Kerran uskoton - aina uskoton?

Tämä tapahtui oikeastaan vuosia sitten, mutta on aina välillä palannut kummittelemaan, kun näen kyseisen henkilön sattumalta jossain.

"Kauan sitten" tapasin "unelmieni miehen". Hän oli juuri sen näköinen, josta erityisesti pidän, pitkä, tumma ja komea, suklaanruskeat silmät, valloittava hymy herkässä, hän oli älykäs, hyvin koulutettu, ja miellyttävä seuramies. Ehkä siis liiankin hyvä ollakseen totta. Aluksi arastelin häntä, ujostutti niin kun tapasin mielestäni niin täydellisen miehen, enkä uskaltanut tehdä aloitetta, ja keskustelut jäivät aika lyhyiksi.

Sitten, sattumalta, tapasin hänet tavallisuudesta poikkeavassa tilanteessa, ja uskaltauduin vihdoin osoittamaan kiinnostukseni. Tuotapikaa päädyimme harrastamaan seksiä, ehkä se oli liiankin nopeasti, mutta en itsekään malttanut viivytellä, kun unelmani näytti vihdoinkin toteutuvan. Seksin jälkeen juttelimme, ja kyselin varovasti, haluaisiko hän nukkua yön vieressäni. Hän valitteli, ettei se käy päinsä, koska hän seurustelee, ja hänen on mentävä kotiin. Se oli tietysti kova isku kasvoille. Peitin kipuni ilkeällä hymyllä, ja hän häipyi sitten saman tien. Kun satuimme törmäämään lyhyen ajan päästä, hymyilin hänelle jälleen ilkeästi (minkä hän mielestäni ansaitsikin!), ja hän väisteli häpeillen katsettani (oli syytäkin!). Tunsin itseni tosi halvaksi, kun olin suostunut (vaikkakin tietämättäni) varatun miehen leikkikaluksi, ja olin tietysti hänelle vihainen kun hän oli pitänyt minua vain jonakin vaihteluna arkeen.

Kuulin vuosia myöhemmin joltakulta, että hän olisi eronnut, tieto ei tosin tuntunut ihan varmalta. Törmäsimme joskus harvakseltaan, ehkä kerran, pari vuodessa kadulla, kaupassa, raitiovaunussa, jne. Hän katseli minua suoraan silmiin ja hymyili ystävällisesti, kerran kun pyöräilin häntä vastaan, pysähtyi ja tervehti, mutta en jäänyt juttelemaan. Ajattelen, että jos hän petti silloista miestään, niin jos olisimmekin myöhemmin alkaneet seurustella, hän olisi varmaan pettänyt minuakin. Ja voihan olla, ettei hän edes ollut kiinnostunut minusta seurustelumielessä, vaan halusi vain lisää seksiä, ehkä hän tahollaan seurustelikin edelleen/uudelleen.

Tämä henkilö ei enää ole ajankohtainen, olen muuttanut (ja niin on ehkä hänkin), emmekä ole törmänneet enää pariin vuoteen, lisäksi viimeisillä kerroilla kun näin hänet, hän ei näyttänyt enää kiinnostuneelta, vaan lähinnä vaivautuneelta, ehkä hänen seurassaan ollut mies oli hänen uusi kumppaninsa.

Silti jäi vaivaamaan, voisiko sellaiseen mieheen luottaa, jonka tietää pettäneen aikaisemmin? Olisi kiinnostavaa kuulla erityisesti niiltä, jotka ovat itse joskus pettäneet, voivatko he uudessa suhteessa olla täysin uskollisia, vai vetääkö veri sittenkin vieraisiin, tai onko pakko kokeilla suhteen rajoja kunnes se menee rikki?

(En siis nyt kysy niiden mielipidettä asiasta, jotka käyvät vieraissa luvan kanssa, sillä itse en missään tapauksessa lähtisi avoimeen suhteeseen, eivätkä avoimiin suhteisiin liittyvät vastaukset siis kiinnosta minua.)

Paljon olen kuullut kertomuksia ja nähnyt omassa tuttavapiirissänikin, että jos on perusluonteeltaan vosu niin kyllä sitä on lopun ikäänsä. Olen itse naiviudessani uskonut ihmisiin, esim. ihmisten henkiseen kasvuun, mutta kokemus on näyttänyt sen, että henkinen kasvu on aika mahdoton toive monen homomiehen kohdalla. Ikuiset etsijät etsivät aina, siitä huolimatta vaikka heille suotaisiin itse paratiisi.

Kylla se riippuu ihan tilanteesta, siis siita miksi han meni pettamaan. Mina en alkaisi heti huutelemaan "kerran vosu, aina vosu" -herjaa kun en tunne asian laitoja. Ehka hanella meni "kotona" heikosti ja repsahti sinun lumoihin... Tai sitten ei... Ei voi tietaa.

Kannattaa valita mies, jonka kanssa voisi elää ilman että hänen persoonallisuudessaan tapahtuisi muutoksia.

Oma näkemykseni on, että ihmiset muuttuvat, mutta ihmisiä ei voi muuttaa.

Ehkä tuohon alkuperäiseen kirjoitukseeni voisi lisätä sen verran taustatietoja, että hän oli ilmeisesti vartavasten etsimässä seksiseuraa silloin kun päädyimme harrastamaan seksiä, joten hän olisi todennköisesti pettänyt poikaystäväänsä siinäkin tapauksessa, että minä en olisi sattunut kohdalle, ja lisäksi siinä vaiheessa kun paljastui, että hänellä on poikaystävä, sain vaikutelman, ettei poikaystävä ollut tietoinen siitä, että hän kävi vieraissa, eikä olisi ilahtunut jos olisi tiennyt, joten kyse ei ollut myöskään avoimesta suhteesta.

En tietysti tiedä, miten heillä meni sillä hetkellä kotona, mutta ainakin minä toivoisin mieheltäni, ettei hän heti ensimmäisen riidan jälkeen lähtisi etsimään seksiseuraa muualta. Voihan tietysti olla, etteivät he sopineet lainkaan yhteen, mutta silloin pitäisi mielestäni keskustella siitä, voiko tuolta pohjalta enää jatkaa suhdetta, eikä etsiä helpotusta muualta.

Seksi on tapa saada huomiota. Kun sitä ei kotoa saa niin sitä haetaan muualta. Kai seksielämä kertoo siitä miten ihmissuhde toimii. Itse kuulun siihen ryhmään, joka pitää housut jalassa vieraassa seurassa vaikka oma parisuhde rakoilee. Ensin selvitetään tilanne kumppanin kanssa ja sitten aletaan vasta etsiä uutta seksikumppania. Olisi parempi kun pystyisi ilmaisemaan tunteitaa. Lopettaa valehteleminen.