetta käsittelevässä uutisessa kyllä mainitaan tutkimuksen pieni otos, ja tuodaan esiin, ettei tuloksia voida yleistää. Tutkimusraportissakin mainitaan, että tutkimuksen otosta ei voi pitää täysin edustavana.

Toivottavasti aids-tukikeskus avaa tutkimuksen (sekä tarkoituksen että tulokset) ns. selkosuomelle - ja mielellään pian. Minusta nimittäin uutisoinnin kärki on jossain muualla kuin siinä, mitä on oikeasti tutkittu.

Ja kun Hesarin otsikkona on: "Tutkimus: Homojen hiv-tartunnat lisääntyneet" niin miten he ovat tähän päätyneet? Ei ainakaan aiempiin tutkimuksiin vertaillen, sillä aiempia vastaavanlaisia tutkimuksia ei ole tehty. Toivottavasti otsikko ja yhteenveto ei ole Aids-tukikeskuksen lausumaa - sen verran itsestäänselvyyksiä siinä sanottiin. Onhan se selvää, että jos koko väestön tartuntamäärät ovat lisääntyneet, niin todennäköisesti myös eri alaryhmien tartuntamäärät ovat kasvaneet.

Tämä tutkimus olisi todellakin saatava julkisuuteen selkokielisenä - kuulin jo asiasta tyyliin "homoista 4,5 prosenttia on hiv-positiivisia!" Jotenkin tuntuu, että jos tutkimuksen lopputulos on tällainen uutisankka niin sen julkistamista ei ole suunniteltu kovinkaan hyvin.

Mitenhän tuo 4,5 prosenttia on saatu aikaan? Sylkinäytteen antoi 368 (ei kovinkaan sattumanvaraisesti valittua) henkiöä ja jos näistä 16 olisi hiv-positiivista niin prosenttiluku olisi 4,3 ja 17 possarilla luvuksi tulisi yli 4,6.

No, joka tapauksessa Hesarin mukaan neljä hiv-positiivista ei tiennyt olevansa positiivisia, eli possareista noin joka neljäs. Mikä taas voitaisiin laskea niin, että "oikeaan" positiivisten määrään pitäisi laskea lisää ehkä n. 33% - mikä ei kuulosta mitenkään yllättävältä kansainvälisesti ajatellen.

Jokin tässä uutisessa mättää: joko tutkimuksen julkistaminen on tehty huonosti, tai toimittajat eivät ole ymmärtäneet asiaa. Ainakin itselleni tuli radio- ja nettiuutisten perusteella sellainen kuva, että hiv-positiivisia on sitten tässä maassa ainakin satakertainen määrä mitä on tähän asti kuviteltu. Mikä ei varmaankaan ole totta.

Eilisessä Nelosen uutisissa annettiin ymmärtää, että tutkimuksen antama tieto HIVin yleisyydestä (4%) homomiesten keskuudessa on samaa luokkaa kuin muualla Euroopassa. Tutkimustulosta ei varmaankaan saisi tulkita tuolla tavoin, kun koehenkilöjoukko on selkeästi valikoitunut.

Pietro Vernazza, johtava infektiologi Gallenin sairaalasta Sveitsistä on tänään Tagblatt-lehden haastateltavana. Hän kertoo nähneensä ensimmäisen HIV-potilaan Zürichissä jo vuonna 1982, mtuta vasta 1987 opittiin tutkimaan potilaan CD-4 –auttajasolujen määrää. Se auttoi diagnoosien teossa. Ensimmäinen lääke saatiin 1987, mutta se vain hidasti Aids-vaiheen alkua. Yleislääkkeeksi se ei sopinut. Vuonna 1995 opittiin mittaamaan virusten määrä veressä. Siitä alkoi lääkkeiden kehitys. HAART (highly active antiretroviral therapy) on nykyinen lääkekombinaatio. On laskettu, että esim. USAssa pelastettiin tällä lääkekombinaatiolla kolme miljoonaa elinvuotta. Immuunipuolustus voi lääkecocktailin ansiosta jopa palata ennalleen.

Varjopuolena on, että taudin ennaltaehkäisy unohtuu. Lääkkeet menettävät vähitellen tehoaan, joten on kehitettävä uusia lääkkeitä. Rokotetta ei lähivuosina saada. Pitää keskittyä immunipuolustuksen parantamiseen sairastuneilla. Viiden vuoden kuluessa saadaan todennäköisesti pilleri, joka voidaan ottaa “katumuspillerin” tapaan satunnaisen seksikontaktin jälkeen. Näin Tagblatt-lehdessä tänään.

Hyvä tuttavani, joka aikoinaan oli vastailemassa ihmisten aids-puhelinsoittoihin, muisteli, millaisia kysymyksiä ihmiset esittivät. Ongelmana oli, että kysymykset olivat konkreettisia tilanteita, joihin oli vaikea vastata, koska ihmisillä ei ole voitu tehdä kokeita näissä asioissa. Vastaukset olivat aina yleisluonteisia.
Tässä kymmenen tavallista kysymystä:
1. Onko yksikään homomies Suomessa saanut HIV-tartuntaa muunlaisen seksikontaktin kuin anaaliseksin kautta? Eli: onko myös suuseksi vaarallista? Joksus näkee tietoja, että 99% tartunnoista tulee anaaliseksin kautta. Onko syljessä suojaavia aineita?
2. Harrastan suuseksiä. Aiheuttaako liukastusneste ennen orgasmia tartuntavaaraa?
3. Jos saan spermaa suuhun ja syljen sen pois, onko edelleen tartuntavaara?
4. Kannattaako suu huuhdella esim. koskenkorvalla suuseksin jälkeen?
5. Olen ollut risusavotalla maalla. Risuista on tullut naarmuja käsiin. Kynsivallitkin ovat rikki. Voinko saada HIVin, kun kumppanin spermaa lentää kädelleni? Auttaako desinfiointi esim. Neoamiseptillä tai viinalla?
6. Olen flunssassa. On kuumetta. Se nostaa himoa, ja haen satunnaista seksiä. Olenko silloin poikkeuksellisen alttiina tartunnoille?
7. Aikaisemmin sanottiin, että tarvitaan aika iso määrä virtusta, ennen kuin HIV tarttuu. Voiko se tarttua, jos joku on saanut toisen spermaa kädelleen, pyyhkinyt pois ja tarttuu sitten minun kaluuni. Onko kädessä vielä riittävä määrä virusta tartuttammiseen?
8. Spermaa lentää kasvoille ja silmään. Onko vaara suuri? Mitä teen?
9. Olen saanut toiselta henkilöltä seksileluja. Miten desinfioin ne?
10. Saako syvistä suudelmista HIVin? Entä kun on rohtuneet huulet?

Olisi mielenkiintoista kuulla, miten näihin kysymyksiin nykytiedon valossa vastataan.

Olisi ollut toivottavaa, että tutkimusta ei olisi koskaan julkaistukaan. Kuvittelisi, että historiasta olisi jo opittu, ettei tutkimus ole luotettava, 10% henkilöistä vastaa. Tosiaan sellaista päätelmää, että HIViä on yhtä paljon kuin ulkomailla tai että tartunnat ovat kasvussa ei voi tehdä tästä materiaalista. Käsittääkseni kuitenkin tieto tartuntojen määrän kasvusta kuitenkin perustuu muihin tietoihin kuin tutkimukseen ja on kai paikkansa pitävä. Surullista kuultavaa. Ilmeisesti historiasta ei opita.

Sinänsä on hyvä, että HIV-tartuntojen lisääntymisestä pidetään meteliä. Se vastuu kun niin kovin helposti pääsee unohtumaan, kun kesä on kuuma tai yö on kostea - ja kivekset lyö tulta.

Tällaiset epämääräisiin pohjatietoihin perustuvat "kohuotsikot" kuitenkin aiheuttavat homojen turhan leimaamisen lisäksi muutakin harmia. Kun näin vahvistetaan HIVin leimaa homosairautena, voivat monet heterot ajatella, ettei koko asia koske heitä ensinkään. Ja näin tartunnoille luodaan uutta kasvualustaa.

Aamulla luin Hesarin paperiversiosta tämän samaisen jutun. Ja on kyllä sanottava, että jossain kohdassa joku on sössinyt - lieneekö jutun toimittaja. Vai luoko joku muu otsikot? Taidanpa iltapäivällä pistää sähköpostitse hieman kyselyä jutun toimittajalle.
Jos jutun otsikko on "Tutkimus: Homojen hiv-tartunnat lisääntyneet" ja lähimmäksi otsikkoa tullaan leipätekstissä tässä: "Suomessa samoin kuin muualla Länsi-Euroopassa sekä heteroseksistä että miesten välisestä seksistä saatujen hiv-tartuntojen määrä on lisääntynyt 1990-luvun lopusta lähtien", niin otsikko saattaa olla mekaanisesti ihan oikea, mutta se ei kyllä ole tuon jutun otsikko.

Ko tutkimuksessa todettiin 4,5 % eli 16 kpl vastaajista kantavan HI-virusta. Näistä 4 henkilöä ei ollut tietoinen tartunnastaan.

Tieto HIV-tartuntojen kasvaneesta määrästä miesten välisessä seksissä perustuu pidemmän aikavälin trendikäyrään, jonka mukaan tartuntojen määrä (tuossa ryhmässä) on viime vuosina taas ollut kasvussa alkuvaiheen laskusuuntaisen trendin jälkeen. Yksittäisenä lukuna miestenvälisessä seksissä tartunnan saaneiden määrä oli (muistaakseni) viime vuonna pienempi kuin aiempina vuosina.

Henkilökohtaisesti huolestuin eniten siitä, että tuossa valikoidussakin joukossa oli noin paljon niitä, jotka eivät tienneet tartunnastaan (yli 1,1 %). Z-lehden ja Prätkäpostin (MSC:n julkaisu) lukijat, joita tutkitut olivat, voisi olettaa olevan keskiverto homoa paremmin informoitu HI-viruksen tartuntavaarasta. Kuinka iso mahtaa olla tuo virusta tietämättään levittävien prosenttuaalinen osuus aivan perusjunttiheteromassassa.

Toinen asia, josta huolestuin, oli viruksen mahdollinen leviäminen syljen välityksellä. Tähän astihan on erityisesti painotettu, ettei virus leviä helposti (koskettelussa, suutelemisessa ym). Tutkimus tehtiin kuitenkin sylkinäytteistä, joista tuo virus sitten sitä kantaneilta "löydettiin".

Irokeesi kirjoitti:
> "Toinen asia, josta huolestuin, oli viruksen mahdollinen leviäminen syljen välityksellä. Tähän astihan on
> erityisesti painotettu, ettei virus leviä helposti (koskettelussa, suutelemisessa ym). Tutkimus tehtiin
> kuitenkin sylkinäytteistä, joista tuo virus sitten sitä kantaneilta "löydettiin"."

Käsittääkseni sylkitestit etsivät hiv:n vasta-aineita, eivät itse virusta.

Nykytietojen mukaan suutelu on edelleen ihan turvallista (joitain poikkeuksia lukuunottoamatta: esim. suun leikkausten jälkeen riski on olemassa, jos joku nyt ylipäätään haluaa verestävällä suulla / verestävää suuta suudella).

Minusta on jo todettu, ettei suuseksistä saa tartuntaa eikä siitä jos nielee spermaa. Miksi kondomeja ei kehitetä, että ne olisivat suojaavampia ja kestävämpiä?

smo kirjoitti:
> Tällaiset epämääräisiin pohjatietoihin perustuvat "kohuotsikot" kuitenkin aiheuttavat
> homojen turhan leimaamisen lisäksi muutakin harmia. Kun näin vahvistetaan HIVin
> leimaa homosairautena, voivat monet heterot ajatella, ettei koko asia koske
> heitä ensinkään. Ja näin tartunnoille luodaan uutta kasvualustaa.

En ole samaa mieltä. HIV-tartuntojen määrä on kasvussa, ja siitä pitää pitää meteliä. Jos on vähänkään viitteitä siitä, että homot ovat jonkinlainen riskiryhmä, on se tuotava esille, jotta myös seksuaalisesti aktiiviset homo- ja bi-miehet tajuavat suojautua, kaikesta pornoteollisuuden bareback-hömpästä huolimatta.

Jos lehtijutut tutkimuksista ovat huonosti kirjoitettuja, ja niissä ei muisteta tuoda esiin HIVin tarttumista myös heteroseksissä, pitäisi haukkua juttujen kirjoittajia eikä tutkimuksen tekijöitä.

Sitten tuosta tutkimuksesta. En tunne tällaisiin tutkimuksiin liittyvää tilastomatematiikkaa, mutta yleisen insinööritaustan pohjalta 0,1%:n tarkkuus lopputuloksissa kuulostaa oudolta, kun koehenkilöjoukko on pieni, epäsatunnainen, ja erityisesti kun +-1 koehenkilön HIV-positiivisuus aiheuttaa llähes prosenttiyksikön muutoksen tuloksiin.

Ilmeisesti HIVin yleisyyttä homoseksuaalien joukossa ei ole selvitetty aiemmin. Tällaisen tutkimuksen tekeminen siis oli tarpeellista. Kuten tässäkin keskustelussa tuotiin jo esille, ei ole helppoja keinoja saada aikaan satunnaista otosta homoseksuaalien parista. Tutkimuksen tekijät ovat ilmeisesti yrittäneet parastaan käyttämällä lehtien tilaajalistoja, mutta varmaankin parempia keinoja otoksen muodostamiseen saa tutkijoille ja AIDS-tukikeskukselle ehdottaa tulevaisuutta varten.

Meidänkin talouteemme tuo kysely muuten tuli Z-lehden mukana. Puolison piti vastata siihen, ja toivottavasti vastasi, en ole muistanut kysyä.

JJ_:n kanssa pitkälti yhtenevä näkemys tulosten numeerisesta esittämistavasta. Tuohon sulkinäytetutkimuksiin osallistuneiden määrä on itseasiassa niin pieni (368 hlö), että prosenttien sijasta esittäisin tuloksen frekvensseinä.

Siis ei "sylkinäytetutkimuksiin osallistuneista (368 hlö) 4,5 %:lla todettiin HI-virus ja heistä neljäsosa (25 %) ei tienyt tartunnastaan."

Po.: "sylkinäytetutkimukseen osallistuneesta 368 henkilöstä 16:lla todettiin HI-virus, heistä 4 ei tiennyt tartunnastaan."

Ja taas puhutaan "riskiryhmistä" riskikäyttäytymisen sijaan.. Olisikohan tällä sensaatiohakuisella uutisoinnilla mitään tekemistä vaikkapa sen kanssa, että oikeiusasiamies on juuri pantu tutkimaan veripalvelun toimintaa homojen suhteen? Voi tietysti olla, että olen vain vainoharhainen, mutta jokin tässä nyt haisee vähän oudolle..

Tilastotieteessä tulosten epävarmuus esitetään käyttämällä luottamusväliä: "95 prosentin todennäköisyydellä mitatun ominaisuuden todellinen arvo on välillä x - y". Mitä suurempaa otosta käytetään, sitä kapeammaksi luottamusväli saadaan. En tosin tiedä, oliko tämän tutkimuksen otos sellainen, että kukaan mainettaan varjeleva tilastotieteilijä suostuisi sen perusteella luottamusvälejä laskemaan.

Suomalaisista, mahdollisesti seksuaalisesti aktiivisista homoista saataisiin varsin hyvä satunnaisotos ottamalla satunnaisotos kaikista vähintään murrosikäisistä suomalaisista väestörekisterin perusteella ja kysymällä lomakkeessa seksuaalista suuntautumista. Tämä tietysti edellyttää varsin suurta otosta kaikista suomalaisista, jotta mukaan sisältyisi edustava otos homoista. Z-lehden tilaajia voidaan tuskin pitää kovin satunnaisena joukkona.

Oikeusasiamies varmaankin perustelee päätöksensä Veripalvelu-kantelussa vähän paremmin kuin Helsingin Sanomien uutisointiin nojaten.

Otos on ollut epäedustava: se on suosinut seksuaalisesti aktiivisia miehiä. Aivan “tavalliset” homomiehet, joille ei tule Z-lehteä tai Prätkälehteä eivät ole tulleet tutkimuksen piiriin. Siten luvut yliarvioivat homojen hiv-tartuntojen määrää. Tutkittavien homojen populaatio olisi pitänyt olla laajempi ja edustavampi. Tutkimuksen perusteella ei missään tapauksessa voi sanoa että 4% :lla homomiehistä on hiv!
Lisäksi olen samaa mieltä Irokeesin kanssa; luvut olisi pitänyt ilmoittaa absoluuttisina numeroina, jolloin puhutaan asioista oikeissa mittasuhteissa.
Mikään epidemiologinen tutkimus ei tee yleistyksiä (varsinkaan näin vakavasta aiheesta) vajaan 400 tutkitun perusteella.
Olen myös samaa mieltä siitä, että olisi pitänyt puhua riskikäyttäytyjistä eikä riskiryhmistä. Terminologiasta tulee olla aina erityisen tarkka. Historian luulisi jo tähän mennessä opettaneen sen!
Nyt odottaisin, että Kansanterveyslaitos tiedottaisi tuloksista oikealla tavalla. Lisäksi odottaisin, että tehdään väestöpohjainen tutkimus, jossa kysytään seksuaalista suuntautumista ja samanlainen posken limakalvon hiv-vasta-ainetesti. Tämä palvelisi myös heteroväestöä mitä parhaiten!Luulisin, että se varsinainen piilossa levien hiv-tartuntojen pommi löytyykin heterojen puolelta.

Kyllä lehdistössä on ollut juttuja myös siitä, miten HIV ja muut seksitaudit yleistyvät heteromiesten keskuudessa. Heillä kun on tapana käydä ulkomailla nauttimassa maksullisista palveluksista. Ja osa on vielä niin tyhmiä, että kehuvat sillä, että ulkomailla prostituoidut eivät aina vaadi kortsun käyttöä, toisin kuin Suomessa.

Joten luulen kyllä, että heterojen puolella kytee paljon muitakin tautipommeja kuin tuo HIV.

Tuli tuossa huvin ja urheilun vuoksi laskettua teoreettisia HIV-positiivisten määriä KTL:n HIV-tartuntatilastojen perusteella ja tulokset on kyllä kovin erisuuntaiset kuin tuossa tutkimuksessa.

Tein olettamuksen, että Suomen väestöstöstä (pyöreästi 5 miljoonasta) homoseksuaaleja olisi 5% ja näistä homomiehiä olisi puolet. Homomiehiä olisi siis 125 000. KTL:n HIV-tartuntatilaston mukaan todettuja tartuntoja on kaikenkaikkiaan (heteroseksistä, homoseksistä, verituotteista, huumeneuloista jne. tarttuneita) n. 2000.

Jos _kaikki_ todetut 2000 tartuntaa olisi homomiehillä, niin HIV-tartunnan saaneiden määrä olisi siltikin vain 1,6%.

Todellisuudessa KTL:n tilaston mukaan 32% tartunnoista on homoseksin kautta saatuja. Lisäksi 12% tartunnoista on saatu tuntemattomasta lähteestä. Näistä voinee vielä laskea vertailun vuoksi tartunnan saaneiden teoreettiset määrät.

32% mukaan laskettuna tartunnan saaneita olisi vain 0,51%. Jos myös tuntemattomasta lähteestä saadut tartunnat olisivat homoilla (32% + 12% = 44%), niin tartunnan saaneita olisi 0,7%.

Tässäpä hieman mietittävää kun tarkastelee nyt tehdyn tutkimuksen varsin rajuja tuloksia. Ja nämä ovat siis teoreettisia lukuja, jotka perustuvat KTL:n tilastoihin todetuista HIV-tartunnoista Suomessa.

Luvuilla voi aina kikkailla mielensä mukaan ja tilastollisilla menetelmillä numeroilla kikkailu on joskus varsin luovaa - melkein mitä tahansa tuloksia saa aikaisesti, kun löytää vain "oikean" menetelmän.

Nyt puheena olevassa tutkimuksessa kuitenkin ilmeni 4 miestä joilla todettin HIV-tartunta, vaikka he eivät itse olleet siitä tietoisia. Kun tutkimukseen (sylkinäyte sellaiseen) osallistui vain 368 miestä, pitäisin tuota 4 miestäkin varsin huolestuttavan suurena lukuna, vaikka kyseessä saattaisikin olla sattuman aiheuttama piikki. Aivan yhtä hyvin tuo 4 miestä voi olla myös sattumalta pienempi määrä kuin HI-virusta tietämättään kantavien miesten määrä homopopulaatiossa.

Yhtenä esteenä tuollaisen tutkimuksen tekemisessä on aiemmin ollut näytteiden kerääminen anonyymisti. Nyt lakia käsittääkseni on muutettu niin, että tuollaisen näytteiden anonyymin keräämisen voi suorittaa, jos tunnistamattomana pysyminen on näyteen antajan oman edun mukaista???

Omasta puolestani soisin yhteiskunnan testaavan jokaisen kansalaisen jokaisen terveydenhoitokäynnin yhteydessä.

Näinhän se menee, että lukuja voidaan hinata mihin suuntaan tahansa. Siksi niitä ei voikaan suoraan pitää suurena totuutena. :)

Siitä olen myös yhtä mieltä, että on hälyyttävää huomata, miten ihmiset eivät tiedä omasta HIV-tartunnastaan. Luulisi ihmisiä edes hieman kiinnostavan oma henki ja terveys. Joskus vähän tuntuu siltä, että seksin harrastamiseen pitäisi vaatia erityinen seksitutkinto ja lupakortti. :P

Tethyksen laskelmat ovat aika säväyttäviä. Pistää tosiaan miettimään. Toivottavasti myös tutkivat tahot ovat tehneet nämä laskelmat.
En ole koskaan oikein uskonut KTL:n tilastoja homotartuntojen määrästä. Tieto tartuntatavasta tulee KTL:n tilastoon sen perusteella mitä hiv-ilmotuksen tehnyt lääkäri on ruksannut ilmoituslomakkeelle. Se puolestaan riippuu siitä, onko lääkäri "kehdannut " kysyä potilaan sukupuolista suuntautumista ilmoitusta tehdessään. Tai onko potilas vastannut totuudenmukaisesti. On vielä huomattava, että tartuntatapaa ei ollut ilmoitettu viime vuonna melkein 20% ja tänä vuonaa jopa 39% (!!) uusista hiv-tapauksista! Eli neljässä tapauksessa kymmenestä lääkäri oli ruksannut tartuntatapaa koskevaan kohtaan rastin "ei tietoa"! Siihen 39%:iin voi sisältyä mitä tahansa. Teoriassahan ne kaikki voivat olla virosta heteroseksin välityksellä saatuja, mutta toisaalta kuka tietää kuinka moni niistä on homotartuntoja. Eli tilastoihin kannattaa suhtautua varauksella.
Eikä tämä tukikeskuksen ja Kansanterveyslaitoksen tutkimus valitetettuavasti antanut edelleenkään vastausta kysymykseen kuinka paljon homoilla on hiviä.
Homoseksissä riski hiv-infektiolle on kohonnut vain jos miehet harrastavat keskenään anaaliyhdyntää, koska peräsuolen limakalvo saattaa vaurioitua yhdynnässä herkemmin kuin naisella emättimen limakalvo. Muut seksin muodot miesten välillä eivät käytännössä lisää hiv-tartunnan riskiä.

Voi pyhä yksinkertaisuus !

Tilastoihin ja tutkimuksiin kannattaa aina suhtautua kriittisesti. Esimerkiksi homojen määrästä (osuus koko väestöstä) ei ole tietääkseni yhtään luotettavaa ja nykyaikaista tutkimusta. Kinseyn 50-luvulla tekemiä tutkimukset ja niiden tulokset eivät mielestäni päde enää nykyisin. Yhteiskunta ja olosuhteet ovat muuttuneet melkoisesti 50 vuoden aikana.

HIV ja AIDS olivat 80-luvun ajan pääasiassa tiettyjen riskiryhmien tauti. Tämän jälkeen riskiryhmien merkitys on vähentynyt, mutta ei ole kokonaan poistunut. Esim. Suomessa homoseksin välityksellä tartunnan saa edelleen huomattavasti useampi kuin homojen arvioitu määrä antaisi olettaa. Onko homoja sitten 1, 2 vai 5 prosenttia koko väestöstä, sen arvailu on oikeastaan merkityksetöntä. Tartuntoja on edelleen suhteettoman paljon, jos 20-30 % kaikista uusista HIV-tartunnoista välittyy homoseksissä.

Nämä seikat huomioonottaen en ole oikeastaan yllättynyt tästä uudesta tutkimustuloksesta. Itse asiassa tulos on todennäköisesti oikean suuntainen, valitettavasti. Muistelen että 90-luvulta on muutama tutkimus länsi-euroopan ja USA:n suurista kaupungeista, ja tulosten mukaan HIV:n esiintyvyys homomiesten keskuudessa oli tietyissä kaupungeissa (Amsterdam, Pariisi jne.) yli 20 %.

Mitä KTL:n tilastoihin tulee, niin todennäköisesti tilastoharha vähentää ilmoitettujen homoseksi-tartuntojen määrää. Esimerkiksi osa biseksuaalimiehistä ei ilmoittane homoseksistä saatua tartuntaa totuudenmukaisesti. Olen kuullut, että jotkut pelkäävät "homo-leiman" saamista enemmän kuin HIV-tartuntaa sinänsä.

On tietysti edistyksellistä ja tasa-arvoista ilmapiiriä edistävää, että julkisuudessa on pyritty luomaan kuva HIV:stä "koko kansan" tautina ja valistustyötä on tehty sen mukaisesti. Valitettavasti tämäntyyppinen valistus on jotenkin sumentanut riskiryhmiin kuuluvien ajatuksenjuoksua, mikä näkyy myös tällä foorumilla esitetyissä kommenteissa. On todella surullista, että varsinkin nuoremmat homomiehet tuntuvat kuvittelevat, että suojaamattomassa homoseksissä HIV-tartunnan riski on samaa luokkaa kuin suojaamattomassa heteroseksissä.

Kupan renessanssi on alkanut, näin saksalainen lääkärilehti. Kuppa oli Suomessakin 60- ja 70-luvulla pelätty homomiesten sairaus, vaikka se voitiin parantaa penisilliinillä. Pari viikkoa pistoksia suoneen vai millainen se hoito oli? Joku varmaan on senkin kokenut. Kuppa oli ennen aidsia pahin kaikista. Mutta sitten tuli hepatitis, loisia ja kaikkea muuta ikävää. Tippuri oli lasten leikkiä niihin verrattuna.

Kupan uusi aalto on alkanut. Aiheuttaja on pieni siimaeliö, bakteeri, spirokeetta, ja se tarttuu useimmiten seksuaalikontaktissa. Kupalla on eri vaiheet. Alkuvaiheessa se synnyttää tartuntakohtaan haavauman, josta sen tunnistaa. ja verikokeella asia varmennetaan. Nyt kuppa leviää myös huumeneulojen välityksellä, ja ongelmana on, että ensi vaiheen haavaa ei synny. Siirrytään heti toiseen vaiheeseen, jossa tautia on usein vaikea edes huomata.

HIV ja kuppa ovat alkaneet kulkea käsi kädessä. Sen vuoksi saksalaisessa lääkärilehdessä muistutetaan, että HIV-testauksen yhteydessä pitäisi aina tehdä myös kuppakoe ja toisin päin.

Penisilliini tehoaa edelleen kupan aiheuttajaan. Jos on penisislliiniallergia, tarvitaan muita lääkkeitä: tetrasykliiniä tai kefalosporiineeja.
http://www.aerztezeitung.de/docs/2006/06/28/117a0203.asp?cat=/medizin

Monissa Afrikan valtioissa tartuntaprosentit ovat aivan jotain järkyttävää verrattuna Suomeen. Näissä maissa käsittääkseni tartunnat tapahtuvat pääosin suojaamattomissa heteroyhdynnöissä. Eli kyllä se tauti tarttuu aivan yhtä helposti heteroiden kesken kuin homojenkin kesken.

Ei oikeastaan tarvitse mennä edes Afrikkaan asti, sillä jo Virossa HIV/AIDS -tilanne on lähes karannut käsistä. Virohan on Euroopan alueella yksi taudin pahimmin saastuttaneista alueista. En kuitenkaan jaksa uskoa, että 20-30% näistä tartunnoista olisi homoseksissä saatuja. Pikemminkin prostituution ja huumeidenkäytön seurasta, luulisin.

tomppa100 kirjoitti:
"HIV ja AIDS olivat 80-luvun ajan pääasiassa tiettyjen riskiryhmien tauti."

Miksi pitää väkisin käyttää sellaista termiä kuin 'riskiryhmä', kun oikeasti mihinkään ryhmään kuuluminen ei itsessään taudin riskiä lisää. Ainoa mikä ratkaisee on ihmisen käyttäytyminen, harrastaako suojaamatonta seksiä tai käyttääkö vaikkapa suonensisäisiä huumeita, tai ostaako palveluita prostituoiduilta. Näin ollen siis ainoa merkittävä tekijä taudin leviämisessä on kunkin henkilökohtainen käyttäytyminen, ja oikeampi tapa puhua olisi käyttää termiä 'riskikäyttäytyminen'. Riskiryhmistä puhuminen on vanhanaikaista, asioita yksinkertaistavaa ja leimaavaa. Voisi jopa sanoa, että se on tahallisen marginalisoivaa.

Ns. riskiryhmälogiikalla Suomessa on kielletty ikuisesti verenluovutus kaikilta homoseksuaalisilta miehiltä. Tällä samalla logiikalla pitäisi kaiken järjen mukaan olla voimassa elinkautinen verenluovutuskielto myös _kaikille_ virolaisille, venäläisille ja tietyistä Afrikan valtioista saapuneille. Onkohan näin?

Tilastoilla voidaan tosiaan aina kikkailla ja Suomessakin aikoinaan luotiin tarkoitushakuisesti hysteriaa "homorutosta". Olipa myös lääkäreitä, jotka vakavissaan ehdottelivat koko homopopulaation terminoimista (!!), jotta salaperäinen tauti saataisiin kuriin. On hyvin helppo ummistaa silmät ja sysätä kaikki vastuu vähemmistölle. Toisaalta on myös erittäin vastuutonta harrastaa suojaamatonta seksiä satunnaisten kumppanien kanssa, erityisesti tällaisena aikakautena kun tietoa ja suojautumiskeinoja on helposti kenen tahansa saatavilla. Luulisi ihmisten jo oppineen.

Jos halutaan riskiryhmiä käyttää kriteerinä siihen, ketkä voivat luovuttaa verta, yksi mahdollinen jako olisi iän ja aviosäädyn mukaan:

Ehdoton luovutuskielto: alle 35 vuotiaat ja kaikki sinkut iästä riippumatta.

Kuten tiedetään, aktiivisin irtosuhteiden "harrastaja" on usein nuori/tai ja sinkku

t. Kari

...

Saattoi olla. Mielestäni samaa luokkaa, vaikkakin fiktiivisenä ja paremmin perusteltuna, kuin verenluovutuksen todellinen kielto yhdeltä ihmisryhmältä seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

Ilopilleri kirjoitti: "Monissa Afrikan valtioissa tartuntaprosentit ovat aivan jotain järkyttävää verrattuna Suomeen. Näissä maissa käsittääkseni tartunnat tapahtuvat pääosin suojaamattomissa heteroyhdynnöissä. Eli kyllä se tauti tarttuu aivan yhtä helposti heteroiden kesken kuin homojenkin kesken."

Nykytiedon mukaan HIV-infektion tarttumisen riski on suurempi suojaamattomassa anaali- kuin emätinyhdynnässä. Peräsuolessa viruksen tarvitsee läpäistä vain yksi mekaanisesti heikko solukerros, jonka jälkeen virus pääsee verenkiertoon ja imusuonijärjestelmään. Emättimen limakalvo on kestää mekaanista rasitusta huomattavasti paremmin, ja limakalvo on ihon kaltainen ja sisältää paksun sarveiskerroksen. Tietysti haavaumat ja paikalliset infektiot eliminoivat tämän suojakerroksen, jolloin virus tarttuu helpommin. Ymmärtääkseni Afrikassa muut sukupuolitaudit ja sukuelinten infektiot ovat niin yleisiä, että HIV tarttuu helpommin myös emätinyhdynnässä. Ja tietysti mitä useampi suojaamaton yhdyntä, sitä suurempi kokonaisriski. Emätinyhdyntää voinee verrata riskin suhteen jossain määrin oraaliseen seksiin, jossa siemennestettä joutuu suun limakalvoille. Suun ja emättimen limakalvojen biomekaaniset ominaisuudet ovat melko samanlaiset. Varmuudella oraaliteitse välittyneitä infektiota on kuvattu esim. CDC:n (Center for Disease Control) aineistoissa tuhansia.

"Miksi pitää väkisin käyttää sellaista termiä kuin 'riskiryhmä', kun oikeasti mihinkään ryhmään kuuluminen ei itsessään taudin riskiä lisää."

No, en edes ajatellut että "riskiryhmä" olisi nimenä jotenkin loukkaava. Sehän on tieteen (epidemiologian) peruskäsite. Ehkä kuitenkin tavallisille tossunkuluttajille on parempi puhua riskikäyttäytymisestä. Miten muuten tarkkaan ottaen määritellään seksuaalinen riskikäyttäytyminen? Tutkimuksissa verrattavat ryhmät pitää olla helposti ja yksiselitteisesti määriteltyjä. Ihmiselämä on kuitenkin niin monimuotoista ja satunnaista ja osin salattuakin.

"Toisaalta on myös erittäin vastuutonta harrastaa suojaamatonta seksiä satunnaisten kumppanien kanssa, erityisesti tällaisena aikakautena kun tietoa ja suojautumiskeinoja on helposti kenen tahansa saatavilla. Luulisi ihmisten jo oppineen."

Niinpä. Taitaa kuitenkin olla vielä petraamisen varaa itse kullakin. :-)

tomppa100 kirjoitti: "No, en edes ajatellut että "riskiryhmä" olisi nimenä jotenkin loukkaava. Sehän on tieteen (epidemiologian) peruskäsite."

Ei käsitteessä vikaa ole. Sitä vain on käytettävä oikeassa yhteydessä. Joissakin sairauksissa on todellakin riskiryhmiä, joissa riski riippuu esimerkiksi perimästä eikä käyttäytymisestä. HIV-infektiossa riskikäyttäytyminen vaikuttaa mielestäni oikeampaan osuvammalta nimitykseltä.

tomppa100 kirjoitti: "Miten muuten tarkkaan ottaen määritellään seksuaalinen riskikäyttäytyminen? Tutkimuksissa verrattavat ryhmät pitää olla helposti ja yksiselitteisesti määriteltyjä."

Yksiselitteisyys on tärkeää. Helppouden tärkeyttä on vaikeampaa puolustaa. En ymmärrä mikseivät esimerkiksi käsitteet "yhdyntä ilman kondomia" tai "yhteisten injektioneulojen käyttäminen" olisi sekä yksikäsitteisiä että helppoja.

Miksiköhän muuten pidetään tarpeellisena tietää levinneisyyslukuja sukupuolisen suuntautumisen mukaan, siis verrata levinneisyyttä heterojen ja homojen välillä?

Onhan se hyvä tietää, miten joku tauti leviää ja mitkä ihmisryhmät siitä kärsivät eniten. Sillä tavalla voidaan kohdentaa valistusta ja neuvontaa sinne, missä sitä tarvitaan enemmän. Minusta se on jokseenkin hölmöä hyssytellä sitä, että hiv-tartunnoista suuri osa tulee edelleenkin homoseksistä ja että satunnaisessa homoseksissä tartunnan riski on huomattavasti suurempi kuin satunnaisessa heteroseksissä. Sellainen vain lisää riskikäyttäytymistä ja turruttaa väärään turvallisuudentunteeseen.

roi kirjoitti: "Onhan se hyvä tietää, miten joku tauti leviää ja mitkä ihmisryhmät siitä kärsivät eniten. Sillä tavalla voidaan kohdentaa valistusta ja neuvontaa sinne, missä sitä tarvitaan enemmän. - - - Minusta se on jokseenkin hölmöä hyssytellä sitä, että hiv-tartunnoista suuri osa tulee edelleenkin homoseksistä"

Suojaamaton anaaliyhdyntä ei ole homojen yksinoikeus. Miehen peräaukko ei liene jotenkin otollisempi tartuntatie kuin naisen peräaukko. Onko valistuksen kustannusten ja hyötyjen suhde on erityisen hyvä, kun se kohdistetaan nimenomaan homoille?

JohnnyFinland kirjoitti: "Ei käsitteessä vikaa ole. Sitä vain on käytettävä oikeassa yhteydessä. Joissakin sairauksissa on todellakin riskiryhmiä, joissa riski riippuu esimerkiksi perimästä eikä käyttäytymisestä. HIV-infektiossa riskikäyttäytyminen vaikuttaa mielestäni oikeampaan osuvammalta nimitykseltä."

Tämä nyt alkaa olla keskustelua siitä, mikä on poliittisesti korrekti sanamuoto puhua HIV-infektion riskiryhmistä. Hyvin monissa sairauksissa riskiryhmään kuuluvat nimenomaan käyttäytyvät riskialttiisti. Esimerkiksi melanooman riskiryhmään kuuluvat itseään auringossa paahtavat yksilöt, aikuistyypin diabeteksen riskiryhmään kuuluvat ylensyövät henkilöt ja keuhkosyövän riskiryhmään tupakoivat. Myös perimä voi tietysti olla itsenäinen riskitekijä. Toisaalta perimä voi myös suojata riskialttiisti käyttäytyvää yksilöä. Esimerkiksi HIV-infektiossa näyttäisi olevan niin, että pieni osa ihmisistä on perimänsä ansiosta luontaisesti vastustuskykyisiä tälle sairaudelle.

"En ymmärrä mikseivät esimerkiksi käsitteet "yhdyntä ilman kondomia" tai "yhteisten injektioneulojen käyttäminen" olisi sekä yksikäsitteisiä että helppoja."

Jos olet yhdynnässä ilman kondomia kerran kolmessa vuodessa, niin oletko seksuaalinen riskikäyttäytyjä? Jos olet yhdynnässä vakikumppanin kanssa ilman kondomia, niin käyttäydytkö silloin riskialttiisti?

"Onko valistuksen kustannusten ja hyötyjen suhde on erityisen hyvä, kun se kohdistetaan nimenomaan homoille?"

Hyötysuhde ei varmaankaan ole erityisen hyvä. Rahaa riskiryhmien valistukseen tuntuu kuitenkin löytyvän mm. muissa pohjoismaissa ja muualla länsi-euroopassa. Sen sijaan Suomessa homoille suunnattua valistusta ei nähtävästi katsota tarpeelliseksi. Rahat on hyvä suunnata tärkeämmille ihmisryhmille, eikö vain?

tomppa100 kirjoitti:
"Tämä nyt alkaa olla keskustelua siitä, mikä on poliittisesti korrekti sanamuoto puhua HIV-infektion riskiryhmistä."

Onko ns. 'poliittisesti korrektia' ottaa kaikki osatekijät huomioon ja olla yksinkertaistamatta asioita liikaa?



tomppa100 kirjoitti:
"Hyvin monissa sairauksissa riskiryhmään kuuluvat nimenomaan käyttäytyvät riskialttiisti. Esimerkiksi melanooman riskiryhmään kuuluvat itseään auringossa paahtavat yksilöt, aikuistyypin diabeteksen riskiryhmään kuuluvat ylensyövät henkilöt ja keuhkosyövän riskiryhmään tupakoivat."

Aaa, mutta katsos, esimerkeissäsi on nimenomaan kyse ihmisistä, jotka omalla toiminnallaan ja käyttäytymisellään asettavat itsensä suurempaan riskiin kuin muut. Homous ei ole jonkinlaista 'käyttäytymistä', joka itsessään asettaisi homon suurempaan HIV/AIDS-riskiin. Voidaan siis sanoa, että kaikkien homojen lukeminen HIV/AIDS-riskiryhmään on virheellistä ja (tahallisen?) harhaanjohtavaa.



tomppa100 kirjoitti:
"Jos olet yhdynnässä ilman kondomia kerran kolmessa vuodessa, niin oletko seksuaalinen riskikäyttäytyjä? Jos olet yhdynnässä vakikumppanin kanssa ilman kondomia, niin käyttäydytkö silloin riskialttiisti?"

Riippuu ilmeisesti henkilöstä. Jos kyseessä on hetero niin vastaukset kysymyksiin ovat kaiketi "ei" ja "ei". Homon ollessa kyseessä vastaukset ovat varmaankin "kyllä" ja "kyllä". Näin siis ainakin SPR:n veripalvelun mukaan.

Jahas... 4,6 prosenttia suomalaisista homoista ja biseksuaaleista on saanut HIV-tartunnan. Näin kerrottiin valtakunnan ykköslehden Hesarin nettisivuilla tänään. Ja kuuleman mukaan myös telkkarin uutisissa.

Jotenkin arvasin että näinhän tässä käy, kun epämääräinen "tieto" sai jatkaa mellastustaan.

Tämä esiintyvyystutkimus oli nyt Hesarin jutussa yksinomaan kansanterveyslaitoksen tekemä esiintyvyystutkimus. AIDS-tukikeskus oli pudotettu pois. Tutkimuksen toteuttamistavasta ei ollut mitään mainintaa, vaikka käsittääkseni Tukari on ilmaissut, ettei tätä tutkimusta voi yleistää koko väestöön.

Olen edelleen sitä mieltä, tämän tutkimuksen tulosta ei olisi pitänyt koskaan julkaista, sillä ainakaan minä en ole vieläkään onnistunut selvittämään mitä tutkimuksella kysyttiin. Nyt tuolla prosenttiluvulla vastataan kysymykseen, jota ei kai ole koskaan minkään tieteellisten kriteerien mukaisesti voitu kysyä.

Eivätkö tutkimuksen tekijät ole mitenkään pyrkineet oikaisemaan näitä ilmiselviä virheitä? Jos ei, niin se olisi syytä tehdä viimeistään eilen.

Ja ihmetyttää, miten Helsingin Sanomatkaan ei ota taustoista tämän paremmin selvää.

PS. Kannatan ehdottomasti HIV-valistuksen lisäämistä, HI-viruksen tutkimusta, turvaseksivalistusta ja niin edelleen. HIV-tartuntojen leviäminen on hyvin huolestuttava asia.

Mutta virheellisen ja leimaavan tiedon levittäminen on minusta hyvin vastenmielistä.

Harmittavasti sama tieto on esillä myös YLE:n teksti-tv:ssä.

Juhani

Alkuperäinen raportti on luettavissa sivulta http://www.miestenkesken.fi/

Tutkimuksen johtopäätökset ovat mielestäni varsin johdonmukaisia ja kiihkottomasta kirjoitettuja. Samaa ei voi sanoa tämän palstan keskustelusta.

"Never underestimate the power of denial." Ikävien asioiden kieltäminen, totuuden vääntely ja sepittely on yksi tapa olla kohtaamatta karua todellisuutta. Varsin ikävää, että ongelmat eivät kieltämällä häviä.

smo: "Jotenkin arvasin että näinhän tässä käy, kun epämääräinen "tieto" sai jatkaa mellastustaan... Olen edelleen sitä mieltä, tämän tutkimuksen tulosta ei olisi pitänyt koskaan julkaista...Eivätkö tutkimuksen tekijät ole mitenkään pyrkineet oikaisemaan näitä ilmiselviä virheitä? "

Ymmärtääkseni tämä tutkimus on ainoa tietolähde, mikä tästä asiasta on olemassa. Ehkä joku päivä tehdään parempi tutkimus, ja saamme lisää informaatiota asiasta. Siihen saakka on tyytyminen tähän tutkimukseen.

Eiköhän olisi aika ottaa laput pois silmiltä ja kohdata todellisuus, niin ikävää kuin se joskus onkin.

http://www.miestenkesken.fi/esiintyvyystutkimus2006.pdf

"Sylkinäytteisiin perustuvassa esiintyvyyskartoituksessa hiv-positiivisten osuus oli 4,5
% kaikista tutkituista näytteistä. Kyselytutkimuksen ja esiintyvyyskartoituksen
tulokset tukevat toisiaan, mutta niiden antamat tulokset eivät ole täysin yhteneväisiä.
Sylkinäytteisiin perustuvassa esiintyvyyskartoituksessa neljäsosa hiv-positiivisista
(neljä vastaajaa) ei tiennyt tartunnastaan, mikä on valitettavan korkea osuus.
Tutkimukseen osallistujista lähes joka kahdeskymmenes henkilö elää hivin kanssa.
Luku on korkea verrattuna keskimääräisväestöön, jossa hivin esiintyvyys on
todennäköisesti useampaa kertaluokkaa matalampi.
Vaikka näin on, tutkimuksessa todettu esiintyvyys ei kuitenkaan ole hälyttävästi
korkeampi kuin mitä hiv-seurantatilastoista on laskennallisesti voitu arvioida.
Todennäköisin pääasiallinen selitys korkealle esiintyvyydelle on historian painolasti:
1970- ja -80-luvuilla hiv ehti ennen taudin tunnistamista ja testien sekä hoitojen
kehittymistä saada sen verran vankasti jalansijaa, että esiintyvyyden lasku kestää
vuosikymmeniä. Ellei asianmukaisesta tartuntojen ehkäisystä muisteta huolehtia,
esiintyvyys saattaa kuitenkin myös lähteä uudestaan nousuun."

Alkuperäistä raporttia on tullut tavattua joitain kertoja. Ja kyllä, siinä johtopäätökset ovat johdonmukaisesti ja kiihkottomasti kirjoitettuja. Johtopäätökset kuitenkin perustuvat lähinnä kyselyn ja sylkitutkimuksen antamiin tuloksiin, joiden keräämistavasta voidaan olla montaa mieltä.

En nyt edes juuri viitsisi kommentoida "tomppa100"-nimimerkin mainintoja "ikävien asioiden kieltämisestä, totuuden vääntelystä ja sepittelystä", enkä tämän mainintoja todellisuuspaosta. Vähän niitä silti pitää sivuta.

HIV on hyvin ikävä asia, eikä kukaan (minäkään) käsittääkseni ole täällä esittänyt, että HIV:n leviäminen homojen ja biseksuaalien (tai muidenkaan eri tavoin määriteltävien ryhmien) keskuudessa ei olisi ongelma. HI-viruksen leviäminen on ongelma, mutta ei sitä ratkota epämääräisiä prosenttilukuja levittämällä.

Nyt tehtiin tutkimus, jonka otanta oli hyvin vinoutunut, eikä minkäänlaisesta satunnaisotannasta voi puhua. Tutkimuksessa ei kai edes ensisijaisesti etsitty HIV-positiivisten osuutta (jota voisi yleistää laajemmin homoväestöön), vaan haluttiin lähinnä tutkailla muita asioita. Oheistuotoksena syntynyt luku 4,6 prosenttia lähti sitten elämään omaa elämäänsä - kenties siksi, ettei sen taustoja raportissa oikein selvitetty. Siinäpä oli sitten saatu lehtiin virallisen instanssin piiristä herkullinen luku.

Oli kyseinen tutkimus ainoa olemassaoleva tietolähde tai ei, sen antama tulos ei kuitenkaan ole siten saatu, että siitä voisi kriittisesti tarkastellen saada oikeastaan edes suuntaa-antavia lukuja siitä, mikä on tilanne muiden kuin vastanneiden kohdalla.

Todellisuus on ympärillämme ikävyyksineen ja myönteisempine asioineen, enkä katso eläväni laput silmilläni. Pyrin nimenomaan suhtautumaan kriittisesti sellaisiin asioihin, joiden tulkinta näyttää sisältävän liikaa heikkoja kohtia.

Ao. tutkimuksen otos oli vääristynyt hyvin yksiselitteisesti !

"Jotta otokseen perustuvat päätelmät olisivat mahdollisimman luotettavia, tulisi populaatiosta saada mahdollisimman edustava otos. Tutkijan omaan, subjektiiviseen valintaan perustuva tutkimusyksiköiden hankinta johtaa - ainakin periaatteessa ja usein myös käytännössä - yleistyskelvottomiin tuloksiin." (Biometria, Ranta, Rita, Kouki 1992, 4. painos)

Olen vahvasti SMO:n esittämien näkökohtien kannalla.

Sain myös itse tuon sylkinäytetestin Z-lehden välissä. Se pyöri pitkään pöydällä. Ajatuksina mielessä monenlaista. Miksi juuri tällä tavoin tehty tutkimus? Mihin tutkimustuloksia oikein käytetään ja miten? Lopulta heitin materiaalin roskiin. Mitä tekoni merkitsi tilastoon? Otettiinko vastaamattomuuteni huomioon tilastossa ja miten? Tieteellisten tutkimusten metodiikkaa huonosti tuntevana mielessäni pyöri kuitenkin epämääräinen epäilys siitä, toimitaanko tässä nyt ihan oikein.

Ehkä tämän uutisen jälkeen jonkun asioita tuntevan olisi syytä esittää Hesarissakin vasta-argumentit kertaalleen.

Kun heitellään ilmaan konkreettisia lukuja Suomesta, vertailun vuoksi olisi hyvä ottaa esille vaikka Ruotsin vastaava tilanne. Ehkä pelotevaikutus vähenisi silloin kertojien mielestä liiaksi.

Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että hyvin harkittua tiedottamista erityisesti nuorten keskuudessa tulisi lisätä. Setan luennoitsijat saavuttavat juuri tuon ikäluokan käydessään puhumassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Jos luennon kesto on 45 minuuttia, ei siihen saa mitenkään mahtumaan yleistä terveystietoiskua. Eikä se ole edes Setan tehtävä. HIV-valistus Setan suulla ei ole myöskään poliittisesti korrektia, kun pitkällisen työn tuloksena homorutto-käsitteestä päästiin eroon. Eipä siitä niin kovin pitkää aikaa ole kulunut, kun aikuinen suomalainen mies viimeksi väitti minulle, että AIDS on vain homojen tauti. Millaisia väitteitä kuulisi tänään niissä maissa, joissa vaikkapa katolinen kirkko estää valistuksen antamista ja taudilta suojautumista?

Juhani

Ehkä olen tyhmä, mutta en ihan heti tajua miksi otos on niin kovasti vääristynyt. Kohteena oli siis Z-lehden tilanneet SETA:n jäsenet. SETA on homojen ja lesbojen etujärjestö, joten luulisi että jäsenistö muodostaa edustavan otoksen homoista ja lesboista.

Irokeesin vastauksessa viitattiin, että tutkijoiden subjektiivinen valinta olisi vaikuttanut kohderyhmään. En löydä mitään viitteitä siitä, että näin olisi tapahtunut.

MSC Finlandilla jäseniä on todennäköisesti murto-osa SETA:n jäsenmäärän verrattuna. Toisaalta MSC Finlandin jäsenet edustavat erityisryhmää, joten tältä osin tutkimuksen kohderyhmä on mielestäni valikoitunutta. Tutkimustuloksiin olisi kannattanut sisällyttää alaryhmäanalyysi, jossa MSC Finlandin jäsenten tulokset olisi raportoitu erikseen.

Mutta koko jutun pointti on siinä, mitä sanotaan tutkimuksen johtopäätöksissä: "...tutkimuksessa todettu esiintyvyys ei kuitenkaan ole hälyttävästi korkeampi kuin mitä hiv-seurantatilastoista on laskennallisesti voitu arvioida."

Eli uusia homoseksin välityksellä tarttuneita HIV-infektioita todetaan vuodesta toiseen niin paljon, että tämäntyyppinen tulos ei ollut mikään suuri yllätys.

Mielestäni tarvitaan lisää ennaltaehkäisevää työtä ja valistusta. Tämä vuosi tulee olemaan Suomessa uusien HIV-infektioiden suhteen kaikkien aikojen synkin. Resursseja ja rahaa tulee suunnata nimenomaan suurimmassa riskissä oleville ryhmille. Ennaltaehkäisevä työ on aina halpaa verratuna sairauksien hoitamiseen.

Vielä lisäys: Smo:n ensimmäisessä postituksessa mainittiin, että tutkimuksen nettikyselyä mainostettiin deitti-chateissa ja turvaseksi-kampanjoissa, ja siten "seksinvonkaajat" olisivat tutkimuksessa yliedustettuina. Nettikyselyn tulokset on raportoitu erikseen. Nettikyselyn kautta ei tietenkään voinut osallistua HIV-sylkinäytetestiin.

Setan (jäsenjärjestöjen) jäsenistöä tuskin voi pitää erityisen edustavana otoksena suomalaisesta GLBT-kansasta.

MuTu on sellainen, että jäsenet ja Z-lehden lukijat ovat keskimääräistä tiedostavampaa väkeä GLBT-asioissa. Tiedostavuus voi kummuta esimerkiksi omasta GLBT-ihmisoikeusaktiivisuudesta tai henkilökohtaisista syistä (esim. juuri HIV-asiat). Oletan myös, että HIV-positiivisten osuus on korostunut verrattuna yleiseen tilanteeseen, sillä perinteisesti Setan piiristä ja liepeiltä tartunnan saaneet ovat saaneet tukea ja tietoa. Tästä minulla ei tietenkään ole mitään numeroita esittää. Vajaa kymmenen vuotta sitten AIDS-tukikeskus eriytettiin SETAsta, mutta en usko vanhojen jäsenten eronneen järjestöstä.

Lisämausteena on tällaisessa kyselyssä (jota ei toteuteta satunnaisotannalla, vaan periaatteessa avoimena) otettava vielä huomioon se, ovatko vastaajat jotenkin valikoituneet niistä, jotka saivat materiaalin. Yleensä osallistumishalukkuuteen vaikuttaa lisäävästi, jos asia koskettaa läheisesti itseä.

Ja juu, nettikyselyn tulokset todellakin olivat eriteltynä.

”Kohteena oli siis Z-lehden tilanneet SETA:n jäsenet. SETA on homojen ja lesbojen etujärjestö, joten luulisi että jäsenistö muodostaa edustavan otoksen homoista ja lesboista. ”

Sylkitutkimuksessa kartoitettiin HI-viruksen esiintyvyyttä suomalaisten mieshomojen (+bi) keskuudessa. Sylkitutkimuksen populaationa olivat siis suomalaiset mieshomot ja bi:t. Ongelmaksi muodostuu jo lähtökohtaisesti se, ettei ole olemassa minkäänlaista tutkittua faktatietoa suomalaisista mieshomoista; ei määrästä, ei ikärakenteesta, ei alueellisesta jakaantumisesta – itseasiassa ei mitään faktatietoa paitsi jo 60-luvulla kansainvälisesti tehty yleinen olettamus siitä, että noin 10 % miehistä on homoja. Vaikea tuollaisesta populaatiosta on tehdä edustavaa otostakaan.

Sen sijaan on varsin itsestään selvää, etteivät SETA:n jäsenet, Z-lehden lukijat, MSC-Finlandin jäsenistä puhumattakaan voi olla kovin edustava otos koko suomalaisesta homopopulaatiosta. Yhdistystoimintaan ja jäseneksi liittymään aktivoituu tietyllä tavalla vinoutunut ihmisryhmä. Vrt esimerkiksi puolueiden jäsenet edustamassa kaikkia suomalaisia tai kaupunginosayhdistyksen jäsenet edustamassa kaikkia kaupungin osassa asuvia.

”Irokeesin vastauksessa viitattiin, että tutkijoiden subjektiivinen valinta olisi vaikuttanut kohderyhmään. En löydä mitään viitteitä siitä, että näin olisi tapahtunut.”

Tuo viittaus subjektiiviseen valintaan oli osa suoraa lainausta tilastomatematiikan oppikirjasta (Ranta, Rita, Kouki). En ruvennut sitä siitä poistamaan. Yleisesti ottaen subjektiivisesta valinnasta voidaan puhua myös silloin, kun tutkija valitsee itsensä kannalta helpon ja yksinkertaisen otoksen muodostamisen joko ymmärtäen tai ymmärtämättä tuohon otoksen muodostamiseen sisältyvät vääristymät.

Z-lehden mukana ja MSC:n postituslistalla oleville lähetettiin huomattavasti suurempi määrä sylkitikkuja kuin mitä tutkimukseen palautui. Kannattaa miettiä sitäkin, missä määrin nuo sylkitikun palauttaneet mahdollisesti poikkeavat kyselyyn vastaamattomista.

”Toisaalta MSC Finlandin jäsenet edustavat erityisryhmää, joten tältä osin tutkimuksen kohderyhmä on mielestäni valikoitunutta. Tutkimustuloksiin olisi kannattanut sisällyttää alaryhmäanalyysi, jossa MSC Finlandin jäsenten tulokset olisi raportoitu erikseen.”

Nythän me emme tiedä missä suhteessa MSC:n jäseniä oli vastanneiden joukossa; enemmistö, vähemmistö, puolet... Kokonaisuudessaan sylkitutkimuksen otos oli niin pieni, ettei niin pienestä aineistosta ole mielekästä irroittaa vertailuun alaryhmiä. Jopa tutkimuksessa ilmenneiden HIV-tartuntojen määrä oli niin pieni, ettei sitä pitäisi missään kohdin ilmoittaa %-yksikkönä vaan absoluttisena lukuna (frekvenssi). Kieltämättä MSC:n jäsenistö on siinä mielestä valikoitunutta, että uskoisin siinä ryhmässä tietouden HIV-riskistä olevan paremmin sisäistettynä kuin koko homopopulaatiossa yleisesti ja sen seurauksena myös turvaseksi taudilta suojautumiseen aktiivisesti käytössä.

”Mielestäni tarvitaan lisää ennaltaehkäisevää työtä ja valistusta. Tämä vuosi tulee olemaan Suomessa uusien HIV-infektioiden suhteen kaikkien aikojen synkin. Resursseja ja rahaa tulee suunnata nimenomaan suurimmassa riskissä oleville ryhmille. Ennaltaehkäisevä työ on aina halpaa verratuna sairauksien hoitamiseen.”

Tässä kohtaa olen ehdottomasti samaa mieltä!

Omasta puolestani soisin HIV-testausten jonakin päivänä olevan perusrutiini kaikkien terveydenhoitokäyntien yhteydessä. Aikanaanhan, taudin leviämisen alkuvaiheessa, tällaisia yleisiä testauksia vastustettiin, etteivät mahdollisesti tartunnan saaneet leimautuisi. HIV koskettaa kaikki ihmisiä sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Suurinpana riskinä taudin leviämisessä uskoisin olevan juuri tartunnan saaneet mutta siitä tietämättömät ihmiset. Jätettäköön noihin yleisiin rutiinitestauksiin kuitenkin yksilön vapaus kieltäytyä HIV-testauksesta, jos joku jostakin käsittämättömästä syystä ei haluaisi tulla testatuksi.

Irokeesi: " Omasta puolestani soisin HIV-testausten jonakin päivänä olevan perusrutiini kaikkien terveydenhoitokäyntien yhteydessä... Jätettäköön noihin yleisiin rutiinitestauksiin kuitenkin yksilön vapaus kieltäytyä HIV-testauksesta, jos joku jostakin käsittämättömästä syystä ei haluaisi tulla testatuksi." Kommenttina tähän voisi sanoa, että näitä "käsittämättömästä syystä" kieltäytyviä on edellen ja musta tuntuu että yhtä enenevästi.
Vaikka HIV pitää diagnosoida mahdollisimman aikaisin, on sillä kuitenkin täysin muista sairuksista poikkeava profiili: se on periaatteessa edelleen tappava tauti, se on sukupuoliteitse tarttuva tauti, siihen ei ole olemassa parantavaa hoitoa, se voi stigmatisoida kantajansa lopuksi iäkseen, se voi estää työhön pääsyn tai matkustamisen, se rajoittaa rajusti yksityiselämää, se on kokonaisvaltainen tauti. Sanokaa mulle joku muu sairaus joka täyttää nämä "kriteerit" ! Siksi HIV-testi EI OLE hemoglobiini ottamista eikä voi koskaan olla rutiinia. JAtkuvasti törmään henkilöihin, joilla on diagnoosin selvittyä itsetuhoisia ajatuksia.
Tässä mielessä HIV-testin vähättely on tietämättömyyttä. HIV-testiin on rohkaistava yhä useampia, mutta HIV-testiin tulee aina liittää informaatio ja tuki. Asiasta on annettu ohjeet suomalaisille lääkäreille Suomen Lääkärilhdessä äskettäin (taisi olla syksyllä 2005).