Läheisyys irtopanossa?
Kertokaa minulle tyhmälle joka on leimattu puritaaniksi, moraalitantaksi ja nutturaksi, että mitä iloa saa homobaarista pokatusta kertahoidosta, joka ei johda mihinkään jatkoon?
Siis tarkoitan irtoseksiä, jossa ei edes ole pyrkimyksenä tutustua toiseen vaan käyttää toista purkautumisvälineenä, kun panettaa kovasti!
Omat kokemukseni tuollaisesta irtoseksistä ovat katastrofeja: Huonoa häsläämistä ja työvoittona saavutetun purkautumisen jälkeen on epämiellyttävä tunnelma, jolloin toivon hoidon poistuvan äkkiä että pääsisin nukkumaan!!??
Täällä jotkut hehkuttaa että irtoseksistä saa läheisyyttä???? MITÄ? Olenko jäänyt jostain paitsi???? Kertokaa te viisaammat ja kokeneet???
Minunkaan kokemukseni eivät ole kovin ruusuisia. Sain taannoin huomata että yhden illan jutuissa kyllä tuntui olevan läheisyyttä. Se kuitenkin osoittautui jälkeenpäin mielikuvituksen tuotteeksi. Itseään on kuitenkin suhteellisen helppo psyykata uskomaan, että se, mitä on ehkä kauankin odottanut, tuntuu oikeasti hyvältä. Ensimmäinen halaus tuntuu yleensä aidosti tyydyttävältä, siihen on vielä latautunut odotuksia ja kiihkoakin. Tätä tunnetta itse ainakin sokeasti koetin jatkaa mielessäni, aina se ei onnistunut. Myös session jälkeinen morkkis oli kerta kerralta ankarampi, etenkin kun sitä läheisyyttä ei sitten ollutkaan olemassa.
Jos joku todella kokee tuntevansa läheisyyttä irtosuhteissa (tahi -panoissa, kuten aloittaja suvaitsi asian ilmaista) niin onnittelen. Jos kuitenkin mustavalkoisesti kysytään onko sitä vai ei niin subjektiivinen vastaukseni on ei.
Irtopanosta saa irtopanon.
(Ainakin tähän osasin vastata ytimekkäästi...)
Kyllähän siinä joksikin aikaa pääsee iholle mutta siihenpä se läheisyys sitten jääkin. Tosin täytyy myöntää, että jos joskus on pitkään ollut ilman minkäänlaista läheisyyttä niin kyllä siitä irtopanostakin vähän helpotusta saa... mutta läheisyys ei todellakaan ole verrattavissa vakituisemmasta suhteesta saatavaan läheisyyteen.
Kamala sana tuo "irtopano" - ja äärimmäisen leimaava joka korostanee tuon oman "ei irtonaisen"-seksualisuuden ihanuutta ja paremmutta ? Eli taas jonkun tapa elää ja nähdä asiat on sitten se oikea(mpi) - siis tyypillisessä keskustelusta tästä nimenomaisesta aiheesta ! Siksi olikin kiva huomata että aloittaja oli tavoitellut _myös_ että ihmiset kertoisivat näkemyksiään ja kokemuksiaan ...
Jos kysyjä olisi sitten vain tyytynyt kysymään ilman että vastasi, ja samalla toi keskusteluun mielestäni hieman fundamentalistisen ja jopa halveksivan sävyn, niin ... Tuo tyyli kysyä ja samalla tuoda asenteellisia sävyjä omaan vastaukseensa samassa on kumma tapa yleensäkin - aivan kuin toimittaja haastattelussa ensin kysyisi ja saman tien kertoisi ennen haastateltavaa että tämä on syntiä tai muuta vastaavaa omista "oikeista" mielipiteistään !
Lisäksi toki täytyisi ensin määritellä mitä _kysyjän_ mielestä on läheisyys ja miten sen laatu/määrä voidaan mitata !
No, asiaankin lopulta kun uskon kuitenkin että ymmärsin mitä kysytään ... :o
Itse tapaan aina välillä jossain fiksun kaverin jonka kanssa on mukava jutella, huumorit sattuu kohdalleen ja ulkonäkökin miellyttää - ja seksin suhteen kaveri pystyy keskustelemaan avoimesti ja on oma itsensä hetken tutustumisen jälkeen. Eli ihminen josta pidän. Tuosta on sitten helposti päädytty kämpille jatkoille ja siitä edelleen makkarin puolelle. Seksi ei ole juuri koskaan ole ollut mitään sähläämistä vaan aika rentoa ja keskustelevaa (Joo, ihan oikeasti! ;) - eikä siihen ole liittynyt mitään vaivautuneisuutta mielestäni myöskään kun ensimmäinen ;) kierros on ohi tai aamu on koittanut joko niin että toinen lähtee tai on syöty aamupalaa tai mitä nyt milloinkin ... Toki joskus on sattunut toisinkin mutta hyvin harvoin - varmaan osittain koska en voisi mennä punkkaan kundin kanssa ellen ihmisenä pitäisi tästä.
Läheisyys on tuossa jo mielestäni monelta osalta mukana ja toki joskus tuosta on seurannut vuosien mittainen suhde ainakin itselläni jonka vasta kuolema katkaisi aikoinaan. Yksi tapa tutustua ihmisiin ja harrastaa mukavaa seksiä (Ei seksi suhteessakaaan muuten aina ole mitään ihmeellistä ja voi välillä olla vain toisen iloksi juuri sillä kertaa) ilman tarvetta etsiä sitä oikeaa tai mitään suhdetta sen erikoisemmin - itsekin ottaa paljon rennommin silloin ja jää turha pingottaminen pois kun ei tarvitse "loistaa" !
Täysin anonyymi dark room-tyyppinen seksi ei taas ole koskaan ollut minua kiinnostavaa joten siitä kirjoittanee toivottavasti joku muu ... ja miten kokee läheisyyden siinä ?
<Kirjoittaja on piilottanut kirjoittamansa viestin>
Toiset hankkii irtonumeroina, toisilla on kestotilaus... Säästöä syntyy ( kun ei tarvitse kuppiloissa luuhata).
Irtosuhteet palvelevat varmaankin hieman eri tarpeita kuin vakisuhde. Irtosuhteissa oleellista on käsittääkseni seksi ja sen harrastaminen. Vakisuhteessa tuleekin sitten sen seksin lisäksi syvempi kumppaniin tutustuminen, yhteinen arki ja elämä iloineen ja suruineen. En usko että irtosuhteista voisi saada samanlaista läheisyyttä ja lämpöä kuin vakisuhteesta, ellei sitten irtosuhteen kautta päädy vakisuhteeseen.
Miten nyt kaikki on näin yhtä mieltä asiasta? Missä on kaikki ne emotionaalisesti tasapainottomat, jotka yrittävät kaikin keinoin kompensoida vajavaisuuttaan julistamalla yhdenillanjuttujen ihanuutta? Jakorasiat, Jukat ja kumppanit? Missä olette?
Mistä joku tietämättä ihmisistä mitään voi kutsua heitä vajavaisiksi ! Ai niin, jokainen tietysti oikein elävä, suvaitsevainen ja empaattinen ihminenhän ilman ennakkoluuloja tietää tuon ...
Kyllä mä olen aina ollut jollain tapaa mieltynyt ihmiseen, jonka kanssa on joku yhden yön juttu ollut.
Minkä verran ja mihin seikkoihin on sitten vaihdellut, tottakai koska kyse on eri ihmisistä. Aina kuitenkin
fyysisesti ja edes vähän myös henkisellä tasolla.
Mutta, koska yhden yön jutut ovat (aina?) seurausta nopeasta päätöksestä on paljon oletuksia ja toiveita,
jotka eivät todennäköisesti toteudu parhaalla tahdollakaan - sitä toistahan ei oikeasti tunne. Joku piirre voi
alkaa häiritä pahasti ennen aamua. Tai sitten vaan mikään ei erityisemmin häiritse, mutta ei sytytäkään.
Läheisyyden kokeminen mulle merkitsee myös henkistä läheisyyttä. Siihen taas tarvitsen pidempiaikaisen
tutustumisen ja sen kautta syntyviä seikkoja. Siten en voi sanoa, että kokisin läheisyyttä yhden yön jutussa.
Tämä siis tunne- ja ajatustasolla.
Fyysisellä tasolla taas yhden yön juttu voi olla stimuloiva ja onhan se eroottinen jännite aina hauska.
Mutta se on pian ohi ja ollaan taas lähtöpisteessä. En mä jaksa semmosta. Mulle erotiikka on kokonaisvaltainen
asia, partnerin jatkuva vaihtuminen ei sovi siihen. Se ei myös oiken sovi mun ihmiskäsitykseen ja sen sellaisiin
seikkoihin.
Irtojuttujen opetus on siis mullekin ollut se, että ne eivät sovi. Ne eivät anna riittävästi. Joten miksi vaivautua?
Ehkä jos käyttäisin jotain huumaavia aineita - mutta kun ne ei ole mun juttu. Tämän takiako niitä käytetään?
Vertailukohtana, pitkä suhde alkoi niin, että heti hypättiin sänkyyn. Olihan se kivaa jo alussa, mutta en voi
sanoa, että läheisyyden tunne olisi ollut se päällimäinen. Toki heti tuli mielenkiinto toiseen (kiinnostus läheisyyteen).
En kyllä ole mustavalkoinen tässä. Voihan sitä tulla semmoinen hottis, että huh ja sitten mennään ilman huolta huo-
misesta. Se ei kuitenkaan ole sitten läheisyyden tarpeen tyydyttämistä niinkään, vaan hetkessä olevaa halua juuri
siihen ihmiseen. Ehkä joku sitten kykenee sellaiseen helpommin? Mä en molemminpuoleista kiinnostusta riittävän
vahvasti koe kuitenkaan kovin usein. Ehkä mä olen nirso? Ehkä lähtökohdissa on muitakin eroja?
Täällä huudeltin irtosuhteiden puolustajia. Eiköhän tätä asiaa olla vatvottua aika monessa keskustelussa jo, ja aina sama juupas-eipäs väittely. Ilmeisesti jotkut tietoisesti yrittävät lietsoa näitä väittelyitä kärjistyksillä ja mustavalkoisuudella. Laskekaapa, monenko eri otsikon alla tästä jo puhutaan. Ja mikä on lopputulos? ei yhtään mikään.
Kiitos kommentoijille.Onneksi en ole ihan yksin vaan joku muukin samoilla linjoilla.
Läheisyydellä tarkoitin ihan sellaista konkreettista, että seksi tuntuu hyvältä, on rela olo ja post coitum ei olo nolo olo. Eli en edes kuvitellutkaan mitään henkistä läheisyyttä kun olen kokeillut irtoseksiä homobaarista.
Kokemukseni kuitenkin ovat olleet ankeita fyysisestä läheisyydestä:
Olen valikoinut irtoseksipartnerit ihan fyysisen puoleensa vetävyyden perusteella eli semmoisia miehiä jotka mun mielestä komeita. Lisäehtona on ollut myös se, että suusta ei saa tulla ihan saammakoita ja ei saa olla pahasti lärveissä.
Mulle on tullut jotenkin outo olo, kun on heitetty vaatteet pois ja otettu ihokontaktia: Kuka tämä mies on, mistä se tykkää jne.
Viimeisin yritykseni olla oikea vapaamielinen homo päätyi hotellihuoneeseen (kundi ei olut Suomesta). Kun päästiin sisälle huoneeseen, kundi kysyi että ottaako hän vaatteet pois, Johon minä vastasin että: "Joo... mä käyn ekaksi pissalla".
Eikö tuollainen vuoropuhelu kuulosta kuin suoraan Beckettin näytelmästä :-)
Ainakin olen sen oppinut että irtopanot on ällöttäviä ja niiden ainoa merkitys on korvata kotona omaan käteen vetäminen. Partneri ei ole oikeasti enää ihminen vaan pelkkä reikä/kyrpä!!!
Ryhtiliikkeen vuoropuhelut täällä alkavat muistuttaa henkilöä avohoidossa jolta on lääkitys jäänyt ottamatta !? XD
Nyt pitäisi muistaa, että kaikilla ei ole vaihtoehtoina irtopano ja seurustelu. Joillakin on vaihtoehtoina irtopano ja oma käsi. Omaan käteenkin voi joskus kyllästyä.
Jos joku taas valitsee mieluummin irtopanot kuin seurustelun, niin mitä se jollekin "Ryhtiliikkeelle" kuuluu? Huolehtikoon omista asioistaan.
Kilttipeelle vastaus lienee, että tuloksena nämä paheksujat saavat kicksinsä kun ovat saanet tuoda esille moraalisen ylivertaisuutensa. Se on aina yhtä mukavaa, kun saa nostaa itsensä toisten yläpuolelle ja tuntea olevansa roskaväkeä parempi.
Kilttipeelle vastaus lienee, että tuloksena nämä paheksujat saavat kicksinsä kun ovat saanet tuoda esille moraalisen ylivertaisuutensa. Se on aina yhtä mukavaa, kun saa nostaa itsensä toisten yläpuolelle ja tuntea olevansa roskaväkeä parempi.
Irtoseksi on irtoseksiä. Rokkihomoa ytimekkäämmin asiaa en voi sanoa.
Siihen voi kuulua hellyyttä ja läheisyyttä, mutta ei välttämättä. Kuten ei niitä välttämättä kuulu myöskään vakisuhteeseen!
Joskus irtopano johtaa jatkuvaan seksisuhteeseen, joskus se tosiaankin on vain kerran ilonpitoa. Mutta aika usein se näyttää myös johtavan vakisuhteeseen.
Jos irtoseksi ei jollekin sovi, niin hyvä että hän tietää sen itse. Mutta ei tarvitse julistaa asiaa muille siten, että ei se taatusti sitten kenellekään muullekaan sopisi.
!
Jukka: "Jos irtoseksi ei jollekin sovi, niin hyvä että hän tietää sen itse. Mutta ei tarvitse julistaa asiaa muille siten, että ei se taatusti sitten kenellekään muullekaan sopisi."
Toinen näkökulma: minä haluaisin irtoseksiä, mutta kun minusta ei ole siihen. Kun mua ei tosipaikan tullen kiihota pelkkä vartalo (fantasioissa kyllä) vaan tarvitsen edes vähän jotain muutakin yhteyttä. Yhden illan tuttavuuden kanssa sellaista ei oikein ole.
Haluaisin olla kuin ne monet, joille vähän liioitellen sanottuna "kaikki kelpaa" ja vielä kännissä. Mulle siinä on jo kaksi kalunkaatajaa, ei kelpaa kun en tunne, ja sitten se alkoholi (=kännissä ei seiso!). Ja menepä baariin selvin päin saalistamaan... mieluummin narun jatkoksi!
Tähän otsikon asiaan kuulin eilen loistavan kiteytyksen. Eräs naispuolinen tuttava suoritti irtosuhteen ja jälkeenpäin kuulumisia kertoessaan hän totesi, että tuleehan niistä aina vähän morkkis, mutta ilmankaan ei voi elää. :)
Mä haluisin kanssa irtosuhteilla välillä, vaan eipä yleensä tule vastauksia ilmoituksiini, eivät houkuttelevat tyypit ota yhteyttä profiilieni kautta ja homobaareissakin saa seinäruusuna olla. Koodichatin kautta kiinnostuneita yhteyden ottoja sentään tulee, mutta sitten haluavat päästä heti suoraan asiaan (ja ilman kuvaa pitäisi jo tapaamisesta päättää). Sitten harvoin kun olen tapaamisen asteelle päässyt, niin eipä mulla pahemmin ole seisonut ja se sitten siitä.
Siis niille moralisteille, jos vain löytäisin miehen, jota voisin rakastaa ja joka rakastaisi minua, ei minulla olisi mitään tarvetta niille irtopanoille. Mutta jos ette pysty löytämään minulle sitä oikeaa, niin lakatkaa moralisoimasta ja hoitakaa vain omat asianne.
Paineiden purkamiseen riittä oma käsi - tällä elämäntyylillä sählääminen baarin vessassa tai 8 promillen nousuhumalassa jonkun tuikituntemattoman kanssa ei liene kuin säälittävä huomionhakuyritys.
No, toisaalta, kukin taplaa tyylillään, mutta en todellakaan koe mitään omantunnon tuskia jos osoitan jollekin käsipanoa hakevalle lähintä ovea.
Alkuperäiselle kysyjälle haluaisin todeta, että ei, et ole outo, todellakaan omituinen tai maailmankatsomukseltasi mitenkään rikkinäinen, olet tuiki tavallinen terveet elämäntavat omaava ihan oikeata ihmissuhdetta hakeva henkilö. Omista näkökohdistani katsoen olet erittäin normaali :-)
Juu, kyllä omalla kädellä saa pahimmat paineet purettua, mutta ei siinä saa edes sitä vähäistä fyysistä kosketusta toiseen ihmiseen ja hellyyttä minkä irtoseksissä. (Eikä käsi tietenkään tunnu eturhausella läheskään samalta kuin se aito asia.) Jos et itse olisi seurustellut yli kymmeneen vuoteen kuten minä, näkisit ehkä asiat toisin ja tyytyisit niihin muruihinkin, jotka on saatavilla.
En ole koskaan pitänyt irtoseksistä, koska se on lähinnä sähläämistä, eikä siitä saa minkäänlaista nautintoa.
Minusta seksissä pitää ehdottomasti olla tunteet mukana (eli seksi kuuluu suhteeseen, jossa molemmat rakastavat toisiaan ja haluavat nauttia toistensa seurasta sekä normaalisti että seksuaalisesti).
>Kertokaa minulle tyhmälle joka on leimattu puritaaniksi, moraalitantaksi ja nutturaksi, että mitä iloa
>saa homobaarista pokatusta kertahoidosta, joka ei johda mihinkään jatkoon?
Minusta tuollaisesta kertahoidosta ei saa minkäänlaista iloa. (Kuten jo totesin, seksissä pitää olla tunteet mukana eli oman poikaystävän/tyttöystävän kanssa se on mahtavaa.)
Ei minusta yhden illan jutuissa ole mitään vikaa... Kunhan molemmat osapuolet tietää mistä on kysymys eikä toinen yksinään kyvittele mitään maailman suurinta romaissia tästä suhteesta...
Minun mielestäni yhden illan jutut ovat jopa hyvinkin tarpellisia. Siinä vaiheessa kun edellinen suhde on loppunut ja on aika palata takaisin kehään. Ei tarvitse heti etsiä sitä seuraavaa suurta rakkautta vaan hyväksyy ottaa jonkun ja tuntee mieletöntä nautintoa siitä että kelpaa jollekkin ihmiselle. Tuntee itsensä halutuksi ja seksikkääksi... ilman mitään sitoomuksia mihinkään suuntaan.
Jotkut tässä vaiheessa kyllä kaatuvat panokavereiden suuntaan, joka on kyllä turvallisempi ja tutumpi keino :)
Mutta semmoisia yhden illan juttuja vastaan olen todella, että annetaan toisen ymmärtää että on ihana, kaunis, rakastettava... joskus jopa väitetään ihastuneensa ja rakastuneensa ihmiseen ja oikea ajatus on vaan että: " saispa jo pian pesää!" TÄLLAISET KUSIPÄÄT SUKSIKOON SUOLLE!! Kyllä ihmiselle voi sanoa suoraan missä mennään eikä tarvitse kellekkään rakennella mitään pilvilinnoja!
Irtopanoista - joka tosiella tavalla ymmärrettynä on terminä paradoksaalinen; miten panna irti toisesta? (saivartelua!) - saa seksuaalista kokemusta itselleen. Eikä se tee pahaa itsetunnollekaan, jos joku pitää sinua niin haluttavana (seksuaalisesti), että kotiinsa huolii.
Kukin taaplaa tavallaan. Itselleni sekstailu täysin tuntemattomien kanssa ei oikein toimi, mutta toisaalta, nykyisen parisuhteeni kanssa hyppäsin sänkyyn melkeinpä heti, huolimatta ajatuksestani (vanhoillisestakin kenties), etten ihan ensimmäisenä iltana ala. No toisena sitten tuli alettua ja yhdessä asutaan.
En siis menisi irtopanoa tuomitsemaan etukäteen, sillä siitä saattaa tulla kestopano. Sitä kun ei tiedä kokeilematta :)
En ole koskaan kokenut muuta kuin tätä muka "epätyydyttävää" irtoseksiä. Ja jos en olisi sitä harrastanut olisin nytkin, 35-vuotiaana, täysin kokematon. Se varmaan olisi monestakin täällä kovasti kiitettävää, mutta itseäni karmii koko ajatus.
Olin nimittäin 25-vuotiaaksi täysin kokematon ja huomasin ettei se yksinkertaisesti ole miehelle terveellistä, sillä oli esimerkiksi kaikenlaisia vaikutuksia mielialoihin. Opiskelin tuolloin ja saatoin keskellä päivää tuntea täysin hulluja, silmiä häikäiseviä rakastumisen tunteita johonkin poikaan/mieheen joka vain istui lähellä luennolla. Tämäkin kai kuullostaa monesta täysin suloiselta ja ihanalta, mutta sairasta se on tuntea tuolla tavalla jotakuta kohtaan josta ei tiedä edes etunimeä ja joka kaikella varmuudella on hetero. Hankittuani itselleni seksielämän, tuollaista ei ole tapahtunut sen koommin. Ja minä kyllä saan hyviä kokemuksia irtoseksistä.
Joskus yksikin kerta riittää - niin hyvässä kuin huonossa. Pitää olla selvillä siitä, haluaako läheisyyttä vai seksiä, joskaan nuo eivät sulje toisiaan pois - eivät nyt ole toistensa vastakohtia. Irtonumeroiossa läheisyys tulee siinä, että on vain tämä hetki eikä muuta. Joskus sitä pääsee syvemmälle toisen "pään sisälle", useimmiten sitä oppii itsestään. Itselle oli helpompi joskus tutkailla eri juttuja juuri irtonumeroiden kanssa, joista sitten muodostui sitten vakituisia, ns. "fuck-buddy"-tyylisiä ratkaisuja.
Alkuperäiseen viestiin viitaten; kukin löytää oman tiensä onneen. Sinkkuaikanani harrastin hyvinkin paljon irtosuhteita ja osa niistä oli hyviä, osa ei. Jotkut tapaukset saavat vieläkin hykertelemään ja toiset ovat jo armeliaasti unohtuneet. Eiköhän läheisyyden määrä panossa määräydy siihen osallistuvien ihmisten mukaan eikä sen, onko kyseessä kerta- vaiko sarjapano.
Nykyisen puolisonikin löysin irtoversiona - täytyyhän autokin koeajaa ennen ostamista - ja kun kokemus oli kiva ja muutenkin mies miellytti, viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet kovin kivoja.
mulla on ehkä ollut hyvä tuuri mut varsin iso osa yhden illan panoistani ovat olleet ihan mainiota seksiä. läheisyydentarpeenkin olen monasti saanut tyydytettyä, vaikka isossa humalatilassa nämä hommat onkin hoidettu. muutamaa kertaa muistelen edelleen lämmöllä. kyllä näinkin lyhytkestoisessa suhteessa ihmisten välinen kemia ratkaisee.
Komppaan Aboaa :)
Meikä 48v ex um tuli tossa viime syksynä vihdoin ulos kaapista ja on ollu muutaman kerran "kerta" panoissa, kunnes
törmäsin tähän tyyppiin ihan sattumalta, ainut haidaste on se et se ei oo suomalainen vaan nglantilainen
ja asuu lontoossa, käy työn takia kerran kaks viikossa suomessa ja silloin nähdään.
nyt ollaan tavattu 9 kertaa ja kumpikaan ei hosu yhtään sen seksin kaa, käydään ulkona kaljalla ja vietetään
yhessä aikaa ja nukutaan kiltisti yhessä.
skypessä nähään päivittäin jos hän on kotona eikä maailmalla, silloinkin mesetetään.
moni ihmettelee tätä suhdetta, mutta kumpikin eronnu samoihin aikoihin ja halutaan edetä rauhallisesti.
sitä en osaa vielä sanoo et toimiiks tää pidemmän päälle mut hänen työkaverit sanoo ettei sil oo toista.
Moi rontti68
Kuulostaa huisin romanttiselta. Pidän peukkuja :)
Hyvä Rontti!
Britteihin kannattaa aina panostaa. Oma skottini tosin asui jo täällä kun itse muutin 7 v:n jälkeen ulkomailta takaisin Suomeen, mutta olipahan jo osittain suomalaiseksi sisäsiistitty ;-D. Toukokuussa tulee 9 vuotta kimpassa...
Mua ei kiinnosta enää. Lasketteko kuinka monen kanssa ootte? Sitten voitte osoitella kavereitten kanssa sormella näitä kohtaamisianne ja kertoa millaisia he ovat sängyssä. Jotkut kuulemma tekevät tilastoja irtosuhteistaan, et millaista seksiä saavat: voitte jopa joutua sellaisen salaisen tutkimuksen kohteeksi.