Joulunajan ahdistusta
Lähenevä joulu saa taas vuodenvarrella patoutuneen ahdistuksen pintaan. Vaikka yleensä viihdyn erittäin hyvin yksikseni, niin jotenkin joulu saa kaiken tuntumaan niin masentavalta.
Vaikka itsekkin pidän joulunalusajasta, niin joulumieli kaikkoaa heti viimeisen ennen joulua olevan työpäivän jälkeen kun vuoden yksinäisin aika alkaa.
Itselläni ei ole minkäänlaista perhettä tai mitään siihen verrattavaa minkä seurassa viettää joulua. Todellisia ystäviäkin on vain muutama ja hekin viettävät joulun omien läheistensä ja perheidensä kanssa.
Huoh... kumpa joulu olisi pian ohi.
Jos joku muu kärsii samasta, toivotan kohtalotovereille voimia!
Minua joulu ahdistaa myös, mutta ei yksinäisyyden vuoksi, vaan koska sitä on vakea paeta. Ulkomaanmatkat ovat ylihinnoiteltuja ja teevee ja radio suoltavat iänikuisia joululauluja. Strereoissani soikin vain omat levyt joulun aikaan. Aattona käyn kyllä syömässä äitini luona, mutta kotona en anna joulun näkyä.
Muuten ylimääräiset vapaapäivät olisivat tervetulleita, mutta harvat paikat ovat normaalisti auki ja kaverit sukulaisissa, joten oleminen on aika passiivista ja joka puolella leijuu tylsyys, pitksästyneisyys ja tapahtumattomuus. Jouluun liittyvä päälleliimattu "ihanuus, perhekeskeisyys, läheisyys, lapsenmielisyys ja ulkokultaisuus" ahdistaa minua. Ikään kuin kaikki tekemättömäksi jääneet hyvät teot pitäisi hyvittää yhtenä viikonloppuna kerran vuodessa.
Tietenkin olennaista omassa suhteessani jouluun on se, että olen vuosia sitten sanoutunut irti luterilaisuudesta eikä kristillisyys kosketa minua kuin filosofian ja etiikan kannalta. Lapsuuteen ja siis omaan historiaan joulu liittyy kiinteästi eikä joulusta siksi kokonaan pääse irti ja toisaalta puheissani muiden kanssa koitan olla pahoittamatta läheisteni mieliä.
Varmaan on myös paljon ihmisiä, jotka viettävät joulua vilpittömästi ja ilman teeskentelyä. Sääli, että sellaista ihmistä ei ole vielä osunut minun kohdalleni...
Hyvää omanlaista joulua kuitenkin itse kullekin Ü
Tällaisen "perhejuhlan" alla korostuu yksinäisyys entistäkin enemmän - valitettavasti. Eikä tuo yksinäisyys ole riippuvainen sukupuolesta, suuntauksesta sen enempää kuin iästäkään. Toisilla ihmisillä on luontaisesti voimakkaat sukujuuret ja -perinteet, toisilla taas eri syistä vieraantuminen suvusta on huomattavampaa.
Jokainen meistä tekee elämässään valintoja, jotka vaikuttavat myös tällaisiinkin asioihin kuin joulun viettoon. Muutto vieraalle paikkakunnalle on omiaan "syrjäyttämään" perheestä, tietysti taloudellisetkin syyt voivat olla esteenä yhteiselle joululle. Ja tosiaan kaikki eivät halua viettää edes joulua.
Itse hakeutuisin mieluiten sinne missä joulua ei tunneta - tosin sellaista paikkaa voi olla vaikea löytää. Eniten ahdistun juuri tuosta kauppojen ruuhkista - ihmetyttää miksi joku haluaa seisoa useita kymmeniä minuutteja jossain meluisassa kaupan jonossa päästäkseen mahdollisimman nopeasti sitten eroon rahoistaan. Tämä siltikin, vaikken itse mikään erityisen säästelijäs olekaan.
Jokaisella meillä on valintamme, minkä mukaan elämmme, myös mahdollisuutemme huomioida toiset yksinäiset.
Menen joulupukiksi. Kiva on palvella joulua viettäviä perheitä. Kiertelyn jälkeen olen todella väsynyt, mutta eipähän jouluaattoilta tule pitkäksi. Joulupäivänä sitten voin keskittyä aivan toisiin asioihin.
=D
Jep.. mua oikeastaan hiukan pelottaa eessä oleva joulu. Eka joulu sinkkuna moneen vuoteen, paljon ihania muistoja ja traditioita jotka eivät enää toteudu. Onnex on muutama kaveri samassa jamassa, pidetään tänään joulubileet. Huomenna sitte vanhemmille syömään jne. Huh. Olis ohi jo. Mä tykkään joulusta, mut en tänä vuonna.
<Kirjoittaja on piilottanut kirjoittamansa viestin>