Matkakohteen homoisuus vai ei?
Keskusteluun on siirretty puheenvuorot ketjusta "Torremolinos homolomakohteena?".
Itse lähden lomalle kohteisiin joissa on kiinnostavia nähtävyyksiä ja koettavaa, en siksi että ne ovat "homoja". Itseasiassa välttelen tuollaisia kohteita missä kaikki on homoa.
Lomalle homoudesta! :-D
Hieman vaan ihmetellen.
Miksi pitäisi mennä jonnekin, missä on hitosti homotarjontaa?
Miten se vaikuttaa loman onnistumiseen?
Itse olen ollut enemmän tai vähemmän auvoisasti yhdessä mieheni kanssa jo 14 vuotta, eikä tulisi mieleenkään lähteä jonnekin vain sen takia, että siellä on 20 homobaaria?
Roomalainen amfiteatteri, katakombeja, joku todella hieno sukelluskohde, mahtavaa perusruokaa tarjoileva ystävällinen pikkuravintola, ja siinä se kutakuinkin on.
Ai niin. Lämpötila yli 20 ja rento suhtautuminen meikäläisiin. Ei tarvitse olla homobaari/ravintola, kunhan on kiva.
Onkohan keskustelun aloittaja itse asiassa markkinointimielellä liikkeellä...
Pete kirjoitti:
> "Itse olen ollut enemmän tai vähemmän auvoisasti yhdessä mieheni kanssa jo 14 vuotta, eikä
> tulisi mieleenkään lähteä jonnekin vain sen takia, että siellä on 20 homobaaria?"
No, ehkä tuossa tulikin se yksi syy. Tarkoitan, että jos ei ole parisuhteessa, niin homopaikat voivat kiinnostaa enemmän.
Itse olen mielelläni välillä homopaikoissa, oli päiväohjelma millaisia raunioita ja nähtävyyksiä tahansa. En viihdy heterobaareissa tai -kahviloissa.
Olen selvästi jotenkin rajoittunut, mutta tunnen oloni kotoisammaksi, jos ympärillä olevat ihmiset ovat homoja tms. porukkaa.
Jos siis pitäisi valita kahden lomakohteen väliltä (molemmissa ihan samanlaista mukava tekemistä), mutta toisessa olisi myös jonkinlaista homoelämää, niin kyllä se homoelämällä lisätty minun valintani todennäköisesti voittaa.
Homomiehen loma voi olla muutakin kuin biitsi-bileet-pano.
Ymmärrän toki parikymppisen sinkun homomiehen ajatukset. Kun testosteronia tihkuu korvistakin, niin eipä hänen päähänsä mahdu montakaan muuta ajatusta kuin seksi. No, se tila menee toki vääjäämättä ohi. Jossakin vaiheessa hän huomaa, että kaikki toistuu liian samanlaisena, eli on tylsää. Silloin saattaa miettiä loman sisällöksi muitakin vaihtoehtoja. Joku jatkaa sitten vain ryyppäämistä, jos mielikuvitus ei yllä muuhun. Ennen kuin maksa alkaa valittaa, olisi hyvä pohtia tilanne uusiksi.
Kaverimme, miespari, ovat olleet jo kuutena vuotena lomallaan Intiassa ja järjestäneet itselleen vaihtoehtoista ohjelmaa. Osan lomastaan he käyttävät erään avustusjärjestön tehtävissä auttaen slummeissa asuvia ihmisiä. Suomesta lähtiessä he ottavat mukaansa heille lahjoitettuja leluja, jotka he vievät lapsille siellä perillä. He jakavat avustusjärjestön toimittamaa ruokaa perheille ja ovat myös auttamassa lapsia kouluissa. Kaikkineen tuo työ on aika haastavaa.
Kysyin, miksi he haluavat toimia juuri näin. Heidän mielestään siihen on useita syitä. He pääsevät takuulla irti kotimaan työrutiineistaan. Perheitä siellä auttaessaan he myös tutustuvat konkreettisesti tuohon yhteiskuntaan. He tapaavat samoja perheitä vuodesta toiseen ja seuraavat heidän elämäänsä. He ovat ystävystyneet myös noiden perheiden kanssa.
Näin syntyy myös vaikuttava kontrasti suomalaiseen yltäkylläisyyteen, jota jotkut täällä eivät osaa edes arvostaa. Tärkein anti heidän erilaisesta lomastaan on se, että tekemisen vaikutukset näkyvät heti ja heillä on lomalta palattua hyvä mieli.
Palasimme juuri talvilomaltamme Gran Kanarialta. Ensimmäinen viikko kului vakiohotellissamme (time-share) rannikolla. Siihen sisältyi lähinnä salikuntoilua ja kiertelyä tutuissa kohteissa lähivuorilla. Rannalla loikoilu ei yleensäkään enää kiinnosta. Tähän aikaan meressä uimista en voisi kuvitellakaan ilman märkäpukua. Veden lämpö oli parhaimmillaan 16 astetta.
Loma voi olla jopa pikkuisen ekstriimiä. Olen halunnut asua myös ylhäällä vuoristossa. Vuokrasimme toiseksi viikoksi kaksikerroksisen, täysin varustetun omakotitalon pienestä kylästä noin kilometrin korkeudelta. Se on puolen tunnin ajomatkan päässä rannikolta, pitkin kippuraista vuoristotietä. Lähin kauppa on 10 kilometrin päässä. Kylässä on yksi pieni baari. Emme muuten havainneet tuolla alueella ainuttakaan homokapakkaa :-)
Talon vuokra oli puolet taikka kenties vähemmän verrattuna rannikon hintoihin. Maisema talon ympäristössä on huikea. Hiljaisuus oli jopa joskus niin täydellinen, että korvat alkoivat soida. Kun kävimme ostoksilla rannikon jättimäisessä Atlantico-ostarissa, meteli siellä alkoi suorastaan koskea korviin.
Aamulla naapuriston kukko kiekui herätyksen. Koirat joskus haukahtelivat. Paikallisiin ei syntynyt yhteyttä. He tiesivät meidän olevan turisteja. Vaihdettiin vain kohteliaat tervehdykset ohi kulkiessa.
Kylästä lähti muutamia kiinnostavia vaellusreittejä. Tuuli oli sen verran kova, ettemme uskaltaneet lähteä vaeltamaan kovinkaan pitkälle noita reittejä. Vain muutamaa viikkoa aiemmin nuori suomalaisnainen putosi juuri yhdellä noista reiteistä 50 m ja kuoli heti.
Ekstriimi tuli siitä, että emme tajunneet kilometrin korkeudessa olevan tähän aikaan oikeasti talvi, toki ilman lunta. Päivälämpötila oli usein hieman alle 10 asteen. Makuuhuoneen lattian lämpötila oli saavuttaessa 13 astetta. Olohuoneessa oli kamina, jonka avulla lämpötila nousi jonkin verran, mutta ei lähellekään suomalaisia huonelämpötiloja. Napisin isännälle makuuhuoneen lämpötilasta. Hän totesi pohjoismaisen tyylin olevan epäterveellisen. Makuuhuoneen pitää hänen mielestään olla viileä, että saa kunnon unet. Se piti toki paikkansa.
Ryhmämme kolmas jäsen kypsyi paikkaan kahden yön jälkeen. Syynä oli kylmyys ja se, ettei hänen vatsansa kestänyt ajelua kiemuraisia vuoristoteitä. Veimme hänet rannikon hotelliin.
Kokemuksen voisi pistää uusiksi, mutta eri vuodenaikaan.
Jukka,
Point taken. Itsekin harrastin "panomatkailua" aika paljonkin aiemmin. Yritin kai ottaa takaisin, minkä olin menettänyt tullessani ulos kaapista vasta yli kolmekymppisenä. Tosin työskentelin tuolloin eteläisessä Euroopassa (Balkanilla), ja lomat vietin Roomassa, missä joka tapauksessa oli niitä amfiteattereja jne.
Myöhemmin päädyin työn perässä ihan asumaankin kyseiseen cityyn, ja mieliharmikseni innostus raunioihin ja monumentteihin ikään kuin haaleni. Kävi niinkuin Suomessa järvien kanssa. Colosseum ja suomalainen järvimaisema ovat kyllä turisteista viehättäviä, mutta jos joutuu joka aamu töihin ajaessaan tekemään puolen tunnin kiertomatkan niiden takia, se alkaa pikku hiljaa jurppia...
Joskus tulee maailmalla poiketuksi paikoissa, joissa noin 80-luvun alussa tuli käydyksi. Kun hetken katsoo, tunnistaa ihmisiä ajan kuluttamien hahmojen takaa.
Minä valitsen lomakohteeni niin, että päivällä olisi fiksua normituristimeininkiä nähtävyyksineen, ostoksineen ja rantoineen, illalla ja yöllä sitten meikäläisille suunnattua tarjontaa. Eli että maassa ei tarvitse elää kaapissa.
Jos lomani jostain syystä kohdentuisi maahan, jossa pitää olla kaapissa, sitten meikäläinen heittäytyy aseksuaaliksi matkan ajaksi ja nauttii pelkästä normituristimeiningistä. Tosin huhut kertovat, että arabimaissakin poikain välinen säpinä on yleistä kunhan Allah ja uskonnollinen poliisi eivät sitä näe. Eli kadulla homoseksuaalisuutta ei saa näyttää. Silti turistina arveluttaa tällaiset maat toteuttaa itseään Honey Trapien tuoman riskin vuoksi.