Elokuva Edith Södergranista Teemalla (juttukommentit)

Ungdom som icke är.... Katsoin filmiä Edith Södergranista ja itkin! Itkin kadotettua nuoruuttani jolloin nuoret lukivat Södergrania, Diktoniusta, filosofeja ja osasivat keskustella niistä. Kaipaan syvällisiä keskusteluja, niiden pakahduttavia tuntoja jolloin juovuttiin olemassaolon riemusta! Sellaisia keskusteluja ei enää käydä, sellaisia ihmisiä ei enää ole.
Vihaan tätä nykyistä humppayhteiskunta jossa pitää olla hauskaa kaiken aikaa ja kaikki mitataan rahassa, vihaan niin että näen punaista!

Amen, sister! "Sellaisia ihmisiä ei enää ole." Tuolta todellakin välillä tuntuu, tuskin kuitenkaan on niin (toivottavasti niin ei ole).

"Minä haluan leikkitoverin, joka murtautuu ulos kuolleesta graniitista uhmaamaan ikuisuutta", kuten Edith sanoi.