Ikimuistoisin jouluni

Iltapäivälehdet ja muutkin aviisit ovat juuri kirjanneet julkkujen joulumuistoja. Emmekö mekin voisi tehdä samoin?

Minun ikimuistoisin jouluni muodostuu pienistä tunnelmapalasista eräänä jouluaattona, sellaisena kuin sen nyt muistan, vuosien kuluttua.

Vietimme erään joulun miesparin vieraina Appalakkien vuoristossa, Yhdysvaltojen itäisellä suunnalla. Heidän talonsa sijaitsee laajan kukkulan laella. Lähimpiin asumuksiin oli varmaankin matkaa kilometrin verran. Naapuritalot eivät olleet näkyvissä. Lunta oli satanut paljon. Olimme joutuneet jättämään auton kukkulan juurelle, koska siellä ei ollut lupa käyttää talvirenkaita. Mäki ylös heidän talolleen oli liukas ja vaarallinen.

Ilman mitään erityistä syytä päätimme viettää jouluaaton rauhallisesti ja hiljaisesti. Ei musiikkia, ei televisiota. Vain me neljä henkeä. Valmistimme pimeän tultua yksinkertaisen jouluaterian. Kun se oli syöty, menimme istumaan isoon olohuoneeseen, johon oli sytytetty takka. Keskustelimme hiljaa maailman menosta ja omasta elämästämme. Hetken kuluttua katselimme olohuoneen ikkunoista, jotka avautuivat mahtavaan, lumen kattamaan maisemaan. Kun silmät tottuivat maiseman hämäryyteen, näimme kuinka suuri määrä villikalkkunoita ja kauriita vaelsi rauhallisesti talon läheltä kukkulan ylitse. Näky oli niin vaikuttava, että katselimme sitä pitkään aivan hiljaa. Tuona hetkenä tunsin ehkä sen aidon, kiireettömän joulun rauhan.

Sain juuri edellisen kertomuksen toiselta isännältämme jouluviestin. He kävivät joskus Suomessa joulun ylitse. Kerroin silloin tutuilleni vieväni vieraamme Hietaniemen hautausmaalle jouluaattoyönä. Tuttavani moittivat ideaa huonoksi. Tänään tulleessa viestissä hän nimenomaan muistelee tuota joulua ja hautausmaan uskomatonta valomerta joulujensa kohokohdaksi. Sytytimme silloin kynttilät yhden presidenttimme haudalla.

Mä rakastan hautausmaita! Mun suhtautuminen kuolemaan kyllä eroaa siitä, mikä on Suomessa oletusarvoista, enkä ymmärrä, miten hautausmaa voi olla jostain pelottava paikka, pimeälläkään. Rauhan tyyssijoja. Hautausmaakäynti on ehdottomasti osa jokaista joulua, sillä joulu edustaa perheen merkityksen ymmärtämistä ja läheisten kanssa olemista. Jo menneitä läheisiäkin pitää muistaa. Meillä käydään mun isän ja miehen sijaissisaren haudoilla.

Hautausmaat ovat ihania, kyllä. Olin itse jouluaattona hautausmaalla ja sytytin kynttilän sukuhautamme sijaishaudalla (sukuhaudalle pääsy on vaikeaa kulkuyhteyksien takia). Hautausmailla on hyvin rauhallista ja levollista, usein myös kaunista - kuten pyhäinpäivänä lukemattomien kynttilöiden palaessa.

Onko kuolemaa?

Kyllä minunkin on sanottava että hautuumaailla piipahtaminen on aina yksi jouluaaton kohokohtia. Vaikka en tunnekaan mitään sen suurempaa yhteyttä sinne haudattuihin ihmisiin, sukulaisiin joita en koskaan ehtinyt tavata ja oppia tuntemaan, kokemus on eritoten esteettisesti hyvin miellyttävä ja rauhoittava. Tänä jouluna tuhansien kynttilöiden merkitys korostui ainakin meidän lähihautuumaalla, kun lunta ei ollut ollenkaan eikä valotolppiakaan ollut sytytetty. Pelkkä vienosti lepattava keltainen valo kaikkialla. Muutoin hautuumaalla ei sitten yleensä tulekaan käytyä.

Ensimmaista kertaa olimme Suomessa noin 15 vuotta takaisin. Minulla on sukulaisia siella. Siella oli jaata ja oli satanut vetta. Kauhea kulkea. Joulu paivallisen jalkeen kysyivat etta mennaan hautausmaahan, se oli uutta meille. Mentiin. oli kaunista nahda kynttilameri siella vaikka lumella so olisi vaikuttavampi. Sanoivat. Se oli sydammeen liikuttavaa. Kysyimme miksi sinne menee ihmisia, "se on tapa" OK.

Joulu ruoka oli hyvaa, ihmeellista oli kun menin pimealla jaakaapille hakemaan lasin maitoa, nain siella kulhossa jotain hekuvan vihreaa. laitoin valon paalle ja se oli katkarapuja.

Muuten matka sinne oli hermoja koskettavaa LaGuardia>KFC kentalle Carry bussilla joka ajoi jalkakaytavalla vahan matkan cityn kaduilla (Harlem)

Oli ruuhkaa ja ihmisia.. Paasttin viimein terminaaliin ja sitten oli kiire juosta tietysi kauvinpaan paahan. Finnair henkilon kanssa paastin viimeisena sisalle. Kiitos hienolle naiselle, kirjoitin kiitoksen Finnairille jalkeen.


Se oli erikoisin joulu ja mieleen muistuva.