Alastonkuvaus harrastuksena
Valokuvauksesta harrastuksena en muista täällä juurikaan keskustellun. Siispä muutama ajatus tästä lajista, josta aikaisempaan verrattuna on tullut teknisesti paljon helpompaa. Ei tarvitse enää välttämättä kehitellä kuvia itse taikka labrassa, jos tietokoneen kuvaruutu riittää.
Yksi pojistamme on innostunut digikuvaamisesta. Luontokuvausta, esinekuvausta ja ihmiskuvausta. Viimeksimainitusta lähinnä kasvokuvia ja tietenkin iänikuisia perhekuvia syntymäpäiviltä ja muista juhlatilaisuuksista. Päätimme hieman laajentaa henkilökuvausta ja ilmoittauduimme ammattilaisten vetämälle alastonkuvauskurssille. Selvisi, että kurssille on palkattu kaksi mallia, jolloin arvelin toisen olevan miesmalli. Poika ilmoitti ehdoksi kurssille osallistumiselleen, ettei hänen ole pakko kuvata alastonta miestä.
Aiheesta on käyty nyt keskustelu ja pohdinta hänen kanssaan. Hän ei tajua mitä ihmeen kuvattavaa alastomassa miehessä olisi tai mitä kaunista, kun vertaa naismallin kuvaamiseen.
Pohdin omia asenteitani. Olen kuvannut jonkin verran alastonmalleja. Huomaan etten ole jostakin kumman syystä kuvannut koskaan ainuttakaan naista. ;-) Hetken mietinnän jälkeen minusta tuntuu, että naismallin kuvaaminen voisi luontua aivan samoin kuin miehen. Kurssi antaa siihen nyt tilaisuuden.
Pojan reaktiot ovat siinä suhteessa mielenkiintoisia, että ne heijastelevat ehkä heteromiesten asenteita laajemmaltikin. Olisiko niin, että heteromies on homomiestä sittenkin enemmän oman seksuaalisuutensa vanki ja kokee uhkaavaksi tilanteen, jossa joutuu suoraan kohtaamaan toisen miehen alastomuuden ja miksei myös tämän seksuaalisuuden. Suomessa saunahan ei sellaiseen tavallisesti anna mahdollisuutta.
Millaisia kokemuksia ja tuntemuksia muilla on nudekuvauksesta, kummalta puolen kameraa tahansa? Entäpä lesbonainen kuvaamassa alastonta miesmallia?
Tätä mietin tänään
Juhani
Aika jännästi ajateltu juttu. Minulle kuvaamisen kohde on aina vain kohde josta pyrin saamaan parhaan mahdollisen kuvan. Ehkä se vaan on sitä että toiset kuvaavat itselleen, pitäen mielessä millainen kuvan sisältö itseään kiinnostaa.. toiset sitten kuvaavat sillä mielellä että se kuvaaminen ja siinä onnistuminen on se pointti.
Minusta alastonkuvaus olisi (jos sitä harrastaisin) ikäänkuin luontokuvausta, jossa pyrkisin tuomaan esiin ihmisen tunnelmia. Se että pitäisinkö minä kohteesta olisi toissijainen juttu. Mielestäni kuvien ei tulekkaan olla aina kauniita... pätee mielestäni myös ihmisvartaloiden kuvaamiseen. Ehkä se asenteellisuus tulisi juuri siinä esiin että varmaan korostaisin naisvartalon karuutta ja pyrkisin tuomaan esiin miesvartalon sopusuhtaisuutta ja voimakkuutta :)
Olen itse ollut joskus mallina ja silloin en suostunut alastonkuviin, vaikka sitä pyydettiinkin. Minusta alastonkuviin kannattaa pyytää mies tai nainen, joka on taidekouluissa ammattinaan alastomana mallina työskentely ja joka on tottunut poseeraamaan alasti erilaisissa asennoissa paikoillaan pitkiäkin aikoja. Minusta tämä on tärkeätä, että on malli, joka ei vaivaudu ollessaan tuijottelun kohteena ja edellytys kuvien onnistumiselle. On häiritsevää työskentelyn kannalta, kun on malli edessään, joka vilkuilee koko ajan taiteilijaan eikä ole paikoillaan! Se koettelee taiteilijan hermoja, koska hän on keskittynyt tekemään luovaa prosessia, mihin liittyy tietynlainen regressiosukellus. Tämä tekee taiteilijan työskentelystä psyykkisesti väsyttävää eikä sitä ymmärrä kukaan, joka ei tee itse taidetta. Tähän liittyy myös nuoren miehen vaikeus uskaltaa tehdä alastonkuvia, koska siihen tekemiseen liittyy oma persoonallisuus. Isän läsnäolo, vaikka olisikin kasvatti-isä voi olla liikaa. Tarvitaan työskentelyrauha.
Olen huomannut, että kehollisuus on naisilla yleistä. He pohtivat omaa naiseuttaan nimenomaan alastomuuden avulla. Sitten valokuvia saa/joutuu katsomaan joka puolella taidegallerioissa. Miehillä alastomuuteen yhdistyy usein performanssi. Performanssitaiteeseen kuuluu valitettavan usein nakuilu ja hilluminen ilkosillaan. Jos pyöriskelee elmukelmussa alasti jollakin tantereella, se voi nimellisesti olla "performanssi", mutta käytännössä vain itsetarkoituksellista yleisönsä shokeeraamista tai yritystä siihen.
Ihmisen seksuaalisuuteen kuuluu tietty häveliäisyys, mikä on itseasiassa kaunista.
Alastonkuvia voi tehdä märkäpaitatekniikalla, mikä voi olla jännittävämpää kuin kokonaan alaston iho. Ei kaikkea tarvitse paljastaa. Kannattaa kokeilla tätä erilaisilla kankailla tms.
Ei poika minua tuossa asiassa vierasta. Itsepähän aloitteen teki kun sai tietää kurssin mahdollisuudesta ja että minä aion sinne myöskin.
Mallin ammattitaidon näin selkeästi pari viikkoa sitten tilaisuudessa, jossa esiteltiin huippuvälineitä. Oli ilo katsella hänen luontevaa esiintymistään kameroiden edessä. Tuossa tilaisuudessa malli oli myös valinnut tyylikkäät vaatteet ja korut päälleen, vaikka varsinaisesta muotikuvauksesta ei ollutkaan kysymys.
Juhani
Peter from Berlin – pornotähden tarina
Saksalaissyntyinen taiteilija ja pornotähti Peter Berlin on uuden dokumentin aiheena. Peter on ollut oma pornosuosikkini jo kolme vuosikymmentä. Vielä keski-ikäisenäkin hän uskalsi kuvata itseään. Jossain haastattelussa hän kertoi, että kaikki hänen kuvansa ovat itseotettuja, erillistä valokuvaajaa ei ole ollut. Suuressa osassa kuvia hän on vaatteet päällä, mutta vaatteet ovat niin paljastavia, että melkein kaikki muodot näkyvät pullistumina ja varjoina. Kuvat höyryävät erotiikkaa.
Peter otti itse kuvat ja myös itse myi ne ja lähetti postipaketteina. Hän sai monia ihailijoita ympäri maailmaa, mm. Robert Mapplethorpe, Rudolph Nureyev, Andy Warhol ja Vaeltaja2005. BUTT-lehden haastattelussa 2004 hän kertoo elävänsä hiljaiseloa, mutta haluaa välillä piristystä huumeista. Hän eli 1970- luvulta alkaen 20 vuotta poikaystävänsä kanssa kimpassa, kunnes tämä kuoli aidsiin. Peter valittaa, että kaikki myöhemmätkin ystävät ovat kuolleet. Itse hän on selviytynyt hengissä, koska ei pitänyt vaarallisista seksitekniikoista. Hän on jo yli kuusikymppinen ja asuu hissukseen, hyvin eristyneenä San Fransiscossa.
Critic.de –nettisivulla kerrotaan uudesta elokuvasta, joka on valmistunut viime vuonna: That Man: Peter Berlin (2005). Dokumentissa elokuvatuottaja Jim Tushinski muistelee Peteriä. Viime vuosina on tehty monia dokumentteja, joissa nostetaan uudelleen esiin unohduksiin joutuneita (porno)taitelijoita. Näillä taiteilijoilla on ollut suuri merkitys monen homon elämään ja mielikuvaan homomiehestä. Peter on ollut taiteilija, joka on asettanut oman itsensä täydellisesti huomion keskipisteeseen. Sellaisia paljastavia kuvia, jita nyt näkee mainoksissa, ei ollut siihen aikaan, kun Peter aloitti itsensä kuvaamisen. Osa kuvista on yliseksualisoituneita, vähän kuin Tom of Finlandin piirrokset.
Dokumenttielokuvassa haastatellaan joitakin aikalaisia, mm. pornotähti Jack Wrangleria ja kirjailija Armistead Maupinia. Peter teki aiknaan myös kaksi filmiä, mutta niitä löytyy enää kokreintaan keräilijöiden hyllyisstä: Nights in Black Leather (1973) ja That Boy (1974),
Nettisivulla on muutama kuva Peteristä:
http://www.critic.de/index.pl?aktion=kritik&id=477Pikkuisen sivuun otsikosta.
Skannaan parhaillaan kymmeniä vuosia vanhoja värinegoja ja -dioja digitaaliseen muotoon. On kiinnostavaa löytää kuvia nostalgisista ja omakohtaisista tapahtumista. On tuskallista nähdä joidenkin poistuneen joukostamme. Työ on hidasta ja turhauttavaa erityisesti siksi, että kuvista puuttuu tietoa.
Suosittelen, että merkitsette analogiseen kuva-aineistoonne nimiä, paikkakuntia ja päivämääriä. Digikuvaus tuo yhden erinomaisen lisän: ajankohta tallettuu automaattisesti kuvaan mukaan. Henkilöt ja paikkakunnat on itse merkittävä. Ihmisen muisti on yllättävän lyhyt.
Kuvamateriaalit vanhenevat hyvin eri tavalla. Osasta jopa korjaamattomasti. 40 vuotta vanhaan aineistoon en ole ehtinyt vilkaisemaan. Se on jännittävää, koska siellä ovat elämäni ensimmäisen Italiaan suuntautuneen matkan kuvat puolidioille kuvattuina, koska värifilmi oli tavattoman kallista.
Yksi tärkeä ohje. Älkää katselko diojanne projektorilla, ellei niiden tuhoutumisella ole väliä. Jokainen katselukerta tuhoaa kuvia. Muuttakaa tärkeät kuvat digitaalisiksi, jos se suinkin on mahdollista.
Juhani
Nyt on sitten Kameraseuran kahden päivän nudekuvauskurssi käytynä. Jatkokurssi on toukokuussa, johon myös ilmoittauduin.
Kurssillamme oli kaksi upean näköistä nuorta naista malleina. Jokainen sai työskennellä heidän kanssaan tarkkaan määrätyn jakson. Muut kurssilaiset toimivat silloin kuvaajan avustajina studiovalaisimia asetellen ja rekvisiittaa järjestellen. Kuvaaminen oli niin intensiivistä, että kummankin kurssipäivän jälkeen olin aivan väsynyt.
Epäilin etukäteen omia taitojani ja suhtautumistani alastoman naisen kuvaamisessa. Asiat sujuivat paljon paremmin kuin kuvittelin. Mallit olivat oman alastomuutensa kanssa aivan luontevia kymmenen kurssilaisen edessäkin. Pystyin tyytyväisyydekseni saamaan aikaiseksi muutaman oikein kauniin ja taiteellisen kuvan. Niitä on kuitenkin turha minulta kysellä. Teimme ennen kuvauksia tiukat sopimukset, jotka suojaavat malleja ja heidän oikeuksiaan. Oma suhtautumiseni naismalliin muuttui. Aion nyt jatkossa kuvata myös alastonta naista.
Kurssilaisten toivottiin tuovan arvioitavaksi omia aikaisempia mallitöitään kolmen kuvan verran. Valitsin omaan sarjaani kolmen täysin eri ikäisen miehen kuvat. Työt eivät olleet mitenkään rohkeita. Naisopettajamme suhtautui niihin täysin luontevasti ja antoi hyviä vinkkejä. Nuori miesopettaja sitävastoin vihjaisi ensimmäisen kuvan kohdalla jotakin homoerotiikasta, vaikka kuva oikeasti oli heteromiehestä ja vain hivenen eroottinen. Toista kuvaa hän pystyi vielä jotenkin arvioimaan, mutta kun kolmaskin kuva oli miehestä, hän häkeltyi, eikä osannut sanoa oikeastaan mitään oleellista. Minua huvitti.
Kurssipalautteeseen pistin, että mielestäni taidekuvauksessa kuvaajan on pystyttävä työskentelemään niin nais- kuin miesmallinkin kanssa. Pian nähdään, onko toivomukseni otettu huomioon jatkokurssilla.
Kurssikokemus oli niin myönteinen, että voin suositella nudekuvauskurssia muillekin.
Juhani
Hmmm. Onko kuitenkin niin, että taidemaailmassa homouteen suhtaudutaan nihkeästi? Jos opettaja ei kykene arvioimaan valokuvaa objektiivisesti, vaan on heti omien affektiensa vietävissä, niin onko hän pätevä? Voihan mies ottaa miehestä eroottisen kuvan olematta itse homo! Liian vähän on miesten ottamia alastonkuvia miehistä( meillä). Tabu? Luulisi suomalaisen miehen suhtautuvan alastomaan mieheen melko lunkisti. Outoa.
Oma kokemukseni on, ettei taidemaailmassa homous ole mikään juttu, ehkä jopa hieman tylsä sellainen. Toki sielläkin on yksilöitä, joille se yhä on vaikea asia. Miesopettajani on yrittäjä ja tekee töitä kuvatoimistossaan. Hän ei siis ole varsinaisesti taidekuvaaja.
Kumpikin opettajista esitteli oman portofolionsa. Naisopettajani kertoi kuvaavansa jatkuvasti poikakalentereita ja näytti niistä muutaman hienon otoksen. Miesopettajan portofoliossa oli myös useita vähäpukeisiä miehiä. Ne kaikki olivat jotenkin liitettävissä urheiluun. Sehän on sallittua siellä, aivan kuten alastomuus saunassakin. Sellaisessahan ei ole mitään erotiikkaa, eihän? Kaikki muu sitten onkin jo täysin eri juttu! ;-)
Yksi kurssin miehistä kertoi minulle, että hänen lähin kolleegansa on homomies, joka elää toisen miehen kanssa rekisteröidyssä parisuhteessa. Kolleega on kuulemma aivan hyvä tyyppi.
Juhani
Kohtuus myös valo- ja videokuvauksen harrastamisessa:
Ilta-Sanomien mukaan Tampereen käräjäoikeus tuomitsi tiistaina 30 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen miehen, joka kuvasi videokameralla alastomia ja vähäpukeisia miehiä useissa yleisissä pesu- ja pukutiloissa.
Tietokoneelle tallennettua kuvamateriaalia löytyi poliisin kotietsinnässä noin yhdeksän tuntia. Aineistoa ei kuitenkaan tiettävästi levitetty eteenpäin.
37-vuotias mies liikkui meikkipussiin kätketyn videokameran kanssa kesä-marraskuussa 2004 ainakin Helsingin uimastadionilla ja useissa paikoissa Tampereella. Hän jäi kiinni marraskuussa 2004 opiskelijoiden suosiman kuntoilupaikan pesuhuoneessa.
Mies tuomittiin maksamaan yhteensä 1 400 euron korvaukset kolmelle sittemmin valmistuneelle opiskelijalle, joita hän viimeksi kuvasi ja jotka havaitsivat kameran.
Oletko mahtanut tallentua innokkaan harrastajan filmille? Antaisikohan poliisi materiaalin tutkittavaksi sen varmistamiseksi, ettei oikeus esiintyjäpalkkioihin ole mennyt sivu suun?
Public eye, puhut voyeristeista, eli tirkistelijöistä, jotka ovat näköjään seuranneet tekniikan kehittymistä. Pitäisin sitä mistä minä puhun hieman eri asiana, kuin salakuvausta.
Asiat sovitaan etukäteen paperilla. Nudemallit saavat tuntikorvauksen mallin työstään. He saavat parhaat otokset itselleen ja voivat maksamalla korvauksen kuvaajalle, jolla on kuviin tietenkin omistusoikeus, käyttää kuvia oman mallintyönsä promotioon.
Äskeinen studiossa pidetty nudekuvauskurssi oli tarkoitettu kehittyneille harrastelijoille. Tuloksia katselimme yhdessä juuri äsken. Hämmästyttävän hyvä taso. Monet tuotoksista olisivat valmiita suoraan taidekirjan kuvitukseksi.
Nykyisellä digikalustolla on helppo napsia suuri joukko kuvia ja nähdä heti mm. valaistuksen virheet. Kuvien hiominen esittelykuntoon vaatii sitten monien tuntien työn. Kuvaan sekä JPG-, että RAW-formaattiin. Kummallakin on erilainen käsittelytapa. Viime kurssilla kuvasin säästeliäästi ehkä 150 kuvaa. Niistä korkeintaan viisi kuvaa kehtaan viedä omaan protofoliooni.
Nudekurssin jatkokurssi henkilökuvausta digikalustolla pidempään tehneille on ensi viikonloppuna. Se tapahtuu maisemassa. Kurssilla on vielä muutama paikka vapaana. Mallit tälläkin kerralla ovat naisia.
Juhani
Kaikki valokuvaus on luonteeltaan tirkistelyä, riippumatta yritetäänkö siinä ikuistaa "ihoa" tai "sielua".
Oli harrastaja tai ammattilainen, kuva on olemassa vasta kun sitä katsotaan ja sillä ei ole enää merkitystä mikä oli kuvaajan tai kohteen tavoite kuvaa "ottaessa". Sitä voi "ikuistaa" vaikka kuinka monta sielua kodakhetkeensä, mutta katsoja lopulta "päättää" mitä kuvassa on tai mitä siinä näkee. Kuvaaja itsessään on katsoja, voyeristi viimeistään silloin kun katsoo lopullista tuotosta.
Alastonkuvaus taidemuotona tai voyeristisenä kicksinä eivät juurikaan eroa toisistaan (...vaikka toinen kahdesta on laitonta!) Väline on aina sama riippumatta "tavoitteesta" mitä sillä halutaan tehdä. Taide on aina, harrastuksena tai ammattina, pohjimmiltaan itsetutkistelua, omien rajojen määrittelyä itselle tai koko maailmalle. Näin myös riippumatta siitä onko itse taideharrastus katsomista vai tekemistä.
(Useimmiten kuva on kiinnostavampi siinä mitä siinä EI ole tai "näe"..oli kuva sitten "alaston" tai ei)
Dreamly, tarkoittanet kaikella valokuvauksella tässä yhteydessä vain ihmisen kuvaamista? Onko sitten se, että istumme tv:n ääressä katselemassa kauniita ja rohkeita, myös samanlaista tirkistelyä?
Nämä kirjoitusmerkit ovat vain epämääräisiä läiskiä kuvaruudulla siihen asti kun joku ne katsoo ja sen jälkeen nuo läiskät monimutkaisen prosessin lopputuloksena ymmärtää sanoiksi, joilla tarkoitetaan tarkoitetaan vaikka jotakin kotieläintä. Saman kaltaisen prosessin käy läpi kuva katsojansa edessä. Jokainen katsoja sijoittaa kuvan omaan kulttuuri-, identiteetti, ja kasvutaustaansa. Jollekin kuva alastomasta ihmisestä on pahennusta herättävä, esimerkiksi arabikulttuurissa, toiselle se on arvostettavaa taidetta. Arvostus voi myös muuttua. Esimerkkinä vaikka Tom of Finlandin työt. Ensin ne olivat monen mielestä pornoa. Jonkin prosessin jälkeen, jota en nyt jaksa muistella, ne ovatkin laadukasta taidetta, jota galleristit ripustavat seinille näyttelyksi.
Jouduin pohtimaan perusteellisesti omaa suhtautumistani naisen kuvaamiseen alastomana. Kuvaaminen oli odottamaani mukavampi ja mielenkiintoisempi kokemus. Naisen vartalo voi olla hyvin kaunis myös homomiehen silmissä. Kuvia viimeistellessäni olen ollut hyvin tyytyväinen, kun huomaan saaneeni valoilla kauniisti piirtymään lantion kaaren tai pystyn rinnan. Kasvot ovat haasteellinen kuvattava. Naisen kuvasta jää kuitenkin uupumaan se pieni tai suuri eroottinen sävy, joka ilman muuta liittyy miehen kuvan tekemiseen ja katseluun, katselijan ollessa homomies. Oletan, että heteromiehelle on paljon vaikeampaa päästä samaan, johon minä homomiehenä pystyn äsken naista kuvatessani. Keskustelin pitkän uran tehneen miespuolisen ammattikuvaajan kanssa. Hän totesi rankan homofobian estävän heteromiestä yleensäkään kuvaamasta alastonta miestä. Se on hänestä todella iso kynnys, jota hän piti varsin haitallisena.
Minulle varsinainen kuvaaminen ja kuvan viimeistely on ainakin yhtä tärkeä tai jopa tärkeämpi osa prosessia, kuin valmiin kuvan katselu. Kuvatessa ihmistä, mukana on suora inhimmillinen vuorovaikutus. Voin vaikuttaa tulokseen, eli maalaan valoilla. Valmis kuva ei sitä mahdollisuutta anna. Se on eri juttu.
Juhani
Kaikkea valokuvaa, vaikka "pohdintani" nyt sattuu olemaan "Alastonkuvaus Harrastuksena"-otsikon alla.
Tietenkin sillä rajauksella mikä saa kiinnostukseni heräämään...mutta en näe tässä eroa onko kuvassa "ihminen" vai "kukka". Tietenkin suurin osa kuvista "menee ohitse" mutta joskus jokin pysäyttää ja sillä ei ole merkitystä "mitä valokuvaa" se on; luontoa, pornoa vai perhealbumista repäistyä. (Tosin olen onnistunut "pilaamaan" kuvankatsomisen taidon Barthesin "Valoisa Huone" -opuksella, oman "kulttuuri-, identiteetti, ja kasvutaustani" ohella...)
Kauniista en tiedä, en ole koskaan oikein jaksanut keskittyä Rohkeisiin niin "syvällisesti". Luulisin kuitenkin että yksi kuva "Ridgestä" kertoo enemmän kuin tuhat jaksoa...;-)
