uskomattoman tyhjää suhteen mentyä poikki

Seurustelin yhden pojan kanssa noin puoli vuotta. Aluksi suhteemme oli hyvinkin läheinen.. vietimme paljon aikaa yhdessä. Jossakin vaiheessa suhteemme alkoi hajoilla.. emme nähneet toisiamme paljoakaan ja noin 30min sitten pitkän puhelun tuloksena emme olekkaan enää yhdessä. Ikävä kyllä tätä osasin pelätä jo muutama kuukausi sitten.. emme nähneet toisiamme juurikaan. Tunteet sekaantuivat.. edelleen pidän hänestä, mutta samalla myös inhoan häntä.

Helppohan tässä on itseään puolustella ja yrittää syyttää toista suhteen hitaasta hajoamisesta, mutta tähän en halua sortua. Uskon, että vika on yhtälailla molemmissa. Hänessä oli piirteitä, joista en pitänyt.. mutta tiedän myös etten itsekkään täydellinen ole.

Olo on sekava, mutta myös uskomattoman tyhjä. Tuntuu kuin en olisi menettänyt yhtään mitään. Tätäkö tämä vain oli.. muodollista yhdessä olemista millä ei ollut minkäänlaista merkitystä? Minä rakastin häntä.

Jälleen kerran viestiä, johon en minkäänlaista vastausta odota.. tahdoin vaan jakaa asian. En jaksanut tarkistella virheiden varalta.. koittakaa saada edes vähän selvää! :D

Niin tuttua... oi niin tuttua, mutta kyllä siitä onneksi pääsee ylitse...

Tiedän mitä tarkoitat. Aluksi tuntuu tyhjältä. Suru ja ikävä potkaisevat kunnolla kehiin vasta ajan päästä.

Tuttu tunne minullekin.. Mutta se menee ohi ajallaan..

Entä os se ei mene

Sitten sen kanssa ikävä kyllä turtuu elämään.

Ihastuin tai rakastuin väärään ihmiseen jälleen kerran. Todella jälleen kerran, olen hakenut sitä jotakin... Kun yhden oven sulkee toinen avautuu. Yritetään päästä yli siitä rakkaudesta mitä tunnetaan, luovutaan ja annetaan tilaa uudelle. Niin se menee, kunnes löytyy se ihan oikea. Tiedän, että ihmisellä jonka tapasin, on jo se ihan oikea. Hänelle toivon elämään kaikkea hyvää. Se helpottaa.

Meillä meni juuri poikki tyttöystäväni kanssa. Se tuska on jotain aivan käsittämätöntä mikä siitä tulee ja se tyhjyys ja kaikki. Rakastan edelleen tätä tyttöä ja olisin halunnut jatkaa suhdetta ja yrittää siksi tämä on vielä niin vaikeaa kun tämä ei ollut mikään yhteinen päätös. En jaksa mitään en pysty keskittymään mihinkään tekee koko ajan mieli vain huutaa ja itkeä. Tilanne on myös siksi niin monimutkainen kun tyttöystäväni oli minulle samalla se paras ystäväni minulla ei ole juuri ketään muuta kuin hän. Olen ihan epätoivoinen tekee vain mieli roikkua hänessä... mielessäni pyörii kysymykset vain miksi minä? Miksi juuri nyt? miksi hän jätti minut juuri kuin häntä eniten tarvitsin? mikä minussa on vikana? Tuntuu ettei tämä tunne mene koskaan pois no tästä tapahtuneesta ei ole vielä montaa päivää, mutta oloni on ihan käsittämätön tuntuu etten jaksa elää. Onko kenelläkään muilla näin voimakkaita tunteita eron jälkeen?

Josku, on varmasti monelle tuttua. Minä olin itsemurha-aatoksissa, kun 4kk kestänyt puhelinsuhde meni poikki, jossa en edes tavannut toista henk.kohtaisesti. En edes nähnyt kuvaa. Me jotkut olemme vaan niin höppänöitä näissä ihmissuhde asioissa. Reagoimme voimakkaammin kuin toiset hylkäämisentunteisiin ja vastaaviin. Kyllä näistä varmaan henkiin jää...

Eron jälkeen elämä on varmasti tyhjää pitkän aikaa, uskon...Itse olen seurustellut avovaimoni kanssa 5vuotta..enkä ole paljon yli 20vuotta. Nyt suhde on alkanut rakoilla ja tuntuu, että ero lähellä, mutta en uskella erota, sillä pelkän sitä yksinäisyyden tunnetta ja ikävää, sillä rakastan häntä edelleen valtavasti..todella valtavasti.Suhteemme on kaikin puolin romanttinen ja huomaavainen, niin kui aluksi, eikä uita ongelmia ole..Ainoa ongelmani on, että minä, joka normaalisti olen hyvin aktiivinen sängyssä, en enää halua koskea häntä.Pidän hänen kosketuksestaan ja läheisyydestä, mutten halua koskea häntä..Enpä siis usko suhteen voivan näin jatkua. Koska kaipaan niin valtavasti seksia, olen ollut jo lähellä kaatua toisen sänkyyn. Onneksi tajusin ajoissa, ettei ihan vielä. Vasta kun meitä ei enää ole.. Pelkään jääväni tähän suhteeseen vain yksinjäämisenpelkoni ja ikäväni takia..ja toisaalta myös platonisen intohimoisen rakkautemme.Onko se yksin jääminen tosiaan niin hirveää?

Sitten homomiehiä syytetään siitä, kun he tapailevat vain satunnaisesti toisiaan. Voi ola, että syy löytyy näistä teidän kirjoituksistanne.