Kaapista ulkona oleminen...

...on hemmetin suhteellinen käsite. Yksi sanoo olevansa ulkona kun perhe ja parhaat kaverit tietää, toisen mielestä riittää kun pari ihmistä tietää, kolmannen mielestä on vasta sitten ulkona, kun on julkkis joka tulee ulos mediassa. Kaapistatuleminenhan on loputon prosessi, aina kun tapaat uusia ihmisiä, he olettavat että olet hetero, paitsi näillä julkkiksilla. Miespuolisia heistä on kuinka monta? Alle 20? Montako julkihomoa Suomesa on?

Mutta... kuinka vapaasti sen jälkeen voit elää, kun kaikki tietävät että olet homo? Voiko tämä ihminen silloinkaan mennä minne haluaa, tehdä mitä haluaa, tarvitsematta ottaa huomioon homouttaan? Tuskin. Iltaisin kulkiessaan kadulla humalaisen huutelevan mieslauman tullessa vastaan, hän pelkää enemmän kuin perushetero samassa tilanteessa. Pelkää, että hänet tunnistetaa ja siitä seuraa vaikeuksia. Pelko varjostaa myös julkisesti kaapista tulleen elämää jokainen sekunti kun hän on elossa, vaikka tottumus tekee ehkä turvalliseen tunteen. Osaa vältellä pahoja paikkoja ja ihmisryhmiä niin luonnostaan ja ystäväpiiri on niin rakentunut, että tuntuu ettei mitään pelottavaa maailmassa olisikaan. Vai tuntuuko? Näiden julkihomojen määrä on todella pieni, joista ei siis koskaan tehdä hetero-olettamusta, ja jotka eivät halutessaan voi vetäytyä hetero-olettamuksen suojiin - vaieta viisaasti.

EIHäN NE tuntemattomat tiedä sinun olevan homo yms. tms. vaikka
lähemmät ihmiset tietäisivätkin.

Eipä ehkä tiedä,tai jos sittenkin..Kaikkihan apinan tuntee mutta apina ei tunne ketään...

no kokemuksesta voin sanoa ja varmaankin moni täällä, että riittää, kun pukeutuu tarpeeksi räväkästi.

jos haluaa naamioitua heteroksi, niin eiköhän se lähde pukeutumisesta ja siitä, missä liikkuu: jos pyörii homopaikan ympärillä, niin helppo bongata hintiksi, koska todennäköisyys on vastaan.

hintit liikkuvat yleensä yksin kaupungilla.

hintit ovat yksinäisiä. ryhmässä he voivat erottautua sillä, että he ovat vaikenevia ja eristäytyviä, koska hinttien ei kuulu olla äänekkäitä ja kantaaottavia: kantaaottavaa ja äänekästä hinttiä pidetään ärsyttävänä, koska hinttien pitää olla piilossa ja pois näkyviltä tässä yhteiskunnassa.

hintti ei saa olla hinttinä, vaan hänen täytyy olla jollakin muulla tavalla yhteiskunnalle hyödyllinen ja oikeuttaa olemassaolonsa( vaikkapa kasvattamalla lapsista heteroseksuaalisia kunnon kansalaisia). Hintti voi hakea hyväksyntää monella tavalla ( ja huomiota) vaikkapa matkimalla heteroparisuhdetta ja rekisteröimällä suhteensa.

Juu, että ollako vaiko ei, hintti vai homo...

Urpojen mielipiteistä ei kannata välittää.
Tossa lauantaina tapahtui juuri, että olin tulossa ratikalla Töölöstä keskustaan.
Eteen istahti pari nuorta kundia, jotka ensin heittivät huoletonta läppää, sitten
keksivät kysäistä olenko homo. Kun vastasin, että joo he alkoivat sitten siinä
irviä kaikenlaista. Olin hyvin hämmästynyt, koska tämä oli ensimmäinen kerta
yli 10 vuoteen ja koska tyypit oli nuoria (n.21 - 25), ei selkeässä humalassa ja
ihan tavallisen näköisiä - siis sellaisia, joilta ei niin typerää käytöstä odottaisi.

Hetken mietin eri reagointivaihtoehtoja, mutta mitä noin vammasille kannattaa
edes sanoa? Joten totesin vain, että on teillä ongelmat ja jäin pois siinä missä
pitikin. Mikä onneksi oli pian.

Tuli taas mieleen, että onpa joo Helsinki 2005 todella hyvä paikka homolle.
Voisin myös kannattaa moukkamaisen käytöksen sanktiontia. Surullisinta
kun on, että moiset ajatusvammaset tuskin koskaan oppii ihmisten tavoille.

Moukkamaista käytöstä esiintyy myös työpaikoilla, aikuisten ihmisten kesken. Olen töissä isossa tuotantolaitoksessa Tampereella, ei siis tuppukylä, mutta ruokalassa eräät aikuiset miehet osoittelevat mua ja supisevat lapsellisesti keskenään. Arvaan kyllä mistä aiheesta. Olen kuitenkin jo nelikymppinen, eikä se mua hämmentymään saa, tympii vaan. Olemukseni ei ole ihan perinaisellinen, mikä näitä uroita tuntuu suunnattomasti ärsyttävän. Että näin. Joskus olisi kai parempi olla standarditavaraa.