Onko Mikkelissä elämää myös homoille?

Ollaan asusteltu Mikkelissä jo puolisen vuotta ilman, että ollaan tutustuttu yhteenkään homoon. Tai siis ylipäätänsä keneenkään. Johtuu varmaan myös omasta itsestä, mutta isommalta paikkakunnalta muutettua tänne, tuntuu että sosiaalinen elämä on kuollut. Olisihan se kiva tutustua ihmisiin ja tehdä muutakin kuin tuijottaa tv:tä. Onko muilla ollut samanlaisia tuntemuksia muutettaessa uuteen kaupinkiin? Alkaa vaan vähän tappamaan tämä tylsyys. Varsinkin kun Mikkelin on kuvan kaunis kesäkaupunki...
terveisin kauhulla talvea odottava
:)

ei mullakaan ole täällä ketään kavereita. tää elämä täällä on kuin menis 20 vuotta taaksepäin ja asenteet on sellaisia. järkyttävää on heteromiesten käytös ja pukeutuminen. ei naiset oo sen parempia. täällä ei ole meille mitään ja täältä kaikki lähtevät vain yhteen suuntaan eli pois. skinit on pelottavia ja niitä täällä näyttää olevan ja miks just se tyyli puree heteroihin...?

homoja täällä on joitakin mut niihin on vaikea saada kontaktia, koska ne elää kaapissa. ei ne halua tutustua uusiin ihmisiin. varmaan masentavaa pitemmän päälle. mä haluisin kavereita enkä suhdetta ja se onkin just vaikeeta.

hirveen vaikea on dtm- chatinkaan kautta tavoittaa ketään.

täällä kannattais olla ja elää harmaana ja värittömänä eikä herättää huomiota millään tavalla ellei ole vihkisormusta näyttää. kauheeta jos olis transu niin hulluks tulis.

ei sen puoliin, kyl mä meinaan nimittäin meikata joku päivä...ihan vittuillakseni....

ai niin. sit on välillä hieman outoa se, kun sukulaistytöt häpee mua ja menee ulos marketista, kun mulla on vaikkapa korvikset korvissa eikä haluu olla mun seurassa ja jos ostan hiusväriä, niin tiskin nuori myyjätyttö ei oikein osaa suhtautua siihen ja näyttää sen ilmeillä mulle et "oot säkin!"... nuoremmilla heteromiehillä on siks helpompaa kun niillä on se nainen siin vieressä et niit ei sit epäillä miksikään homoksi vaikka niillä oliskiin joitakin korviksia jne mut annas olla kun teet sen vaan iteksesi...ja olet oikeasti umpihomo... olis kerrankii tyytyväisiä et näkee aidon homon!...harvinaista herkkua.

nelikymppisillä homomiehillä ei ole täällä tulevaisuutta. niitten on pakko naamioitua heteroksi.

öh, voiks pienet kaupungit olla niin toisistaan poikkeavia? oon asunut kouvolassa pitkään, täällä näyttää olevan paljon homoja eikä edes kaapissa. oikeestaan ihmettelen kun lahtelaiset valittavat ettei siellä ole mitään ja täällä pienemmässä paikassa on paljon toimintaa. myös kotkassa on aika vilkasta :)

'meikätytöt' liikkuu paikallisissa baareissa ilman, että kukaan sanoo mitään negatiivista. ja ikähaarukka taitaa olla 18-kesäisistä yli 4kymppisiin. skinejä ei taida olla, mut turpaan voisi saada jos menis johonkin räkälään... sais varmaan heterotkin turpaan samaisissa paikoissa.

miesmies kirjoitti: "...nelikymppisillä homomiehillä ei ole täällä tulevaisuutta. niitten on pakko naamioitua heteroksi."

Juuh... osuuskaupasta pussihousut ja flanellipaita - ja tietysti se iänikuinen vihreä "metsästysliivi". Toisaalta... onhan siellä maalla niitä bi-isäntiä, joten ei kannata heittää kirvestä kaivoon...

"sit on välillä hieman outoa se, kun sukulaistytöt häpee mua ja menee ulos marketista, kun mulla on vaikkapa korvikset korvissa eikä haluu olla mun seurassa..."

Riippuu tietysti minkälaiset killuttimet siellä korvanlehdissä killuu... Toivottavasti ei mitkään kookkaat "hyväsisko"-malliset kultaiset renkaat (sellaiset joista ikivanhassa tangossakin lauletaan). Yli nelikymppiselle kun ei sovi mitkään erityisen kookkaat ja näkyvät korut. Itse olen käyttänyt aina tuolta 80- luvun alusta pientä timanttinappia tai ohutta kultarengasta (vuorotellen).

"jos ostan hiusväriä, niin tiskin nuori myyjätyttö ei oikein osaa suhtautua siihen..."

Ihan samalla lailla se tiskin nuori myyjätyttö suhtautuu kondomin ostamiseen.

Jos hiusvärin ostamista katsotaan pitkään, niin parasta on se kun on homopari kaupassa ostoksilla. Voi Luoja, kuinka monesti on huomannut kuinka jotkut ihmiset seuraavat pitkin Prisman ja Citymarketin käytäviä perässä, aivan kuin tulisivat talutushihnassa perässä. Homo tuntuu täällä kyllä yhtä eksoottiselta nähtävyydeltä kuin jääkarhu tai vompatti. Tai sitten ne ovat vain muita pakolla kaappiin tungettuja homoja. Sääliksi käy Mikkelistä kotoisin olevia ja Mikkelissä asuvia homoja, jotka syystä eivät uskalla elää niin kuin haluaisivat.

Samikko, mä olen Mikkelistä kotoisin ja en todellakaan kaipaa sun sääliä. Mä olen tasan tarkkaan sinut itseni kanssa. Toisin kuin ilmeisesti sinä.

Anteeksi, jos loukkasin sinua Marcus. Se ei ollut tarkoitukseni. Joskus ajatus kulkee nopeammin kuin sormet näppäimistöllä. Ajatuksistani jäi paljon kirjoittamatta. Olen kyllä varma, että Mikkelissä on itsestään varmoja ja itsevarmoja homoja ja lesboja ja se on hyvä.
Enemmän ajattelin niitä koulumaailmassa olevia nuoria, jotka yrittävät vasta selvittää omaa seksuaalista identiteettiä ja se on varmaan Mikkelissä vaikeata. Taas tämä on olettamukseni sen perusteella mitä olen nähnyt ja kuullut. En voi puhua kenenkään muun kuin itseni suulla. Sääli on sana, joka voidaan käsittää monella tavalla, enkä aikaisemmassa kirjoituksessani pyrkinyt käyttämään sitä negatiivisessa muodossa, vaikka arvasinkin monen ymmärtävän sen niin. Enemmän tunnen myötätuntoa, sillä itse olen kasvanut paikassa jossa suvaitsevaisuus ei ollut hyve ja kärsin sen nahassani. Olen seurustellut mieheni kanssa kuusi vuotta ja elänyt yhdessä niistä yhdessä neljä ja puoli vuotta. Asuimme aikaisemmin paikkakunnalla missä pystyimme elämään niin kuin ns. normaalit. (taas sana jonka monet voivat ymmärtää väärin.) Valitettavasti nyt tuntuu kuin olisin palannut sinne koulun penkille ja taas pitää katsoa taakse ennen kuin puhuu toiselle niin kuin parit puhuvat.
Korjaan aikaisemman lauseeni... Tunnen myötätuntoa niitä ihmisiä kohtaan, jotka haluaisivat elää oman suuntautumisen mukaan, mutta eivät voi toimia niin. Tiedän itse miltä se tuntuu ja tiedän myös miltä tuntuu kun pystyy vapaasti olemaan ja elämään homona.
Hiljattain Mikkeliin muuttaneena voin vain sanoa, että joskus tuntuu hyvin yksinäiseltä elämä, kun kaupungissa ei ole mitään toimintaa meikäläisille, eikä tunne paikkakunnalta ketään työn ulkopuolelta. Tutustuminen on vaikeata, sillä rasismi on täällä hyvin yleistä. Ehkä vielä jossain vaiheessa tämäkin asia muuttuu.

Ettei tämä keskustelu menisi ihan Mikkelin morkkaamiseksi, niin kerron oman näkemykseni.

Olen asunut koko ikäni (liki neljäkymmentä vuotta) Mikkelissä ja kolme vuotta naimisissa mieheni kanssa. Eikä meitä saa muuttamaan pois täältä. Ei meitä katsota kaupoissa pitkään vaikka yhdessä käydäänkin ostoksilla.
Myönnän kyllä Mikkelin olevan sen verran pieni ja sulkeutunut kaupunki, että suuremmilta ja suvaitsevaisemmilta paikkakunnilta muuttavan voi olla vaikea sopeutua.

Mikkelissä on kyllä homoja, mutta ne ovat tiukasti kaapissa. Chatin kautta kyllä löytyy, mutta kun en halua seksiä vaan kaveruutta, niin he eivät ole kiinnostuneita.

Homojen ja lesbojen tapaamista olen järjestämässä, joten asiasta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä joko ranneliike.net:n postilaatikon kautta tai sitten osoitteeseen meikalainen.mli@pp.inet.fi
…niin katsotaan mitä saadaan aikaiseksi.

Juha

Ei se taida olla kaupungista kiinni, miten sinuun, minuun tai häneen suhtaudutaan. Aika paljon se on myös omien korvien välistä kiinni rasittaako itseään toisten mahdollisilla ajatuksilla sinusta.

miten niin ei ole kaupungista kiinni peetee? miks ne hintit muuttaa pois niistä maakunnista? helsinki on vapaamieleisin suomen kaupungeista. On se nyt eri asia asua hesassa kuin jossakin takahikiällä. johan se kaappihomous kertoo jotakin näistä pienistä kaupungeista ( kundit pelkää). ei ne olis siellä ellei siihen olis syytä.

esim. hesa on vapaamielisyydessään täysin erilainen kuin kuopio. montako homokuppilaa on esim. kuopiossa?

miesmies kirjoitti: "miten niin ei ole kaupungista kiinni...esim. hesa on vapaamielisyydessään täysin erilainen kuin kuopio. montako homokuppilaa on esim. kuopiossa?"

miesmies - onko vapaamielisyys yksin homokuppiloihin verrannollinen? Helsingissä homokuppiloita on ehkäpä sen takia enemmän, että täällä on myös kysyntää enemmän...

toisekseen - kyllä Kuopiossa on osattu hauskaa pitää jo 80-luvun puolessa välissä... monessakin paikassa... *tuskin muistan aikaa...* =D

Ei Helsingin ja muiden etelä-Suomen kaupunkien välillä ole omasta kokemuksestani muuta eroa kuin koko. Suhtautuminen homoihin tuntuu olevan samanlaista. Tärkeimpänä pointtina lienee kaupungin koko, suuressa kaupungissa voit elää ilman että tunnet ketään edes samasta rapusta. Pikkukaupungeissa koko ikänsä asuneilla on hyvin laaja piiri, josta löytyy eri asteista uteliaisuutta.
Veikkaanpa että jos mikkeliläinen muuttaisi vaikkapa Lohjalle tai Kirkkonummelle (tai minne tahansa), niin hän voisi elää homona turhia murehtimatta ja tuntematta ketään sellaista, jota ei halua tuntea.

Minä olen vielätoistaiseksi Mikkelissä asuva homo, ja täytyy sanoa ettei täällä hirveän helppoa ole.

Seta ei järjestä täällä mitään ja muihin homoihin on vaikea saada kontaktia, itsekin olen vielä kaapissa. Toivon että tulevaisuudessa homojen elämä tulisi täälläkin helpottumaan.

Tuo toisten homojen tapaaminen on aina vähän hankalaa. Vaikka kuinka yrittää saada ystäviä, eikä sen enempää (tarkoitan ettei etsi näitä kavereitten kesken seksiä harrastavia ystäviä), niin aina sitten tulee siitäkin huolimatta niitä ehdotuksia. Oli sitten kaapissa tai ei, niin hyvien homokavereiden (ja ainoastaan kavereiden) saaminen on hieman vaikeaa. Se on harmi.

Homoilla tuo käy luontevimmin niin, että ensimmäiseksi harrastetaan seksiä. Sitten kun huomataan että seksisuhde ei tuu koskaan toimimaan, suhde muuttuu kaveruudeksi.

Eli reilusti vain sänkyyn. Sitä kautta ne ystävätkin löytyvät!

Niin... Sinkuillahan tuo tuntuu olevan normaalia käyttäytymistä. Tällä tavoin kohta kuusi vuotta parisuhteessa eläneenä tuo tutustumistapa ei toimi. Onko tämä sitten tätä homoelämän varjopuolta. Kerta kun seurustelet, niin et saa kavereita... (taustamusiikkina repeat sanonnasta: lällän lällän lieru)

Mikkeliin 1½ vuotta sitten Kalliosta muuttaneena voin todeta, että aivan missä tahansa pystyy elämään. Mikkelissä ei ole tuijotettu sen enempää kuin muuallakaan. Päinvastoin, mielestäni tässä kaupungissa on ollut suhteellisen helppo jutustella paikallisten ihmisten kanssa. Olen jopa tutustunut 7-8 homoon, joista osa on varsin mukavaa porukkaa. 90% kavereista on kuitenkin heteroita.

On täysin omasta itsestä kiinni, miten mihinkin kaupunkiin sopeutuu. Jos on pakko kulkea Prismassa teatraalisesti käsi kädessä tai heiluttaa käsilaukkuja kadulla, niin varmasti mummojen ja nuorempienkin päät kääntyvät. Normaalisti käyttäytyviin uusiin ihmisiin ei kiinnitetä huomiota, tässä kaupungissa kun tulee ja menee uusia ihmisiä koko ajan (opiskelijoita on 5.000 ja mökkiläisiä pyörii etupäässä kesäkaudella ympäristössä tuhansittain). Hiusväriä ostaessani ainakaan minua ei ole kukaan katsonut mitenkään ihmeellisesti; paikallinen amis-jengi värjää hiuksiaan aivan yhtä lailla.

Selvä asia on, että pikkuisen Mikkelin homoelämä ei ole eikä voikaan olla vastaavaa kuin suurissa kaupungeissa. Olisi tyhmää moista odottaakaan. Lisäksi, suurissa kaupungeissa teatraalista elämää viettäneiden tulisi tajuta, että pienemmissä kaupungeissa paikalliset ihmiset ovat asuneet koko elämänsä, ja käyttäytymisnormit ovat siksi erilaiset. Itse en ole ollut kaapissa moneen vuoteen, mutta homous ei ole asia jonka tuulettamista koko maailmalle pitäisin tarpeellisena.

Homopippaloita Mikkelissä ei tiedettävästi ole ollut, mutta Kuopiossa niitä järjestetään joka toinen viikko (junalla Mikkelistä alle 2h) ja samoin Jyväskylässä (yhtä lähellä). Näissä kaupungeissa käynee pippaloimassa myös mikkeliläisiä aika ajoin. Lisäksi, Savon setan sivuilla näyttää olevan ilmoitus Mikkelissä järjestettävästä paikallistapaamisesta. Tällaisissa tilaisuuksissa käyminen ainakin auttanee tutustumaan johonkuhun.

Tervetuloa vaan Itä-Suomen pääkaupunkiin kaikki uudetkin tulijat. Tässä kaupungissa pystyy viihtymään, ja täällä on monia mahdollisuuksia. Sen sijaan jos homoklubit ovat elämän pääasia, niitä valitettavasti ei löydy tässä maassa muualta kuin Helsingistä (ja Tampereelta?). Mutta Helsinkiinkin pääsee tarvittaessa täältä, autolla about 2h nyt Heinolan moottoritien valmistuttua. Ja kokemus on osoittanut, että matka Mikkelistä Helsinkiin päin katsottuna on paljon lyhyempi kuin Helsingistä Mikkeliin päin. Ihme ja kumma, mutta asia on näin.

Mikkelissä on herätelty käyntiin HLBT-kuvioita. Infoa asiasta löytyy mm. tämän sivuston "Menot & Mestat" -sivuilta, kohdasta "Keski-Suomi & Savo".

Syntyperäisenä mikkeliläisenä oli sydäntälämmittävää lukea varsin mikkeliläismyönteinen kannanottosi. Asia on juuri niin kuin kerrot. Itse asun nykyisin Kuopiossa, en suinkaa homouteni vaan ammattini vuoksi. Asuessani Mikkelissä en kokenut myöskään itseäni miksikään kummastukseksi, vaikka käytin nahkahousuja ja värjäsin pääni. Tunsin joitakin kanssaveljiä. Toki Helsingin-imuhan se ikäpolveni muut veljet Helsinkiin veti ja yhteys heihin on kadonnut.

Mikkeli on hieno kaupunki myös homoille, "ihmisen kokoinen" se on todellakin itsestään kiinni. Myönteinen asioiden kehitys rohkaisee myös ulos kaapista niitä jotka vielä siellä lymyävät, myös pikkukaupungeissa. Totuus on se että meitä homoja on kutakuinkin väestömäärästä luettuna samanverran läpi Suomen. Osa vaan juoksee mestojen perässä.

Hyvää kevään odotusta sinne synnyinkaupunkiini ja rohkeutta olla oma itsensä!

Mikkelissä todellakin on toimintaa. Kiitos teille järjestäjät! :) Olin siellä viime kerralla ensimmäistä kertaa ja minulla oli tosi mukavaa. Ehkä vika on ollut asennoitumisessani, mutta vihdoinkin olen alkanut kotiutua tähän kaupunkiin. Harmi, ettei saatu sovittua sitä ensi viikon perjantaita, mutta seuraavalla kerralla pitää sopia jotakin ehdottomasti! Kiitos vielä kerran. nim. Innokkaasti seuraavaa kertaa odottava

itse en ole kuin sattuman kaupalla tutustunut mikkelissä homoseksuaaleihin (muutamiin vain). tulee ikävä kuopion kuvioita, kun siellä oli hyvät meiningit aina ja paljon tuttuja.
lisäksi olin viime seta-tapaamisessa ja voin sanoa, ettei siellä oltu niin avoimia kuin kuopiossa. jäi vähän semmonen "aijaa"-olo (mikä on huono juttu, kun kumminkin vihdoin sain aikaiseksi johonkin toimintaan mukaan tulla)

no z-club onneksi on tulossa ^_^ sinne sitten

Olen nahkahousuja käyttävä tyttöilevä homo.löytyiskö mistään muita homoja.