Posliinia - Miksi?
Muutamana viime vuotena olen pistänyt merkille nuorehkojen ja vanhempien miestenkin ryhtyneen posliiniksi, eli ajellaan alapää täysin sileäksi. Ilmiö on minulle vastenmielinen ja tuo mieleen nuoruudestani sanonnan "posliinista", jolla tarkoitettiin esipuberteettista tyttöä ja siis "sakkolihaa".
Mielestäni miehen häpykarvat ovat hiukan samaa niin kuin urosleijonan harja. Jos se puuttuu, et ole oikeastaan kunnon uros lainkaan.
Miksi sitten hyvin monet miehet parturoivat itsensä? Siihen kun ei ole mitään pakkoa. Minulle kerrottiin Turkin armeijasta tapa, että hygieniasyistä miesten oli pakko ajella alapään karvansa. Siellä ilmeisesti haluttiin estää satiaisten leviäminen vaikkapa vuodevaatteiden välityksellä. Sellaista syytä suomalaisilla ei ole edes varusmiespalvelun aikaan. Hygienia saunomisineen ja suihkuineen on varmaan tänä päivänä aika hyvä Suomessa.
Miksi ihmeessä suomalainen mies haluaa olla karvaton urosleijona?
niin sehän on mitä kukakin pitää kivan näköisenä. itse en kyllä ajelisi koska voi pikkaisen kutittaa ja aiheuttaa myös tulehduksia yms.
mutta jokainen tekee miten tahtoo, jos mulla olisi poikakaveri joka tahtoisi karvansa ajella niin ei mua haittaisi mutta henk.koht pidän enemmän luonnollisuudesta eli ei posliinia.
Ihmettelen JuhaniV:n aloitusta ylipäänsä. Eikö tämän asian pitäisi jo olla aivan selvä, että toinen tykkää posliinista ja toinen harjasta. Omasta mielestäni posliini on kivemman näköinen ja tuntuinen kuin ruokoton karvoitus, jota ei ole koskaan siistitty. Karvoituksiakin on monenlaisia, siistejä ja hoidettuja ja sitten sellaisia joita ei ole koskaan ajeltu. Hoitamattomat karvoitukset ovat omasta mielestäni vastenmielisiä ja kamalan näköisiä. Varsinkin kesällä miehillä näkee kamalia rintakarvapuskia rannoilla, maauimaloissa ja jopa keskellä kaupunkiakin. Hoidettu karvoitus on taas eri asia ja posliini on monille se ainoa oikea vaihtoehto. Jokaiselle löytyy kannattajansa joten eiköhän anneta kaikkien karvojen kasvaa tai olla kasvamatta :)
Tässä asiassa olen tokyo84 kanssa samaa mieltä. Yksi tykkää posliinista, toinen puskasta. Tietyissä aktiviteeteissä on paljon mukavampaa, että se karvapehko ei ole pilaamassa tunnelmaa. =D
Vähän sama juttu on hiusten kanssa. Itse liikun mielummin kaljuna, kuin antaisin "sisäkumin" paistaa tai yrittäisin epätoivoisesti peitellä osastavaa (laajalle levinnyttä) kaljua. Kaljuuntuminen vaivaa kohtuullisen usean kohdalla.
Omat posliinini olen laittanut osto ja myyntiliikkeisiin. Siellä niistä on eniten hyötyä minulle.
Karvojen trimmaus tai paljaaksi ajeleminen lienee vuosituhannen vaihteen kammotuksen, metroseksuaalin peruja vielä. Viimeisin "trendi" - tai pikemminkin vastaisku - metroseksuaalille taitaa karvoituksenkin kohdalla olevan retroseksuaali, jossa miehen "annetaan" olla miehen näköinen. Lainausmerkit siksi, että myös miehen ulkonäön määrittele usein vastakkainen sukupuoli...tai viisi homomiestä.
Kumma kyllä, miehisen ulkonäköön sisältyy aivan yhtä paljon ulkoisia vaatimuksia ja paineitakin. Miehen vartalosta vaan ei ole tullut samanlaista taistelukentää, kuin esimerkiksi feministeille naisen vartalon esittämisestä. Karhukulttuuri on ollut hieman pettymys ollut miehen vartalon "vapauttajana". Karvoitus partaa myöden on usein millintarkkaan määritelty.
Syy posliiniinhan on tietysti se, että karvat tuntuu epämiellyttäviltä suussa ja onhan se nyt harmi jos joutuu keskeyttämään hyvän maistelun syljeskelyn ajaksi ;)
Perintöposliinit annoin eräälle kauppiastuttavalle myytäväksi. Ilmeisesti ei ole kaupaksi käynyt, koska tililleni ei ole euroja ilmaantunut.
Mitä taas rintakarvoihin tulee, niin niitä on kolme kappaletta. Annan olla ihan valtoimenaan.
Mä harrastin teininä posliinina oloa, mutta sittemmin en. Tai no, en mä tarkaan mitään ikää muista, mutta mun mielessä se muoti meni jo monta vuotta sitten.
Jos posliini tuo kumppanille mielikuvan sakkolihasta, on parempi että siitä kiinnostuneet etsivät posliinia eivätkö sakkolihaa, eikö vain?
Kumppanissa tykkään ja oon aina tykännyt että karvoja on siellä missä niitä luonnollisesti kasvaa, mutta että ne on siistejä. Sen lisäksi en oo koskaan tykännyt kiharoista karvoista. Ne näyttää aina epäsiisteiltä.
Mitä isoihin kissapetoihin tulee, en oo koskaan tajunnut miksi urosleijona mielyttää jonkun silmää. Musta se harja on ruma. Naarasleijona on paljon kauniimpi, muttei yhtä kaunis kuin leopardi tai pantteri.
Kysymys: "Millainen ääni kuuluu häpykarvan pudotessa lattialle?"
Vastaus: "Pthyi."
Jopa Cameron Diaz on kanssani samaa mieltä. Hän puhuu toki aikuisten naisten posliinia vastaan. Cameron Diazin mielestä häpykarvat voivat luoda seksikästä mysteerin tuntua. Minunkin mielestäni juuri näin. Muut väittäkööt mitä vain!
Posliini antaa tuntuman, että kaikki pitää näkyä ja paljastaa, eikä mielikuvitukselle jää enää mitään tilaa.
Iltasanomat kertoo Diazin mielipiteestä 3.1.2013, lehden Viihde-osiossa.
Allekirjoittanutta posliini miellyttää. Se on huolitellumman ja puhtaammaan oloinen (ja varmasti myös onkin). Karvoihin ja epäsiisteyteen liittyy myös esimerkiksi satiaisten riski. Samoin voidaan kysyä miksi leikattu tukka tai leikattu parta on jonkun mielestä kivempi kuin luolamies-lookki. Voidaan myös muuttaa asetelmaa ja kysyä, miksi pitäisi kasvattaa karvaa? En keksi mitään muita syitä kuin ajansäästön.
Mutta Luoja loi meille karvat. Miksi niistä pitää ehdoin tahdoin päästä eroon. Eikös Luojan luomaa pitäisi kunnioittaa? ;-)
Niinpä. Ajatuksia herättäviä sanoja Raamatusta:
Toinen Samuelin kirja 10:4-5:
4. Niin Haanun otatti kiinni Daavidin palvelijat, ajatti toisen puolen heidän partaansa ja leikkautti toisen puolen heidän vaatteistaan, peräpuolia myöten, ja päästi heidät sitten menemään.
5. Ja kun se ilmoitettiin Daavidille, lähetti hän sanan heitä vastaan, sillä miehiä oli pahasti häväisty. Ja kuningas käski sanoa: "Jääkää Jerikoon, kunnes partanne on kasvanut, ja tulkaa sitten takaisin".
Kyllä, tässäkin asiassa kannattaa ensisijaisesti käänyä pienen pronssikautisen heimon viisauksien puoleen. Aikansa korkeakulttuureissa ensin Egyptissä ja myöhemmin Helleenisessä kulttuuripiirissä harjoitettiin ihokarvojen poistoa.
Muistan tutkija Harri Kalhan kirjoittaneen, että karvattomuuden ihanne yleistyi homokulttuurissa aidsin myötä, kun tuli tarve korostaa terveyttä ja puhtautta. Ennen aidsiahan "homoklooneilla" oli melkoiset pöheiköt. Kuulostaa yhdeltä mahdolliselta teorialta, ainakin se on mielenkiintoinen. Itse en ollut kuullutkaan moisesta hömpötyksestä ennen kuin aloin seurustella 90-luvun lopussa. Sain kuulla olevani kuin metsän peto! :D Sittemmin tämän asian kanssa on käynyt niin kuin useimpien kauneusihanteiden kanssa: voit paeta mutta et voi piiloutua. Niinpä tämäkin peto on välillä kesytetty totaalisesti.
Onneksi posliini ei ole peruuttamaton toimenpide, kuten on laita vaikkapa tatuoinneilla.
Koiramme Jack kävi tänään trimmattavana. Kestää nyt kuosissa puolisen vuotta.
Itselleni riittää hiustenleikkuu kerran kuussa ja parranajo kahdesti viikossa.
