Suomalaisten onnellisuuden salaisuus pettymykseen varautuminen?

Suomessa (ja erityisesti Varsinais-Suomessa) kysytään asiaa kuin asiaa kielteisen kautta, esimerkiksi apua pyytäessä "ethän sä voisi auttaa", rautakaupassa "eihän teillä olis muttereita myydä", linja-autossa "eihän tää bussi mene keskustaan" ja niin edelleen.

Aivan kuin jo kysymyksessä varauduttaisiin pettymykseen: apua ei tule, muttereita ei ole ja bussikin menee väärään paikkaan. Ja sitten kuin kaikesta tästä pessimismistä huolimatta saa avun, muttereitakin on ja vielä bussikin vie perille, niin voi sitä juhlaa!

Olisiko tässä kenties syy siihen, että näin onnellista kansaa ei löydy päältä maan?