LHB-Liitto suhtautuu kriittisesti käsitykseen sukupuolen moninaisuudesta

Verkossa on esitelty uusi toimija "LHB-Liitto". Ainakin toistaiseksi nimettömyyden (joskin some-toiminnan ylläpitäjissä on löydettävissä nimiäkin) takaa toimivat kertovat olevansa pieni ryhmä naisia, joita yhdistää kriittinen suhtautuminen käsitykseen ”sukupuolen moninaisuudesta”, joilla on huoli sukupuoli-identiteettiretoriikan vaikutuksista LHB-nuoriin ja -aikuisiin.

Ryhmä kertoo näkemyksistään verkkosivuillaan ( https://lhbliitto.wordpress.com/ ) ja se esittää olevansa "lesbojen, homojen ja biseksuaalien asialla". Sen kritiikin kohteena on Seta ja monet muutkin järjestöt, ja etenkin näiden käsitykset sukupuolen moninaisuudesta. Ydinajatuksen asemassa näyttää olevan lause: sukupuoli on vain biologisesti määrittyvä ja muuttumaton. Tämän yhteydessä tuodaan esiin sukupuolen kaksijakoisuus ja kielletään sen olevan "jatkumo". Muun esitetään olevan poikkeus.

Synnynnäinen ja muuttumaton sukupuoli

On helppo olla samaa mieltä siitä, että sukupuoli on biologisesti määrittyvä. Yleisen käsityksen mukaan sukupuoli ei myöskään ole tahdonalaisesti tai tavoitteellisesti muutettavissa. Sukupuolta voi siis pitää hyvin muuttumattomana. Kyse on yksilön synnynnäisistä ominaisuuksista.

Mutta sukupuolen kaksijakoisuus?

Sitähän se on. Melko laajasti. Mutta ei mitenkään kiveenhakatusti, yksinomaan tai pelkästään. Evoluutio ja suvullinen lisääntyminen ovat johtaneet siihen, että ihminen on tyypillisesti heteroseksuaalinen mies tai nainen. Joidenkin yksilöiden kehitys tapahtuu enemmän tai vähemmän toisin kuin tyypillisesti, esimerkiksi tietynlaisten perintötekijöiden, tietynlaisen sikiöaikaisen hormonialtistuksen ja epigeneettisten mekanismien toiminnan johdosta ( https://ranneliike.net/hlbtiFAQ ).

Biologinen sukupuoli on perusteltua hahmottaa kokonaisuudeksi, jonka osia ovat sukupuolikromosomit, keholliset sukupuoliominaisuudet, hormonitoiminta ja neurobiologiset (tai neurologiset) sukupuoliominaisuudet. Synnynnäiset neurologiset ominaisuudet vaikuttavat esimerkiksi ihmisen kätisyyteen, seksuaaliseen suuntautuneisuuteen ja sukupuolittuneeseen samastumiskykyyn.

Identiteetti

Olisi perusteltua välttää psykologian identiteetti-käsitettä, kun viitataan seksuaaliseen suuntautuneisuuteen tai sukupuolen "peruskokemukseen". Seksuaalinen suuntautuneisuus ja sukupuolen "peruskokemuksen" taustalla olevat synnynnäiset neurologiset/neurobiologiset ominaisuudet toki elämän ja kasvun myötä vaikuttavat jossain lähempänä pintaa olevaan identiteettiin.

Sukupuoli-identiteetin lisäksi on puhuttu sukupuolen kokemuksesta, sukupuolen peruskokemuksesta sekä etsitty muitakin käsitteitä, joilla voisi riittävän tarkasti kuvata sitä sukupuolen ulottuvuutta, joka ei näy kehollisesti tai kudoksia tutkimalla. Sukupuolen neurologinen tai neurobiologinen ulottuvuus vie oikeaan suuntaan; se jollain lailla viittaa aivoissa oleviin sukupuolittuneisiin ominaisuuksiin, "aivojen sukupuoleen". Sinänsä aivoilla isossa mitassa tuskin on kovin vahvasti sukupuolta, mutta mitä ilmeisimmin tietyissä lisääntymiseen ja jälkeläisten menestymisen turvaamiseen liittyvissä asioissa on vahvoja sukupuolittuneisuuksia.

Parinvalintaan liittyy tietynlainen sukupuolittunut virittyminen. Me käytämme siitä nimitystä seksuaalinen suuntautuneisuus tai seksuaalinen suuntautuminen. Tämä vaikuttaa kategorisesti niihin rajoihin, minkä puitteissa joku toinen ihminen voi miellyttää eroottisessa ja romanttisessa mielessä.

Oman sukupuolen "peruskokemuksen" taustalla on varsin todennäköisesti kyky samastua tai olla samastumatta tietyllä tavoin sukupuolittuneesti. Ihminen virittyy kiinnostumaan sukupuolittuneesti enemmän tietyistä asioista - ja samaan aikaan kasvaa kokemus sukupuolisesta vertaisuudesta, myös kehollisesti.

Useimmiten kehollisuuksineen, neurologisuuksineen ja muineen on hehtaarilleen niin yhtenäinen "sukupuolipaketti", että sukupuolia vaikuttaisi arkikokemuksen valossa olevan se kaksi. Sukupuolilla on kuitenkin niin paljon limittyvyyksiä, ulottuvuuksia ja yksilöllistä vaihtelua, että ilmiötä on perustellumpaa pitää jatkumona, kirjona tai ehkä vyyhtenä - ihan biologisestikin. Niiden kahden tutun tyypillisyyden (nainen/mies) lisäksi on muutakin.

Kätisyys ei näy yksilön fysiikassa, mutta havaitaan toiminnan kautta (EDIT viestinä saadun huomion perusteella: kätisyys näkyy toki käsien käyttöön liittyvinä lihasten harjaantumisena ja kulumina - siis toiminnan kautta, mutta molemmat kädet ovat synnynnäisiltä fyysisiltä valmiuksiltaan yhteneväiset, ero on neurologiassa). Seksuaalinen suuntautuneisuus näkyy pohjimmiltaan vain parinvalinnassa. Sukupuolen neurologia mitä ilmeisimmin liittyy yksilön sukupuoliseen samastumiseen. Nuo kaikki ovat synnynnäistä, eivät oppimisen tulosta.

Psykologian identiteetti tarkoittaa ihmisen yksilöllistä käsitystä itsestään, johon vaikuttavat omien ominaisuuksien lisäksi vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa (filosofian ja logiikan identiteetti on eri juttu). Elämän mittainen matka voi kyllä tuoda ihmiselle uusia oivalluksia omasta paikasta seksuaalisen suuntautuneisuuden ja/tai sukupuolen suhteen - vaikka mikään ei muutukaan. Toisaalta jotkut voivat elää elämäänsä tällaisten asioiden suhteen epämukavuutta tuntien, koska eivät uskalla lähteä tavoittelemaan omalle biologialle luontaista elämää - kirjoittaa loputtomiin ainekirjoitustaan väärällä kädellä, koska vain se hyväksytään.

Mainittu LHB-Liitto kritisoi vahvasti sitä, että juridisen sukupuolen vahvistaminen (muuttaminen) olisi mahdollista ilmoitusmenettelyllä, yksilön omalla päätöksellä. Ryhmän mukaan "sukupuolen uudelleenmäärittely" sekä arkielämässä että lainsäädännössä vaikuttaa suoraan naisten, homoseksuaalien ja lasten oikeuksiin ja turvallisuuteen, sillä Suomen lainsäädännössä ei tehdä eroa juridisen ja biologisen sukupuolen välillä. Ryhmä näkee myös uhkia lasten ja nuorten kasvulle rauhassa.

Esittelytekstissä myös todetaa, että vastaavanlaisia ryhmiä on Suomen lisäksi perustettu ympäri maailmaa, esimerkiksi Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa, Intiassa, Norjassa ja Australiassa.

***

Minä henkilökohtaisesti en näe, että tämä LHB-Liitto erityisesti ajaisi lesbojen, homojen tai biseksuaalien asemaa. Jotenkin vaikuttaa, että huoli on enemmän oman jonkinlaisen sukupuolisuuden korttitalon romahtamisesta.

Me emme vielä ymmärrä kamalan hyvin sitä, mitä sukupuoli ja sukupuolisuus ovat. Emme me aina oikein ymmärrä edes sitä, mitä rakkaus on.

Tulee melkein vanhat hyvät ajat mieleen. Tämä aihe (ja avaus) on innostanut joitakuita oikein lähettämään sähköpostitse kommentteja. Sellaista ei olekaan tapahtunut vuosiin.

Ensinnäkään minulla ei tietenkään ole mitään sitä vastaan, että perustetaan omia ryhmiä, yhdistyksiä tai etujärjestöjä edistämään omaksi koetun viiteryhmän etuja. Jos jokin ryhmä katsoo, että jokin suppeampi seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ryhmittymä haluaa edistää juuri tällaisen viiteryhmän asioita, niin hyvähän se on. Sen sijaan en oikein pidä ajatuksesta, että jokin seksuaalivähemmistö-ryhmäksi kutsuttu toimija lähtee suorastaan vastustamaan ulkopuoliseksi katsotun vähemmistön paremman aseman tavoittelua. Se ei käy minun järkeeni. En muuten ole myöskään Setan tai minkään sen jäsenjärjestön jäsen.

Parissa viestissä tuli myös kommentteja siitä, mitä ajattelen seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden yhteydestä biologiaan. Kyse on lähinnä kritiikistä käsityksiini sukupuolen neurologisesta ulottuvuudesta; se ei kuulemma olisi verrattavissa seksuaaliseen suuntautuneisuuteen tai varsinkaan kätisyyteen. Varmaankin palailen esitettyihin huomioihin tuonnempana.

Toiselta suunnalta olen myös saanut kitkerää kommenttia (ja jopa estoja somessa) esimerkiksi siitä, että minusta syrjinnän tai fobian käsitteitä ei voi käyttää silloin, jos joku haluaa määritellä poissulkevastikin omia seksuaalisia preferenssejään. Olen myös saanut kiukkua osakseni, kun olen käynyt setäselittämään sitä, että vaikkapa pride-tapahtumia ei ole sopivaa käyttää omien yleispoliittisten tai hlbti-aihepiirin ulkopuolisten aatteiden edistämisen välineenä.

Vaikuttaa vähän siltä, että polarisaatio vahvistuu. Yhä selvemmin huomaa sen, että jos ei asetu selvästi ja kattavasti jonkin ryhmittymän puolelle ja jotain toista vastaan, niin on selvästi valinnut sen väärän puolen. Jo lähtemättömyys ryntäämään nähdään hyökkäykseksi väärään suuntaan. Luulenpa, että vauhti vain kiihtyy.

Twitterin älämölöä seuratessa tuli taas huomattua, miten täysin normalisoitunutta homojen ja lesbojen kyykyttäminen "edistyksellisten" arvojen nimessä on tänä päivänä. Vielä pari vuotta sitten olisi ollut käsittämätöntä, jos niin sanottu edistyksellinen vasemmisto olisi hyökännyt rajusti homoja ja lesboja vastaan sen takia, että he puolustavat seksuaalisuuttaan sen muuttamisyrityksiä vastaan. Tänä päivänä, kun menet sanomaan homona tai lesbona, että seksuaalisuutesi perustuu biologiseen sukupuolieroon, ei "sukupuoli-identiteettien" eroihin, ja että voisitteko lopettaa homoseksuaalisuuden uudelleenmäärittelyn joksikin mitä se ei ole, niin edistyksellisten ja oikeamielisten reaktiot ovat tyyliin "vitun terf-saasta", "lol ime paskaa terf", ja "turpa kiinni ja istu miekkaan". Kaikki lainauksia viime päivien homofoobisesta meuhkaamisesta somessa tämän LHB-keissin yhteydessä.

Twitterissä oli myös varsin uhkaavansävyistä keskustelua LHB-liiton toimijoiden henkilötietojen esiin kaivamisesta, jotta heille voisi "antaa hyytävää kyytiä" myös somen ulkopuolella. Kukaan ei voi enää teeskennellä, etteikö sellaista asiaa kuin edistyneistön homofobia olisi olemassakaan.