Heteroon ihastuminen on typerää.
Minä en ymmärrä homoja, jotka sanovat, että rakastuivat tai ihastuivat siihen ja siihen heteroon. Tajuan, että se on osittain asia, mille ei voi mitään. Mutta eikö itsekunnioituksen ja toisten kunnioituksen pitäisi estää? Kun ei se hetero kuitenkaan 99,9% todennäköisyydellä pidä homoseksistä. Itse en ainakaan katsele heteroita sillä silmällä, itsekunnoitukseni ei jotenkin anna minun tehdä sitä. Miksi ihastua heteroon, joka kuitenkin todennäköisesti salaa halveksuu sinua homoutesi takia ja jota et koskaan voisi saada? Voiko mikään olla nöyryyttävämpää tai suurempaa resurssien ja ajan hukkaa?
Eikös se ole vähän sama, kuin heteromies sanoisi, että on rakastunut toisen miehen vaimoon?
Jos hetero tietää, että joku on naimisissa, niin yleensä hän VAROO ihastumasta tähän, jos haluaa välttää ongelmia.
Tiedän että monet ihastuvat siksi heteroihin, koska nämä ovat miehekkäämpiä ja jotenkin aidomman oloisia ihimisiä. Mutta pitäisi silti koittaa ettiä se aito ja miehekäs mies sieltä homojen joukosta.
Tai tyytyä niihin vähemmän miehekkäisiin. Miehekkäitä homoja on sen verran harvassa, ettei kaikille riitä.
Muuten kyllä ymmärrän, jos joku murrosiässä rakastuu heterokaveriin, siinä iässä ei vielä oikein tiedä asioista eikä osaa varoa kohdistamasta tunteitaan sellaisiin miehiin, joilta ei voi saada vastakaikua. Itsekin koin tuon murrosiässä ja olen sen jälkeen osannut pitää varani.
Eikö se asia ole niin että sitä ihastuu mieheen joka sattuu olemaan hetero tai homo? Kun nyt sattuu olemaan niin että homot eivät synny vaaleanpunainen lippis (propellilla varustettuna) päässään.
Vaikka sitten aikuisena osa miehistä vetää päälleen hyvin tunnistettavat vaatteet tai omaa sellaisen käytöksen että näkyy kauemmaskin että homoja tässä ollaan.
Mutta muuten mies on mies joko hetero tai homo.
mun kokemuksella voin sanoa, et niissä kundeissa, joihin homo ihastuu, jotka ovat heterom maineessa tai voivat jopa olla naimisissakin, on biseksuaalisuus pinnalla ja he antavat homolle vastakaikua: se ei ole flirttiä, vaan sen homo huomaa ja tajuaa omalla sensitiivisyydellään. Voi olla et nää 2 tulee hyvin toimeen keskenään. Jos hetero on butsc ja komea, niin siihen herkästi ihastuu. Mulla on tällaisia kokemuksia ja " valitettavasti" ennemmin tai myöhemmin heteromiehen bi-puoli paljastuu, mut ei se tarkota et homo vois olla se joka tekee alotteen, koska se on tietyllä tavalla "tabu" homolle ottaa ja mennä heteroparisuhteen väliin. Heteromiehellä taas on suuremmat skitsoilut ittensä kanssa, koska ei hän hevin luovu heteron imagostaan edes itelleen tai omissa silmissään ja voihan olla et hetero haluiskin olla se bottom omissa fantasioissaan ja sit se kehä on valmis: homo ei tiedä, miten ja kumman tulisi lähestyä, koska hän ite pelkää tehdä liikettä mihinkään suuntaan, kun ei tiedä miten toinen sen ottaa ja kahdenkeskiset tapaamiset ovat mahdottomuus eikä hetero voi lähteä paljastumisen pelosta homon kanssa mihinkään yhteiseen harrastukseen. Homo voi odottaa, että ulkosesti butsc on myös luonteensa puolesta sitä, miltä näyttää ja homo ottaa passiivisen roolin ja jää oottamaan milloin hetero tekee alotteen, jolloin hänellä( homolla ) on lupa vastata siihen ja seksisuhde vois olla mahdollinen. Niin ei useinkaan käy, koska asiasta ei voi puhua( heteronormien mukaan) ja verbalisoida tunteita ja siksi homo voi vain tuntea ja osoittaa sitä omilla eleillään, minkä voi myös ympäristö huomata: se taas herättää naisten huomion, koska naiset huomaavat reaktiot ja he tajuavat heti missä mennään Hetero ei voi sitä myöntää naisten edessä ja pitäytyy heteron roolissaan ja siksi homo jää rannalle: ylpeyden takia( siis heteromiehen kunnian).
Olin tavallaan ihastunu yhteen mieheen, joka sit yllätti yhdessä tilanteessa kuolaamalla miehen ison munan perään ja sit mä varmistuin siitä et tyypillä on bi-puoli. Mulla ei ollut mahiksia, vaikka niin ajattelin, koska tän tyypin makuun oli nuoret urheilijapojat. Urheilun alueella on heteromiehen tavallaan helppo toteuttaa sitä bi-puolta, koska urheilussa on alastomuus ja eroottisuus koko ajan pinnalla ja sit näitten nuorten miesten ympärillä pörrää koko ajan mitä ihmeellisempi kokoelma miehiä, joiden on sallittua osoittaa ihailuaan miehelle. Siellä on paljolti kyse myös seksistä( en tarkoita niinkään naimista) mut nää vanhemmat miehet voivat olla ihastuneita näiden nuorten miesten munaan tai kehoon tai molempiin. Trikoitten läpi näkee aika paljon! Urheilun piirissä saa myös avoimesti kosketella miestä, mikä muuten on kiellettyä!
Ihastuminen yleensäkin on p:stä koska se ei ikinä ole molemminpuolista. Minä ihastun johonkin joka on ihastunut johonkuhun toiseen jolla taas on joku muu kiikarissa. Ja minuun on ihastunut joku joka ei nappaa pätkän vertaa. Korvikkeeksi sitten tyydyn näihin joista en ole kiinnostunut ja teen molemmat onnettomiksi. Eli meikäläisen saa aina joku toinen mielessään. Elämä sucks.
Olen ihastunut luokkatoveriini ja se sattuu, kun tietää että toinen on hetero eikä ihastumisesta voi mitenkään tulla molemminpuoleista. Suoranaisesti pistää vituttamaan tämä olo kun on ihastunut korvia myöten eikä vastakaiku ole missään tilanteessa mahdollista. Oikeastaan voisi puhua jo ihan kaveristakin, kun kerta päivittäin jutellaan ja koulunkin jälkeen tapaillaan. Olen vistusti kaapissa... ääh kunpa voisin taistella logiikalla tunteitani vastaan. Olen aikasemminkin ihastunut näihin miehekkäisiin ja ehkä hieman junttimaisiin miehenalkuihin. Vielä pieni selvennys, että en ole ihan yläasteikäinen teini, vaan korkeakouluopiskelija. Kokematon nuorukainen silti.. voi kun osaisikin varoa ihastumasta.
"Eikö se asia ole niin että sitä ihastuu mieheen joka sattuu olemaan hetero tai homo?"
Yhtä hyvin voisi hetero sanoa, että "Satuin ihastumaan tuohon naiseen, kun sillä ei ollut sormusta. Nyt se seurustelee! Mitä hitto? Kerkesin jo ihastua, enkä voi perua. Minun on saatava tuo nainen, toisen oma tai ei."
Jos mies puhuu vähänkään naisista, tyyliin "Kivan näköinen tyttö tuolla... " tms. oletan että hän on hetero ( ellei hän suoraan kysymykseen vastaa toisin ) enkä suurin surminkaan ihastu.
Vähän sama kuin että ei kannata itseään paljoa paremmannäköiseen ihastua, kun ei sitä saa kuitenkaan, nöyryyttää vaan itseänsä. Tuo pätee kaikkiin ihmisiin.
Jos on tuloerot suuret, niin sitten voi, esim. rikas vanhempi mies voi saada kauniin nuoren naisen, miksei se homoillakin toimi, jos ei itseä kiusaa se että toinen rakastaa sun rahoja, ei sua.
Eikös teitä heteroon ihastuneita ollenkaan jäähdytä tieto siitä, että se toinen ei ole homo/lesbo? Kyllä minäkin monesti isken silmäni kundiin, joka paljastuu seuravaassa käänteessä heteroksi. Se ihastus ei sitten etene alkua pidemmälle. En mä viitsi kiusata itseäni odottamalla mahdottomia. Hitto vie, enhän mä itsekään halua, että kukaan nainen muhun ihastuu ja alkaa mua jahdata.
Niinpä.
Muutenki, realismia niihin ihastumisin. Kantsii valita ihastuksensa "omiensa joukosta", eli samaa sukupuolista suuntautumista olevaa ( ei biseksuaaleja ), samasta yhteiskuntaluokasta ja tulotasosta, samasta "ulkonäkötasosta", eli jos on ruma ja lihava, ei kannata ettiä komeaa ja sportista. Ei kannata haaveilla mistään mahdottomista unelmakumpaaneista jos ei ole rahkeita ( tai heteroista ), sellanen kuuluu tosiaan lähinnä teini-ikään.
<Olen aikasemminkin ihastunut näihin miehekkäisiin ja ehkä hieman junttimaisiin miehenalkuihin.> Voi bleh, otan osaa. Ne on kyllä aika messeviä :)
Ihastuminen ja perään kuolaaminen on kai kaksi eri asiaa.
Eix se ole vähän niin, ettemme kovin paljoa voi hallita itsessämme kemiallista tunnetta ihastua jopa rakastuakin, tämä ei vielä tarkoita sänkyyn menemistä. Sänkyyn mennään kahden ihmisen vapaasta yhteisestä tahdosta. Rakastuminen - ihastuminen = softcore, rakastelu = hardcore. Pidetään nämä asiat erossa toisitaan, siis, sänkyyn mennään joskus jopa ilman todellisia tunteita! Näin väitän.
Tunteiden syttymistä ei ehkä voi hallita. Aikuinen ihmene voi kuitenkin enimmäkseen hallita käytöstään, niin että tunteet eivät sitä hallitse. Tuhoon tuomittujen ihastumisten tukahduttaminen ja unohtaminen on myös itsesuojelua. Kyse on kai aika lailla siitä mitä haluaa. Jos oikein tunteilleen antaa vallan, niin sitä voisi ihastua päivittäin lukuisia kertoja.
Noh, homoon ihastuminen voi olla aivan yhtä typerää...
No enpä osaa muuta sanoa että itse kun olen ollut ihastunut se vaan on tapahtunut. Sille ei ole voinnut mitään, se vaan tapahtui. Sydän ja järki ei toimi käsikädessä silloin. Minulle ihastuminen on ollut kokonaisvaltaista, ei pelkkä ulkomuoto vaan mies kokonaisuutena, ulkonäkö, ääni, olemus, teot, ajatukset, sydän.
Sitä en lähde tässä nyt lajittelemaan kuinka moni on ollut hetero ja kuinka moni homo.
...
kertoist sä Alexis minkälaista oli?
"Jos heteroon ihastuminen on typerää, mä taidan olla sitten ihan übertyperä kun seurustelin sellaisen kanssa reilun vuoden. Ei ihastumista tai rakastumista voi päättää."
Hetero seurustelee samaa sukupuolta olevan kanssa. Hmmm. Mielenkiintoinen kontradiktio. Jospa se oli sittekin vain tyypillinen identiteettikriisistä kärsivä suomalainen biseksuaali? Niistä mullekin on kertynyt kokemusta - ikävä kyllä :P
Mutta mitäs jos käykin niin, että hetero rakastuu lesboon? Itselle on käynyt juuri näin. En ymmärrä edes kuinka se kohdaltani näin on käynyt, sillä naisen lesbouden olen kyllä tienyt alusta lähtien. Nyt en pääse tunteistani eroon vaikka mitä tekisin. Elämä alkaa olemaan kohtuuttoman vaikeaa. Pitäiskikö minun nyt unohtaa tämä ihana ihminen? Olen kurkkuani myöten nesteessä nyt tämän asian vuoksi.
...
Mielestäni ei kerta kaikkiaan ole mahdollista, että joku hetero olisi homon kanssa ja vieläpä vuoden ajan seurustelisi. Pelkät satunnaiset panotkin menevät minun kirjoissani biseksuaalisuuden piikkiin. Jos ihminen on hetero, hän ei ole seksuaalisesti kiinnostunut saman sukupuolen edustajista. Muuten kyse on biseksuaalista. Joidenkin on vain vaikea myöntää sitä itselleen.
...
Niin, mutta puhut seurustelusta, jonka ehtona on se, että tunne on molemminpuolista. Oliko näin vai oliko suhde sittenkin heteron puolelta lähinnä ystävyyttä? Jos oli, niin sitä ei voi mielestäni kutsua seurusteluksi. Seurusteleeko tämä hetero nykyään? Harrastaako seksiä vai onko hän vannoutunut platonisten suhteiden kannattaja?
...
Sitten tämä ihminen on mielestäni biseksuaali, jos tunne oli molemminpuolista. Hetero ei voi mielestäni myöskään rakastua saman sukupuolen edustajaan seurustelumielessä.
Tyhmäähän se on, mutta mitäs teet silloin kun et tunne yhtään varteenotettavaa homoa ja kohdalle sattuu ihminen kuka vain tuntuu *niin* oikealle? Ja tarvitset kuitenkin jonkun kenen viereen voi unelmissaan käpertyä ennenkuin nukahdat. Sydänhän siinä särkyy yhä uudelleen ja uudelleen. Ei sitä muiden tarvitsekaan ymmärtää, eikä se minusta tee onnellista, mutta ei ole muutakaan.
...
Sanosta väittely on harvinaisen turhaa, ellei ensin olla yhtä mieltä siitä, mitä ne tarkoittavat.
Minun käsitteistössäni 'hetero' on ihminen, joka on seksuaalisesti kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta ja vain vastakkaisesta sukupuolesta.
Jos kiinnostusta on molempiin sukupuoliin, vaikka eriasteisena, kyseessä on biseksuaali.
Kun taas kiinnostuneisuus herää vain ja ainoastaan samaa sukupuolta olevan kohdalla, henkilö on homo.
Kun kumpikaan sukupuoli ei seksuaalisesti kiinnosta, se on aseksuaalisuutta.
Mitähän jäi vielä jäljelle? Jos kiinnostus kohdistuu vain omaan itseen, olisiko henkilö silloin autoseksuaali?
Alexis, miten määrittelet kokemustesi tai tietosi perusteella tämän ystäväsi?
Juuri tätä yritin ajaa takaa, Public, mutta hyvä että tulit hätiin :) Alexis, älä tarraudu sanaan "seksuaalinen", jos suhteessa seksi ei ole etusijalla. Yritä määritellä tämä ihminen rakastumisen, ihastumisen ja seurustelun kantilta ja juuri Puplic Eyen esittämien vaihtoehtojen mukaan. Mieti asiaa sanojen ja käsitteiden merkitysten sekä kielen yleisten pelisääntöjen ja logiikan kannalta. Miten perustelet, että tämä ihminen olisi hetero? Mitä viitteitä siitä on? Mieti, mikä toisaalta puoltaa hänen biseksuaalisuuttaan. Tähän keskusteluun olet tuonut toistaiseksi ainoastaan todisteita siitä, että tämä ihiminen puhui suhteestanne seurusteluna eikä siis selvästikään pitänyt suhdettanne pelkkänä ystävyytenä. On täysin epäloogista, kielen pelisääntöjen vastaista ja käsitteellisesti mahdotonta pitää tällaista ihmistä heterona.
Kovin moni homo puhuu heteroista silloinkin kun ovat harrastaneet seksiä esim. varatun perheenisän kanssa ja myös nuo perheenisät itse joskus kutsuvat itseään heteroiksi. Esiintyy ainakin tämän palstan kirjoitteluissa tämä ilmiö. Mielestäni se on aina ollut harhaanjohtavaa ja itsetarkoituksellista. Miksi asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä? Asia on juuri kuten public eye sen esitti. Kaiken muun väittäminen antaa vain kyseenalaisen kuvan.
...
Henkilön määritteleminen itsepintaisesti vaikkapa sanalla 'hetero', kuten Alexis tekee, on juuri kyseisen henkilön seksuaalisen puolen korostamista, sillä sanat hetero/bi/homo eivät kerro ihmisestä mitään muuta kuin hänen seksuaalisen suuntautumisensa.
En siis ole mitenkään "takertunut" seksuaalisuuteen sen enempää kuin Alexis, halusin vain selvittää sen, millä perusteella hän pitää entistä kumppaniaan seksuaalisuudeltaan juuri heterona. Homoseksin puuttuminen ei vielä tee ihmisestä heteroa, määritelmää ei minusta voi tehdä passiivisin perustein. Jos määritelmää yleensä on tarpeen käyttää, sen luotettavuus edellyttää jonkinlaista aktiivista näyttöä, tietoa siitä että henkilö jollain tavalla on osoittanut/tiedostanut olevansa nimenomaan hetero.
Sinänsä ihmisen seksuaalinen suuntautuminen on mielestäni useimmiten sivuseikka, mutta tuo heteromääre vain tuntuu nousseen juuri tässä tapauksessa kovin keskeiseksi asiaksi.
Jos nyt johonkin haluaisi takertua niin rakkaus on itse asiassa painavampaa kuin seksi, jos aletaan arvioimaan sukupuolista kiinnostusta. Tietysti voi spekuloida sillä, että rakastuu ihmiseen, sukupuolesta ja seksin harjoittamisesta riippumatta. Lopulta kuitenkin jää jäljelle se, että mies oli rakastunut mieheen. Jos kyseessä ei ollut veljes- tai ystävärakkaus niin sitten kyseessä oli homoseksuaalinen rakkaus ts. samasukupuolinen rakkaus.
Toivottavasti Alexis ymmärtää, että tässä on vain kyse hänen käyttämänsä sanan hetero herättämä ihmetys, ei hänen suhteensa laadun spekulointi.
Odotan edelleen niitä perusteluja. Miksi hetero, miksi ei biseksuaali?
Puhutaan nyt sitten siis vain siitä rakastumisesta ja seurustelusta, ei seksistä.
...
Miten sun mielestäsi Alexis mainitsemasi rakkaus sitten erosi ystävien välisestä rakkaudesta?
Puhut edelleen itse heteroudesta seksuaalisena käyttäytymisenä, mutta kuitenkin vetoat siihen, että välillänne oli rakkautta. Yritin puhua asioista niillä termeillä, joita itse käytät eli yritin pitää keskustelun rakastamisen ja seurustelun tasolla, mutta palaat kerta toisensa jälkeen seksuaaliselle tasolle. Jos puhutaan sinun käyttämilläsi termeillä rakkaudesta (seksistä viis), miehen ja naisen välinen rakkaus on heteroa, mutta kaiken järjen ja kielen logiikan mukaan miesten välinen rakkaus ei voi olla sitä. Siinä tapauksessa kyse on homoseksuaalisesta tai biseksuaalisesta viehtymyksestä, tai sitten nimimerkin "elämä on" mainitsemasta veljesrakkaudesta. Ehkä hämmentynyt ystäväsi oli vain liian sekaisin tajutakseen, mistä oli kyse. MUTTA: ei edelleenkään voida puhua heteron seurustelusta homon kanssa vaan pikemminkin läheisriippuvaisten roikkumissuhteesta. Monilla homoilla, myös itselläni, on ollut samanlaisia, pitkäänkin kestäneitä suhteita vastakkaista sukupuolta edustavien ihmisten kanssa, mutta en voi hyvällä tahdollakaan sanoa sitä seurusteluksi vaan kahden läheisen ystävän väliseksi riippuvuussuhteeksi. Tässä ei nyt ole mitään muuta epäselvää kuin käyttämäsi termit, Alexis-hyvä.
...
ja näin päästiin taas kivasti henkilökohtaisuuksiin. Vastauksesi oli mielestäni paha rimanalitus, joten lienee paras lopettaa keskustelu tähän. Yritin vain sanoa, että suhde oli ehkä sinun osaltasi aitoa seurustelua, mutta hämmentyneen kaverisi osalta veljesrakkautta ja itsensä etsimistä, JOS hän kerran on hetero. Muussa tapauksessa tässä on perustavaa laatua oleva käsitteellinen ristiriita, jota minä ja pari muutakin täällä on yrittänyt tehdä selväksi. Vielä kerran: hetero = kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta, biseksuaali = kiinnostunut molemmista, homo = kiinnostunut samaa sukupuolta olevista. Sitten on vielä ne aseksuaalit sun muut. Ei voi olla näin vaikeaa, oikeasti :)
Ei kai kyse voi olla siitä, että Alexis ei halua myöntää kaverinsa olleen vähintään bi, koska se tarkoittaisi, että kaverin kiinnostus ei ollutkaan sellaista kun hän kuvitteli. Tai ei kai kyse voisi olla siitä, että kaveri sanoi olevansa hetero päästäkseen helpommin eroon suhteesta. Olen huomannut, että ihmiset voivat sanoa rakkailleenkin mitä vain, teot kertovat enemmän.
...
Alexis, yritä nyt ymmärtää, että kyse ei ole mistään muusta kuin siitä, että käytät termiä "hetero" yhteydessä, jossa se ei ole kielen logiikan mukaan mahdollista. Sanoit itse aiemmassa viestissäsi, että kaverisi luuli olevansa homo. Antamiesi tietojen perusteella, hän osoitti siinä mielentilassa miestä kohtaan rakkautta ja tunsi seurustelevansa kanssasi. Oliko se mielestäsi heterorakkautta vai homorakkautta? Yrität sanoa, että täysin hetero ihminen voisi osoittaa miestä kohtaan jotain enemmän kuin veljesrakkautta ja syvää läheisyyttä ilman, että se olisi homorakkautta. En pyri kyseenalaistamaan suhdettasi enkä kritisoimaan sen laatua vaan selvittämään, mitä ihmettä oikein tarkoitat ja miksi tunnut esittävän asiasi kielen pelisääntöjen vastaisesti. Aiemmat arvailuni lähtivät siitä, että puhuit läheisriippuvuudesta. Se mitä itse kirjoitin, perustui omiin kokemuksiini vastaavankaltaisesta tilanteesta heteronaisen kanssa. En pyrkinyt olemaan mikään "meedio". Ehkä esitin asian turhan tylysti. Olin kuitenkin vastaavassa tilanteessa naisen kanssa useitakin vuosia. Tämän naisen osalta se oli aitoa rakastumista, minun osaltani roikkumista paremman puutteessa. Jos olisin oikeasti rakastanut tätä naista, olisin biseksuaali, mutta en ole. Sinä kuitenkin tunnut sanovan, että kaverisi rakasti sinua oikeasti, mutta hän on silti hetero. Tässä on tämä perustavaa laatua oleva ristiriita.
Niin, ja Alexism asialliseen keskusteluun ei kuulu hienovarainen vittuilu. Sitä tämä rimanalitus tarkoitti.
Äläs nyt Alexis suotta meille naura. Yritin tuossa vain viestissäni vain selvittää, mitä ajatuksia herää kun mies kertoo heteromiehen rakastuneen itseensä romanttisesti. Kuten on jo käynyt ilmi monen mielestä väite on niin ristiriitainen, että se ei voi olla totta. Kertomuksesi tuntuu siksi aivan hullulta, mikä sitten herättää paljon kysymyksiä. Olen kyllä kuullut sellaisestakin, että homo ja lesbo rakastuivat toisiinsa ja alkoivat seurustella, myös seksuaalisesti. Omasta väitteestään huolimatta he silti ovat minun mielestäni biseksuaaleja. Joka tapauksessa väitteesi oli kummallinen ja ihmetystä herättävä osa muuten tavallisen suhteen kuvausta.
Heteroon ihastuminen ei ole typerää, varsinkaan jos kyseessä on sellainen kaveri, jonka kanssa ystävyys jatkuu senkin jälkeen kun tunteesi ovat selvinneet hänelle.
Mielestäni maailma on kyllä monimutkaisempi paikka
kuin mitä parilla käsitteellä voi lokeroida.
"There're lot of things if I could I'd re-arrange"
(U2 "The Fly")
suurin osa asioista on aivan yksinkertaisia, myös ihmissuhteissa. Mutta jos haluaa venyttää käsitteitä niin sitten tulee ongelmia ymmärryksen kanssa hyvin helposti. Ehkä on parempi vaan todeta tapahtunut sovittamatta sitä mihinkään muottiin?
Ei maailmasta turhaan tarvi monimutkaista tehdä. Sitä on joko homo-, bi-, hetero- tai aseksuaali.
Kaiken kattava luokitelma:
Homoseksuaali = Seksuaalisesti virittynyt VAIN saman sukupuolen edustajiin
Biseksuaali = Seksuaalisesti virittynyt molempien(/kaikkien) sukupuolten edustajiin
Heteroseksuaali = Seksuaalisesti virittynyt VAIN eri sukupuolen edustajiin
Aseksuaali = Ei seksuaalisia virityksiä
...
Ehkä mutta mielestäni ongelma onkin siinä, että Alexis itse luonnehti kumppaniaan tämän mallin mukaisesti heteroksi. Mutta kun ei mene perille niin ei.
Tai sitten hetero tarkoittaa hänelle jotain aivan muuta kuin valtaosalle muita...
Alexis kirjoitti: "Putki-aivoisten mustavalkoinen jokotai-ajattelumalli."
Ni-ii. Oon ihan samaa mieltä. Muakin ahdistaa kaikki kauheet ahtaat lokerot joihin mua väkisin aina yritetään tunkee. Mä olen mä, eikä mua voi kukaan määritellä mikskää kun mä ite määrittelen itteni niinku haluun.
Mulle tuli kerran yks äijä valittaan, et hei miks sä kuljet tääl ilman vaatteita ja pissit ympäriinsä. Vähäks se oli dorka?? Kuka se oikein luuli olevansa? Se yritti määritellä mut ihmiseks mutta kun ei se dille tajunnu et mä määrittelen ite itteni pikku puudeliks. Tai siis ainaki silloin määrittelin. Tänään must taas tuntuu et mä olenkin villa myssy. Sellainen nukkanen, tosi ihq.
Kaikenlaiset karsinat pitäis poistaa, ku niissä ei makaa kuin lehmät ja siat. Ja kun mä en haluu et määrittely ja kieli ja käsitteet olis mitään yhteisiä sopimuksia jotka perustuu todellisuuteen, vaan jokaisel pitäis olla oikeus istua ihan sellaisilla pahnoilla ja sellaisia karsinois ja kanalois kun ite haluaa. Kaikki ite määrittelee omat kaakatuksensa ja vaiks mä panisinki tänään naisia ja huomenna miehiä, ja sit taas naisia, niin mä EN OO mikää bi, tai hetero tai homo (liian ahtaita putki aivoisia juttuja tollaset). Mä olen mysteerio-XYZ, jolla on tänään villainen olo.
Myssy
Kyllä te homot osaatte tehdä asioista vaikeita. Heteronaisten ja homomiesten yhteinen ongelma on juuri tuollainen oman porukan ihme vastustus.
Tästä keskustelusta tulee mieleen vitsi. Vääpeli otti uusien alokkaiden tietoja talteen ja kysyi alokkaalta silmien väriä. Alokas vastasi vihreät, johon vääpeli vastasi: "Ei täällä hienostella! Silmät ovat joko siniset tai ruskeat."
Luokittelut auttavat jäsentämään ympäröivää maailmaa. Joskus mallia pitää yksinkertaistaa, jotta se olisi ymmärrettävä ja kuitenkin kattaisi suurimman osan tapauksista. Mutta jos todellisuus on ristiriidassa mallin kanssa, todellisuutta ei silloin pidä väkisin muuttaa vastaamaan teoriaa. On helppo uskoa teorian kaikenkattavuuteen silloin, kun se kattaa oman kokemusmaailman. Näinhän fundamentalistiheterotkin tekevät, kun eheyttävät homoja.
Seksuaalisuus on monivivahteinen juttu, enkä usko, että jaottelu homot/bit/heterot/at tulee olemaan viimeinen sana. Käytännössä useimmat meistä olisimme biseksuaaleja, jos kaikki elämän aikana tehty laskettaisiin mukaan. En kuitenkaan usko, että suurin osa ihmisistä laskee itsensä biseksuaaleiksi. Luin New York Timesista hiljattain 3000 yhdysvaltalaiselle aikuiselle miehelle tehdystä kyselystä. 6,9% vastasi, että heillä on kyselyn hetkellä jonkinasteista viehätystä (attraction) toisia miehiä kohtaan, ja 1,7% vastasi olevansa biseksuaaleja.
Tässä esimerkiksi erilaisia yritelmiä ymmärtää seksuaalisuutta:
http://www.superdrewby.com/column/sexuality.shtmlAlexis, oman suuntautumisen kyseenalaistaminen seurustelukumppaniltasi jo osoittaa omalla painollaan, että välillänne oli vahva tunneside varmasti molemmin puolin, ja vuosikin on lopulta pitkä aika elämässä. Ikävää, että tällaisilla suhteellisen fiksuilla -- ainakin joskus -- nettisivuilla tarvitsee joutua jankkaamaan "omien" kanssa. Etenkin, kun olet itse tässä joukossa paras tunteidenne syvyyden arvioija. Kiitos, kun jaoit kokemuksesi meidän satunnaisesti keskusteluja seuraavienkin kanssa.
* Heteroon ihastumisesta oli joskus reilu vuosi takaperin täällä myös oma ketjunsa, johon aika moni kirjoitti koskettavia ja omakohtaisia kokemuksiaan, kannattaa vilkaista!
"enkä usko, että jaottelu homot/bit/heterot/at tulee olemaan viimeinen sana"
Miksipä olisikaan viimeinen sana, kun ei ole ensimmäinen eikä ainoa.
Heteroon ja homoon ja bi-seksuaaliin ja aseksuaaliin ja eheytyjään ja transgendereihin ihastuminen voi olla typerää.
Näihin käsitteisiin ihastuminen voi olla typerää.
Toivottavasti myssyllä on villaisena lämmin olo, talvi ja kaikki.
Ite oon löytänyt suht lämpimää oloa heterona, homona, bi-seksuaalina, aseksuaalina, pervona ja genderblenderinä.
Yks (pitkä) pointti vielä.
Mikäli olisi niin helppoa erottaa erilaisia rakkauksia tai muita tunteita toisistaan, maailma ei varmaankaan olisi täynnä sellaista "rakastankohan mä sitä, kannattaako tätä suhdetta jatkaa, johtaakohan tää johonkin vai olisko jossain vielä jotain parempaa" -jahkausta. Mun päätelmäni onkin se, ettei rakkaus ole mikään stabiili tunnetila, joka olis kaikille sama ja sikäli kovin helposti tunnistettavissa tai määriteltävissä. Eikä se ole myöskään mikään tunne, joka on tai ei ole, se häilyy, eikä sitä välttämättä tunnista. Jossain vaiheessa sitä ehkä vaan päättää, että tämä on rakkautta. EIkä se välttämättä tarkoita tyytymistä, vaan tietynlaista asennoitumista tilanteeseen, mahdollisuuden antamista. Ystävyysrakkauden ja romanttisen rakkauden välillä ei siis välttämättä ole niin selkeitä eroja kuin välillä luullaan. Tuollaiset käsitykset tulee ehkä enemmänkin siitä tavasta, jolla rakkaudesta on totuttu puhumaan: se erotetaan kaikesta muusta ja kyseenalaistamatta kaikki mukamas aina tietää kuka on se oikea, mikä on rakkautta jne. Mä en usko siihen. Ja silti ainakin mulla just sellainen rakkaus, jonka suhteen on joutunut pohdintaa tekemään, on ollut ihan älyttömän antoisaa, takuulla aitoa tavaraa, vaikkei sitä aina ole tiennytkään.
Samalla tavoin ainakin mulla on seksuaaliset halut ihan oikeasti MUUTTUNEET välillä. Oli kausi, ehkä jonkinlainen itsensä etsimisen kausi, jonka aikana seksuaalisuus ikään kuin hypoteettisesti pohti, mihin purkautua. Silloin se oli laajempaa, nyt se on jotenkin vakiintunut. Tällä hetkellä en suostu kutsumaan itseäni bi-seksuaaliksi, koska bi-tunteet tai halut eivät kuulu elämääni tällä hetkellä, en ole huomioinut vastakkaista sukupuolta mitenkään vuosiin. Kuitenkin pidätän itselläni oikeuden muuttua vaikka heteroksi jos niin sattuu käymään. Ja aiemmatkin heteroviritteiset tunteet olivat ihan oikeita, ei vaan jotain mihin pakotin itseni, koska muu ei mukamas ollut sallittua.
Musta nämä on sellaisia asioita, joiden suhteen pitää kunnioittaa ihmisen omaa tulkintaa itsestään. Pyritäänhän siihen sukupuolen määrittelynkin osalta. Ja vielä kielestä: Kieli kylläkin muuttuu jatkuvasti ja pyrkii aina tavoittamaan entistä paremmin ne vivahteet, joita sillä yritetään ilmaista. Muutenhan naisen vagina käsitettäisiin edelleen väärinpäin käännettynä peniksenä. On älytöntä, mikäli sitä, mitä on olemassa, ruvetaan säätelemään sen mukaan, mitä meidän aina rajallisella kielellä voidaan ilmaista. Tietenkin kieli on sopimuksia, eikä ole järkeä sitä lähteä yksin kumoamaan, mutta se suhteen kyllä käydään myös jatkuvia neuvotteluja ja se muuttuu koko ajan. Se ilmaisee niitä käsityksiä, joita meillä on, ei todellisuutta sinänsä. Btw. Mun käsittääkseni bi-seksuaalisuus nykyäänkin määritellään siten, että henkilö kykenee sekä tuntemaan rakkautta että seksuaalista halua molempia sukupuolia kohtaan. Tällä määritelmällä Alexiksen kumppani olis kiistatta ollut hetero, silti rakastunut.
Musta tää Alexiksen tarina oli kanssa kaunis. Ja on aina kiva kuulla ja lukea muista, jotka ajattelee ja ihan fyysisesti kenties kokee, että ilmiöiden väkisin joihinkin raameihin tunkeminen on paitsi tylsää myös turhaa. Turhaa tavallaan on myös asiasta väittely, mikään argumentti ei niitä ilmiöitä lopulta kahlitse tai estä. Musta ainakin se on vaan vapauttavaa eikä yhtään ahdistavaa.
Jep, seta määrittelee jutun näin:
http://www.seta.fi/ (ikään kuin joku ei tietäis) Sieltä "Meitä on moneksi" -osio ja biseksuaalisuus. Mutta tosiaan, määritelmiä on monia, mikä ehkä kertoo just siitä, että puhutaan aika henkilökohtaisesta asiasta, jonka määrittely voi olla itsellekin vaikeata.
Jos määritelmää haetaan Setan sivuilta, kannatta ehkä tässä tapauksessa vilkaista myös heteroja käsittelevä osuus...
Mä en tiedä, miks setan määritelmä ois jotenkin vähemmän vakuuttava kuin joku muu.
Mä en edelleenkään ajattele homo- tai heteroseksuaalisuutta tai bisseyttä niin selvärajaisina, että yhteen liitettynä niistä tulis joku saumaton palapeli, mihin voi sijoittaa omat koordinaattinsa. Musta noi määritelmät on parhaimmillaankin vaan likiarvoja ja yleistyksiä. Sen takia niitä erilaisia määritelmiäkin löytyy. Tuon määritelmän nostin esiin juuri siksi, että aiemmin tässä keskustelussa annettiin ymmärtää, että Alexis ymmärtää heterouden jotenkin eri tavalla kuin KAIKKI muut. Muutama muukin ymmärsi Alexiksen tulkinnan yhtenä mahdollisena, joten ei välttämättä voida puhua väärinymmärryksestä, vaan erilaisista näkemyksistä. Ainoastaan siinä toivoisin hienotunteisuutta, ettei kukaan alkaisi päin naamaa kyseenalaistamaan kenekään tulkintaa itsestään. Enkä väitä sellaista tässä keskustelussa tapahtuneenkaan, ihan yleisluonteisena kommenttina tämä ymmärrettäköön. Sen omakuvan kyhääminen kun on voinut ottaa jonkin aikaa muutenkin. Yleisellä tasolla keskustelu tietty on ihan hedelmällistä.
Mikä tärkeintä, musta meidän ei tarvitse yhdessä hakea minkäänlaisia määritelmiä. Viittaan siis BearTrapin sanamuotoon "jos haetaan". Mun pointti on just siinä, ettei mitään lopullista totuutta tarvikaan löytää. Ei mitään sellaisia määritelmiä, että sen jälkeen joku voisi luottaa olevansa oikeassa ja lyödä toista jollakin määritelmällä päähän. Me saadaan olla eri mieltä. Mä vaan halusin esittää oman käsitykseni ja samalla sanoa, että musta Alexiksen tulkinta oli ihan mahdollinen.
Raadollisempi tulkinta on se, että kun ajattelee, että "heterotkin rakastuu muhun" niin se nostaa itsetuntoa mukavasti. Silloin pitää olla todella HYVÄ.
Tässä on parissakin puheenvuorossa jo tullut selkeästi esiin asian ydin. Sen voisi kiteyttää kutakuinkin näin. Minulla on oikeus määritellä asia (itseni/kaverini seksuaalisuus, vrt. Alexis ja mm. Rokkihomo) kuten haluan. Näin tietysti onkin, mutta lähtökohta on hyvin itsekeskeinen. Miksikö? Koska kuten tämä keskustelu osoittaa, ulkopuolisilla on vaikeuksia ymmärtää mistä oikein on kyse. Eli, jos sitä asiaa kuitenkin haluaa muille selittää ja selvittää on ehkä syytä puhua samaa kieltä. Vai miten se viesti muuten menee perille? Sanon itsekeskeinen siksi, koska Rokkihomo toi mielestäni esiin sen näkökulman, Alexis ei niinkään.
Etenkin tuo Rokkihomon kuvaus henkilöstä, joka käy läpi kutakuinkin kaikki olemassaolevat vaihtoehdot ilmaista seksuaalisuuttaan, mutta ei lopulta ole niistä mitään on niin tyhjä, että kumisee. Henkilö, joka kykenee aktiivisesti harjoittamaan ja nauttimaan seksuaalisuuudesta ja intiimeistä tunteista liikkuen suvereenisti asteikon kaikilla kohdin, myös sen ääripäissä, kai tuskin koskaan voi edustaa vain pelkästään yhtä ääripäätä. Voihan siis olla niin, että hän rajoittuu vain yhteen tapaan jossain vaiheessa, mutta mihin ne aikaisemmat kokemukset siitä häviävät? Voihan henkilö kertoa olevansa tietyllä hetkellä vain homo, tai hetero, mutta jos ne olemassaolevat aikaisemmat kokemuksensa kertoo, niin miten uskottavaa se on?
En ymmärrä, mitä pahaa monimuotoisuudessa, eli tässä biseksuaalisuudessa sitten on? Miksi pitää väittää olevansa hetero tai yhtenä hetkenä yhtä ja toisena toista, jos todellisuudessa useampikin asia maistuu? Kyllä moinen väittäminen alkaa olla jo valehtelemista.
Tavallaan, valehtelemista hyvinkin.
Mutta jos jotkut pari kategoriaa pitaa ottaa pohjattomina totuuksina
ja pysya niissa, rehellisyys VOI olla kovin vaikeaa.
Ergo, kummat valehtelevat?
Pari maaritelmaa vai ihmiset jotka eivat mielestaan niihin aina mahdu?
Miten esim. "biseksuaali"-nimike voi olla sellanen ettei koe siihen mahtuvansa vaikka tykkääki panna miehiä ja naisia? Vähän sama kuin jos ei haluais sanoa että 1+1=2. Vaikka aluks onkin yks omena kädessä ja saa siihen sitten toisenkin omenan, ja kaks omenaa käsissään pitäis kiinni oikeudestaan sanoa, ettei kädessä ole "yhtä" tai "kahta" omenaa, kun toisinaan kädessä voi olla vain yks omena ja taas toisinaan kaks omenaa, ja kun käsitteenmäärittely on itsestä kiinni ja kun käsitteet "yksi" ja "kaksi" on niin rajattuja ja lokeroivia.
Jos välttämättä valitsee sen ahtaimman kategorian, vaikka toiminta ei siihen mahdu, niin onhan se itsetarkoituksellista toimintaa. Miksi niin pitää tehdä, koska kattavampi määritelmä on tarjolla? Tai sitten kyseessä on toiminta, jota kuvaa parhaiten termi mind games.
...
Tuossa olen samaa mieltä. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka esim. harrastavat seksiä saman sukupuolen kanssa ja kuitenkin väittävät olevansa heteroita. Usein vedotaan siihen, etteivät he halua seurustelusuhdetta saman sukupuolen edustajaan. Mielestäni kysymys on kuitenkin biseksuaalisuuskäsitteen laajuudesta: toiset voivat kuvitella harrastavansa seksiä oman sukupuolensa kanssa, toiset tekevät sitä ja kolmannet haluavat parisuhteen samaan sukupuoleen. Yleensäkin olen valmis väittämään, että ääripäät (täysin homoseksuaalit ja täysin heterot) ovat harvinaisia. Suurin osa ihmisistä sijoittunee johonkin näiden välimaastoon. Esim. hyvin moni ns. heteroystävättäreni ymmärtää naiskauneuden päälle, eikä aina kyse ole pelkästään esteettisestä ihailusta. Ystäväpiirissäni on myös nainen, johon nämä heterot silminnähden 'ihastuvat'.
Minä en ainakaan pysty kontrolloimaan ihastumistani kovinkaan helposti. Sitä joko ihastuu tai sitten ei :)
Mielenkiintoista koko tämä keskustelu ... En jaksanut vain lukea kaikkea, ja osa oli poistettu .... mutta:
joku edellä kirjoitti: "Heteroon ihastuminen ei ole typerää, varsinkaan jos kyseessä on sellainen kaveri, jonka kanssa ystävyys jatkuu senkin jälkeen kun tunteesi ovat selvinneet hänelle. " Niinpä, vaikkakin useimmat heterot pelästyvät kai tällaista tilannetta (ne, joille oma heterous onkin vähän epävarma) - ja jos eivät pelästy, niin just sellaisen haluaisin ystäväkseni (en siksi, ettei pelästy, vaan siksi että sellainen ihminen olisi varmaan tosi ihana muuten ....)
mutta: kylläpä tuntuu koko keskustelu (ja puolet ranneliikkeestä kaikkiaan) pyörivän heteron ympärillä ... taidatte olla kaikki ihastuneista ja rakastuneita heterouteen ... ja siihen maagiseen sanaan hetero (ehkäpä olen itsekin ihastunut siihen vaikken 'suostuisikaan' olemaan hetero, mitä kai joskus nuorena pelkäästään olin ....)
vaan mitäs tästä tuumitte: kouluaikana (17-vuotiaana) ihastuin suunnattomasti komeaan poikaan, lähikoulun poika jota en ollut aiemmin tavannutkaan, hän oli komea kuin filmitähti (kaikki pojat joko ihastuivat tai kadehtivat ... ehkä joku jopa sekä että) ... pitkä ja kauniskasvoinen, tyylikäs ja miehekäs ja ihana ... olisi kelvannut vaikka Cary Grantin (menikö nimi oikein?) tai Rock Hudsonin tilalle ... komeampi kuin nämä ... hänestä tuli laivaston upseeri ja .... sitten hän vain hävisi - kunnes lehdesssä oli juttu tv-ohjelmasta, jossa kerrottiin kuinka Timosta oli tullut Nina .... olen 99,9999999 % varma, että kyseessä oli sama Timo .... oli kuulkaa aika outo tunne jonkin aikaa tämän jälkeen ...
jos olet juuri se Timo (siis Nina), ja jos satut tämän lukemaan, niin ota yhteys ... haluaisin kerran tavata ja kuulla tarinasi ja kertoa omani - mitä oli olla ihastunut ja rakastunut Timoon ja salata se kaikilta - samaan aikaan kun olisin halunnut huutaa asian koko maailmalle .... muistan vieläkin jokaisen yksityiskohdan ..... ja pahoin pelkään, että olen yhä rakastunut .... nyt siis Ninaan .....
Vielä täydennys: JuusoParmio kirjoitti "Minä en ainakaan pysty kontrolloimaan ihastumistani kovinkaan helposti. Sitä joko ihastuu tai sitten ei :)" Olen täsmälleen samaa mieltä! Mitä olisi rakkaus tai ihastus, joka perustuu kontrolliin... se olisi jotain 'tupa ja takka' -linjan muka-realismia, ei mitään rakkautta.....
Ei heteroon ihastumiselle todellakaan voi mitään. Ja totta onhan se paha paikka, mutta aivan hyvin voi ihastua homoseksuaaleihin joihin on ihan yhtä vähän mahdollisuuksia kuin heteroihin.
Ja mun ihastuminen ainakin otettiin ihan okei asiana vastaan, nti oli hyvinkin pahoillaan mun puolesta.
Ja täällä on ainakin yksi, joka ei edes tunne yhtään lesboa. Heteroihin ihastumiselta ei siis voi välttyä... Osaiskohan sitä edes lesboon ihastuakaan...?