Onko kellään kokemusta paniikkihäiriöstä? Itsellä alkoi tulla kohtauksia vajaa vuosi sitten ja nyt lähes viikottain. Sydän hakkaa, ei saa henkeä ja kaikki katoaa ympäriltä. Pelottaa, että mä kuolen. En uskalla mennä lääkäriin, kun pelkään ettei se usko mua. Jotenkin hävettää kamalasti. Tuntuu siltä että mun pitäis ottaa itseäni niskasta kiinni, mutta kuitenkin tiedän että se ei ole pelkästään sitä.
Paniikkihäiriö
Puoliskolla on sama vaiva. Syö siihen beetasalpaajia. Yleinen. Täysin hoidettavissa ja lääkärien täysin tunnistama ja ihan normaaliksi vaivaksi laskema.
Joten ei huolta siis.
Joten ei huolta siis.
itselläni on pikemminkin ahdistuksessa ongelma, mutta kokemuksia itselläni eli jos tulee tosi ahdistavia asioita jotka voi olla monen mielestä pieniä asioita niin tulee itsetuhoisia ajatuksia ja viiltely on myös ongelmana, tosin viimeksi viime vuoden lopulla onneksi, jäljet on kädessä tosin edelleen...
mutta ehdottomasti puhut lääkärille ja pyrit saamaan lääkkeitä ja terapiakin varmaan olisi järkevää, paniikkihäiriöön itse ei voi vaikuttaa ja yksin ei kannata jäädä koska se ei parane itsestään. se ei ole sun oma vika ja jos joudut työkyvyttömyyseläkkeelle joksikin aikaa tai kauemminkin niin ei pidä syyllistää itseään siitä
onnea sulle paranimessasi! paniikkihäiriöön on apua ja useimmilla hoidon ja ajan myötä kohtaukset vähenevät huomattavasti. tärkeintä on oma hyvinvointi ja että pystyy itsestään huolehtimaan ettei käy niin ettei pysty käymään kaupassa/olemaan ihmisten kanssa. älä häpeä, vika ei ole itsessäsi!
mutta ehdottomasti puhut lääkärille ja pyrit saamaan lääkkeitä ja terapiakin varmaan olisi järkevää, paniikkihäiriöön itse ei voi vaikuttaa ja yksin ei kannata jäädä koska se ei parane itsestään. se ei ole sun oma vika ja jos joudut työkyvyttömyyseläkkeelle joksikin aikaa tai kauemminkin niin ei pidä syyllistää itseään siitä
onnea sulle paranimessasi! paniikkihäiriöön on apua ja useimmilla hoidon ja ajan myötä kohtaukset vähenevät huomattavasti. tärkeintä on oma hyvinvointi ja että pystyy itsestään huolehtimaan ettei käy niin ettei pysty käymään kaupassa/olemaan ihmisten kanssa. älä häpeä, vika ei ole itsessäsi!
Itse sairastuin paniikkihäiriöön v. 1998. Kohtaukset olivat tosi rajuja, ja joka kerta luulin, että kuolema tulee. Sain lääkityksen, jota käytin kymmenisen vuotta. Nyt en ole tarvinnut enää minkäänlaista lääkettä, työ-ja kotielämä sujuvat. En muista, milloin viimeeksi olen saanut kohtauksiakaan.
Hae ihmeessä itsellesi apua. Suotta panikoit ja hukkaat elämästäsi tunteja, kuukausia ja vuosia.
Hae ihmeessä itsellesi apua. Suotta panikoit ja hukkaat elämästäsi tunteja, kuukausia ja vuosia.