Melkein jo astuin ulos

Tänään ajattelin kertoa yhdelle hyvälle kaverilleni homoudestani. Tiesin, että tämä kaverini ei hirveästi pitänyt homoista, mutta ajattelin et kuitenki pystysin kertoo hänelle totuuden itsestäni.. Ollaanhan me kuitenki hyviä kaveruksia.

No oltiin ruokavälkällä kävelemässä kaupalle ja siinä sitten sain hienovaraisesti puheenaiheen siirrettyä homouteen (kun en ihan yhtäkkiä halunnut pamauttaa). Aikalailla olin valmistautunut tähän kaapista ulos astumiseen ja kerennyt "kerätä" itseni kun kaveri muisti yhden kaverin, jonka joku homo oli yrittänyt iskeä ja tietenkin kertoi siitä minulle. Jatkoi vielä juttua suht rajusti kertoen, että homous jotain niin kauheaa ja kuvottavaa yms.. Ja, että homon kanssa tekemisissä oleminen ois jotain todella ällöttävää.

Eipä sitten tullut kerrottua.. se siitä monen viikon pohdinnasta, että kertoako vai eikö. Miks tää vaan on niin vaikeaa.. oisko ollu parempi kuitenki möläyttää totuus.. pikkasen on ollu sekava olo tän jutun jälkeen.

Tietenki ois hienoa ku pystyis vähän muokkaamaan ajattelutapaa antamalla esim. ranneliikkeen osotteen ja sanoa et käy lukee sieltä homoudesta, mut käytännössähän sen voi tulkita niin, että mä oon homo. Mut kaataisko tää mun homous sitte meidän ystävyyden? Ku en millään haluis rikkoa meidän välejä.

Tää nyt on vaan mun mielipide, mutta ystävyyssuhde jossa täytyy teeskennellä olevansa jotain mitä ei oikeasti ole, ei mielestäni ole oikeaa ystävyyttä. En tunne sinua enkä kaveriasi, mutta jos kerrot hänelle itsestäsi ja hän ei sitä hyväksyisi, koetko menettäväsi jotain jota ilman et voisi olla? Tässäkin asiassa vanha viisaus pitää paikkansa: "Ihmisiä tulee ja menee, toiset jäävät, toiset ei. Kaikki jättävät jäljen." Eli jos hän arvostaa sinua riittävästi, hän tuskin antaa suhteenne kariutua. Aikaa hän tosin saattaa tarvita asian käsittelemiseen. Jos näin käy, voit olla vakuuttunut että sinulla on ystävä. Ja ystävät ja kaverit ovat ainakin minulla erikseen. Mutta jos välinne menevät homoutesi vuoksi poikki, se sattuu ja kovaa- ainakin jos koet hänet läheiseksi. Mutta siitä pääsee yli. Ja aikaa myöten ehkä huomaat että se on jopa saattanut osallaan vahvistaa sinua- et enää tuhlaa aikaasi ihmisiin jotka eivät sinua hyväksy.

Ei mun ystävät ylireagoineet kun asia aikoinaan tuli ilmi. Yksi itse asiassa paljastui homoksi myös. Yksi toinen kyllä alkoi annostella arvostelevia kommentteja, se ei sitten olekaan ollut kuvioissa, mutta hän oli muutenkin hankala, myös muille.

Oikeastaan se oli vaan, että jahas, so what. Ilman mitään draamaa sanat vain putosivat huuliltani ja sitten jo seuraavan hetkenä puhuttiin jo miehistä :)

Minulla oli hiukan sama tilanne muutama vuosi sitten. Paras kaverini kuulosti puheidensa perusteella hirveän homofoobiselta/-kielteiseltä. Kaapista ulostuloa olin kuitenkin miettinyt jo niin kauan ja joillekkin tullutkin ulos kaapista, joten ajattelin että pakko hänellekin on kertoa. Varauduin pahimpaan, että siihen loppuisi se ystävyys jne... mutta kun vihdoin sain asian kerrottua niin se olikin hänen mielestään ihan ok.
Nykyisin pyytelee anteeksi jos vahingossa käyttää homoa haukkumasanana ja telkkaria katsoessa voi väläyttää, että onpas hotti kundi ja homoudesta voi hänen kanssaan puhua ihan vapaasti.
No onneksi kävi näin... aina ei tietysti voi saada onnellista loppua, mutta jos vähänkin on järkevä ihminen vastassa niin uskon, että ymmärtää.

Itsellä kaapista ulos kokemus ei ollut hirveän hankala tai pelottava kun tiesin kaveripiirini olevan avarakatseinen. (Kirjoitin jutun vessakirjaan* josta pyysin kaikkien ystävieni lukemaan viimeisen kirjoitelmani ja sitten kävimme keskustelun koko k.piirin kanssa) Sukulaisilleni möläytin asian ja pakenin paikalta, koin sen helpommaksi. Paria päivää myöhemmin juttelin paremmin ja selvitin tilanteen.

Toivottavasti saat rohkeutta tulla ulos. Ystävät jotka hylkäävät sinut sellaisena kuin olet eivät ole ystäviäsi. Voimaa Veli!

*=Ns. Vieraskirja vessassa. Asuin isossa talossa 5 ihmisen kanssa ja talo oli aina täynnä vieraita. Vessakirja oli hauska foorumi jutella..

Kylla se sun kaveri sen saa ennemmin tai myohemmin tietaa. Tassa vaiheessa voit viela valita miten se sen saa tietaa!

Hmm. kyllä minäkin pelkäisin tunnustavani olevani homo edes parhaalle ystävälleni, jollei ystävyys sitten olisi _todellinen_(esim. 20v kestänyt) niin tuon voisi sanoa jos kaveri on "avarakatseinen".
Tuntuu vaan että ensimmäiseksi ihmisille tulee homo-sanasta mieleen
ihminen joka harrastaa joka tunti seksiä toisen miehen kanssa. Tietysti tuollaisen sanominen pelottaa ja hitosti kun on tuollaiset ennakkoluulot.
Uskon että 87%:sti asenteet/välit muuttuvat tuon homoksi tunnustautuneen ja sen kelle on kertonut _Tosi_ radikaalisti, surullista kyllä :(

Minun mielestäni maailmassa on ihan liian vähän ihmsiä jotka ymmärtävät että homo voi rakastaa samaa sukupuoltaan yhtä "luonnollisesti" kuin useimmat ihailee ferraria tms.

voi olla vähän sekojuttua kun 1/2-nukuksissa tätä kirjoitan mutta kiinnostavaa kylläkin.

Niin miunkin erittäin hyvä kaveri vaikutti mahdollisimman homofobiaiselta.. tai ei ehkä fobiaiselta mutta vastaanolevalta.:D kerran sitten (piänessä hiprakassa tiätenkin) möläytin miten asian laita on. Se olikin hänelle ok,ja nykyään ollaan suurinpiirtein parhaat kaverit.. okei.. homoseksuaalisuudesta ei vielkää hirveesti jutella, mutta kestän sen..;)
onnea kaikille jotka on vastaavissa tilanteissa.. toivotavasti teillä on yhtä hyvä säkä ku mulla:) ja jos ystävä hylkää, niin ei hän sun arvoinen olekkaan..

Kerro pois. Eipähän tarvitsee enää elää minkäänlaisessa "epäaitoudessa".

Kun mää tulin ulos kaapista, kavereitten mielestä se oli hieno juttu. Tosin eräs uskonnollisen ystäväni sanoi mulle sen olevan syntiä, mutta ollaan silti parhaimpia kavereita. Kokemuksesta voin sanoa, että ihmiset ympärillä tottuu siihen vähitellen.

On se säälittävää, kun pitää miettiä hyväksyntää ja pelätä samalla ettei tule hyväksytyksi omana itsenään.

Jos nyt homot kerrankin älyäisivät kehittää omia suhteitaan suvaitsevampaan suuntaan ja hyväksyisivät erilaisuuden omien ystäviensä suhteen. Se olisi jo paljon, mutta kun ei.

Sama asia jatkuu homopaikoissa: pelätään sitä, ettei kukaan hyväksy ja hyväksynnän vuoksi sitten tehdään asioita ja mennään sellaisiin juttuihin mukaan, mihin ei oikeasti ehkä haluttaisi. Loputon kierre!

Hyväksynnän tavoitelluin kliimaksi on oma bf, vaikka tavalliset ystävyyssuhteetkin ovat arvokkaita, mutta niille ei laiteta yhtä suurta painoa.

Sitten siihen bf:n ladataan kaikki mahdollinen ja mahdoton ulkonäkö ym. vaatimuksia ja sitten siitä tulee jo fantasiahenkilö eikä sellaista sitten löydykään ihan helpolla, kun jokaikisestä löytyy vikoja, joiden vuoksi on syytä lempata hänet ulos.

"...Toisaalta voit miettiä, tarvitsetko ystävää, joka hyväksyy sinut vain osittain...." lainattu eurogayway.org sivulta. Kaikkien kannattaa käydä tarkastamassa kyseinen sivu, varsinkin kaapissa olevat. Itse sain sieltä aika hyvät vinkit miten kertoa kaverilleni.. Kertomisen jälkeen ystävyyssuhteemme on vain syventynyt. Kaverini on kylläkin nainen...

päässy unohtumaan töiden ja lomailun ohessa kertoa tänne yks juttu... meinaa kerroin kaverille (en tosin tolle homofobiselle) että oon homo. no vastaushan oli itsellenikin todella yllättävä: "ai oot vai.. aika jännää.. tosi ihana et sä uskallat kertoo mulle sen." tämä kaveri siis on tyttö mutta kuitenkin! voi että olo helpotti! jotenkin on tuntunu paljon kevyemmältä olo kun edes joku tietää. aika näyttää kuka saa seuraavaksi tietää..

Noniih, alku toikin. tosin reaktion ymmärtää kun kyseessä on nainen.
saa olla aika sika hyvä ja ymmärtävä/avarakatseinen ystävä joka ei heti sille kerrottuaan ala pelkäämään että nyt se yrittää heti tunkea mun per**:een. on noi ennakkoluulot sen verran tiukassa :(

Hop: ei kylla ollenkaan aina pida paikkaansa -!

Joskus homoilla on kovasti ennakkoluuloja ei-homoista ystavistaan.

Tuostahan olisit voinut jatkaa luontevasti kysymällä: " Olenko minä sinun mielestä kauhea ja kuvottava? Onko mielestäsi minun kanssani oleminen ällöttävää?"

No, helppohan tässä jälkiviisas on olla. Tuskinpa itsekään olisin tuossa tilanteessa muuta osannut kuin jättää koko jutun sikseen.

Mut tuontapaista olen ajatellut joskus pamauttaa, jos joku tuttavapiirissä alkaisi tuollaisia näkemyksiä homoista esittää. Jos homouteni esilletuominen muuttaisi minut yhtäkkiä kuvotukseksi kaveripiirissäni, niin sitten olen valitettavasti kaveerannut vääränlaisten ihmisten kanssa.

No sitten ainakin hämeessä on tosi tiukkapipoja :/
20v tuntemani ystävä huomasi että hain netistä gay-movieta ja sen kommentit oli seuraavat: "-mää tiesin että olet homo"
Nooh ei tuo mitään, tuon otin vielä kohteliaisuutena.
-"vuokrataan naapurihotellista huone ja mennää sänkyyn yhdessä"
kommentti taas sai mut itteni _tosi_ hämilleni, tiedä sitten onko tuo kaverini oikeasti homo vai oliko sitä tavallista "jokea".

Totesin sille kyllä rehellisesti ettei ole minun tyyppiäni sori vaan.
Tavataan edelleen ja tapaamiset menee normaalisti, kumpikaan ei puhele liikoja tuosta tapauksesta.

Mun mielestäni tuo reaktio oli vain kuten yleensä kavereiden vastaukset, elikkä heti heitetään vitsiä peliin koska kaikki homothan tahtoo heti sänkyyn (mikä ei mun mielestäni pidä paikkaansa).
ja jos tuo kaverini on homo niin ainakin kaappi sellainen, eikä tosiaankaan mun makuuni.

Taitaa olla sama kuin naisten kanssa, toiset näyttää tosi siisteiltä ja mahtavilta toiset taas ei kiinnosta yhtään.
olen huomannut saman omassa kiinnostuksessani, jotkut äijät on just niitä tosi siistejä ja toiset ei kiinnosta pätkääkään.

Ei kyllä kuuluisi tän topicin alle mutta menköön nyt samalla:
Mä ite olen mielestäni pysynyt aikas hyvin tasapainossa uskontoni ja homouteni kanssa, viimex tänää kävin uudessa kirkossa sunnuntaimessussa ja ihan ok. meni.

Elikkä, homokin voi olla uskossa (näköjään) ja vielä tasapainossa omien tunteidensa kanssa.

heips vaan...

Uskossa sitä itekkin ollaan.. välillä vaan tuntuu että oma seurakunta hiillostaa ulos vaikka ei siel edes tiedetä että oon homo.. alkaa se homoista puhuminen jo riittää mulle.

Olen muutaman kaverin (jätkiä) kanssa jutellu, että miten vaikuttas väleihin jos selviäis, että kaveri onkin homo. Oli mukava kuulla, että yhdelle se on aivan se ja sama, mutta tämä homofobinen kaverini jolle meinasin eka kertoa on sitä mieltä että kukaan kaveri ei oo niin tärkee ettei vois välejä katkasta jos sellasta möläyttää.. no nyt on vaan ajan (lyhyen)ajan kysymys koska meijän välit sit katkee. En kyl kuitenkaan usko että kaverit/ystävät on sille niin turhia että sen takia pitäs välit katkasta.

Waude, sentää kykenet elämään tasapainossa tunteidesi kanssa?
mulla oli alussa sikavaikeaa kun tuli pornosteltua ja kaikkee masturbointiin saakka, välilä alkoi tökkimään vastaan Raamatun sanat.eikä oikein tienny miten hommat hoitais.

Mitä sä meinaat ett oma seurakunta hiillostaa pihalle, mil tavall/perusteella? ootkos ev-lutku?

Toi komentti "alkaa se homoista puhuminen jo riittää mulle"- tuo mulle saman vihasen tunteen kun mainostetaan joka tuutista että tupakointi tappaa ja miljoonat ihmiset käyttävät huumeita, nin mulle tulee itelläkin jo kohta himo noihin kamoihin, en mää pystyis enää paljoo väistelemään jos joku tarjois jotain tollasta, ne on tullu "liian" tutuiksi mulle koska telkka "mainostaa" niitä 24h :(

Tuon kaverin tapausta ajatellen,jos se alkaa viemään yöunet niin sano sille päin naamaan että mää olen homo-haittaax se sua mitenkään.
jos se pistää välit poikki niin voivoi, sää tulet saamaan elämässä vielä monia hyviä ystäviä.
jos taas pelkäät sanoa suoraan päin naamaan niin mä kerroin kaverilleni textimessussa ja se oitti sen ihan ok.

Tai kokeile kaverisi kanssa kepillä jäätä, aloita vitsillä.."aits on paska tauti joka tappaa nuorena karmealla tavalla, jos mul todettais aitsi niin olisitko mun paras kaveri vielä?" vastaus vois olla "varmasti olisin"
tai kaikkein paras olisi "olkoonsa vaikka mikä tauti niin yhdessä ollaan"
johon voisit lisätä puolihymyillen "no jooh, mää olen homo"
ja kattosit mitä se siihen sanoo.

Tällä tavalla mä olen usein kertonut ystäville ton asian.

Jaksamista Sinulle

genesis, ootko turust? siis haloo, ei AIDS ( eikä mikään "aits" kuten itkinanpuremaa voisi kuvailla) tapa nuorena karmealla távalla, vaan se alkaa olla vähän kuin diabetes eli hyviä hoitoja on.

genesis, olet varsinainen "drama gueen" ja osaat manipuloinnin taidon.

Jep jep... ev-lutku oon. Kotiseurakunnassani pidetään homoutta syntinä, jota vastaan on taisteltava ja siitä on päästävä eroon. Itse kun olen juuri kuluvan kesän aika pystynyt myöntämään itselleni homouteni ja kertomaan siitä yhdelle hyvälle ystävälleni.. en todellakaan halua heteroksi, homona on hyvä olla.

"Sen sijaan meidän ei tule vaieta siitä, mitä Raamattu opettaa. Homous on syntiä, katsoopa sitä mistä suunnasta tahansa. Uskon vakaasti, että myös homoseksuaalisesta taipumuksesta voi eheytyä Jumalan tarkoittamaan seksuaalisuuteen."

"Tai voihan olla niin, että henkilö yhä kristittynä eläessään tuntee vetoa saamaa sukupuolta olevia ihmisiä kohtaan. Silloin hänen tulee taistella tuota syntiä vastaan siinä, missä kaikkia muita syntejä vastaan. Synti on tunnustettava synniksi, pyydettävä anteeksi ja kieltäydyttävä tekemästä sitä enää, vaikka olisi langennut ties monenneko kerran."

Tuossa netissä käydystä keskustelusta yhden nuorisotyöntekijän viestistä muutama kohta.

Onnex en ;) oon ihan hämäläinen. tykkäsin vääntää ton aids:n puhekieleksi, ite oon jo ikäloppu enkä taatusti tajuais kaikkea katujunnujen nykypäivän slangia.
Toi oli tarkoitettu dramatisoiduksi esimerkiksi, ne puree keskustelussa hyvin.

miesmies: kuinka niin ?-) yleensä elämä opettaa. ja se että katsoo asioita jokaiselta kantilta, kuutiossa tuon on helppoa mutta kun alkaa tarkastelemaan palloa jokaiselta kantilta niin tulee filosofisesti känniin :)

yu: Herran Jessus, jokainen seurakuntahan pitää homoutta syntinä. Jos joku alkaisi mulle oikein olan takaa seurakunnassa paasaamaan että maailma joutuu helvetin tuhoon koska täällä astelee homoja niin 95%:n varmasti heittäisin takaisin että "heitätkös ensimmäisenä kiven"

Kaikesta synneistähän pitäisi päästä eroon, tappamisesta, huoraamisesta, vääristä valoista yms. ei muuta kuin yli-innokkaat saarnaajat johonkin Irakiin saarnaamaan että tappaminen on syntiä :(

Kesäruno:"HIV taso nolla, Homona on hyvä olla" :)

Niin, homous on syntiä. Mutta mä tykkään että synnissäkin on eri-tasoja. Oman homouteni lasken tasolle: "diggaan hyvännäköisistä miehistä ja kun tarve vaatii niin masturboin" elämä on sitä, mutta seksiä en harrasta äijien enkä eukkojen kaa.

Mun mielestä seuraava asken syvempään syntiin olisi se että harrastaisi seksiä näiden kauniiden uroiden kanssa. jne. jne.

Mutta minkäs teet "sillä parempi on naida kuin palaa".

Jessus että tuo "eheytyminen Jumalan tarkoittamaan seksu.." kolahti ottaan, Tuo Jumala loi minut tällaiseksi etten harrasta seksii kenenkää kaa (esinahka liian tiukka) enkä ala tekemään mitään ton asian eteen vaan olen täysin tyytyväinen tähän tilanteeseeni.

Tai... liekö neljänkympin-depis:tajusin toissa iltana nukkumaan mennessä ettei elämässä ole enää tavoitteita perk#?? koska olen saanut kaikki mitä olen tahtonut tältä elämältä! piti ihan mennä tippa linssissä koisimaan ku alko funtsimaan että tässäkö tää elämä nyt sitten on voi vatun vatut :(

Ja kyllähän sä muistat että Jo ennen Raamatun aikoja ja sen jälkeenkin oli homo-suhteita?

Ja jos ihminen alkaa syvällisesti miettimään/jankuttamaan että olen tosi syntinen p*ska ihminen niin tuosta seuraa karmeat alemmuuskompleksit ja lopulta itsari joka vasta onkin (melkein) synneistä suurin mitä voi tehdä. suurin syntihän Jumalan mielestä on se, että kieltää Jumalan (ei anna Jumalan ottaa ihmiseen "yhteyttä" esim.etsikkoajan kautta)

Valitettavasti kaikissa seurakunnissa homoutta pidetään syntinä, mutta tarviiko sitä korostaa muista synneistä? Miksi ei voisi paasata esim. hetero suhteiden synneistä kuten esiaviollisesta seksistä ja toisen kumppanin himoitsemisesta?

Jos synneissä on eri tasoja niin tulen varmasti alentumaan pahimpaan niistä. Itse haluan vierelleni mukavan jätkän. Tahdon toimivan suhteen sellaisen kanssa jota oikeasti rakastan ja hän myös minua. Ja tätäkautta tulisi kuvioihin myös seksi. Ja mitä suhteesta tulisi jos joutuisin kokoajan kamppailemaan suhdetta vastaan ja yrittää pysyä erossa synnistä, että rakastan jotain jätkää? Täysin toivotonta.

.. mutta eihän sitä tiedä mitä elämä tuo tullessaan.. tähän mennessä olen ollut todella tyytyväinen.. erityisesti kuluvaan kesään. En todellakaan koe homouttani vääräksi tai yritä torjua itseäni. Tuskin homouteni on mikään vahinko, Jumala on luonut homouden tai sitten se on vain perisynnin ilmentymä.. mutta mitä väliä.. jokainen on syntinen.

Jo ennen Raamatun aikoja on ollut homoja, Raamatussakin on homoja ja nykyään on homoja.. homoja on aina.

Pääasia kuitenkin, että itse hyväksyy itsensä ja tekemisensä.

yu: kyllä ne seurakunnissa paasaakin, tuollaisessa tapauksessa saarnanpitäjä on henkoht. ottanut asiakseen paasata homoudesta.

Mun seurakunnissa ei edes kerran vuodessa paasata että homot tekevät eniten syntiä tmss.

Tuo on parasta että itse hyväksyy itsensä, muuten menee maailma omalta kohdaltaan todella päin helvettiä.

Olen täysin samalla kannalla kanssasi.

EKA KERTA

Ensimmäisellä kertaa kun tunnustin homouttani, maattiin kahden työkaverin kanssa lattialla toimitusjohtajan tyttären (siis toinen kavereista) luona. Toinen oli söpöin poika jonka olin koskaan tavannut. Vieläkin monta, monta vuotta myöhemmin muistan sen hetken: Kaksi parasta ystävääni paikalla ja minun piti olla jotain muuta! Sitten vaan pamautin että olen muuten homo, grrr (tarkkaan, en muista sanoja). Sain hetken anteeksi (kavereilla oli myös vipinää keskenään)… Myöhemmin olin kummankin kassa liki sellaisissa puuhissa, mutta estoineni (onneksi) vältin ne. Tytöstä oli kivaa olla sellaisen miehen seurassa, missä ei tarvinnut vahtia selustaansa. Poika taas ajatteli että olisi kivaa harjoitella minun kanssa jotta voisi myöhemmin harrastaa kaupallista setien kanssa … En voinut, se oli liian söpö seksiin. Suudellut olisin sitä koska tahansa…

TOKA KERTA

Mentiin jätkien kanssa pelaaman sököä Pomon luo.
Jossain vaiheessa iltaa sain lähdöksi jätkäparin.
Johan hetken kuluttua :

Pomoni: ”Haa, sulla on jätkäpari, oot varmaan joku HOMO”.
Minä (Pimahtanut): ”Niin ooki, entäs sitten!”
Kädet tärisi ja korttirinki tuijotti.
Pomo: ”Oikeesti?”
Minä: ”Joo”.
Pomo; ” Eikse perseeseen nainti ole paskasta hommaa”
Kolmas pelaaja (katsoo kumpaakin vuorotellen): ”Haloo, oo hiljaa, se haluu kimppakivaa, yhden jätkän enemmän, ei noille homoille mikään riitä”

No, pelissä en saanut kolmatta poikaa, mutta muutaman ystävän…

Seuraavalla kertaa, ravintolassa.
Pomo: ” Hei, kuunnelkaa, pelattiin sököä ja toi sai jätkäparin ja ….”
Lähimmät kymmenen työkaveria kuunteli ja tuijotti muo ..
Ja se alkoi..
”Ootsä?”
”Joo”
jatkui
”Nyt kun mä tiedän sun heikkoutes, tahdon kertoa tämän..”
”Suhun voi luottaa”



JOKA KERTA

”ihmiset pitävät asioista mitkä eivät uhkaa”
”Ihmiset rakastavat asioita mitkä uhkaavat”
”Uhitellen vieno hymy syntyy”
” Nuoruus on uhmakas,
”Ikä suodatin”
”Miksi suo ei pelota?”
”Miksi sinä pakenet koko ajan”
”Sinä olet ihan kiva homo”
”Vittu te homot ette tiedä mitään (naisista/miehistä) mistään!”
”Mä olen ol(l)ut jo pitkän aikaa rakastunut siihen, otatko bissen?”
”Sussa riittää lämpöä monelle, khiitosh”
”perkele, onkohan tää jokeri trasu!”
”ei auta, sattumalta kolme queenia hellii muo, nyyh..”

FAKTA

”Miksi sä et pidä yhteyttä?”

Tää oli hyvä!

On oikein hyvä, ettet astunut ulos kaapista, sillä tässä maailmassa on jo aivan liikaa homoudella brassailua. Se on jotenkin outo ilmiö, ulostulijoilla on jokin selittämätön mielihalu rypeä loassa, alentaa itsensä. Se on jotain merkillistä masokismia, ruoskituksi tulemisen halua.

Kyllä tällainen normaaliheterokin (Luojan kiitos) sentään arvostaa homoa tai lesboa, joka elää taipumuksensa kanssa kaikessa hiljaisuudessa, mainostamatta sitä millään muotoa ja tekemättä siitä mitään hyvettä, ja joka ei esim. kuljeskele escortinsa kanssa käsikynkässä pitkin kaupunkia. Mutta julkihomoilu ja -lesboilu, ei ei ja vielä kerran ei. Kyllä tuollainen häpeällinen vika pitäisi pitää salassa.

Sinä Yu teit oikein, kun et ryhtynyt sosiaalipornoon. Älä vain koskaan puhu kenellekään mitään siitä, että olet kiimassa omaan sukupuoleesi. Ei kaikkein negatiivisimpia ominaisuuksiaan ole pakko riepotella julkisuudessa. Sitäpaitsi voihan olla, että tämä homoiluvaihe onkin vain ohimenevä, kun kasvat isoksi, saatat parantua täysin. Moni ihminenhän oireilee mielenterveydellisesti Sinun iässäsi. Ole vahva ja älä anna likaisille oikuillesi valtaa.

miksei voi sit aatella et on aivan sysimusta syntinen? mä ajattelen, et oon ihan kokonaan ja aivan joka kohdalta syntinen. en ole muuta kuin syntiä.

jos mua haukuttaisiin syntiseksi, niin vastaisin et joo niin oon. jos mulle sanottaisiin et oon luonnoton, niin sanon joo olen aivan varmasti sitäkin. olen kaikkea ja vielä enemmänkin.

so?

i can`t help myself!

kerro oliko sinulla sellaista sanottavaa, jota en jo tiennyt...

Jaha, siellä taas tuollainen sekunda-natsi luulee että maailma ei koskaan muutu tai se on tarkoitettu vain hänen kaltaisilleen "normaaleille" ! Samoilla perusteilla voidaan laittaa leireille sitten kenet vain ja millä perusteella tahansa - jopa tuollaisia mielipiteitä omaavat ! ;)

Jahas, nyt sitä sitten kirjoitellaan nimimerkillä 'Hatunnosto'. Näitä provoja on täällä nähty jo aivan tarpeeksi, ei kukaan selväjärkinen voi uskoa, että joku, jolla oikeasti on tuollaisia mielipiteitä, eksyisi koskaan tätä palstaa lukemaan saati tänne kirjoittelemaan. Noin ontuvaa argumentointia ei yksinkertaisesti voi olla; "Moni ihminenhän oireilee mielenterveydellisesti Sinun iässäsi. Ole vahva ja älä anna likaisille oikuillesi valtaa." - just joo.

Ei kannata provosoitua kun provosoidaan, ja imbesillien kanssa ei taas kannata alkaa keskustelemaan, siitä suosta ei koskaan pääse kuiville.

Kas hänelle:
merestä nostettu nahkahattu
ja helteistä auringonpaistetta...

;-)

Ei ollut mistään natsismista tai syrjinnästä kysymys kirjoituksessani. Kyllä minä nämä homohommat hyväksyn ja itsekin niitä harjoitan, ennen kaikkea annan poskihoitoja ja mielelläni myös sitä tälläkin palstalla paljon parjattua anaaliseksiä vastaanotan, mutta en kehtaa esiintyä julkihomona kun hävettää niin.

Tervehdys!

Etsin nimetöntä haastateltavaa Anna-lehden artikkelia varten. Olen kirjoittamassa juttua erilaisista (valkoisista) valheista ja peitetarinoista, joilla ihmiset kätkevät jotakin elämänsä salaisuutta.

Löytyisikö tämän palstan käyttäjistä jotakuta, joka voisi kertoa minulle tiiviisti, kuinka on salannut homoseksuaalisuuttaan ympäristöltään ja kuinka mahdollisesti on astunut ulos kaapista. Tällainen tarina toisi artikkeliin moniulotteisuutta ja varmasti kiinnostaisi monia lukijoita.

Erityisen mielelläni käyttäisin miehen tarinaa. Tarinan salaisuuksista voisi lähettää minulle sähköpostitse (iida.riekko@helsinki.fi). Olen tavoitettavissa numerosta 040 825 0252. Aihetta voi toki kommentoida myös tällä palstalla :)

Ilahdun pikaisista vastauksista! Toivoisin yhteydentottoja ke 23.11. mennessä.

Kiitos jo etukäteen ja iloista alkanutta viikkoa,
yst. terv. Iida Riekko