Tulin ulos kaapista eilen

Olen 29- vuotias nainen. Olen jo useita vuosia seurustellut saman naisen kanssa ja eilen päätin, että nyt saa asioitten välttely ja salailu riittää. Keräsin rohkeutta ja kerroin äidilleni, että seurustelen samaa sukupuolta olevan kanssa. Äitini tuumasi, että se on sairaus, etkä koskaan tule sen kanssa löytämään esim. töitä. Voi olla että ihmiset vat niin pinnallisia täällä kaukana pääkaupunkiseudusta, mutta on minullakin oikeus olla onnellinen kumppanini kanssa. Miksi en saisi tehdä sitä julkisesti, miksi en saisi pitää tyttöäni kädestä kiinni silloin kun minusta siltä tuntuu. Oloni on nyt paljon helpottuneempi kun avauduin asiasta. Jos äitini ei enää halua olla yhteydessä kanssani, niin en voi häntä siihen pakottaa. Itse tekee omat päätöksensä.

Onnea päätöksesi kanssa todella paljon.
Olen sinua aika lailla vanhempi ja mietin tietyistä syistä
vasta nyt ns. kaapista ulos tuloa ja muuta tähän kuvioon liittyvää.

Sinulla on kaikki oikeus olla ja mennä ystäväsi kanssa niin kuin
se teille sopii!
Miksi et saisi töitä? Tarvitseeko työnantajalle sanoa mitään ilman
että kokisi salailevansa?!

Minä en ole mikään asiantuntija, mutta ehkä äitisi vaan oli jossain
shokissa noin sanoessaan: sairausluokitus taidettiin poistaa jo 1981. Näin muistaisin!
Sinä olet tehnyt rohkean ratkaisun; ole ylpeä itsestäsi!
Toivottavasti minäkin jonain päivänä...

Painin asian kanssa vuosia kunnes tajusin ettei mun tartte salailla. Oloni on huomattavasti helpompi nyt. Jokaisella on kuitenkin oikeus olla mitä on. Ei se ole oikein jos joutuu salailemaan ja elämään kaapi perukoilla. Rohkeasti vaan asia esiin :) Itse asun pienellä paikkakunnalla, josta en olisi ihan niin varma, et täältä sais töitä jos tuo suuntautumisensa esiin, mutta ainahan sitä voi muuttaa jos ei täältä ura aukene :)

Onnittelut päätöksestä! Äitisi tarvitsee ehkä aikaa ja tietoa ajatuksiaan selventääkseen. Töiden saamiseen kaapista ulostuleminen ei vaikuta, ja sitäpaitsi asia ei ole niin kovin järkyttävä suurimmalle osalle ihmisiä. Itse en koskaan tullut kaapista vanhemmilleni.

Toivon sinulle kaikkea hyvää!

Et ole tilivelvollinen sukupuolisesta suuntauksestasi kenellekään. Sinussa ei ole mitään vikaa. Muiden suhtautuminen on heidän oma päätöksensä, eikä sinun todellakaan tarvitse ketään nöyristellä.

Onnittelut rohkeasta teosta! Mäkin kyllästyin aikoinaan salailuun ja asioiden peittelyyn. Niinpä keräsin sitten hieman rohkeutta ja kerroin homoudestani vanhemmilleni - yllätyksekseni isälleni asia ei ollut sen suurempi ongelma kun taas äiti ilmoitti, ettei hän pysty hyväksymään asiaa. Alun varautuneisuuden jälkeen tilanne on kuitenkin helpottunut, eikä loppujen lopuksi mitään ongelmia ole ollut poikakavereihin tutustumisen suhteen tai muutenkaan.

Mulla ei ole ollut yhdessäkään työpaikassa ongelmia suuntautumiseni kanssa. Sen kummemmin en ole sitä koskaan mainostanut, mutten toisaalta salannutkaan tai valehdellut. Jos suuntautuminen on jollekin ongelma, niin voi voi - omaa energiaa sen murehtimiseen ei kannata sen enempää käyttää.

Hieno päätös! Vie todella turhaan energiaa salailu --- ja eihän se ole edes oikein muita kohtaan, saati itseään kohtaan. Jokainen meistä on niin kuin on ja sellaisena kohdattava. Homous/lesbous voi vain olla - tunnustettuna - rikkaus elämässä. Kun nyt olet entisestäänkin 'terveempi', niin eiköhän se ala näkyä...! Yksinkertaisesti rakkaudesta tekee monta asiaa/huomaa tekevänsä monta asiaa, ja hyvä niin! Menestystä!
P.S. Toivotaan äidillesi myös runsaasti rakkautta!

Onnittelut! Alat vihdoin elää omaa elämääsi, viis muista.
Mahtavaa.

Onnittelut, näinhän sen pitäisi mennä. Uskon, että se tuo sinun elämääsi paljon helppoutta ja onneakin. Huihai, mitkään työpaikat. Siihen en usko pätkääkään. Tärkeintä on, että olet aito itsesi kenen kanssa oletkaan tekemisissä.

onnea rohkeudelle :D en ole vielä kertonut isälle joka on sellanen että lesbo/homot ovat sairaita :( ite tykkään tytöistä ja seurustelut työn kanssa 3kk mutta en ole vielä löytänyt sitä oikeaa jonka kanssa haluaisin viettää loppu elämän :D