Leffa valitettavasti oli James Francon leffa James Francosta. Elokuvan alun palopuhe siitä, miten avioliittolaki tappaaa tai tasapäistää "queerin", oli tässä kontekstissa hieman outo. Castro-kloonit ja nahkakulttuuri olivat vastaisku sille "queerille", joka oli saattanut alkuun homoliikkeen. Franco haluaa valtavirtaa muitakin, kuin heteroperheitä mainostamaan vessapaperia. Hän valitsee aiheeksi homofobiseksi luonnehditusta elokuvasta sensuurin kynsiin joutuneet pätkät.
Muutama huomio. Cruising-leffan klubi pohjautui Mineshaft-fetissibaariin jonka ovipolitiiikka oli erityisen tiukka. Mineshaftin jäseniin kuului sen aikana vain yksi nainen. Francon uudelleentulkinnasta huolimatta NY fetissinahkapiirit sulkivat kyllä aika tiukasti drag-hahmot ulos, sisälle ei pääsyt jos käytti partavettä (tai edes Marc Almond kajalineen). Drag-hahmo oli otettu leffaan kenties siksi, että se alleviivasi näytteliöiden omia taustoja: heteromies oli viettänyt yönsä naisen luona, ja toisin kuin pääosan esittäjälle hänelle ei tuottanut mitään ongelmaa tehdä homohahmoa. Historian tuntien Franco meni valitetavasti tässä roolituksessa hieman pieleen.
Leffasta jäi valitetavasti ohjaajan oman kilven kiillotus ja tirkistelyn halu mieleen. Jopa uusintakierroksella pyöriörivän Fame-sarjan näytteliöiden pohdinnat näyttelemisestä ovat syvällisempiä, kuin Interior.-leffan jorinat. Ilman "äksöniä" leffa ei olisi varmaankaan saanut huomiota. Hassua muuten se, miten leffan repliikit olivat ikäänkuin puolustuskannalla: jotkut homot eivät tule hyväksymää uudelleenfilmatisoitia, ja syyt perään miksi. Tympeä tapaus, valitetavasti. Mutta homot rakastaa, kun heistä kerrotaan tarinoita - varsinkin kun ne tulevat "ulkopuolelta". Homotekijät saavat harvemmin tänäpäivänä samanlaista huomiota, ehkä joku "etäännyttämisen" idea toimii tässäkin suhteessa?
*Mineshaft ei sallinut minkäänlaista kuvaamista tiloissaan, Cruising leffan tekijät lavastivat samanlaisen baari muualle ja palkkasivat ekstroja näyttelemään nahkabaarin käviöitä. Cruising-leffa itsessään toteutti Francon elokuvan idean.
Muutama huomio. Cruising-leffan klubi pohjautui Mineshaft-fetissibaariin jonka ovipolitiiikka oli erityisen tiukka. Mineshaftin jäseniin kuului sen aikana vain yksi nainen. Francon uudelleentulkinnasta huolimatta NY fetissinahkapiirit sulkivat kyllä aika tiukasti drag-hahmot ulos, sisälle ei pääsyt jos käytti partavettä (tai edes Marc Almond kajalineen). Drag-hahmo oli otettu leffaan kenties siksi, että se alleviivasi näytteliöiden omia taustoja: heteromies oli viettänyt yönsä naisen luona, ja toisin kuin pääosan esittäjälle hänelle ei tuottanut mitään ongelmaa tehdä homohahmoa. Historian tuntien Franco meni valitetavasti tässä roolituksessa hieman pieleen.
Leffasta jäi valitetavasti ohjaajan oman kilven kiillotus ja tirkistelyn halu mieleen. Jopa uusintakierroksella pyöriörivän Fame-sarjan näytteliöiden pohdinnat näyttelemisestä ovat syvällisempiä, kuin Interior.-leffan jorinat. Ilman "äksöniä" leffa ei olisi varmaankaan saanut huomiota. Hassua muuten se, miten leffan repliikit olivat ikäänkuin puolustuskannalla: jotkut homot eivät tule hyväksymää uudelleenfilmatisoitia, ja syyt perään miksi. Tympeä tapaus, valitetavasti. Mutta homot rakastaa, kun heistä kerrotaan tarinoita - varsinkin kun ne tulevat "ulkopuolelta". Homotekijät saavat harvemmin tänäpäivänä samanlaista huomiota, ehkä joku "etäännyttämisen" idea toimii tässäkin suhteessa?
*Mineshaft ei sallinut minkäänlaista kuvaamista tiloissaan, Cruising leffan tekijät lavastivat samanlaisen baari muualle ja palkkasivat ekstroja näyttelemään nahkabaarin käviöitä. Cruising-leffa itsessään toteutti Francon elokuvan idean.