Ikä on vain numero
Ikä tuntuu olevan täällä joillekin ongelma päätellen esimerkiksi viittauksista minun ikääni. Tuollaisen lausuja luultavasti pelkää kuollakseen omaa vanhenemistaan. Itse en koe ikääni mitenkään ongelmaksi, mieluumminkin päinvastoin. Ehkä ainoa "ongelma" on se, etten tunne itseäni sen ikäiseksi minkä numero osoittaa.
Äskeisellä työmatkallani asuin Münchenissä hotellissa aivan rautatieaseman kupeessa, paikallisella ilokadulla. Muutaman metrin päässä hotellista on myynnissä leikkikaluja aikuisille. Vieressä pornoteatteri ja lähistöllä eksoottisia ravintoloita. Heti kun astuu hotelliin johtavaan porttikäytävään, tunnelma muuttuu rauhalliseksi ja tyylikkääksi.
Viimeisenä aamuna tulin aamiaiselle varsin myöhään. Sympaattinen vanha mies tuli puhuttelemaan kertoen nimensä ja kysellen kuinka olen viihtynyt ja olenko ollut aikaisemmin hotellissa. Hän kävi tervehtimässä kaikkia aamiaishuoneessa olevia vieraita. Arvelin hänen olevan hotellin omistaja. Rapistuneella saksallani en pystynyt jatkamaan keskustelua hänen kanssaan, vaikka olisin halunnut. Kyselin hotellin vastaanotosta tuosta miehestä tarkemmin. Vastaanottovirkailija kertoi ylpeänä, miehen olevan omistaja, jolla on ikää 82 vuotta. Tuo mies on töissä hotellissa seitsemänä päivänä viikossa. Hänen hienostunut kädenjälkensä näkyi koko hotellissa. Se on viimeistelty pieniä yksityiskohtia myöten, aina henkilökunnan käyttäytymisestä kukka-asetelmiin saakka.
Hotellinomistajan kohtaaminen pisti minut miettimään kuinka keinotekoinen ja vahingollinen nk. eläkeikä on todellisuudessa. Se ikään kuin pakottaa ihmisen johonkin pysähtyneisyyden moodiin odottelemaan vääjäämätöntä kuolemaa. Aikanaan kolleegoitani jäi varsin aktiivisen työuran jälkeen eläkkeelle. Muutaman vuoden kuluttua he olivat kuolleet muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta. Luulen heillä olleen suuria odotuksia eläkkeelle pääsystä. Siihen ei oltu valmistauduttu ja se saattoi olla heille lopulta paha pettymys.
Olen edelleen työelämässä. Se on ollut joillekin ongelma, koska en käyttäydy niin kuin kaikki muut tiettyyn ikään tultuaan, eli en halua asettua muiden määräämään muottiin. Haluan tehdä kiinnostavia asioita nyt ja tästä eteenkinpäin niin kauan kuin itseäni huvittaa ja terveys antaa siihen mahdollisuuden.
Elä immeinen hättäile...
Ikähän on kiinni asenteesta. Oikeasti. Itse olen 47 v, mutta kuulemma näytän kolmekymppiseltä tai jopa sen alle. Asiassa ei todellakaan ole vaikuttanut mikään antioksidantti, hömppäihogeeli tai outo dieetti. Viimeisimmän lääkärintarkastuksen mukaan olen terve kuin pukki.
Ainut vastaus taitaa olla, että olen hyvin ja perusteellisesti marinoitu. 13 vuotta PV:llä ja 7 vuotta ja risat YK:lla alkoholia aktiivisesti työn puolesta nauttineena maksan pitäisi kait jo sanoa poks, mutta ei se vaan suostu sitä tekemään, vaan pelittää edelleen. Viimeinen tarkistus sanoi, että tulen kiusaamaan teitä pitkään edelleen...
Myös yksityiselämän esittelystä on täällä ollu puhetta. Ja Peteekö joku pitäs alle kolmekymppisenä? ;D
jos ihminen pystyy ja haluaa olla töissä 85 v niin eihän sitä kukaan estä. ei kukaan suoraan pakota ihmisiä vanhuuseläkkeelle.
mutta kyllä se ikä on aika iso asia, siis esim onko 20 vai 50 v, tai itse pyrin hakeutumaan oman ikäisteni seuraan, koska omanikäluokan kanssa mulla on enemmän yhteistä, kuin esim yli 35 kanssa, vaikka itse tulenkin toimeen aika hyvin kaikenikäisten kanssa, mutta omanikäisten kanssa on samoja mielipiteitä, haaveita, harrastuksia yms.
ja koska tämä taitaa kuitenkin olla osittain seksuaalisuutta sivuavaa niin itse en voisi olla kuin omaa ikäluokkaa olevan kanssa parisuhteessa(18-28) tosin sekin muuttuu vanhetessa, mutta itse en voisi todellakaan olla isäni ikäisen miehen kaa, suoraansanoen ällöttää kuten myös ala ikäiset.. tosin en taida olla vähemmistössä 21 v joukossa asian suhteen, tosin nykyään suvaitaan enemmän jos parisuhteessa on eri ikäiset, joille sehän on hyvä et jos tykkää eikä syrjitä, meillähän oli presidentti ehdokkaana sauli ja pekka joiden kumppanit on paljon nuorempia, ja sauli valittiinkin.
Riquman1990 kirjoitti: "Myös yksityiselämän esittelystä on täällä ollu puhetta."
Tarkenna, mitä kommentillasi on tekemistä tämän aiheen kanssa. En ymmärrä, mihin tuolla viittaat?
Yksilön oma asenne ikääntymiseen riippuu varmaan monista tekijöistä. Biologiselle kellolle ei lopulta mitään mahda. Joissakin ammateissa voi jatkaa, kunnes joko kunto pettää tai markkinat eivät vedä. Tiedän 7-kymppisen lääkärin, jota kyllä vastaanoton hoitaja hieman pitää silmällä. Mutta monille työnantaja Suomessa osoittaa ovea jo noin viisikymppisinä.
Ikä on vain numero, kun ymmärtää että on jo vanha ja vuosirenkailla ei nyt ole niin väliä. Iän tuomaa viisautta ei tosin voi taata (pun intended) - tai välttää sen jakamista siitä huolimatta.
Jos ikä olisi vain numeroita, niin 5kymppiset etsisivät laajemmassa määrin n. 30 vuotta itseään vanhempaa "seuraa" - mutta kun se ei niin vain ole. Varsin monet 5kymppiset eivät tunnu kasvaneen vielä 5kymppiseksi, vaan kykenevät laskemaan vain n. 20 asti :P
Itseni yllätti aikamoisesti HS:llä helmikuulla olleen kyselyn "Tahtoisitko elää ikuisesti" tulos. 67 % tahtoisi.
Jäin hieman miettimään, miten nuorten työllisyyden kävisi ja miten nuorten aseman muutenkin - ihminen kun voi olla vain kerran oikeasti nuori. Ikuisella elämällähän oikeasti nuoria olisi koko ajan vähemmän - mikähän heidän kohtalonsa sellaisessa yhteiskunnassa olisi? "neitsyitten metsästäjien" yms. määrän vain kasvaessa koko ajan.
Ikä ei ole vain numero, valitettavasti. Kyllä aika monessa ammatissa virallinen eläkeikä on aivan liian korkea, kun taas joissain muissa ammateissa jaksaisi vielä kymmenen vuotta pidempään. Ja me olemme kaikki oman aikamme tuotteita, joilla on omat maailmankatsomuksemme, historiamme ja tapamme tarkastella maailmaa. Joskus niiden yhteentörmäämiseltä ei voi välttyä, mutta eri ikäiset ihmiset voisivat myös oppia toinen toisiltaan enemmän.
Minusta työelämässä saa jatkaa virallisen eläkeiän jälkeenkin, jos vain on kiinnostusta ja mahdollisuutta, kuten ilmeisesti JuhaniV:llä on. Toisaalta jos haluaa jäädä eläkkeelle ja muuttaa Fuengirolaan niin tervemenoa vaan, he ovat sen ansainneet. Minun ikäpolveni tuskin pääsee alle 70-kymppisenä eläkkeelle, jos silloin koko järjestelmää edes on olemassa. Voi olla että meistä kaikki mehut nitistetään ennen Volvo -kyytiä.
Ongelma pidentäessä työuraa on yleensä oma työnantaja, potkuja saa monet 50 -vuotiaat, eikä uusia töitä enää helpolla löydy, joten sitten tungetaan ne eläkeputkeen ja siinä menee sitten hyvää työpanosta ja osaamista aivan hukkaan. Yrittäjillä tilanne taitaa olla tässä kohtaa helpompi, jos bisnekset vaan luistavat. Onhan erään Suomen suurimman autokoritehtaan johtaja ja omistaja vasta päälle 80 -vuotias ja edelleen menossa täysin mukana.
Sukupolvien välissa on aina kuilu, ja olen samaa mieltä Humanin kanssa siitä, että jos ikä olisi vain numeroita, niin 50 vuotiaat hakisivat seuraa 80 vuotiaista, eikä parikymppisistä. Itse sain tästä suorastaan hulvattoman esimerkin Qruiserissa. Eräs 68-vuotias ikäihminen laittoi minulle viestiä että kiinostaisiko seura. Profiilissani lukee selkeästi että etsin saman ikäisiä kavereita. Kiitin kohteliaasti että ei kiitos, jolloin sain suorastaan tekstiryöpyn siitä että kuinka kaikki TE vain haluatte nuorempia ja nuorempia poikia. Kyselin että minkäs ikäinen herra itse on kun hakee 50 vuotta nuorempaa seuraa, johon vastausta ei enää tullut :D :D :D
Osa iäkkäistä ihmisistä on hyvinkin aikaansa seuraavia ja joillakin oppiminen pysähtyy jollekin tasolle, jonka yli ei enää ole joko kiinnostusta tai rahkeita. Omassa työssäni saan tästä esimerkkejä säännöllisin väliajoin. Siinä kohtaa ikä ei enää ole vain numero, vaan todellinen este ja vaikeus, joka voi vaikeuttaa jokapäiväistä asiointia ja muuta elämää. Mutta he, joilla on jaksamista eläkeiän jälkeen ja mahdollisuus kehittää itseään ja pysyä "virran mukana" näyttäisivät tarvitsevan minunkin palvelujani huomattavasti vähemmän :D
"Joku kirjoitti: "Tarkenna, mitä kommentillasi on tekemistä tämän aiheen kanssa. En ymmärrä, mihin tuolla viittaat?"
Kas tässä herralle vastaus.
"Ikä tuntuu olevan täällä joillekin ongelma päätellen esimerkiksi viittauksista minun ikääni."
Riqu ??? En ymmärrä.
Totta on kyllä, että ei jääkärikomppaniaa johdeta suon ylitse säntäämään niin että heilahti (tai vaihtoehtoisesti iskuryhmää vasta-erikoisosastotoiminnassa pääkaupungin tunneleissa. nyk.vers.) rollaattorin kanssa tai pelasteta mummua ja hänen kissaansa palavasta talosta pyörätuolissa.
Eläkeiät ovat nykyisin ihan älyttömiä.
Kertokaapa joku, olisiko teille sopivaa, että teitä tulipalosta pelastamaan tuleva palomies olisi kuusikymppinen, jota joutuisitte varmaan itse tukemaan, koska hän on jo aiemmin työurallaan saanut niin monta vammaa, ettei kykene teitä kantamaan.
EDIT: Tarkoitin tällä sanoa siis, että sotilaiden, poliisien, palomiesten, ja sairaankuljettajien jne. eläkeiät pitäisi pudottaa siihen 45-55 -tasolle, missä ne olivat.
Jos mä saisin päättää, niin eläkkeen alaraja ois 60 ja yläraja poistettas. Eläkkeelle pääsis aiemminkin terveydellisistä syistä, jos ois tarve.
Työurii pidennettäs lähinnä alkupäästä. Opiskeluajat on älyttömii nykysin. Jos niitä saatas lyhennettyy, niin työurat ois 3-5 vuotta nykystä pitempii. Jos, sanotaan vaikka 70 % ikäluokasta, kävis amiksen ja 30 % lukion, työurat pitenis keskimäärin 5 vuodella. Jos korkeekoulusta valmistuttas keskimäärin 25-vuotiaana, työurat pitenis keskimäärin 3 vuodella. Se on enemmän, mitä yhdelläkään eläkeiän nostolla saatas aikaseks!
Ikävää, et Juhani kärsii noin pahasta lukihäiriöistä. Noista linkittämistään sivuista on varmaan apuu. Vanhuudenhöperyyteen sieltä ei taida pahemmin apuu irrota?
Väännetään kuitenkin rautalangasta, jotta vanha höppänäkin varmasti tajuis: mun edellinen kirjotus oli vastaus Petelle, ei vastaus sulle, jonka sepustukseen mulla ei oo oikeestaan yhtään mitään lisättävää. Ai niin, oisko pitäny kirjottaa ISOILLA KIRJAIMILLA?
Ja Juhani, ikä todellakin on muutaki ku pelkkii numeroita. Senhän sä oot täällä just todistanu. Muisti pätkii ja lukeminen vaikeutuu. Ja vielä työelämässä, oi voi...
Ja p.s., voisit pikkuhiljaa lopettaa ton yksityiselämäs esittelyn tällä palstalla. Usko jo, ketään ei kiinnosta. Toi sun alottama aihekin on niin turha, et on ihme, et siinä on näinkin paljon vastauksii. Työnnä yksityiselämäs ja tympee (kuvitteellinen) naamataulus sinne, missä aurinko ei paista!
Ai niin, yksinnäinen vanhus on varmaan tukihenkilön tarpeessa.
http://www.mtkl.fi/tietopankki/arjessa_selviytyminen/yksinaisyys/Riquman1990 kirjoitti: "Toi sun alottama aihekin on niin turha, et on ihme, et siinä on näinkin paljon vastauksii. "
Selvästi kade! :)))
Niin, tukihenkilöistä puheenollen. Minut on ihan virallisesti pyydetty yhden nuoren tukihenkilöksi. Homma pelittää hänen ja minun mielestäni myönteisesti. Hänellä on myös erinomainen huumorintaju ja nopeat hoksottimet:
Minä: Minun nuoruudessani...
Hän: Ai siis silloin, kun dinosaurukset kulkivat vielä maanpinnalla...
Tukihenkilöä odottaa tällä hetkellä aika moni nuori. Voin toki halutessasi ilmoittaa sinut jonoon odottamaan.
minun tukihenkilöni on kohta eläkeikäinen ja hyvin meillä menee ja meillä on molemmilla kiinnostus pienelektrooniikkaan ja tulemme tosi hyvin toimeen. ja hänen kanssa voin jutella mistä vain hän on avarakatseinen ja hänen vanhin poikansa jonka itsekin olen tavannut on rekistöröidyssä parisuhteessa.
mutta itselläni asiat on tosi hyvin, monet nuoret tarvitsisivat sen tukihenkilön, mutta vapaa ehtoisista on kova pula, kun maailma on kokoajan vaikeampi ja vaatii enemmän..
Kade sulle? Vuosisadan vitsi! ;D
Hyvä kuitenkin, et yksinäisellä vanhuksella on nuorta seuraa ja saa tukee, kun sitä sattuu tarviin. Se varmaan siivoo, käy kaupassa, laittaa ruoat ja antaa lääkkeet? Just tollasta tukihenkilöö mä tarkotin.
Mistä ihmeestä Riquman1990 tuon "yksinäisen" on nyt kehittänyt, kun toistaa sitä kuin jumiin mennyt rammari. (Gramofoni oli sellainen tekninen laite, jolla dinosauriiden valtakaudella kuunneltiin musiikkia sellakkalevyiltä. Ne olivat vinyylistä tehtyjen äänilevyjen edeltäjiä. Vinyylilevyjä tehdään edelleen, mutta CD- ja internet-jakelu ovat syrjäyttäneet vinyylilevyt.)
Ajattelin vaan, et vanhuksen täytyy olla jollain tavalla yksinäinen, kun esittelee elämäänsä täälla siinä toivossa, et jotakuta kiinnostas.
Mistäs JuhaniV ton lukihäiriönsä veti esiin?
Ja se on muuten savikiekko, ei sellakkalevy. Ei niitä pahemmin sunkaan nuoruudessa tainnu olla? Jostain vanhoista sotaleffoista niitä enää korkeintaan löytää...
Nokituskumppanukset ovat siis löytäneet tässäkin keskustelussa toisensa :P
Joillekin ikä on vain numero - joillekin rajapyykki aikuisuuteen, vanhemmuuteen, eläkeikään. Meille jokaiselle se merkitsee kuitenkin erilaisia asioita.
Työni (ja opiskeluni) takia olen perehtynyt monenlaisiin asioihin ja sitä kautta olen myös joutunut miettimään omaa näkemystäni uusiksi moneen kertaan. Samalla kun painiskelen vanhoellisten ja byrokraattisten linjausten ja instituutioiden kanssa (OPH, TE-keskukset, Kela) opiskelijoiden asioiden takia, huomaan, kuinka tarpeellista uudistuminen vanhoille yhteisöille onkaan. Tällä hetkellä kyseenalaistan hallituksen päätöksien oikeellisuutta, siinä missä ammatillisen koulutuksen paikkojen vähentämistäkin - nuorisiotakuut tuntuvat kosmeettisilta fiksauksilta todellisuudelle. Työelämässä tarvitaan tulevaisuudessakin monen ikäisiä (moni)osaajia.
TEM (Työ- ja elinkeinoministeriö) julkaisi viime vuonna mielenkiintoisen raportin, josta juurikaan ei ole puhetta kuulunut:
https://www.tem.fi/files/33103/TEMrap_14_2012.pdfNämä ranneliikkeen keskustelut tuppaavat olemaan outoja, pidin parin päivän taukoa tästä. paikasta...En oikein ymmärrä mitä keskustelun aloittaja haluaa sanoa?
Ikä on muutakin kuin numero, se on ihan selvää. Isäni 78 v. ei pysty enää kaikkeen mihin 50-, 60- tai vielä 70-vuotiaana. Mutta se ei estä vanhempiani 78 ja 79 v. tekemästä hiihtoreissuja Lappin tai interrailia Eurooppaan, kahdestaan kuten ovat aina tottuneet matkustamaan.Isäni myös tekee edelleen alansa töitä halutessaan ja kirjoittaa kirjoja yms.,äiti on aktiivinen omalla alallaan. Ei ihminen muutu toiseksi täytettyään 65 v. tai jotain maagista, vaan jatkaa vointinsa ja halujensa mukaan elämäänsä kuten ennenkin.
Itse en ole ollut järjestöaktiivi tms. enkä varmaankaan muutu sellaiseksi ikääntyessäni. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että jäisin eläkkeellle vaikka huomenna jos se olisi mahdollista, mutta ei ole. Olemme erilaisia, mekaaniset ikäänperustuvat eläkejärjestelyt eivät koskaan pysty ottamaan huomioon tätä. Erilaiset työtehtävät vaativat erilaista fyysistä kuntoa jne. On ihan selvää, että joissakin ammateissa pitää voida lopettaa nuorempana. Itse olen ollut töissä 19-vuotiaasta alkaen, eläkettä toki alkoi ekrtyä vasta paljon myöhemmin. Jos kaikki jaksaisivat ollla edes lähelle 63 (ne joiden pitää) ei eläkeikää tarvitsisi nostaa, mutta näin ei ole.
Savikiekko on vain sellainen kansan suussa kulkenut nimitys gramofonilevyille. Nimi tuli siitä, että grammarilevyt olivat perin helposti särkyviä. Ei niitä enää 1970-luvulla käytetty, mutta olen kyllä soitellut sellaisia levyjä huvikseni, ihan oikealla gramofonilla. Aika siisti peli.
"Kauneuspilkku kirjoitti: "Nämä ranneliikkeen keskustelut tuppaavat olemaan outoja, pidin parin päivän taukoa tästä. paikasta...En oikein ymmärrä mitä keskustelun aloittaja haluaa sanoa?"
No, ei sitä moni muukaan täällä ymmärrä.
Ite aiheeseen: jossain tapauksissa ikä on vaan numeroita, jossain tapauksissa ei. Työkavereina mulla on kyllä ollu kaikenikäsii ja ihan hyvin tullu niiden kanssa toimeen.
Ikä ei ole pelkästään numeroita, mutta se ei myöskään saisi olla lokeroimisen työkalu. Meillä vastustetaan seksuaalista ja rodullista lokeroimista, mutta pidetään silti kohtuullisena olettaa tiettyyn ikälokeroon kuuluvalta ihmiseltä omalle viiteryhmälleen kuuluvaa käytöstä ja elämäntapaa. Pelkästään ikään perustuva yleistäminen on myös eräänlaista syrjintää.
Meillä on onneksi vähän vähemmän luokkayhteiskunnille tyypillistä sosiaalista diskriminointia. Johtaja voi siis hengailla ihan hyvin duunarin kanssa jos on olevinaan jotain "yhteistä". Sen sijaan voimakkaasti eri ikäisten ihmisten luonteva normaali sosiaalinen kanssakäyminen on meillä jotenkin vaivalloista. Osin se varmaan johtuu tapakulttuurin erilaisuudesta ja ylipäätään kulttuurin nuoruudesta. Monissa eurooppalaisissa kulttuureissa tuntuu olevan eräänlainen sosiaalinen pakko huomioida elein tai sanoin erilaisia arkielämässä vastaan tulevia ihmisiä. Nuoret ja vanhat pystyvät huomattavasti luontevammin kommunikoimaan keskenään ja huomaavat että samat elämän lait koskevat kaikkia kehdosta hautaan. Meillä on niin helppoa tuijottaa varpaisiin ja puhua ainoastaan omille usein samoista lähtökohdista tuleville kavereilleen. Silloin muu maailma jää kaukaisemmaksi ja mystisemmäksi.
Me kaikki kuitenkin tarvitsemme erilaisia ja eri-ikäisiä kontakteja. Kaikille ei riitä tukihenkilöitä ja yksinäisyys on koko ajan kasvava ongelma. Muutos lähtee kuitenkin meistä itsestämme eli meitä lokeroidaan niin kauan kuin suostumme lokeroitaviksi. Samanlaiseen kokemusmaailmaan takertuminen on turhan rajoittunutta puuhaa. Me kaikki kuulumme ihmiskuntaan ja olemme siksi samanlaisia. Mutta kuitenkin jokainen niin erilaisia.
Riquman1990 kirjoitti: "Toi sun alottama aihekin on niin turha, et on ihme, et siinä on näinkin paljon vastauksii. "
Tein pienen skannauksen keskustelujen avauksista. Riqumanilta löytyi tasan yksi ainokainen keskustelun avaus ties kuinka monen vuoden ajalta: Kaappigallup. Muiden avauksia hän on rääpimässä omalla omituisella tyylillään minkä ehtii. Näyttää siltä, ettei hänellä ole mitään omaperäistä sanottavaa. SMO vertasi yhteen uraan pyörimään jääneeseen shellakkalevyyn. Se pitää mielestäni täysin paikkansa.
Mitä välii mun avaamien keskustelujen määrällä on? Mä tartun niihin aiheisiin, joihin mä haluun ja tuon omii näkemyksiini esiin. Keskustelui mä avaan sillon ku mua sattuu huvittaan.
Sen sijaan kaikki JuhaniV:n keskustelunavaukset on ollu samanlaista jankkausta, valitusta, vittuiluu ja vinkumista vuodesta toiseen. Samoin kyseisen nimimerkin vastaukset muiden käyttäjien viesteihin on ollu sitä samaa tasoo. Aika paljon kyseinen nimimerkki on täällä vaan tapellu muiden käyttäjien kanssa, jakanu yksityiselämäänsä ja olettanu, et muita kiinnostaa ja et muiden kuulus elää samalla tavalla. Sanottavaa ei juuri oo, mut puhetta piisaa. Tyhjät tynnyrit kolisee kaikista parhaiten.
Mitäs sun vanhalle kiistakumppanille Porikselle kuuluu? Sitä ei oo täällä pitkään aikaan näkyny. Tais kyllästyy suhun enkä ihmettele.
Ja on muuten sellakkalevy, ei shellakkalevy. Se vanhuus, se vanhuus...
Se on muuten shellakkalevy, ettäs tiedät.
Riqu
Älä usko kaikkea, mitä Wikipediasta löydät. Varsinkaan suomalaisesta versiosta. Se nimittäin todella on alunperin shellakka. Jos jossain välissä on h tippunut, niin olkoon vaan.
Yksi selitys on, että se oli lakkaa, jota saatiin Shelliltä (Oli aikoinaan huoltoasemaketju, josta et varmaan mitään tiedä.)
EDIT: Tämä kuitenkin lienee uskottavampi
http://en.wikipedia.org/wiki/ShellacVoi, Pete, et sä osaa erottaa edes kahta kieltä toisistaan? Englanniks shellac, suomeks sellakka. Kielellisen hahmottamisen erityisvaikeus? Kai siihenkin joku apu löydetään. ;D
Pete muuten, etkös sä tossa just äsken haikaillu eläkkeelle tossa 45 vuoden ikäsenä, joten sähän oot jo ylittäny ton sun määrittelemän eläkeiän. Mikset sä jäis jo eläkkeelle kuleksimasta meidän muiden tieltä?
Riquman1990 kirjoitti: "Mitäs sun vanhalle kiistakumppanille Porikselle kuuluu? Sitä ei oo täällä pitkään aikaan näkyny. Tais kyllästyy suhun enkä ihmettele."
Älä pelkää, Poris on palannut. Ihmettelen, jos et ole sitä havainnut.
Joku kirjoitti: "Älä pelkää, Poris on palannut. Ihmettelen, jos et ole sitä havainnut."
No, enpä oo havainnu. Ei oo ainakaan mun osallistumiin ketjuihin pahemmin osallistunu.
On havaittu ja on osallistunut. Ja hyvä niin.
Mutta joka ei ole huomannut, on missannut monta muutakin asiaa, sekä näissä keskusteluissa että valitettavasti elämässä myös muuten. Aika korjaa joidenkin ihmisten sokeat pisteet, mutta se ei kaikkien osalta valitettavasti silti ole mitenkään kirkossa kuulutettua. (Jotenkin osaan jo arvata, mikä vastaus tähän on tulossa...)
Niin, Poriksen nettikeskustelujen seuraaminen onkin elämässä tärkeintä - ainakin niille, joilla ei oo muuta elämää.
Kyseinen Poris on kirjottanu viimesen viestinsä 14.6.2010 - siis melkein 3 vuotta sitten. Sillä on varmaan iso merkitys näissä keskusteluissa...
Ja sitten on ihmisiä, jotka kulkevat kaiken aikaa laput silmillä, kuin kyntöhevosella ja näkevät vain yhteen suuntaan ja siihenkin kapeasti. Kulkeminen tapahtuu ohjastajan tahdon mukaan määräytyvään suuntaan. Ehkä tuollainen hevonen on kuitenkin onnellinen voidessaan toteuttaa elämässään sitä yhtä ainoa asiaa, jonka Johtaja määrää.
Erinomaisen kiinnostavia ajatuksia tässä keskustelussa. Haluan kommentoida muutamaa.
tokyo84 kirjoitti: "...tungetaan ne eläkeputkeen ja siinä menee sitten hyvää työpanosta ja osaamista aivan hukkaan."
Olin aikanaan suuren työnantajan palveluksessa 33,5 vuotta. Sinä aikana tehtävät vaihtuivat saman talon sisällä monipuolisesti. Koulutusta sain merkittäviä määriä. Mm. toista vuotta jatkunut täyspäiväinen koulutus suureen prosessitietokonejärjestelmään. Siitä seitsemän kuukautta ulkomailla täydellä ulkomaan päivärahalla. Yksistään minun koulutukseni oli maksanut tuolle talolle merkittävästi. Toki he saivat myös minun työpanokseni monipuolisesti. Eräänä hetkenä, tiettyjä vuosia täytettyäni muutuin tuon työnantajan silmissä ongelmajätteeksi, josta pitä päästä eroon mahdollisimman nopeasti ja halvasti. Ukkoni oli ehdotellut oman perheyrityksen perustamista varsin pitkään, mistä olin toistuvasti kieltäytynyt. Hän sai taivuteltua lopulta minut ottamaan lopputilin tuosta isosta talosta, joka levitti suorastaan punaisen maton alleni kävellä ulos talosta. Varsin pian lähtöni jälkeen tuossa talossa alkoi iso luutaa pyyhkiä kaikkia vanhoja ulos, mutta aivan erilaisilla ehdoilla kuin millä minä olin lähtenyt.
Yritystoiminta oli kokonaan uuden opin paikka ja myös monessa mielessä haasteellinen. Aikasemman työnantajani maksamia koulutuksia ja työkokemusta olen voinut soveltaa omassa yrittäjyydessäni todella merkittävästi. Se mukana tuotu osaaminen oli ikään kuin lisäbonus työnantajaltani yrittäjyyttäni varten.
Kyllähän niitäkin on, jotka on aikaa sitten pudonnut niin sanotusti kelkasta. Surullisinta niissä on kuitenkin se, et ne luulee vielä olevansa kehityksessä mukana ja omaavansa jonkinlaisen käsityksen maailmanmenosta. Onhan niitäkin, jotka äänestää vielä Kekkosta vaaleissa...
Minua huolestuttaa voimakkaasti, että Suomessa on henkilöitä, jotka ovat pudonneet niin sanotusti kelkasta jo parinkympin kieppeillä ja jopa sitä ennen. Elämä on ikään kuin eletty, vaikka sen pitäisi olla vasta edessäpäin. Syitä voin vain arvailla.
Kelkasta pudonneita parikymppisii ei tapaa, mut kuudenkympin korvilla olevii sellasii kylläkin. Syykin on ihan ymmärrettävä.
Riqu hyvä,
Jäisin eläkkeelle heti jos voisin.
Titaania ja terästä oikeassa nilkassa, oikean käden keskisormessa ja aika reilusti selkärangassa, lähitaistelutilanteessa aiheutuneesta keuhkopussin puhkeamisesta johtuva lievä keuhkojen vajaatoiminta sekä vieläkin vihoitteleva niskassa pesivä serbikranaatin sirpale vuodelta 1995. Ai joo olit silloin viisi vee...
Eivät vaan riitä eläkeperusteiksi.
Et ehkä Sinä tapaa - minulle ne tulevat tutuksi toistuvasti työni kautta. Valitettavasti.
Osa sellaisia, joilla päämäärät ja tavoitteet on kadonneet teini-ikäisenä huumeiden kanssa häröillessä. Osa muuten vain sellaista porukkaa,
jolla niin sanotusti eivät ole kaikki kupit kaapissa.
Kauneuspilkku kirjoitti: "Olemme erilaisia, mekaaniset ikäänperustuvat eläkejärjestelyt eivät koskaan pysty ottamaan huomioon tätä. Erilaiset työtehtävät vaativat erilaista fyysistä kuntoa jne. On ihan selvää, että joissakin ammateissa pitää voida lopettaa nuorempana."
Tämä on aivan näin. Siksi olenkin miettinyt omalla kohdallani asian niin, ettei virallisen eläkeiän ylittäminen ole työn tekemisen loppu, jos vain kunto kestää. Minulla ei ole ollut mitään erityisiä pilvilinnoja eläkkeellä olemisesta, oikeastaan aivan päinvastaisia. Pelottelen ukkoani uhkauksilla, että sitten kun olemme oikeasti eläkeellä, matkustelemme eläkeläisten ryhmämatkoilla pitkin Eurooppaa bussilla ja laulamme iloisia yhteislauluja vaikkapa "Koootimaani oonpi Suooomi..." Hänelle sellainen olisi äärimmäisen kauhistuttavaa.
Tällä hetkellä kymmenet tuhannet yrittäjät haluaisivat siirtää yrityksensä nuoremmille, mutta kun kiinnostuneita jatkajia ei oikein löydy suurennuslasillakaan etsimällä. Kysymys on myös suuresta työllistämismahdollisuudesta. Moni noista yrityksistä tarjoaa paljon työpaikkoja. Jonkun pitää kuitenkin johtaa ja rahoittaa homma. Suomessa on edelleen yrittäjävastainen ilmapiiri. Monelta nuorelta olen kuullut kommentin, että yrittäjyys on vihonviimeinen asia, josta he voisivat kiinnostua.
Puhuin jokin aika sitten yhden yrittäjän kanssa, joka on jo kauan sitten ylittänyt eläkeiän rajan. Hänellä yritys pyörii täysillä ja kauppaa menee ulkomaille kuin siimaa. Eläkerahaakin on kertynyt niin paljon, että homman voisi lopettaa vaikka heti, mutta kun ei voi asiakkaiden takia. Hän on koettanut houkutella nuoria jatkamaan hänen yritystään. Ei vain ole tärpännyt. Jotenkin on surullista, jos hän joutuisi ajamaan menestyvän yrityksensä alas vain siksi, ettei jatkajaa löydy. Näin voi tulevina vuosina tapahtua monille tuhansille yrityksille Suomessa.
Kyllä tätä yhteiskuntaa pitää rakentaa kaikkien ja mahdollisuuksiensa mukaan. Pakkoeläköitymiset eivät ole kaikille sopivia.
Eli Pete on niin sairas, et eläkkeelle pitäs päästä? Kyllä sä taidat olla sairas monestakin päästä - ainakin päätellen sun esiintymisestä tällä palstalla. Äijä vielä haasto mut ihan oikeeseen kaksintaisteluun tän ainasen nettitappelun sijaan. Oot sä aika epeli. ;D
Tuntuu, että suomalaiset ovat hirveän "ikäuskoisia". Täysi-ikäisten ihmisten parisuhteissa paheksutaan jotain 5 vuoden ikäeroja, ikään kuin ne numerot kertoisivat kaiken kaikesta, sentään homopiireissä ollaan vähän ymmärtäväisempiä tämän kanssa. Kaverisuhteidenkin muodostaminen eri-ikäisten kanssa on joidenkin mielestä kyseenalaista tai jopa rikollista (itsekin kun olen liikkunut eri-ikäisten ystävien kanssa, olen saanut tämän kokea). Ei ajatella omilla aivoilla, vaan pidetään kiinni jostain oletuksista, missä elämäntilanteessa pitää olla missäkin iässä ja mitä pitää olla saavuttanut ja suorittanut.
Biologinen totuus on kuitenkin vääjäämättömästi se, että jossain vaiheessa tulee v.i.p. (very impotent person) vaihe, olloin kiinnostus kaikenlaisia karkeloita kohtaan vähenee. Näihin kuuluvat sekundääriset toiminnot kuten bilettäminen tai muu ns. aktiivisuus samoin kuin primäärinen toiminta eli seksi. Joskus tuota vaihetta pelätään ennakolta, mutta useimmiten siihen vain ajaudutaan. Sitäpaitsi, tahdin hiljeneminen voi olla siunauskin. Onneksi olemme hyvin yksilöllisiä tässäkin asiassa.
Anisan tavoin myös minä väitän, että ikälokeroiminen on nimenomaan juuri Suomessa hyvin korostunutta. Se lähtee jo hyvin varhaisesta kasvatuksesta, meillä harvemmin näkee vähänkään eri ikäisten lasten leikkivän pihalla keskenään. Tietynlainen nurkkakuntaisuuden siemen kylvetään jo todella varhain. Esimerkiksi Välimeren alueella yhteisöllisyyteen kasvetaan paljon luontevammin kun eri ikäisten ja erilaisten ihmisten välinen kommunikaatio nähdään itsestäänselvyytenä.
Suomalaiseen versioon koulukiusaamisesta liittyy myös ikälokeroimisen piirteitä. Kehityin itse hitaammin ja jouduin muun jälkijoukon tavoin suljetuksi porukoiden ulkopuolelle. Koululuokassa ryhmän johtaja on yleensä varhaiskypsä yksilö, joka ei halua samaistua hitaammin kehittyneisiin lapsellisempiin tapauksiin. "Nuorempien" lasten kanssa kun ei leikitä. Jos ei kehityseroa saa kiinni voi olla edessä jopa asteittainen syrjäytyminen. Itselleni kävi aika lailla näin.
Erilaiset moralisoijat ja jeesustelijat rakastavat termiä "tasapuolinen ihmissuhde". Käytännössä sillä liian usein tarkoitetaan tasapäistävää suhdetta, jolloin lähtökohtaisesti jo kylvetään vaatimus samantyyppisestä kokemusmaailmasta. Jokainen kehitysvammaisia tuntenut esimerkiksi tietää miten mainiosti ystävyyssuhde voi olla tasapainoinen ja tasapuolinen vaikka lähtökohdat olisivat kuinka erilaiset.
Oman pikantin lisänsä eri-ikäisten kommunikaatiolle antaa suomalaisten ylikorostunut tehokkuusajattelu, insinöörihenki. Monen tuntuu olevan vaikea uskoa, että joku tuntematon tulee puhumaan ihan noin vaan ilman konkreettista tuloshakuisuutta. Jos se on nuori niin se kuitenkin haluaa pummata tupakkaa tai saada sut tarjoamaan juotavaa. Jos se on vanha niin se kuitenkin haluaa sun pöksyihin.
