Romanttinen suuntautuneisuus vs. seksuaalinen suuntautuneisuus

Aina silloin tällöin on tullut eteen romanttisen mielenkiinnon kohdistumisen erillisyys eroottiseen lihallisluontoisempaan aistilliseen seksuaaliseen intohimoon.

Romanttinen mielenkiinto siinä merkityksessä, että ihastuu toiseen ihmiseen, ehkä suorastaan hullaantuu tästä pitkäkestoisesti. Rakkauden olemusta analysoineet näkevät tämän romanttisen rakkauden yhtenä rakkauden tasoista. Kaksi muuta ovat seksuaalinen intohimo sekä kumppanuusrakkaus.

Muutaman viime vuoden aikana aseksuaalisuuden kohdalla on noussut esiin käsite aromanttisuus. Aromanttinen henkilö voi kyllä kiinnostua muista seksuaalisesti ja nauttia seksistä, mutta ei ihastua romanttisesti. Vastaavasti aseksuaalinen henkilö voi ihastua toiseen ihmiseen romanttisesti, mutta ei vain koe ketään lihallisesti haluttavana.

Toisinaan on esitetty, että ihastumattomuuden tai seksuaalihalun puuttumisen taustalla on mielen avattavissa olevia lukkoja, ehkä menneitä traumoja. Toiset näkevät asetelman yksilön pysyvänä ominaisuutena.

Miten mahtaa olla?

Jotkut biseksuaaliset henkilöt ovat ilmaisseet kiinnostuvansa romanttisessa mielessä vahvemmin eri sukupuolta olevasta kuin eroottisessa mielessä. Omalla kohdallani romanttisen ihastumisen kohteet ovat olleet hyvinkin eri tyyppisiä kuin lihallisemmilla avuillaan innostaneet, vaikka miesten puolella ollaankin pysytty.

Kuinka erillisiä ominaisuuksia romanttinen kiinnostus ja eroottinen kiinnostus oikein ovat?

Onko noiden ehkä vähän erillisten ilmiöiden mahdollisilla eroilla ihmisen evoluutiossa tausta ja merkitys? Romanttiseen mielenkiintoon liittyy pysyvyys ja parisuhde, kun taas eroottiseen mielenkiintoon liittyy syttyminen lihalliseen toimintaan. Näkyykö suvullisen lisääntymisen ja evoluution paimentama sukupuolittuminen tässäkin? Jotenkin mutulla voisi sanoa, että evoluution tarinassa romanttinen olisi feminiinimpi ominaisuus ja eroottinen olisi maskuliinisempi ominaisuus.

Romanttinen rakkaus on määritelmällisesti sukupuolielämän ilmiö ja erotettavissa esimerkiksi ystävyysrakkaudesta, joka voi tosin sekin olla omalla tavallaan syvää ja merkityksellistä. En usko ollenkaan näihin nuoremman sukupolven hömpötyksiin romanttisesta rakkaudesta jota voi tuntea ketä tahansa kohtaan sukupuolista ja seksuaalisuuksista riippumatta. Ihmisiä vain tuntuu nykyään riivaavan jokin vastustamaton tarve sekoittaa asioita ja tehdä kaikesta mahdollisimman vaikeaa.

Jos biseksuaali mies rakastuu romanttisesti naisiin, mutta tuntee miehiä kohtaan pelkästään himoa, se kertoo paremminkin miesidentiteetistä ja kulttuurin vaikutuksesta sukupuoliasenteisiin kuin siitä, että romanttinen rakkaus olisi seksuaalisesta intohimosta erillinen ilmiö. Kun luen biseksuaalisten miesten kuvauksia seksuaalisuudestaan, niin siellä korostuu usein sellainen asenteellinen jako, että miehiä voi paneskella satunnaisesti, mutta "arvokkaammat" tunteet ja suunnitelmat yhteisestä elämästä varataan naisille.

Onhan myös monien heteromiesten mielessä selkeä jako sen suhteen millaisiin naisiin voi kohdistaa pornograafisia seksifantasioita ja millaiset naiset voivat olla herkempien tunteiden kohteena.

Vai onko heteromiestenkin (ja heteronaisten, lesbojen ja muidenkin) mielessä yhtäläisesti olla eväät romanttiseen ja lihallisempaan mielenkiintoon, jotka usein käyvät yhtä matkaa, mutta jotka voivat olla (jossain määrin tai enemmänkin) myös erillään?

Voiko sukupuolielämä olla monimuotoisuudessaan sekin pienemmistä osatekijöistä koostuva paketti, jossa suoraviivaisuus on lopulta vain kulttuurin myötä syntynyt hyväksyttävä tyypillisyys? Tavallaan tuota minä tässä koetan pyöritellä.

"Vai onko heteromiestenkin (ja heteronaisten, lesbojen ja muidenkin) mielessä yhtäläisesti olla eväät romanttiseen ja lihallisempaan mielenkiintoon, jotka usein käyvät yhtä matkaa, mutta jotka voivat olla (jossain määrin tai enemmänkin) myös erillään?"

Tätä sanotaan avoimeksi suhteeksi/open relationship, sinänsä oksymoron, koska useimmiten kolmas osapuoli jää ilman "relationship". Nykyään varsin yleinen "järjestely" tasa-arvoisen avioliiton myötä, ehkä siksi sitä kutsutaan "gay-marriage" (lol). Ei pidä sekoittaa polyamoriaan.

Minusta pelkkää mielenkiintoa ei sanota miksikään suhteeksi. Toinen tarina on sitten se, mitä mielenkiinnosta (oli kyse sitten jostain yksinkertaisesti hahmotettavasta tai moniulotteisemmasta ilmiöstä) mahdollisesti (suhderintamalla) seuraa.

Matalaa lipidoa voi rauhassa kutsua aseksuaalisuudeksi, eipä siinä.
Vähäisyyttä seksuaalisuuden emotionaalisessa ilmenemisessä (ihailu, läheisyyden tarve, luottamus, samankaltaisuuden kokemus, tuttuus, iloiseksi tekemisen tarve jne.) voi rauhassa kutsua aromanttisuudeksi, jos on pakko.

Ehkäpä tulevaisuudessa paljon muutakin halutaan ilmaista negaation kautta. Aheteroseksuaalisuus, ahomous, amaskuliinisuus, afeminiinisyys, ageenisyys (haluttomuus saada jälkeläisiä)...

"Jotenkin mutulla voisi sanoa, että evoluution tarinassa romanttinen olisi feminiinimpi ominaisuus ja eroottinen olisi maskuliinisempi ominaisuus."

Tarkoittanet tällä, että evolutiivisesti menestyksekkäämpää olisi, jos seksuaalisesti lisääntyvässä laissa olisi hellijöitä ja kokeilijoita. No tavallaan, mutta ei ehkä ihan aina odotetulla tavalla. Esim. estrogeenillä ja testosteronilla on kyllä keskimäärin erilaisia vaikutuksia käyttäytymiseen.

Vaikka tämän aiheen ydin ei olekaan yleisesti aseksuaalisuuden/aromanttisuuden käsitteen mielekkyys, niin joo: missä kohdassa vähän heikompi libido muuttuu aseksuaalisuudeksi/aromanttisuudeksi. Ja toinen lisävaloa kaipaava juttu on sitten se, että millaisia konkreettisia ongelmia heikompi/olematon libido tai aseksuaalisuus aiheuttaa? Nuorempana sydänsuruissaan varsinkin tuon emotionaalisen kuohunnan riuduttamana sitä saattoi toivoakin, ettei niin riipisi ja raastaisi...

Seksuaalisuuden emotionaalinen ilmeneminen vs. lihallisemmat halut (ja niiden mahdollinen irrallaan oleminen) taas ovat tämän aiheen ydintä.

Kyllä. Aika lähelle tarkoittamaani mennään ajatuksessa hellijöistä ja kokeilijoista. Nämä hellijät jotenkin yhdistyvät pysyvyyteen (ja yksiavioisuuteen), kun taas kokeilijat sitten siementen laajempaan jakeluun.

"missä kohdassa vähän heikompi libido muuttuu aseksuaalisuudeksi/aromanttisuudeksi."

Siinä kohtaa, kun erehdytään luulemaan seksuaalisuuksia identiteeteiksi ja tehtaillaan omille seksuaalisuusominaisuuksille identiteetti nimeltään aseksuaalisuus.

"Millaisia konkreettisia ongelmia heikompi/olematon libido tai aseksuaalisuus aiheuttaa?"

Ei välttämättä lainkaan ongelmia, jos löytää joukkiokseen/kumppanikseen vastaavia. Yhdessä aikaa viettävien eriävä libidon tai emotionaalisuuden määrä sen sijaan yleensä aiheuttanee herkästi väärinkäsityksiä, josta voi seurata negatiivista vibaa.

Evoluutiosta puhuttaessa kannattaa muistaa, että kyse on sopivimman ominaisuuden säilyvyydestä. Eri ympäristöissä, eri aikoina ja eri lähtöominaisuuksissa tämä voi tarkoittaa hyvin eri asioita. Esim. usealla lintulajilla vaaliminen ja suojelu jakautuvat melko pitkälle tasan sukupuolien kesken. Seksuaalivalinta voi kohdistua periaatteessa mihinkä tahansa ominaisuuteen, myös miehen vaalimiskäyttäytymiseen ja naisen kokeilijakäyttäytymiseen.

Lähinnä viittasin tuolla pohdiskelullani heikomman libidon (l. aseksuaalisuuden/aromanttisuuden) ongelmista siihen, että aseksuaalisten/aromantikkojen on joissain yhteyksissä kerrottu kohtaavan (asenne)ongelmia vastaavalla tavalla kuin homoseksuaalien, biseksuaalien, transsukupuolisten tai muunsukupuolisten.

"aseksuaalisten/aromantikkojen on joissain yhteyksissä kerrottu kohtaavan (asenne)ongelmia vastaavalla tavalla kuin homoseksuaalien, biseksuaalien, transsukupuolisten tai muunsukupuolisten."

Se, mitä olen itse aseksuaalisuuskeskustelua seurannut, niin niitä ongelmia tulee kyllä useimmiten aseksuaalien puolelta, eli esimerkiksi siitä, kun aseksuaalit menevät Prideen ja valittavat sitten somessa, miten "triggeröivää" on nähdä ihmisten julkista kutemista keskellä kirkasta päivää. Tähän homot ja lesbot ovat vastanneet, että ehkä aseksuaalien paikka ei sitten ole siellä Pridessä, kertomassa homoille ja lesboille, miten heillä on lupa olla omassa juhlassaan. Pride on kuitenkin yksi harvoista hetkistä koko kalenterivuoden aikana, kun homo- ja lesboparit saavat näyttää oikein vapautuneesti rakkauttaan ja seksuaalisuuttaan, niin sitten jotkut vastakkaisen sukupuolen kanssa seurustelevat tyypit tulevat moralisoimaan, että lopettakaa tuollainen, se tuntuu väkivaltaiselta meitä erityisheteroja kohtaan.

Ylipäätään viime vuosina, kun on alkanut tulla esiin kaikenlaisia erityistäkin erityisempiä sukupuoli-identiteettejä ja seksuaalisuuksia, on alkanut näyttää siltä, että homoista ja lesboista tehdään mieluusti näiden ihmisten sortajia, koska sitä sorretun identiteettiä ei yksinkertaisesti pysty ylläpitämään uskottavasti heterojen parissa. Nämä ihmisethän ovat lähes poikkeuksetta heteroseksuaalisia tai korkeintaan heterosuhteissa eläviä biseksuaaleja, joten kun sitä sorrettuna olemisen mannaa ei pääse nauttimaan valtavirtakulttuurin puolella, niin sitä lähdetään hakemaan hlbt-kulttuurista. Heterojenkin pitää nykyään saada olla uhreja.