Hullaantuneisuus
Hej!
Onko kukaan teistä huomannut oman arkielämän kohdalla suuria muutoksia esim. merkittävää kaventumista muissa toimissa ja elämän osa-alueissa rakkaaseen hullaantumisen seurauksena? Tarkoitan erityisesti ja nimenomaan pidemmällä aikavälillä ja selkeästi ilmaantuneita haittoja elämisessä muuten?
Olen. Tai en nyt sanoisi, että muut osa-alueet kaventuivat. Energia vaan suuntautui sinne minne oli mielenkiinto suurempi. Ei siitä mitään haittaa muulle elämiselle ollut. Miten järjetön ajatus! Päinvastoin, sitä annettavaa oli ehkä enemmänkin, uusia ideoita ja sen sellaista.
Minulla tuo hullaantuminen on aina laajentanut tai voimistanut energioiden suuntaamista tietyille muillekin elämän osa-alueille. Usein hullaantuminen on tuonut mukanaan voimakkaan inspiraation maalata tai tehdä musiikkia. Silloin se on todella ihanaa ja tulosta syntyy. Tosin, tuo juttu toimii toisinkin päin. Jos jostain käsittämättömästä syystä hullaantuu välillä maalaamiseen, se antaa suhteeseenkin uutta potkua... Niin se vain on. :o
Endorfiinipöllyissä on hyvä olla! :=)
Eikös se niistä ole hullaantumisissa kyse?
Hyvä tuo Chironin pointti. Vaikka rakkaus onkin tärkeä tai tärkein, moni muukin asia elämssä tuo mielihyvää.
Hej!
Minullekin on käynyt juuri niin, että energiaa ja intoa on ollut monelle uudelle asialle - kuten esimerkiksi runojen kirjoittamiseen. Rakkaani läsnäolo on ollut ja on kuin huumetta - en voi saada kylliksi. Tietenkin se on hänen priorisointiaan elämässäni. En edes voisi muuta saatikka haluaisi. Tietenkin muut elämänalueet jäävät vähemmälle - varsinkin sellaiset, jotka vaativat paljon aikaa ja rauhaa. Kaksi vuotta tiivistä yhdessäoloa aikoinaan oli käytännön elämän uudelleenmuokkaantumisen aikaa minulla. Toiveisiin liittyy realiteetit.
Onhan se ihan luonnollista, että kun kunnolla rakastuu, rakkaasta tulee se elämän keskipiste, joka on mielessä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. En mä silti ole kokenut, että tunteet rakasta kohtaan olisivat kaventaneet muita elämänalueita. Tosin ystävät ovat joskus valittaneet, että siihen aikaan sä et sit osannut juuri muusta puhua kuin hänestä. Ja minä sentään olen ihminen, joka puhuu PALJON.
Koetko sinä Martin elämän muiden osa-alueiden kaventumisen hullaantumisen seurauksena haitanneen elämääsi? Siis ovatko ystävyyssuhteesi tai harrastuksesi kärsineet, vai kokeeko kumppanisi sinut kenties liian takertuvana?
Marianna hyvä!
Minäkin puhun paljon - edelleen - hänestä muille todella PALJON!
Jossain määrin olen pohdiskellut opiskelussani tapahtuneita muutoksia. Koko elämäni on rakkaan tapaamisen jälkeen ollut sitä, että yhteytemme olisi myös jatkuvasti mahdollisimman konkreettista. Saksassa vaikutimme molemmat toistemme opiskeluun ja harrastuksiin - emme edelleenkään näe kuin vain toisemme. Tietenkin tuollaisen vaikutukset näkyvät.
Entä sitten, kun kaikki on hullantuneisuudessa vain pelkkää unelmaa kuin ihanaa unta? Näin kävi mulle tasan 13 kk sitten. Elämäni oli toisilla raiteilla ja vaunuissa toisella paikkakunnalla asuva, uusi mieheni. Ikionnellisena kerroin suurelle ystäväpiirilleni onnestani, sehän kuuluu hullantuneisuuteen. Päivittäin mietin häntä ja olimme yhteydessä. Mutta sitten myöhemmin kävi toisin. Kaikki oli ollut yksipuolista. Olin vain yksi muiden joukossa : (
Unelmani, toiveeni, toivoni oli mennyttä yhtenä päivänä. Jälkeenpäin ajatellen elin vain hänelle ja yhteiselle onnellemme. Ystävänikin huomasivat muutoksen ja valittivat kummallista käytöstäni. Hullantuneisuudessa käytäytyy joskun hullun, torvin, sokean tavoin. Se muutti käsityksiäni.
Seurustelen jälleen. Alussa oli ihastusta ja pientä hullaantuneisuutta mutta olin tällä kertaa realisti, hän myös. Ja se toimii ihanasti ! :)
Tuollaisen kokemuksen jälkeen ei liene helppoa olla täysin hullaantunut, myös "hullu", "torvi", "aivoton", "sokea". Itse toivon, että hullaantuneisuus voisi saada täyden mahdollisuuden, vaikka jälkeenpäin voisi sattua pahasti.
Juupa juu! Tuttua asiaa! Vanhan viisauden mukaan hullaantuneella on kuusi (vai miten monta niitä lienee?) rättiä silmillä ja korvilla. Järjen ääni ja merkit ovat täysin aistien tavoittamissa. Mitä siinä silloin muuta olisi kuin hieman hullu ja torvi.