Ujous

Mitä mieltä ujoudesta? Oletko ujo? Miten ujous ilmenee käyttäytymisessäsi? Tunnistatko ujouden?

Juu, ujous on sööttiä.

Voihan se olla joskus söpöäkin, mutta yleisemmin rasittavaa.

Semmonen pieni pilkahdus ujoutta on valloittavan söpöä, mutta siinä vaiheessa kun tämän ujous alkaa olla sitä luokkaa että se vaikeuttaa kommunikaatio-kykyä tavallisissa sosiaalisissa tilanteissa, niin se on jo rasite...Tosin meitsi taitaa kyllä olla semmonen tyyppi, joka karkoittaa kaikki yli-ujot ihmiset alta aikayksikön viereltään :)

Ujous tulkitaan usein väärin vihamielisyydeksi tai tylyydeksi, mikä johtaa siihen että jotkut saattavat käydä käsiksi ja lopputuloksena on entistä ujompi ihminen.

Tai se toinen josta ujo on kiinnostumut, olettaa saletisti että hänestä minä nyt ainakaan en ole kiinnostunut.

totta että pieno ujous on todella valloittavaa, mutta itte olen en nyt sanois todella ujo mutta kuitenkin, niin se jo haittaa elämää todella paljon, joskus vaan haluis hengailla uusien ihmisten kanssa ja jutella niitä näitä mutta aikas vaikeaa se on ja mut on varmaan jo leimattu tylsäksi ja nokka pystyssä kulkevaksi tyypiksi sen takia!!:(

On keino ujoudesta eroon pääsyyn. Luo itsestäsi kuva eteesi, liitä kuvaan rohkeutta ja halua tutustua uusiin ihmisiin, halua elää elämää täysillä, ahh. Vedä luomasi kuva yllesi kun on tarpeen, ja huomaat pystyväsi hieman helpommin asioihin mitkä aiemmin pelottivat. Kuvan kanssa olisin kyllä varovainen sinäänsä, että kuten psykologi Frodo sanoi, siitä voi syntyä alter-ego (entisaikainen haamu / noituus). Luota itseesi hieman enemmin, askel kerrallaan. Elämä voi olla antoisaa jos astuu ulos ahtaasta karsinasta (lainaus ystävältäni Loviisa Sukka:lta)

-Rakkaudella Mansikka

ujous voi estää harrastamisen

Mua vituttaa ihmiset jotka on niin ujoja ettei ne voi edes hiljaa kuiskata koskaan mitään koska silloin ei tiedä yhtään mitä ne ajattelee, tai siis jos on joku ryhmätyöprojekti ja siellä on joku todella ujo niin se vituttaa. Mutta sellanen pikkunen ujous on ihan nättiä, kunhan ei ole ujo vielä siloinkin kun on ollut ystä sellaset vuoden kakas, jos sittenkään ei uskalla sanoa ajatuksiaan niin se ei ole molemmin puolista luottavaa ystävyyttä.

itse olen tietyissä tilanteissa kovinkin ujo, joka on uutta minulle. Punastelen, en kehtaa katsoa silmiin ym.. sellaista, ja itseni kohdalla kyseinen ujous on häiritsevää.En tokikaan tarkoita, että ujous on häiritsevä tekijä tai hävettävää.Puhuin vain omista tuntemuksistani.