Onko tosiaan ihan pakko???

Alkaa jo pikkuhiljaa nyppiä tuo ajatus kaapista ulostulemisen tietynlaisesta pakosta ja ehdottomasta kuuluttamisesta kaikille! Itse käyttäisin käsitettä = Seuraavan askeleen ottaminen. Perustelu = Itse en ole koskaan mieltänyt tulleeni ulos mistään kaapista juostakseni taas toisenlaiseen kaappiin. Muutaman vuoden pohdinnan jälkeen tuntui vain luonnolliselta ottaa uusi askel omassa seksuaalisuudessani. Jos kerran suuri osa meistäkin ei pidä sen suurempaa meteliä koko jutusta, niin onko silti pakko toitottaa sitä niille, jotka epäröivät oman itsensä suhteen. Antais asioiden kehittyä hiljalleen. Kaappiajatuksesta muutenkin sellainen pointti, että sen käyttäminen lokeroi yksilöitä johonkin tiettyyn muottiin. Sama juttu ilmeneekin ajatuksessa toisesta kaapista toiseen juoksemisella...

Kommentteja ja ehdotuksia asian parantamiseksi, jotta saatais tätäkin juttua paremmin kehitettyä. Sana on vapaa... (kenraali poistuu puhujan pöntöstä)

Mä näen punaista aina kun kaapista ulos tulemisesta mainitaan tai sitä suositellaan.
Mitä sieltä kaapista lopulta tulee ulos?
Ylpeä ja eheä kokonainen ihminen vai pelkkä seksuaalisuus?
Ja sitten vielä ihmetellään, että homoihin liitetään liiallisesti seksuaalisuus, jos sen seksuaalisuuden
vuoksi ja avulla juuri rymistellään parrasvaloihin.

Yes, kenraali hymisee tyytyväisyyttään. Kaappi = Ei sellaista ole olemassakaan. Ihmisen seksuaalisuus on liikkuvaa, muuttuvaa, ajan saatossa erilaista. sunshinen kommentti erottaakin hänet rivimiehestä, ei ole mikään turha mies...

Lienee tuo "kaapista ulostulo" käsitteenäkin jo kulunut. Ainakin sen perusteella, miten siitä täälläkin on väännetty kättä. Kenelle se sitten mitenkin suuri askel sitten on ollut. Valtaosan mielestä "kaapista tulo" on jotain dramaattista - minulle se kuullostaa kuin diiva saapuisi estradille. Ja käytännössäkin sen olen joidenkin ihmisten kohdalla näin kokenut. Onko se joku homojen "bar mizav" tai "rippirituaal" - vaiko peräti riitti homoksi tulemisessa? Vaiko pelkkä kielellinen lapsus?

Aivan! Kaapista ulostulo oli 90-luvun juttu. 2000-luvulla on muodikkaampaa olla seksuaalisesti sopeutuva, ei seksuaalisesti lokeroituva.

Jaa. 2000-luvun homomiehenkö ei tarvitse kertoa esim. perheelleen poikaystävästään? Tuollainen menettelee ehkä niin kauan kuin on sinkku, mutta viimeistään kun aikoo ryhtyä asumaan toisen kanssa, menee homma vähän vaikeammaksi.

Hapatus kirjoitti: "Jaa. 2000-luvun homomiehenkö ei tarvitse kertoa esim. perheelleen poikaystävästään? "

Tuon asian jokainen ratkaiskoon omalla tavallaan, mutta tuskin tuossa tarvinnee mitään isompia "riittejä" ja ulostuloseremonioita järjestää. Kaikilla kun ei vanhemmat ole ymmärtäväisiä, on lienee selvää, ettei yksiselitteistä toimintatapaa ole. Hapatus vaikuttaa amissähkäriltä, kun noin hätäisiä johtopäätöksiä on muutaman rivin takia tekemässä.

Jokaisella lienee oma tapansa kertoa lähipiirissään (tarpeellisiksi katsomilleen) henkilöille suuntautumisestaan. Jotkut - kuten meistä monet ovat huomanneet - eivät ole vielä kertoneet itselleenkään, vaikka ympäristö sen näkee ;)

ELI KAAPISSA OLLAAN SIIS EDELLEEN enemmän tai vähemmän (vaikkei kuluneesta sanonnasta tykättäisikään)??

Normaalisti en suosisi muodin käyttämistä kirja- tai puhekielessä, mutta taviksen ilmaisu seksuaalisesti sopeutuva on lähestulkoon yhtä sopiva kuin oman käsitteeni = uuden askeleen ottaminen seksuaalisuudessa. Uusi askel voi tehdäki asiasta jollain lailla peruuttamattoman, hyppy tuntemattomaan. Seksuaalisesti sopeutuva, no se kuulostaa enemmänkin ympäröivän kulttuurin ja yhteiskunnan arvomuutoksessa sopeutuvalta...

Kukin tavallaan, sopeutuva tai uuden etsijä. Mutta kaappisana saisi tämän keskustelun pohjalta lentää romukoppaan, samoin myös lokeroituminen. Vaikka sateenkaaren alle mahtuukin monenlaista vähemmistöä, keskinäisten rajojen vetämisen seurauksena enemmistö vähemmistössä saattaa alkaa syrjimään vähemmistöosapuolia. Sitä voikin verrata aikaisemmin käytettyyn kaapista ulostulemisen kautta toiseen kaappiin juoksemisella...

Tässä nyt voi miettiä mitä kaapista tuleminen merkitsee.
Onko kaapista tulemista jos kertoo äidille, että olen muuten
tosi rakastunut yhteen poikaan? Voi siihen liittyä verenpaineen
nousua puolin ja toisin, mutta aukeaako kaappi?

Onko kaapista tulemista, että kirjoittaa cv:ssä olevansa homo?
Pamahtaako kaapin ovet levälleen sillä hetkellä, kun työpaikan
pikkujouluissa pussaa ja kähmii samaa sukupuolta olevia kollegoja,
tai silloin kun kahvipöydässä jakaa tietoja rietastelureissuiltaan?

Voisiko koko kaapista tulemisen ulkoistaa siten, että on mitä on
ja kertoo mitä haluaa? Jos se homous on kuulijalle ongelma niin hän
sitten varmaan ilmoittaa siitä.

Eli vaihdettaisiin perusoletus (ne ei tiedä, ne ei tajuu) uuteen (
voi ne tietää ja tajutakin, mutta ehkä ne ei hyväksy). Vai olenko
mä taas aivan hakoteillä?

sunshine - ei et Sinä ole hakoteillä, ihan oikeilla jäljillä olet - toisin kuin monet muut, joille asiat tuntuvat olevan musta-valkoisia, ON - OFF - nappulan takana. Ne ovat niitä, joiden jalka on kaasupolkimella joko pohjassa, tai ei ollenkaan...

Ei asiat ole yksiselitteisiä - se mikä toiselle on kaapista ulostuloa, voi toiselle merkitä vasta oven raottamista, joten ennenkuin määritellään kuka on kaapissa, kuka ei, on määriteltävä mikä on kaappi. Ja kuka sen kaapinpaikan muuten määrää ;)

PS...

Muuten ei sitten kannata pitää perusoletusta " ei ne tiedä" muita ihmisiä kohtaan. Itse katsoisin sen toisten aliarvioimiseksi. Onhan homoillakin (ainaki osalla) toimiva "gaydar", joten heteroissakin löytyy niitä, jotka aavistavat, mutta eivät ota asiaa puheeksi (hienotunteisia; asia ei minulle kuulu, joten en utele).

Eipään yksikään hetero ole tullut esittäytymään tyyliin: "Hei olen Heikki, olen hetero..." joten miksi minun tai muiden homojen pitäisi esittäytyä erilailla?

Tuli tuosta kaapissaolosta assosiaatio toisiin keskusteluihin: Monet tälläkin saitilla kommunikoivista tuntuu olevan niin trdikkäitä, tasapainoisia, kosketusta karsastavia ja haluavat olla enemmän ihailun kohteena - heille oivallinen paikka lienee lasikaappi, jolloin kukaan vastenmielinen tahmatassu ei kopeloi, mutta koko ajan voi olla näkyvillä... ;)

Kiitos arkadas :)

Kirjoitin että vaihdettaisiin perusoletus - mitä mä taas oikein mietin?
Verenkierto vatsassa (navan yläpuolella kuitenkin)
;) Tarkoitan, että jokainen tietysti ratkaisee itse, mutta näin mä ajattelen pääpiirteissään.

Hain myös sitä, että otetaan huomioon myös ne joille asiasta kerrotaan ja heidän
mahdollinen reaktionsa - vaikka ei sen vuoksi ao. suuntautumista muutettaisi/mitoitettaisi.
Kunnioitetaan siis mahdollisia hämmenyksen aiheuttamia inhimillisiä tunteita ja annetaan niille
tilaa. En tarkoita selittämistä tai altavastaajana olemista tai sellaiseksi suostumista. Kuka nyt
haluaa kertoa seksuaalisuudestaan kaikille ja kaikkialla? Tähän kuitenkin ns. kaapista tuleminen
mielestäni helposti johtaa.

Aika jättää kaapit luurankojen ja salarakkaiden käyttöön?

Niinpä, jätetään ne kaapit luurankojen ja salarakkaiden käyttöön. Eipä tähänkään ole enää kommentoitavaa, yhdyn arkadaksen ja sunshinen esittämiin perusteluihin...

Mitähän sitä seuraavaksi keksisi, muita aiheita?

Niin kauan kuin äidille, työkaverille tai kelle hyvänsä pojan puheet poikaystävästä aiheuttaa jonkunmoisen hätkähdyksen tai järkytyksen, ja varsinkin sille vinokkaalle pelon "mitenkähän se suhtautuu", kaapista tuleminen on sopivan konkreettinen nimitys asialle.

En minäkään esittäydy "Moi olen Joonas, olen homo", mutta työkavereiden keskustellessa tyttöystäviltään saamista lahjoista olisi "luonnollista" antaa oma osansa keskusteluun kertomalla kuinka oma poikaystävä yllätti kutomalla ihanat pinkit ranteenlämmittimet. Niin kauan se aikaansaa hätkähdyksen työkavereissa, se on kaapista tulemista. Olkoot kuinka 2000-luku hyvänsä.

Ootko predatorboy sama Kosh kuin tiede-lehden foorumilla?

Kuka sen kaapin paikan määrää, kysyy Arkadas ja pohtii Sunshine.
Mun mielestä nimin. joonaksella oli tuossa kyllä pointti.
Eli tuo hetero-oletus. Ja sitä seuraava hätkähdys ja kenties mitä lie.

Mutta eipä kai ole "tosiaan ihan pakko", voihan sitä antaa toisten
olettaa mitä olettavat - tai pelätä hätkähtämisiä yms. reaktioita.
Itse en ole kumminkaan halunnut moista jatkaa sitten kouluvuosien,
mitä nyt yksin kävellessä oisellä kadulla tuo oletus on paikallaan.


(Sain juuri liudan uusia tyokavereita. Ei ehtinyt arkiviikko kuin puoleen
niin olen jo saanut tehtyä selväksi nämä systeemit, vaikkeivat toki muille
kuin itselleni kuulukaan - jos en itse toisin halua. Poikkeuksetta
mukavia reaktioita tullut taas kerran, ja parempi niin.)

En, Kosh nimen olen ottanut Babylon 5 sarjasta. Vorloni on lempparihahmoni...

Nimen muuten muutinkin Kenraali Kaluunaksi. Sitä ei tarvitse otaa vakavasti...

" heteroissakin löytyy niitä, jotka aavistavat, mutta eivät ota asiaa puheeksi"

Minä arvelen että jos on minä ja minun rakkaani viiden metrin säteellä minusta ja hetero, niin se hetero kyllä aavistaa että noiden kahden välillä on jotain.

Hullujen päivien kunniaksi minä ja armaani suutelimme keskuskadulla Stockmannin edustalla eikä ihmiset kiinnittäneet siihen mitään huomiota. Eivät kiinnittäneet siihenkään kun suudeltiin heterobaarissa. Kultani on paljon avoimempi sen suhteen kuin minä.

Sitä paitsi kun olosuhteet olivat pakottaneet meidät olemaan erossa jonkin aikaa, niin teki mieli suudella ja sovituskoppiinkin oli jono. :)

"Hapatus vaikuttaa amissähkäriltä, kun noin hätäisiä johtopäätöksiä on muutaman rivin takia tekemässä."

Olisi kai pitänyt kirjoittaa pidempi selitys. Tarkoitukseni oli vain kritisoida tuota "seksuaalisesti sopeutuva, ei seksuaalisesti lokeroituva" -komenttia, ei esittää mitään on/off-mielipidettä.

Joonas tiivisti asian hyvin. Vaikka kuinka pitäisi itseään omniseksuaalisena tai minä tahansa, enemmistö ihmisistä mieltää kaapista tuloksi minkä tahansa teon tai lauseen, jossa (yleensä hetero-)oletuksesta poikkeava suuntautuminen käy kuulijalle ensimmäisen kerran ilmi. On ihan yksi ja sama miten sanoja itse asian on kokenut ja oliko se itsetarkoitus vai jonkin muun tilanteen sivutuote.

Sama pätee toiseenkin suuntaan: jos ihminen miettii vähänkään toisten reaktioita ennen kuin avaa suunsa, kyse on mielestäni kaapista tulosta.

Kyse on pohjimmiltaan siitä, että seksuaalisuus ei näy ulospäin, ihmisillä on siitä aina jotain oletuksia ja ihan normaalin elämän sujumisen kannalta siitä pitää silti joskus antaa toisille tietoa. En usko, että tilanne on muuttumassa lähiaikoina.

En kyllä itsekään pidä tuosta termista, mutta itse asiaan se ei vaikuta. Samaa fraasia muuten käytetään toisinaan muistakin näkymättömistä asioista kuin seksuaalisuudesta kertomiselle, esim. poliittisten mielipiteiden yhteydessä tyyliin "Celebrity X came out as an animal rights activist yesterday with a press release about the new law".

Ai että kaapista tuleminen olisi suomeksi hetero-olettaman mureneminen, niinkö?

Eli olemme kaikki heteroita kunnes toisin ilmenee. Eikös tämä ole aika ahdas ja mustavalkoinen ajattelutapa?
Pätee varmaan useimmin, mutta en haluaisi uskoa aivan todeksi.
Niin monet jutut olen kuitenkin kuullut vanhemmilta ihmisiltä kuinka he ovat jo pienestä lapsesta
tienneet tämän olevan homo tms. - eli ennen kuin lapsi itse on asiaa sellaisena ymmärtänyt tai sitä osannut ilmaista.

Predatorboy,
"There is danger, remember."
"Our mistake. One of the many"
:)

Useimmat heterot, siis enemmistö ihmisistä ajattelee siten, että jokainen on hetero ellei muuta ilmene.

Tottakai on myös ihmisiä, jotka monet, jopa kaikki muut ovat tienneet tai ainakin arvelleet homoiksi jo ennen kuin he itse ovat sellaista edes ajatelleet. Heidänhän ei sitten tarvitse tulla kaapista ulos, kun kaikki jo tietävät.

Eikö kaappi, siis luuranko kaapissa jossakin asiassa, tarkoita nimenomaan salaisuutta eli että toiset eivät tiedä?

Joo, tarkoittaahan se.
Ei mulla oikeastaan ole tähän mitään sanottavaa, koska
asia ei merkitse mulle mitään, ärsyttää vain terminä ja
tapahtumana, jos alkaa ajatella. Parempi lopettaa :)

"jookos
16.10.2005, 22:14 Useimmat heterot, siis enemmistö ihmisistä ajattelee siten, että jokainen on hetero ellei muuta ilmene."

Eivät ajattele ainakaan mun tuntemat heterot. Heti on hirveä mielenkiinto jos jollakulla ei ole näkyviä esimerkkejä heterouralla etenemisestä. Poikkeava pukeutuminen herättää myös epäilykset seksuaalisesta suuntautumiesta.

Oletus on pikemminkin että olet vähintäänkin bi ellet pysty osoittamaan olevasi hetero.

Onko homot määrätty selittämään itseään (homoutta) ventovieraille ja tutuille
koko elämänsä ajan? Kuka sitä jaksaa? Mä olen ainakin aivan kypsä.

Joo,niin mäkin olen tohon aivan kypsä!Mutta paskat mä enään muista,elän just niinkuin elän.Eipä nuo "uteliaammatkaan" näyttäis enään kauheasti välittävän ja jos keskenään supisevat niin aivan vapaasti!Kai olen itseäni jotenkin kovettanut ja luonut itselleni jonkinlaisen suojakilven.Sitä en tiedä onko se hyvä vai huono asia...

Aivan, kuka sellaista jaksaa. Jokaisella on oikeus omaan yksityiselämäänsä. Ei sitä tartte kaikille selitellä ja repostella...

"Onko homot määrätty selittämään itseään (homoutta) ventovieraille ja tutuille
koko elämänsä ajan?"

Joskus tuntuu, että näinhän tuo menee...
Ja jep, joskus tuntuu ettei jaksa...

"Aivan, kuka sellaista jaksaa. Jokaisella on oikeus omaan yksityiselämäänsä."

Niinpä, kaapista tulo on yksi nöyryyttävimpiä ja turhimman tuntuisia asioita joita tiedän. Ikävä kyllä, kun välit toisen kanssa tulevat tarpeeksi läheisiksi, on vähän pakko kertoa, ettei tule epäselvyyksiä ja/tai tarvitse ruveta keksimään valheita. Ja melkein joka kerta se kertomisen kohde paljastuu itsekin ainakin vähän bi:ksi, hänellä on homoja sisaruksia tai vähintäänkin muitakin tuttuja. Heidän vain ei tarvitse tulla kaapista (itsensä tai lähipiirinsä puolesta) kun asia koskettaa arkipäivää paljon vähemmän kuin itselläni, joka asun toisen miehen kanssa. Epäreilua.

Olisikin se kaappi sellainen, että sen kokoaa itselleen, mutta ei. Se rakentuu ihan itsestään heti kun sitä ei ole aktiivisesti hajottamassa ja mitä paksummaksi se ehtii, sitä hankalampi siitä on tarpeen tullen päästä eroon. "Hei, mun nimi on Matti ja olen muuten homo" olisi todella typerä veto, mutta toisaalta "Öö.. ihan kiva kun esittelit mut tolle Jaanalle, mutta muistatsä kun silloin 5 vuotta sanoit mun kämppää poikamiesboksiksi ja mä olin hiljaa... No tota noin..." houkuttelee vielä vähemmän.

Pora-liikkeellä kuulostaa olevan harvinaisen näppärä ystäväpiiri, jossa kaikki osallistuvat kaapintaimien kitkemiseen. Tahtoo samanlaisen.

Ei mulla ystäväpiirini kanssa ole ongelmia ollut.
Rasittavia ovat olleet jotkut ventovieraat,
joiden kanssa on ryhtynyt juttusille.

Niin joo, harvalle varmaan tuttuja vain sitä kautta tulee. Kuinka työ- ja opiskelukaverit?

Ei mulla ole työ- tai opiskelukavereiden kanssa ollut mitään ongelmia.
Hyvin korrektia on aina ollut suhtautuminen.
Ehkä se on helpompaa naisvaltaisilla aloilla?

En tiedä vastenmielisempää ilmiötä kuin kaapin perällä kyykistelevä ukkomies (avioliitossa), joka metsästään pusikossa yöaikaan muita miehiä tai netissä yrittää vongata itseään nuorempaa poikaa.

Aviovaimo saattaa olla vuosia aivan tietämätön mitä oma ukko harrastaa... YÄKS

Toinen vastenmielinen asia on näennäisesti kaapista ulkona olevat homot, jotka sanoo että he eivät "toitota omaa seksuaalisuuttaa".

Hei haloo.. mitä muuta heterot koko ajan tekee kuin toitottaa omaa heterouttaan. Eihän heterot yleensä keksi kysää homolta että onko se homo??? Homon pitää kertoa olevansa homo ja laittaa kaapin ovi lopullisesti kiinni takanaan!

Kaappi EI ole homoa varten.

"Homon pitää kertoa olevansa homo ja laittaa kaapin ovi lopullisesti kiinni takanaan!"

Mutta vain se kyseinen kaappi. Seuraava ihminen kun tulee vastaan, on taas uudessa kaapissa.

Heteroillakin muuten on yksi kaapista tulon paikka: kysymys siitä, onko ihminen varattu vai vapaa. Se onkin kulttuurissamme hoidettu kätevästi pois päiväjärjestyksestä: sormus sormeen jos on, eikä kenenkään tarvitse kysyä. Jokohan homot voisivat kehittää jonkun samanlaisen signaalin vai onko väkivallan ja syrjinnän uhka edelleen liian suuri?

Pöh, on niillä heteroillakin omat ongelmansa, jotka eivät ehkä niin kokonaisvaltaisia kuin homon kaappi ole kuitenkaan.
Sinkuilta kysellään aina tyttö- tai poikaystävän perään - paineita. Pareilta kysellään, yhteen muuttamisen, suhteen virallistamisen ja lapsien teon perään - paineita, paineita paineita.

Toisaalta miten kokonaisvaltainen ongelma homon kaappi on? Mitä osa-alueita elämässä se kätkee sisäänsä?

Sosiaaliset paineet ja kaappi ovat kaksi eri asiaa, vaikka molemmat kyllä stressaavatkin. Minusta kaappi syntyy kun ihminen ei toteuta sosiaalisia odotuksia, eikä toteuttamattomuus tai sen syy näy päällepäin.

Tietysti heteroillakin on välillä noita kaappitilanteita, mutta ne yleensä kestävät melko vähän aikaa. Lapset kun kerran otit esimerkiksi, niin raskauden alkuvaiheessa nainen tietysti on kaapissa, mutta aika pian tilanteen kyllä näkee ulkoapäinkin. Siinä voi useimpien tuttujen kohdalla käyttää viestiketjun aloittajan "antais asioiden kehittyä hiljalleen"-strategiaa. Sen sijaan vaikka lapsettomuus on jo vähän vaikeampi asia. Sen syistä voi itse kukin päättää kertoa tai olla kertomatta, mutta toisaalta hyvin harvoille niistä on tarpeenkaan kertoa.

Kumpikaan näistä ei taida vaikuttaa ihmisen elämään niin paljon ja jatkuvasti kuin puolison sukupuoleen (tai edes yleisemmin seksuaaliseen suuntautumiseen) liittyvä kaappi. Harvinainen uskonto saattaisi olla jo aika lähelläkin, varsinkin jos siihen liittyy jotain yleisesti normaalina pidetyista asioista kieltäytymistä.

No mut.
Eikos kaappi ole kaappi koska se antaa tai sen kuvitellaan antavan turvaa.
Siis turvaa homofobioilta.

(Ja juu, takuulla muillakin kuin homoilla riittää ongelmia, salaisukksia ja tunnustamisia
tässä maailmassa...)

Mä kyllä huomaan tässä keskustelussa, että mulla on hyvin vajaa käsitys kaapista.
Toisaalta niin on kiinnostukseni kaappi-ilmiöönkin.

Turvaa antava kaappi, niin se varmaan on.

Eikun se pitää tehdä niin kuin se turkulainen opettaja, päivänavauksessa koko koulun edessä! Sen jälkeen seta on tyytyväinen, mutta sedästä en tiedä.

Tuo turkkulainen ope anstaitsee kaiken kunnioitukseni.

Ihailen häntä.

Jaa, että julkihomous = perisynti mielestäni. Ketä kiinnostaa tietää toisen seksuaalisuudesta. Samalla tavoinhan voidaan ajatella että jokaisen yksilön tässä yhteiskunnassa olisi tunnustettava poliittinen suuntautumisensa. Äänestysluukulle varmaan pitäis marssia niin selkeästi, että varmasti kirkolle saakka näkyy, mitä puoluetta äänestää...

Tämä kaappiasia ja sieltä ulostuleminen julkihomona/julkilesbona/julkibinä jne. on tarkoituksellista, poliittista vääntöä seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksien puolesta taistelussa. No, ilmiöhän ei meillekään ole vieras Suomen poliittisella kentällä, kun ottaa huomioon eri vähemmistöjen oikeuksien ja ihmisarvon tunnustamisen läpiajon eri vuosikymmenillä. Se, että haluaako kuulua eturintamaan sateenkaarilippu oikeassa kädessä, onkin jo toinen juttu. Varmasti Setaa kiinnostaa sellainen poliittinen käyttäytyminen, jossa koko poppoo on kasassa ja kaiken kansan tietoisuudessa, edistämässä omien oikeuksiensa läpiajoa. Mutta kun me emme ole ainoa vähemmistö tässä maassa tai EU:ssa. On muitakin vähemmistöjä vähemmistöissä/enemmistöissä. Eri ryhmät taistelevat oman oikeutuksensa puolesta. Miettikääpä millaisessa väännössä päättäjät eri puolella unionia ovat eri ryhmien käydessä kamppailuun...

Pointtini tässä vastauksessa on se että julkisuudessa oleminen sopii niille, jotka siihen eturintamaan haluavat, tykinruuaksi... Jos haluaa vaikuttaa, paras tapa vaikuttamiseen on taustavaikuttaminen, niillä on suurin valta... Toinen huomionarvoinen seikka, kuten alussa mainitsinkin, on se että ei kaikkia kiinnosta tietää, mitä me ollaan. Jos arvaavat, arvatkoon, mitä sen pitäis liikuttaa. Suomalaisessa kaupunkielämässä esimerkiksi on viime vuosikymmeninä "Suuren murroksen, 1960-1975" aikana voimistunut ilmiö yksityisyyden vaalimisesta yhteisöllisyyden kustannuksella. Mitäkö tämä sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä että toisia ei välttämättä kiinnosta tietää, mitä toinen on seinän toisella puolen. Ilmeisesti joitakin näissä piireissä liikkuvia on ahdistanut tietoisuus tästä välinpitämättömyydestä ja hiljaisuudesta että "kaapista" on ulos tultu sellaisella ryminällä että varmasti huomataan se joka huomiota haluaa...

Kenraali Kaluuna päättensä takaa...

kaappihomous voi aiheuttaa just sen stereotypian et hintit ( miehet ) on vaan niit poikamaisia laiheliineja, joita voi tost vaan tintata jos siltä tuntuu. kaappihomo ei voi olla sellainen kuin minä, joka aukoo turpaansa ja jolla on mielipiteitä ja vielä kehtaa ottaa kantaa. tämä siksi koska hinttien PITÄÄ olla poissa näkyvistä eikä saa vaikuttaa yhtään mihinkään oleelliseen tai tärkeään tässä takapajulassa ( = suomi ) eikä ainakaan ajaa omia oikeuksiaan. kaappihomous ylläpitää VÄÄRÄÄ IMAGOA/ mielikuvaa seksuaalivähemmistöistä.

kaikista pahimpia kaappihomoja on just ne machot hintit jotka pelkää oman nahkansa puolesta mut käy sit salaa kellareissa harrastamassa seksiä. ne pitäis väkisin repiä kaapeista ulos.

predatorboy kirjoitti: "... jotka siihen eturintamaan haluavat, tykinruuaksi... Jos haluaa vaikuttaa, paras tapa vaikuttamiseen on taustavaikuttaminen, niillä on suurin valta... "

Kumpaakin mielestäni tarvitaan. Siis niitä, jotka tekevät asioista näkyviä ja niitä, jotka toimivat taustalla ihmeemmin työstään numeroa tekemättä.

Setassa ja koko sateenkaariyhteisössä tehdään kumpaakin.

Juhani

Ainoa päätelmä, jonka voin tehdä tästä JuhaniV:n vastauksesta, vaikka jo tiedänkin, on se että kenraalin kannattaa liittyä Setaan ja alkaa ajaa yhteisiä asioita sieltä käsin. En ihan vielä kerkeä tehdä sitä, mutta varmaankin Oulun Setan juhlien aikana...

<Kirjoittaja on piilottanut kirjoittamansa viestin>

Ehkäpä asian ydin ei ole liittyminen tai sitten on. Itse en ole homoseksuaali, vaan biseksuaali. Tosin miehet kiinnostaa mua paljon enemmän kuin naiset, sanoisin että miesten suhde naisiin on 90/10. Siltikään en sulje naisia pois mahdollisuuksista, vaan pyrin pitäämän katsantokantani mahdollisimman laajana ja kaikkialle ulottuvana...

Ehkäpä homojen yliseksuaalinen kuva on alunperin laitettu liikkeelle yhtenä osana sitä suurta herjaa, jonka vanhoilliset ja psyko-analyytikot ovat saaneet aikaan. Toisaalta miesten "valloitusretket" ovat säilyneet eri seksuaalisissa suuntauksissa. Mies on kylläkin enemmän yliseksuaalinen otus kuin nainen, ainakin ulospäin. Siinä onkin vähän mietittävää...

<Kirjoittaja on piilottanut kirjoittamansa viestin>

Omalta kohdaltani voin kertoa, että mietin aikoinani tuota "Kaapista ulos tulemista" ja mietin kuinka tehdä sen. Kuuntelin tarpeekseni niitä kertomuksia missä joku oli pamauttanut suoraan vanhemmille, että on homo ja se siitä ja sitten vanhemmat olivat ehdotelleet erilaisia hoitoja ja psyykelääkkeitä. Lopulta tulin siihen päätökseen, että minun ei tarvitse selvitellä muille, että mä olen homo jne... Eihän minun veljeni joutunut selvittämään sitä, että on hetero. Sen sijaan päätin, että elän elämääni niin kuin elän ja kaikki kyllä tajuavat sen siinä vaiheessa kuin tajuavat ja ovat kyllin kypsiä ymmärtämään asian niin kuin se on. Se on toiminut minun kohdallani tosi hyvin. Perheeni, sukulaiseni ja ystäväni tietävät asian ja koskaan ei ole tarvinnut selittämään, että Mikko on minun poikakaveri. Mummoni kysyi kerran, että "kun minä en oikein ymmärrä näitä kaikki nykyajan juttuja, eikä minun tarvitsekaan, niin asutteko te sen Mikon kanssa niin kuin kavereina vai parina?". Minä sanoin, että parina ja mummo tuumasi siihen vain että se on hyvä niin. Mummo on ainoa, jonka on kysynyt asiaa. Muut ovat kyllä ymmärtäneet sen ajallaan ilman minkäänlaista draamaa ja paniikkia, vaikka rehellisesti tunnustettuna oletin veljeltäni aikamoista palautetta. Vaan ei tullut ja siitä minä olen hyvin iloinen.

"Kaapista kaappiin" ...Hyvä pointti.
Mullakaan ei ollut mitään ongelmia seksuaalisuuteni kanssa, kunnes ympäristö pakoitti
määrittelemään ja lokeroimaan itsensä. Tulin sitten binä "ulos kaapista".
Siitä vasta on lähtenyt kriisi kasvamaan, kun epäilee koko ajan että mitä nyt oikeasti olen
ja miten pitäisi määrittää... ja entäpä jos...

Kun _oikeasti_ uskon laajoihin harmaisiin alueisiin (tai oikeammin sellaisiin värikkäisiin ja kolmiulotteisiin)
niin seksuaalisuudessa kuin useimmissa muissakin asioissa, ja asioiden muuntautumiseen ajan
ja kokemusten yms. myötä.

No voi jumanzuka saalistajapoika.. Kun luin kirjoituksiasi niin olen yhä vakuuttuneempi siitä, että sinulla on oman homoutesi kanssa todella iso ongelma. "...Tosin miehet kiinnostaa mua paljon enemmän kuin naiset, sanoisin että miesten suhde naisiin on 90/10... Siltikään en sulje naisia pois mahdollisuuksista..." Aivan niin, on niin helvetin fiksua olla "avoin" omalle sekauaalisuudelle, ja mitenhän sitten kävisi kun yrittäisit epätoivoisesti ahdistuksessasi alkaa styylaan jonkun bimbon kanssa? Taitaisi tulla kullia ikävä ja aika nopeasti. Minusta tuollainen suhtautuminen ei kerro mistään muusta kuin typeryydestä. (Ankteeksi vain!) Voisit yrittää kerrankin pysähtyä miettimään asian todellista puolta ja hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet, homona. Vielä pitää sanoa, että on oikeasti todella hauskaa lukea ahdistuneiden kaappihomojen "epävarmuudesta" sukupuolien välillä - On ehkä hieman eri asia tuntea esteettistä mielihyvää, ystävyyttä, kivaa yhdessäolemista, kuin tuntea seksuaalista halua ja kiinnostusta.

Mitä Setaan tulee, niin mielestäni Setan paikallisjärjestöillä ei ole ollut mitään merkitystä pitkään aikaan. Muutama ko. paikallisjärjestön hallituksen jäsen törsää kaupungin myöntämät rahat omiin kekkereisiin ja järjestää nimeksi bileet jossain kellarissa. Mitä hyötyä siitä on? (Ehkä kosmetiikka ja vaateteollisuus on ainoa joka hyätyy - kun neitihomot törsäävät meikkeihin ja vaatteisiin rahaa päästäkseen esittelemään ylpeinä itseään ja uusia vaatteitaan) Enää ei ole edes tarvis järjestää seksuaalivähemmistöille erityisiä tapaamisia, koska kaltaisiaan voi tavata ja heitä voi löytää mistä tahansa kuppilasta, lisäksi on internet, kaikenmaailman chatit ja treffifoorumit.

Vaikka mielestäni kaappeus kertookin ihmisen heikosta itsetunnosta ja surkeasta luonteesta, olen miettinyt samaa asiaa mitä tuossa yllä Samikko -nimimerkillä kirjoittava kirjoitti. On eri asia olla surkimus, joka kieltää itseltään elämän, kuin elää rohkeasti omana itsenään siitä suurempia toitottamatta.

Chironila lipsahti muutama kirjoitusvirhe, tais olla sen verran suuttunut. No, menköön tämän kerran. Tulihan sitä itelläki sohaistua Chironia päin, joten sohaisu itseenipäin oli odotettavissa. Omasta seksuaalisuudestani sen verran, että jos vaihtaisin bin nimityksen homon nimitykseen, ei sillä olisi minun kohdalla sen kummempaa merkitystä. Termi vain muuttuisi, minä en. Siinä mielessä Chiron on oikeassa että jos alkaisin seurusteleen naisen kanssa, niin siitä ei tulisikaan mitään. Tämän olen hoksannut jo pari kertaa kuluvan vuoden aikana. Kesällä oli pakko pitää kahden - kolmen viikon pakkoloma "näistä piireistä", sen verran oli haipakkaa ettei jaksanut sitä loputtomiin. Olikin mukava palata takaisin "piireihin" uudella tulemisella. Vuosi on muutenkin ollut oman itseni kasvattamista ja uudestaan tuntemista. Epävarmuus ja itseni hyväksymisen vaikeus sellaisena kuin olen on onneksi poistunut aikaa sitten...

Koska mielummin käytän seksuaalisuudestani nimitystä bi kuin homo, tarkoittaa se sitä että itsellä on menneisyys heterona ja jutut naisten kanssa ovat olleet todellisia eikä kulissia. Täten olen omasta mielestä rehellinen tuodessani tämän puolen esiin mielummin kuin yrittäisin todistella jotain muuta kuin mitä olen. Tiedän että rajavetoni tässä kysymyksessä on jyrkkä ja jatkoksi vielä lisään sen että omasta mielestäni homoseksuaaleina pidän sellaisia, jotka ovat olleet sitä vähintään murrosiästä lähtien. Homouden löytäminen omasta itsestään myöhemmällä iällä on todellisuudessa jotain muuta kuin homoseksuaalisuutta. Jyrkkä jaotteleminen heteroseksuaalien ja homoseksuaalien välillä merkitsee vain tämän saikkinan jatkumista. Koettaisit hyväksyä biseksuaalit, parahin Chiron, sillä biseksuaalit toimivat sitovana ja väliitävänä tekijänä kahden eri seksuaalisuuden, homoseksuaalisuuden ja heteroseksuaalisuuden välillä...

Eipä sitten muuta...

Hyvä kirjoitus predatorboylta! Noin se just on. Sellainen henkilö joka on kiinnostunu jossain määrin molemmista sukupuolista on bisse eikä homo. Jos on aidosti kiinnostunu sekä miehistä että naisista niin silloin ei ole homo vaan bi, olipa sitten voittopuolisesti kumpiin päin tahansa, siis naisiin taikka miehiin. Suurin osa ihmisistä on bissejä. Joidenkin on jostain syystä hirveen vaikee tajuta tätä yksinkertaista seikkaa: maailmassa ei ole kuin heteroita, bissejä ja homoja. Jos et ole hetero tai homo niin olet bi. Onhan sitten olemas sellaisia ihmisiä jotka väittää olevansa ns. aseksuaaleja, eli ihmisiä jotka ei olis seksuaalisesti kiinnostuneita kenestäkään tai mistään, mutta heidän kohdallaan on varmaan todennäköisemmin kyse jostain henkilökohtaisesta, seksuaalisuuteen liittyvästä ongelmasta kuin mistään aidosta suuntautuneisuudesta.

Pahoittelen kirjoitusvirheistäni. Pitäisi ilmeisesti oikolukea teksti ennen lähettämistä. Olen oikeasti iloinen ja rauhallinen luonne, enkä ollut tuota edellistä kirjoittaessani suutuksissani - mutta joskus tulee kieltämättä kirjoitettua hieman röyhkeästi, anteeksi. Pitäisi kai siinäkin pyrkiä parempaan suuntaan...

Kaipa nyt ihminen itsensä parhaiten tuntee, eli tietää mistä tykkää ja kuinka paljon. Tarkoitinkin lähinnä "itsessä tunnistetun homouden hyväksymisen ongelmaa" yleisesti. Olen kokenut jokseenkin "rasittavana" sen, että niin moni kaappi yrittää kaiken tavoin rimpuilla kiinni omassa heteroseksuaalisuudessaan, mikä on oikeasti vain pelkkä kuvitelma. Useini myös bi-seksuaalisuus -käsitteen alle on vähemmän pelottavampaa mennä kuin sanoa suoraan ja rehellisesti olevansa homoseksuaali. En ole täysin kieltänytkään uskomasta bi-seksuaalisuuteen, mutta näkemykseni ja kokemukseni mukaan kyse on paljolti edellä mainitsemistani asioista - ja siitä, että yksilö on ehdollistunut heteroseksuaaliseen käyttäytymiseen, esim. "ajauduttuaan" yhteiskunnan perinteisen mallin mukaan heteroseksuaaliseen suhteeseen ja vasta myöhemmin tajunnut, että onkin oikeasti homoseksuaali. Mielestäni bi-seksuaalisuudesta puhuttaessa kysymys on myös hyvin paljon puhtaasta käsitteestä, joka käytännön tasolla tarkasteltuna osottautuisikin kokonaan toisenlaiseksi. :o