Kun aviomies onkin bi

Olen lukenut täällä nyt muutaman tarinan kaapista tulosta ja miesten keskusteluista, pitäisikö se tehdä vai ei. Itselläni on nyt kokemusta siitä. Näin kävi omassa avioliitossani, joka on kestänyt 12v. Itse olen 30. Kolme lasta tästä liitosta on. Tätä tuntuu niin sekavalta aloittaa kun ei tiedä edes mistä aloittaa. Olen muutamankerran liittomme aikana epäillyt hieman asiaa, mutta aina mies on kieltänyt koko asia. Kunnes täysin odottamatta ilmoitti olevansa bi.

Olin niin vihainen. sain ihan täydet kilarit. Sellaista vihan tunteen roihua ei ikinä aikaisemmin ole suhteessamme ollut. Sen jälkeen tuli lamaannus. Kun mietin elämää taakse päin. Olin n.13v kun päätin että haluan nuorena naimisiin ja olla nuori äiti. Itseäni hieman vanhempi mies löytyi ja menimme naimisiin kun olin 18v. ja siinä sitten tulivat lapset muutaman vuoden ikä eroilla. Perhe elämämme on aina ollut sitä mistä haaveilin. Toki ylämäkiäkin on ollut, mutta ei mitään, mitä ei kokisi ylös pääsevän.

Seksi on ollut aina hyvää ja nautinnollista. (lisätäkseni asiaan että muista miehistä kokemukset puuttuu. että en kyllä pahemmin muusta tiedäkkään) Olen aina ollut arka ja ujo mitä seksuaalisuuteen tulee ja se on varmaan perua lapsuudenkodistani. Olen aina kokenut mieheni sielunkumppanikseni. Olen myös pyrkinyt olemaan miehelleni seksuaalisesti haluttava. olen pitänyt huolta ulkonäöstäni. Lapsista ei raskauskiloja ole lainkaan. Sängyssä olen pyrkinyt olemaan mieheni mieliksi. Olen korkeasti kouluttautunut ja mieheni on "duunari" Kannan kotiin enemmän rahaakin nyt. Mitä en ole tehnyt oikein?

homo- ja biseksuaalisuus ei ole itselleni vieras aihe. Kavereita löytyy useampiakin, jotka ovat itselleni tulleet kaapista ulos. Olen aina pitänyt itseäni hyvin suvaitsevana ihmisenä. Mutta, itse olen hetero. Menin siksi heteromiehen kanssa naimisiin. Hän tiesi seksuaali identiteetistään jo ennen kuin olemme tavanneet. Miksi hän ei kertonut heti? Olen nyt pohtinut eroa. Kaikki on hiipunut, oma mieleni on synkkä. Mies sen sijaan pohtii että neljäs lapsi olisi kiva ja katsellut sitä varten uutta autoa. Siis mitä ihmettä?! Viime aikaiset tappelun aiheet ovat olleet erotaanko vai ei. Mies on ehdottomasti vastaan ja minä. En edes tiedä kuka enää olen. Koko elämäni on ollut valhetta.

En halua täällä kenelläkkään pahaa mieltä, enkä halua tuomita ketään. Tuntui vain että jotenkin pitää purkautua. Koen olevani huijattu, hyväksikäytetty ja mikä pahinta, mitä seuraavaksi sieltä kaapista tulee? Luottamukseni on mennyt. Mies sanoo tarvitsavansa tukea. ymmärrän sen. Silti katkeruus ja suru on vallannut mieleni. Entä minä ja lapset. Niin pienestä on kiinni, kun ihmisen maailma romahtaa. omani romahti kaapista ulostuloon...

Olisikohan trolli? Tuskin tänne kirjoittelisi k.o. tilanteessa...

Miksei kertonut heti?

Monasti sen toisen puolen tunnistaa itsessään vasta myöhemmin; on ehkä tuntemuksia ja muuta, muttei nimeä asialle tai koko juttu tuntuu niin epämääräiseltä, ettei itsekään saa kokonaiskuvaa. Ja toki ympäristö kovasti ohjaa tarttumaan heteromaailmaan, jos sellainen on mahdollista. Moni yrittää myös häivyttää bi- tai homopuolensa olemattomiin, ja tarttua heteroelämäntapaan. Usein vaikenemisen taustalla on pelko saavutetun ja olemassaolevan menettämisestä ja vielä nykyäänkin olemassaoleva häpeän leima. Asiasta puhuminen voi olla hyvin vaikeaa. Nyt siis ilmeisesti mies tiesi monipuolisesta suuntautumisesta jo aikanaan, mutta vaikeni asiasta.

Ei biseksuaalisuus tee kenestäkään kelvotonta tai oikein edes erilaista. Bisse on ihan yhtä hyvä puoliso kuin heterokin (tai umpihomolle samaa sukupuolta oleva umpihomo). Miksi biseksuaalisuus muuttaisi mitään? Itsekin tunnen pari heteropariskuntaa, jossa toinen osapuoli on bi. On lapsia ja kaikkea. Ja hyvin näyttää menevän. Toki näistä asioista on puhuttu alusta lukien, eikä asiaa ole piiloteltu ulkopuolisiltakaan.

Minusta sinun kannattaa unohtaa eroajatukset, jos mies ei etsi tai halua etsiä sitä toisenlaista fyysistä läheisyyttä vieraista, ja sinä riität. Minusta asiasta kannattaa keskustella kuin aikuiset, vaikka se tuntuu vaikealta. Ehkä tämä asia on ollut sellainen ylivaikea asia puhua?

Ps. Trollikommenttiin... Trollipoliiseilla on trollipyssy ja trollipamppu. Bäng bäng.

Jotkut eivät kerro koskaan. Sama mies se silti on, kenen kanssa menit naimisiin - nyt vain hieman tutumpi.

Onko hän ilmoittanut pettävänsä sinua miehen kanssa? Se että on bi, meinaa vain sitä että hän pitää molemmista sukupuolista, eikä sitä että naiskentelee päättömästi. Oletko epäillyt että hän haluaisi toista naista? Jos hän ei ole antanut siitä merkkejä, niin miksi hän haluaisi suhteen ulkopuolista miestäkään? Ei se lihanhimo eroa, oli kohteena mies tai nainen. Omasta persoonasta se on kiinni haluaako olla yksiavioinen, eikä seksuaalisesta suuntautumisesta.

Nimimerkille En kestä enää,

Kerroit tilanteestasi aika selkeästi. Asiat näyttävät hahmottuvan niitten "kilareittesi" jälkeen. Olet pystynyt puhumaan miehesi kanssa tilanteesta ja kuullut häneltä hänen toiveitaan. Ymmärrän hyvin nuo tunteesi. Parisuhteenne ei ole alunperin lähtenyt reilusti sinun kannaltasi, koska miehelläsi oli salaisuus, jonka hän nyt paljasti. Mietin syytä siihen miksi hän tuli kaapista ulos vasta 12 avioliittovuoden jälkeen. Jokin syy siihen on olemassa.

Tunnen useita pariskuntia, jotka ovat olleet saman kaltaisessa tilanteessa kuin sinä olet nyt. Aika monet heistä ovat selvinneet tilanteen ylitse tavalla taikka toisella, eroamatta. Luottamuksen rakentaminen takaisin ja uusien pelisääntöjen sopiminen on ollut sitten oma projektinsa. Muutamat parit ovat toki lähteneet omille teilleen.

Teillä on perheessänne kolme lasta. Sinun ja miehesi ratkaisut vaikuttavat suoraan lapsiisi. Tuon kertomasi perusteella minä en suosittele ajatusta erosta. Muitakin tapoja on varmasti olemassa.

Parisuhteenne on kriisissä. Sitä ei ratkaista hankkimalla yksi lapsi lisää perheeseenne. Mielestäni lapsen hankinta olisi mahdollinen vasta sitten kun kriisiin on saatu ratkaisu ja elämä kaikin puolin kunnossa. On kysymys myös tuon lapsen tulevaisuudesta ja hänen elämänsä laadusta.

Aika usein miehet eivät kykene kohtaamaan tällaista kriisiä, vaan sulkevat luukut, eivätkä suostu toimiin tai puhumaan, joilla tilannetta voisi viedä parempaan suuntaan. Pidän hyvänä merkkinä sitä, että miehesi on ilmaissut tarvitsevansa tukea. Todellisuudessa te kumpikin tarvitsette ulkopuolista tukea. Etsikää avuksenne perheterapeutti ja ryhtykää hänen kanssaan töihin parisuhteenne kriisin selvittämiseksi. Saattaisi olla kuitenkin hyvä, jos sinä purkaisit ensin omia tuntojasi yksilöterapiassa. Kannattaa selvittää heti ensimmäisessä terapiaistunnossa mikä on terapeutin näkemys homo-/bi-seksuaalisuuteen. Jos terapeutilla on vanhakantainen suhtautuminen ei-heteroseksuaaliseen identiteettiin, on suuri mahdollisuus että terapiassa mennään vikaan. Rahanne ja aikannne menevät silloin hukkaan.

Sinun on ehkä hyvä huomata, että nämä ajatukseni perustuvat vain ja ainoastaan sinun kertomaasi. Miehesi osuus kokonaiskuvasta puuttuu. Kaikki ratkaisut on teidän itse tehtävä ja itse myös vastattava seurauksista.

Hei. Olen pahoillani puolestasi. Tunnut rakentaneen identiteettiäsi jo nuoresta lähtien perheen, äitiyden ja avioliiton pohjalta, joten se, että kaikki ei ollutkaan kumppanisi suhteen ihan kuten ajattelit, on taatusti vaikea pala.

Tärkeitä pointteja tulikin jo tuossa jo.

Yksi tärkeimmistä lienee Juhaninkin esiin tuoma. Miehesi on vaiennut suuntautumisestaan pitkään. Tuntuisi, että on olemassa jokin syy tuoda asia julki nyt. Lienet oikeutettu asettamaan miehesi epäilyn alaiseksi useammalla kuin yhdellä tavalla. Mihin miehesi tarvitsee tukea? Aikooko hän mahdollisesti jotenkin aktivoitua seksuaalisen suuntautumisensa suhteen?

Sinulle on annettu neuvo pysyä naimisissa lastesi takia. On toisenlaisiakin ajatuksia. Lapselle voi olla haitallista kasvaa teeskennellyssä perheessä. Jos tunteesi miestäsi kohtaan ovat pystyyn kuolleet, eivätkä ala elpyä, lienee oikein erota.

Tuntuisi, että mikäli toivot rakastuvasi mieheesi uudestaan, joudut tutustumaan häneen uudestaan. Viime kädessä kysymys lienee siitä, että ottaako mielesi ja sydämesi miehesi takaisin tämän aiemmin salatun piirteen kanssa vai ei. Ja siitä, että voitko antaa sydämellesi ja mielellesi mahdollisuuden tähän vai sotiiko miehesi piirre liikaa omaa maailmankuvaasi vastaan.

Kolme tuntia olen kävelly ja pohtinu, välillä lukenu kommentit ja taas kävellyt. Ihanaa, kiitos kaikille, tuntuu että joku kuuntelee aidosti ajatuksella. kolmelle kaverile olen kertonut asiasta. Kukaan ei kommentoinut mitään, vain kuuntelivat. Kaikki vähemmistöseksuaaleja ja sen vuoksi tuli tunne kuin ne tietäisivät jotain enemmänkin. Aivan kuin nurkan taka olisi se varsinainen pommi.

Pete: Olisinkin trulli. Uskotko, että olisin niin onnellinen jos täällä sivussa nauraisin tätä keskustelua. Toki myönnän et pari tuntia eilen täällä asioita lukeneena tuli vähän suurella dramatiikalla asiat esiin nostettua. Se viesti ketju jossa miehet pohti tulisiko kertoa puolisolle vai ei... Se nostatti tunteet liian hyvin.

smo: Juu järjellä kun miettii moni asia pitää kyllä paikkaansa. Viestisi oli todella lämmin. Niin ei se muuta tätä hetkeä mitenkään. Se on pakko tunnustaa vaikka hammasta purren. Ja kyllä on aika vaikea puhua. Mun kysely tunnista mies senkun sulkeutuu ja mun kiihko ja tenttaus kasvaa.
SaintJudy: Lyhyttä ja ytimekästä. Allekirjoitan. Se on se sama ja tunnen paremmin, mutta... ehkä en olisi halunnu tuntea. Miksi ei pysyny siellä kaapissa niinkuin jotkut?

bimyös: Ei ole ilmoittanut. Tuota tekstiä kun lukee... Häpeän ja paljon, niin hyvin se kolahtaa. No joo ei ole ilmoittanu pettävänsä. Ja en epäile että pettäisi. Ei naisen, eikä miehen. Toki yksi tilanne on joka jäytää kyllä mieltäni. Se oli se lopullinen paljastuminen.

JuhaniV: Sinun tekstistä tulee tunne kuin isä puhuisi. Ihan toki positiivisesti. Niin se kaapista ulos tulo. Heti häidemme jälkeen ihmettelin muutamaa asiaa hänen seksuaalisuudessaan. Niistä en halua, enkä pysty puhumaan. No kokemusta kun ei ole kuten aikaisemmin jo kirjoitin. Puhuin muutamalle erittäin kokeneelle kaverille asiasta. Kerroin että kaverini on oudossa tilanteessa ja ihmetteli muutamia juttuja. No kun nekin ihmetteli, siitä se epäilys sit lähti. kysyin mieheltä asiasta, joka kysyi että onko siinä jotain pahaa. Vastasin tietysti että ei. Hän sanoi pitävänsä miehistä. Sain kilarit ja mies meni mykäksi. Suuttui ja sanoi että ymmärsin väärin. Kyllä hän pitää, mutta jos tarkoitan sinä mielessä...

18v. naivi kun olin. uskoin asian. Kunnes... Hän lähti yhteisen homo kaverin kanssa ulos. Myöhemmin tuli tekstiviesti ja kysymys. -Mitä mieltä olen jos hän on bi? No heti leimahti, mutta onneksi oli puhelin välissä ja se ei näkyny ja kuulunu. Pistin viestin -entä sitten. Vastaus -Mitä sanot jos nyt suutelen "markoa"? Järkytyin ja heitin että ite päättää. Johon vastaus oli -Saanko oikeasti? Kysyin vielä että ihanko oikeasti? Näin se sitten tuli lopullisesti esiin. Pitää todeta että onneksi mies juo vain noin kerran vuodessa.

Samalla hän tunnusti että ennen minua haki parisuhdetta ja se olisi voinut olla mies. Kysyin ja tivasin miksi kertoo vasta nyt, kun on elämäni pilannut. Mies kysyi olisinko jättänyt hänet jos olisi kertonut. Kyllä, olisin jättänyt välittömästi. Niin, siksi hän ei kertonut. Mutta miksi nyt, miksi? Tuleeko hän seuraavaksi Homona ulos kaapista. Pelkään että sitten romahdan ja täysin. Terapiaa, niin... Pohdin jo valmiiksi että vaikka ero olisi raskas olisi se ainakin sukulaisten puolesta helppo. Homouden kun kertoo syyksi, saan itse jäädä syytöksiltä rauhaan. Olenko itsekäs? Myönnän että tuossa kohtaa kyllä. Kiitos kaikille. Ensi kertaa koin saavani tukea.

"Miksi ei pysyny siellä kaapissa niinkuin jotkut?"

Ja parempi elää valheessa ja salailussa? Parisuhteessa tämä asia koskee yhtä paljon häntä kuin sinuakin - ellei enemmänkin. Se ei ole pelkästään sinun elämä joka on "pilalla".

"Homouden kun kertoo syyksi, saan itse jäädä syytöksiltä rauhaan."

Ja se heterousko teidän liiton pitää kasassa? Vai ympäristön paine ja olettamukset? Vai rakkaus?

-------

Vaimo saa "kilarit" ja "mies menee mykäksi" vuosikausiksi...huah. Keskustelkaa silti - hyvät ihmiset- elämänne keskeisistä asioista kasvokkain, ei tekstiviestien välityksellä.

Ja aika monissa ihmisissä on tuollainen bi-puoli olemassa jossain mitassa, niin heterona kuin homona elävissä.

Ihmisyyteen kuuluu myös se, ettei tee aina loppuun saakka mietittyjä ja analysoituja "oikeita ratkaisuita". Pitää sallia myös erehtyminen. Mina "kilahdin" äskettäin yhdelle asiakkaallemme hänen ikävän temppunsa jälkeen. Se asiakassuhde päättyi siihen paikkaan. Kumpikin ajattelee tahollaan toimineensa oikein. Voimakkaat tunteet, rakastuminen, raivostuminen, pelkääminen jne. teettävät ei niin loppuun saakka mietittyjä ratkaisuja. Meidän perheessämme tuollainen jalat alta -tunne oli vauvakuume kauan sitten. Onneksi joku sanoi, että miettikää ensin kuusi kuukautta ja päättäkää vasta sitten. Sellainen olisi kaikkien edun mukainen. Se kehotus piti täsmälleen paikkansa. Lopullinen päätös oli, ettei omia lapsia hankita.

Biseksuaalisuus tarkoittaa sitä, että toisesta ihmisestä kiinnostuessa (romanttisesti ja/tai eroottisesti) sukupuoli ei ole ratkaiseva ja rajaava asia. Toki mainitsemani "häpeän leima" yhä vaikuttaa siihen, minkä antaa viedä ja minkä ei.

Biseksuaalisuus ei lähtkökohtaisesti tarkoita halua kaksinnaimiseen (tässä tapauksessa siis tarvetta yhtäaikaiselle nais- ja miespuoliselle kumppanille).

Olen toki kuullut tarinoita, joissa bi-ihminen kokee, että aidan toisen puolen elämän puute aiheuttaa jonkinlaista jatkuvaa vaillinaisuutta tai muuta sellaista. Että pitäisi päästä toteuttamaan itseään molemmilla tavoilla. Arvelen kuitenkin pettämisen tai kyltymättömyyden olevan riippumatonta seksuaalisesta suuntautumisesta.


Ymmärrän kyllä, että tällaisen asian esiintulon jälkeen välillänne asiat eivät ole kuten ennen. Mutta...

Kyllä naimisissa oleva, monen lapsen isä, 100% heteromieskin voi aivan yhtä hyvin kokea riuduttavaa vaillinaisuutta, kun ei saa välillä maistaa kuvankaunista naispuolista työpaikkansa myyntijohtajaa. Samalla tavalla parisuhteessa oleva 100% homomies voi kiinnostua kuntosalinsa ohjaajasta niin, ettei saa öisin nukuttua.

Sellainen vain on elämää.

Lopulta parisuhde ja perheen perustaminen on kahden kauppa. Se on molemminpuoleinen sitoutuminen toiseen ihmiseen ja tietysti myös yhteisiin asioihin. Lapsien myötä vastuu ja sitoutumisen vaatimus tietysti kasvaa ihan uusiin mittasuhteisiin.

Vaikeuksien tullessa ja rakkauden tunteiden hiipuessa rakkauden uudelleen henkiin herättäminen ja ylläpitäminen on tahdon asia. Asioita ei voi ratkaista muuten kuin kohtaamalla ne ja käymällä läpi. Ihmelääkettä ei ole. Se, mitä sinä voit tehdä, on yrittää pitää itseäsi rauhallisena, mutta tekemättä itseäsi kylmäksi. Tuskin miehelläsikään on helppoa.

Vaikea on sanoa, miksi tämä toi suuntautumisensa esiin nyt ja siten kun toi. Sen tietää vain miehesi.

Vaikka omat kokemukseni seksuaalivähemmistöön kuulumisesta lienevät paremmat kuin ns. valtaväestöön kuuluvan, niin umpihomona minun on yhtä vaikea asettautua biseksuaalin asemaan tai ymmärtää niitä tuntemuksia kuin umpiheteron. Silti olen varsin vakuuttunut siitä, että bisse ei ole sen alttiimpi seikkailuille kuin muutkaan. Voisin myös kuvitella, että tuon salaisuuden poistuminen ei ainakaan pahenna "riskiä".

Useampikin biseksuaalinen ihminen on sanonut, että biseksuaalisuus on taakka, koska bisse ei ole sen paremmin umpihomojen kuin umpiheteroidenkaan näkökulmasta "luotettava".

smo, olen kanssasi kyllä eri mieltä näistä väittämistäsi:
"aika monissa ihmisissä on tuollainen bi-puoli olemassa jossain mitassa, niin heterona kuin homona elävissä"
- ei noin, sillä kyllä heterot ja lesbot/homot eivät ole biseksuaaleja, vaan olemme kiinnostuneet emotionaalis-eroottisesti vain yhdestä sukupuolesta
- vain biseksuaalit ovat biseksuaaleja, eli kiinnostuneet molemmista sukupuolista; on väärin väittää muita biseksuaaleiksi
- noin ollen, sekä heterolle että lesbolle/homolle tulee toisen ihmisen biseksuaalisuudessa mukaan elementti, jota hetero tai lesbo/homo ei voi jakaa, eli biseksuaalin kiinnostus siihen sukupuoleen, mikä on heterolle tai lesbolle/homolle täysin emotionaalis-eroottisesti kiinnostamaton sukupuoli, sillä meissä kaikissa ei todellakaan ole biseksuaalia
- toisen ihmisen biseksuaalisuus tuo mukaan elementin, jota hetero tai lesbo/homo ei luonnostaan voi jakaa, joka ei tuota emotionaalis-eroottista mielihyvää heterolle tai lesbolle/homolle - on täysin luonnollista se, etteivät heterot ja lesbot/homot voi jakaa sitä bi-ajatusta, ettei toisen osapuolen sukupuolella olisi merkitystä - kyllä sillä on, heterolla ja lesbolle/homolle
- tuota kautta myös toisen biseksuaalisuus ja sen toteuttaminen on erilaista, kuin heteron tai lesbon/homon polyamoria, sillä siinä biseksuaali haluaa ja käy nauttimassa asiasta, jota hän ei millään keinoa hetero- tai lesbo/homo-puolisonsa kanssa saa. heteron tai lesbon/homon polyamoria, muittenkin kanssa oleminen taas on luonteeltaan "vaihtelua" tms, eli jotain, mitä hän kuitenkin voisi myös puolisonsakin kanssa saada, eli se on heteron tai lesbon/homon "helpompi ymmärtää", koska se ei ole luonteeltaan niin täysin jotain, mitä hetero- tai lesbo/homo-puolison kanssakin voi olla - biseksuaalin toinen kiinnostuspuoli on täysin erilaista, eikä vain osaksi erilaista, joten problematiikka asian suhteen on merkittävästi erilainen, eli pitäisi ymmärtää toisessa merkittävästi jotain erilaista, mitä itse ei omakohtaisesti luonnostaan jaa.

Sinällään keskustelun aloittajan perheen problematiikassa keskeistä on se, että meidän pitäisi voida ja kyetä olemaan näin perustavaa laatua olevassa asiassa sekä itsellemme että elämänkumppanille jo alunalkaen avoimen vastuullisia. Seksuaalisuus on niin perustavaa laatua oleva asia, että sen piilottelu sekä itseltä että toiselta on aika iso asia.

Keskustelun aloittajan tapauksessa asiassa on puolisonsa kohdalla se puoli, että puolisonsa on ilmeisesti vuosikaudet tukahtuttanut toista puoltaan ja yrittänyt elää heterona, vaikka onkin biseksuaali. Siinä hänen parisuhteensa kumppaninsa kanssa rakentui hetero-pohjalle. Sitten pato murtui ja hän tulikin omaksi itsekseen, on enempi oma itsensä - mutta samalla hänen aiempi ongelma-pallonsa lensikin sitten hänen puolisolleen, eli keskustelun aloittajalle, joka joutuu nyt kohtaamaan tilanteen, ettei voikaan enään ehkä olla parisuhteessa, hänelle luonnollisesti, toisen heteron kanssa, vaan hänen ehkä pitääkin olla parisuhteessa biseksuaalin kanssa. Etenkin siis jos hänen kumppaninsa on nyt käytännössä päättänyt olla itsensä, biseksuaali ja toteuttaa biseksuaalisuuttaan - eli tavallaan olla vaimolleen nyt puoliksi hetero ja toteuttaa homomaista puoltaan.

Se, että toinen on ehkä piilottanut biseksuaalisuutensa aiemmin, ei voi kuitenkaan nyt velvoittaa toista - täysin omana itsenään aiemminkin ollutta - tekemään samoin.
Toisen ulostulossa hetero-kaapistaan biseksuaalina ei saisi olla velvollisuutta vaatia toista vaihtamaan paikkaa sinne toisen aiempaan kaappiin, olemaan biseksuaalisti, koska vaimo on aina ollut sitä, mitä hän on, eli hetero.

smo:n mielipide, että "biseksuaalisuus tarkoittaa sitä, että toisesta ihmisestä kiinnostuessa (romanttisesti ja/tai eroottisesti) sukupuoli ei ole ratkaiseva ja rajaava asia" on vain puoliksi totta, sillä kyllä biseksuaalilla on kiinnostusta sukupuolen mukaan, kiinnostusta sekä naiselliseen sukupuoleen että miehiseen sukupuoleen - ei hänellä ole kiinnostusta sukupuolettomaan ihmiseen.

Keskustelun aloittajan, vaimon ja aviosuhteensa kannalta parasta olisi omasta mielestäni nyt uudessa tilanteessa saada biseksuaalin miehensä keskustelemaan asia läpikotaisin, sopia yhteiset pelisäännöt - sillä avioliitot ja parisuhteet eivät yleensä toimi kovin hyvin, jos niissä osapuolet vain toteuttavat itsekeskeisesti itseään, jopa puolisoiltaan salaa. Salailua, itsekeskeisyys, tietämättömyys ruokkii aina epäluuloja ja tuhoaa rakkaudelta pohjaa.
Biseksuaalin aviomiehen on myös kyettävä ymmärtämään hetero-vaimoaan siinä, että toinen on tosiaankin hetero ja hänelle emotionaalisseksuaalisessa mielessä on luonnollista heterous. Erilaisuutta voi monessakin mielessä ymmärtää, eikä erilaisuudesta tule ongelmaa, kunhan erilaisuus ei tule liian lähelle, omakohtaisen luonnottomasti. Homolle joku hetero ei ole mikään ongelma, kuin vasta siinä vaiheessa jos heterouden harjoittaminen tulee liian lähelle.

HS:ssä oli keväällä vinkkejä siitä, miten pidemmän parisuhteen alku-rakkaus-roihuavia kemioita saa pidettyä mukavasti roihuamassa myöhemminkin esim näin

http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4ill%C3%A4+vinkeill%C3%A4+vahvistat+ihastusta+kumppaniin+kotikonstein/a1337479079807

http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4ill%C3%A4+vinkeill%C3%A4+ihastus+ikuiseksi/a1337479221502

Itse näkisin että parhain ratkaisu yhteiskunnasa olisi se, että biseksuaalit kykenisivät lisäämään itsetietoisuuttaan ja pyrkisivät olemaan sitä kautta enempi tekemisisissä, pariutumismielessäkin toisten biseksuaalien kanssa, eli etteivät yrittäisi olla heteroita tai homoja/lesboja, joita he eivät luonnostaan ole. Biseksuaalille ihmiselle se emotionaalis-eroottinen ihmissuhde toisen biseksuaalin kanssa on varmasti toimivin ja potentiaalisesti vähiten ongelmainen, koska he voivat jakaa kiinnostuksensa luonnostaan, eli eivät siten joudu "puolisoaan säästääkseen" pimittämään itseään, eivätkä myöskään joudu "aiheuttamaan puolisolleen luonnottomia sopeutumisvaikeuksia" hetero- tai homo/lesbo-puolisolleen luonnottomaan kiinnostuspuoleen.

Kouluissa opetuksessakin yms. pitäisi ottaa entistä paremmin esille se, että ihmiset ovat luonnostaan täysin heteroita, täisin homoja, täysin lesboja tai täysin biseksuaaleja - ja kyllä sen pääsääntöisesti jokainen puberteetti-iässään tuntee, kiinnostuksestaan, mitä kukin täysin luonnostaan on. Ja sitten on sekä itselle, että muille parasta ihmisenä elää oman luontonsa mukaan, avoimesti ja vastuullisesti.

Sopisivatkohan luonnostaan biseksuaalit parhaiten puolisoiksi luonnostaan trans-ihmisille, koska molemmissa on luonnostaan naismies-suuntautunut kiinnostus.

Varsin luonnollista on kuitenkin se, että biseksuaaleilla korostuu luonnostaan se avioliiton ulkopuolisten juttujen potentiaalinen tarve, koska he ovat nimenomaan kiinnostuneita SEKÄ naisesta ETTÄ miehestä - ja koska SEKÄ naista ETTÄ miestä on luonnostaan kovin vaikeaa saada yhdeksi ja samaksi puolisoksi.
Tuota molemmista sukupuolista kiinnostusta kun ei heteroilla, homoilla ja lesboilla ole.

Joku on sanonut että bi-miehen&bi-naisen parisuhteen erottaa hetero/homo/lesbo-parisuhteesta siinä, että biseksuaalissa parisuhteessa on luonnostaan puutetta miehestä ja naisesta.

Eräs bi-tuttavani ilmaisi asian niin että: oli seurustellut naisen kanssa muutaman viikon, mutta sitten alkoi tehdä miestä mieli...

Keskustelun aloittajalle, tämä miehestään "Tuleeko hän seuraavaksi Homona ulos kaapista?" on kuitenkin varsin poissuljettu mahdollisuus, sillä käytännössä aiemminkin ja nykyään homot eivät ole lähteneet teeskentelemään heteroita, eivätkä ole lähteneet nais-suhteisiin, koska homo-miehiin ei nainen vetoa lalinkaan emotionaalis-eroottisesti, eli kyllä miehesi on biseksuaali mies. Homot ovat eläneet joko sinkkuina tai hankkineet miehen itselleen, oli se sitten ollut laitontakin taikka ei.

Toki yhä jopa nykyäänkin jotkut naistenkin kanssa emotionaalis-eroottisia käytännön suhteita harrastaneet sanovat olevansa homoja, mutta eivät sitä toki oikeasti ole.
Ei hetero-miestäkään kiinnosta toinen mies, eikä myöskään homo-miestä kiinnosta nainen. Mutta biseksuaaleja kiinnostaa luonnostaan yhtä paljon molemmat sukupuolet ja he toteuttavat sitten noita puoliaan käytännössä vaihtelevassa määrin. Eli käytännössä se joskus puhuttu "homokiinnostus-liukuma" on käytänssä kyllä biseksuaaleilla biseksuaalisuuden toteuttamisen heterous/homous-toteutusliukumaa.

Heterot, homot/lesbot ja biseksuaalit ovat seksuaalisuudeltaan aivan merkittävän olennaisesti ja luonnostaan erilaisia ryhmiä.
Ongelmia tulee ennen pitkää, jos alkaa antamaan ymmärtää olevansa jotain muuta, kuin luonnostaan oikeasti on - koska on vaikeaa yrittää olla muuta, kuin on.

Hienoista ristiriitaa löytyy kyllä alottajan viesteissä. Alkuviestissä liiton aikana "epäillyt asiaa" muutaman kerran, mutta aviomies on kieltänyt koko asian. Toisessa viestissä ihmeteltiin "muutamaa asiaa hänen [miehen] seksuaalisuudessaan" heti häiden jälkeen, asiaa selvitetiin ensin ystävien kesken ja sitten kysyttiin suoraan mieheltä. Nainen sai vastauksesta "kilarit" ja mies meni vuosikausiksi "mykäksi", miehen Bi-kaappius lienee tästä ensireaktiosta. Ihan "täysin odottamata" miehen ilmoitus ei siis varmaankaan tullut, tuosta nuoruuden "naiivista uskosta" huolimatta. Samoin tuo kapakkaillan tekstiviestittely "entä sitten" vastausten kanssa on johdatellut miestä harhaan, mies oli kysynyt suoraan ja nainen oli antanut "luvan" kokeiluille. Games people play.

---------------

Human, biseksuaalisuuden määrittelyssä pitää erotella seksuaalinen kiinnostus ja kyky solmia emotionaaliseen suhde, nämä kun eivät aina ilmene itsensä biseksuaaliksi mieltäväksi. Emotionaalis-eroottisessa biseksuaalisuudessa on useimmin kyse ihmisestä itsestään, sukupuolella ei ole niinkään väliä. Biseksuaali voi olla myös kiinnostunut samasta sukupuolesta pelkästään seksuaalisesti, vaikka ei välttämättä kykene muodostamaan "emotionaalis-eroottisia käytännön suhteita" samaa/tai eri sukupuolta olevan henkilön kanssa. Ehkä pitäisi puhua pikemminkin biseksuaalisesta taipumuksesta, tuota "liukumaa" aidan toiselle muolelle löytyy niin homo-lesbo- kuin heteroseksuaalisiksi itsensä mieltävissä. Ja kuka varmasti osaa määritellä seksuaalisuutensa, jos ei ole kokeillut? Ja seksuaalisuus voi muuttua - tai kehittyä - ajan myötä. Harvemmin homoista "tulee" heteroita, mutta heteroista useammin homoja - liekö kulttuurilla tuohon vaikutus? Lapset kasvatetaan hetero-olettamukseen.

Ehkä tämä suuntautumisen kirjon vs. erilaisten suuntautumisten lokeroiden ruotiminen olisi mieluummin oman keskusteluketjun aihe. Nyt tästä tulee pelkkä sekavoittava sivujuonne alkuperäiseen aiheeseen. Vaikka toki tämä suuntautumisen kirjo liittyy hyvinkin tähän aiheeseen.

Suurin syy on tietysti sen, että koko tämä koko sukupuolijärjestelmä ja sen ihanteet nähdään niin vahvasti sukupuolittuneita ja kahtiajakautuneita, että kaikki siltä ladulta poikkeava on hämmennyksen lähde. Toki tällä jaolla on nimenomaan biologiaan liittyvä tausta, mutta niin on ladulta poikkeamisellakin.

Minä ymmärrän seksuaalisen suuntautumisen kirjon nimenomaan monitasoisena hetero-homo janana, en kolmena toisistaan irrallaan olevana lokerona. Jos biseksuaalisuus olisi oma lokeronsa, niin meillä olisi ongelma määritellä, missä kohdassa homous tai heterous muuttukin bi:ksi, tai toisin päin. Kirjoitin bi-puolen esiintymisestä "aika monissa ihmisissä", jotka elävät heterona tai homona. Sitä bi-puolta ei kuitenkaan kaikissa ole sitä määrää, että se aiheuttaisi mitään tuntemuksia. Ei minussakaan ole aiheuttanut.

Varmaan moni biseksuaaleista kokee eri asian kiinnostavaksi naisessa ja eri asian miehessä. Siinä mielessä kiinnostus voi olla hyvinkin sukupuolittunutta. Mutta ei sekään ole mikään kiveen hakattu asia tai päde kaikkien kohdalla. Humanin mainitsema biseksuaalien erityinen trans-yhteensopivuuskaan ei sopisi mitenkään ajatukseen, että kiinnostus liittyisi yksinomaan sukupuoliominaisuuksiin. Lisäksi olemukseltaan hyvinkin androgyyniset tai sukupuolettoman oloiset ihmiset miellyttävät joitakuita siinä mitassa, että on vaikea nähdä, että "sukupuoliominaisuudetkaan" kiinnostuksen luojina olisivat mikään ainoa tie.

Minä en koe, että homot/lesbot, heterot ja (mielestäni noiden "ääripäiden" välillä olevat) biseksuaalit kovin suuresti poikkeaisivat toisistaan. Kiinnostuksen kohteet valikoituvat luonnostaan suuntautumisen mukaan, mutta loppu on sitten kulttuurin synnyttämää kuplintaa.

Siitä olen kyllä ihan samaa mieltä humanin kanssa, että henkilöllä, jolla on omakohtainen kosketus ei-100%-suuntautumiseen, on todennäköisesti toisen samanmoisen kanssa vähemmän ristiriitoja tuon asian saralla ja parempi mahdollisuus jakaa niitä tuntemuksia.

Kyllä on mieliala seilaillu ei voi muuta sanoa. Toisena päivänä naurattaa koko farssi. Toisenä päivänä iskee niin suuri kiukku ja epätoivo. Kyllä kommentointi on ollu mielenkiintoista ja muutaman kerran tullu niin kiukkukin, että aargh! Ehkä jotkin jutut on osuneet liikaa omaan nilkkaan. Nooh tästä on kuitenkin noussut paljon uusia ajatuksia ja näkökulmia mitkä ovatkin olleet tärkeitä, kun omat tunteet sumentaa niin järjen ääneen.

Saatiin vihdoin asiasta puhuttua. Enkä saanut mitään kilareita. Koen olleeni jopa rakentava. Täällä käynti on ollut kyllä kannattava ja kasvattava kokemus. No loppu tuloksena on todettava, että kyllä salailu oli määrätietoista ja tarkoituksellista. Tarkoitus oli alusta asti johtaa mua harhaan ja näin piti olla aina. Kunnes känni ääliö tilanne paljasti. Homo kaveri kun alkoi kiinnostaa. No sekin selvisi, ettei ko. kaveri tiedä tästä asiasta mitään. Ei mieheni sille mitään itsestään kertonut, mutta kännissä vain olisi niin kovin halunnut häntä suudella.

Miksi tämä salailun vaivannäkö? Se yllätti kyllä. Mieheni sanoi että hän on bi. Ei auta mikään. Salailu siksi että itse vihaa ja inhoaa sitä puoltaan, jonka saanut salattua tähän asti kaikilta. Ainoa hetki kun asian saanut jotenkin hyväksyttyä oli se, kun pohti haluaisiko miehen kumppanikseen, mutta kohtalo puuttui peliin ja me tapasimme. Ajatukset jäivät taas taka-alalle ja unholaan, kunnes ajoittain jokin herättää...

Nyt kuvio täällä meillä heittikin jo häränpyllyä. Mä se jopa kehtaan ääneen ihmetellä "miksi sä sitä häpeät" no joo. En ole minäkää helpoimmasta päästä, se on todettava. Koko asian paljastumisen suuret pelot ovat perheen ja ystävien menettäminen. No häpeäkseni on myönnettävä. Niin kyllä lähes kävikin. Toivon että tunteeni nyt rauhoittuvat, mutta tämä vaatii silti aikaa. Itsellä on kyllä aika puolinainen olo. Ei musta miestä saa ja vähän kyllä alemmuuskompleksi iskee. Näillä mennään.

Seuraan parhaillaan erästä pariskuntaa, jolla on ollut lähes identtinen tilanne, jollaisesta sinä olet kertonut täällä. Heidän asiansa alkoivat purkautua jo jonkin aikaa sitten. Nyt on näkyvissä selviä merkkejä siitä, että heidän parisuhteensa selviää ja he voivat jatkaa elämäänsä. Avoimuus ja puhuminen kipeistäkin asioista toista syyttelemättä, ovat niitä välineitä, joilla he ovat pääseet eteenpäin.

Mietin asiaasi niin, että kaikista maailman ihmisistä, kaikista niistä miehistä ja naisista, keitä miehesi eteen on tullut, hän on valinnut parikseen juuri sinut. Siihen katsottuna ei ole merkitystä, onko hän bi vai ei. Mielestäni myös se, että mihesi uskalsi näinkin vaikean ja tuskallisen asian sinulle kertoa, osoittaa aikamoista luottamusta sinua kohtaan. Vuosien varrella hän on todennut sinut niin kallisarvoiseksi ja tärkeäksi, että on uskaltanut kertoa sinulle elämänsä vaikeimman asian.

Jaaha. Tuo nyt vaikuttaa hieman siltä linjalta, että jos suutelisi, merkkaa samaa kuin pettäisi. Minusta ylireagoit. Sun mies on hetero. Biseksuaalisuus on muutakin kuin pussailua. Pussailee muijatkin eikä ne oo heti lesboja.

Ei ole bi, jos käy kerran homopaikassa. Käy siellä paljon hetskuja koko ajan. Must panikoit turhaan, koska oot niin mustis.

Olen hiukan eri mieltä Kolmoisritin kanssa. Tässä kerrotussa tarinassa on kyllä kyse paljon isommasta asiasta, kuin pelkästä pussailusta. Mies on jättänyt kertomatta avioliiton alussa ja aikana aivan perustavaa laatua olevasta piirteestä itsessään. Sen vaikutus parisuhteen kestävyyteen ja laatuun on aivan olennainen seikka. Kysymys on luottamuksesta taikka sen puutteesta.

Ranneliike.netin ylläpitoa sähköpostitse lähestynyt sivuston lukija toivoi, että hänen tekstinsä huolehdittaisiin esille tähän keskusteluketjuun. Ylläpito poikkeuksellisesti lisää tekstin:

***

Hei kirjoittaja nimimerkillä ”En kestä enää”. Aiheenasi olivat aviomiehesi bi-seksuaaliset ajatukset. Kirjoitan tätä sanomaa ulkomailta, jossa myös asun tällä hetkellä. Toivon omien kokemuksieni kautta voivani olla ainakin hiukan tueksi sinulle ja mahdollisesti muille samankaltaisessa elämäntilanteissa olleille tai juuri nyt oleville ihmisille. Sain luettavakseni sinun sanomasi ja tarinasi. Tässä on minun tarinani.

Olen ollut mieheni kanssa avioliitossa kolmisenkymmentä vuotta. Perheessä on useita lapsia, joista nuorinkin on jo lähtenyt elämään omaa elämäänsä.

Palasin erään kerran työmatkaltani kotiin. Huomasin, että minun tietokonettani oli käyttänyt joku toinen. Kävin läpi selaimen historiatietoja. Sieltä paljastui, että koneellani oli katseltu miespornoa. Tajusin heti, että mieheni oli se, joka oli käyttänyt konettani. Samana iltana hän kertoi minulle, että oli aina ollut eroottisesti kiinnostunut miehistä. Samalla hän oli erittäin voimakkaasti pelännyt asian paljastumista. Meillä on uskonnollinen elämänkatsomus. Olin hänelle todella vihainen, että hän oli salannut tämän asian minulta.

Mieheni oli päättänyt odottaa tämän asian kanssa siksi kunnes nuorinkin lapsista olisi käynyt koulunsa ja siirtynyt itsenäisesti työelämään. Tämän tiedon kuultuani siirsin vihaani kauemmaksi ja kunnioitin ja ymmärsin hänen menettelyään.

Mieheni lähti henkilökohtaiseen terapiaan ja samoin minä. Minulla kesti alkuun useita terapiaistuntoja, ennen kuin pystyin käsittelemään asioita edes kohtalaisen järkevästi. Minulle shokki oli ollut aivan valtava.

Noin puolen vuoden jälkeen mieheni alkoi painostaa, että ehkä emme pysty jatkamaan intiimissä parisuhteessa, koska hän on kiinnostunut miehistä. Tästä vihani nousi. Tunsin, että mieheni oli valehdellut minulle koko yhteiselämämme ajan. Myöhemmin ymmärsin, että tällaiset vihan tunteet voidaan käsitellä. Ne häviävät kun asiat on pystynyt kohtaamaan tavalla taikka toisella.

Mieheni rakastaa minua ja lapsiamme, eikä halua erota. Emme ole tällä hetkellä intiimissä suhteessa. Juuri nyt en pysty sanomaan mitä tapahtuu jatkossa.

Noin vuoden kuluttua lähdimme yhdessä avioliittoterapiaan, jossa käsiteltiin myös mieheni homoseksuaalisia taipumuksia. Se terapia oli minulle hyvin raskasta, mutta myös tärkeää.

Moneen otteeseen halusin vain juosta pois kaikesta, mutta jokin sisälläni sanoi, että nyt pitää vielä odottaa. Kolme kertaa ajattelin vakavasti ottaa itseltäni hengen, mutta lapset tulivat mieleeni ja peräännyin ajatuksistani.

Jossakin vaiheessa päätin antaa miehelleni 100% vapauden. Hän päättäköön itse mihin suuntaan hän haluaa mennä. Koko tämän prosessin kuluessa suhteemme on muuttunut syväksi ystävyydeksi. Se kipu, joka oli minulle hyvin tuskallinen, on nyt muuttunut rauhaksi.

Mieheni perusti parin muun miehen kanssa paikkakunnallemme vertaistukiryhmän hänen kaltaisilleen miehille. Tuo työ on hänelle tärkeää, että hän voi lievittää muiden samankaltaisissa elämäntilanteissa olleiden miesten ahdistusta ja tuskaa.

Olen tämän vaikean ja pitkän prosessin aikana oppinut sen, että ketään ei voi vangita häkkiin. Olen oppinut kehittämään omaa persoonallisuuttani avoimemmaksi ja nähdä elämän vastoinkäymiset kasvun haasteina.

Toivon, että sinä pääset puolisosi kanssa sopimaan asioista ja että se olisi teille molemmille lopulta menestyksekäs kasvun paikka.

Tässä herää kysymys pettämisestä, kun mies katsoo pornoa(tai vetää käteen), niin se tulkitaan kai lähinnä pettämiseksi tai siihen verrattavaksi asiaksi. Tekstistä ei saanut oikein selvää oliko miehellä ollut sivupanoja, ilmeisesti ei, mutta silti suhde meni karille. Mies oli kumminkin hoitanut ilmeisesti puolisolle kuuluneet sovitut velvollisuudet eikä laiminlyönyt perhettään, mikä on iso asia.Voisiko verrata sellaiseen, kun homomies asuu miehekkään miehen kanssa kunnes löytää kaapista sinne piilotetut korkokengät. Sitten aina yhtä ihmeellistä on perustella yhdessäoloa lasten takia, ikäänkuin kukaan ei vaistoisi pahaa oloa, kun kulisseja pönkitetään.Usein on niin, että sitä ihmistä jonka kanssa elää, ei kunnolla tunne oikein koskaan ja sitten ilmestyy näitä luurankoja kaapista.Sitten mietin rakastamisen käsitettä, joka länsimaissa tulkitaan aika ahtaasti ja romanttisesti. Eletään edelleen maailmassa, missä toivotaan onnellista loppua: eletään ikuisesti monogaamisessa suhteessa kunnes kuolema erottaa.Tämä on kuin betoniin valettu.Tässä suurin kynnys oli ehkä jonkinlainen valheen taso, kun "ei ollut kerrottu koko totuutta tai kaikkea". Tulkitaan ehkä, ettei toinen panostakaan yhtä paljon suhteeseen tai tee työtä sen eteen. Sitten tulevat mukaan pelot yhdessä pettymysten tunteiden kanssa. Elämä ei mennytkään niin kuin odotin.Valitettavasti elämä ei koskaan mene kuten odottaisi eivätkä ihmiset ole sellaisia kuin haluaisimme. Sen kanssa kuitenkin tulisi pystyä elämään, ja kohdata todellisuuden raadollisuus. Elämä on kovaa ja usein monille vain nimittäin sitä. Pitäisi unohtaa negatiiviset tunteet ja vain elää. Siitä voisi alkaa.

Miten asiallisesti täällä keskustellaan näinkin henkilökohtaisista aiheista. Kaipaisin neuvoja siihen miten voisin ottaa poikaystäväni mahdollisen biseksuaalisuuden puheeksi, niin ettei hän kiistäisi kaikea vaan voisi rehellisesti punnita omaa toimintaansa. Olemme suhteellisen nuoria ja meillä ei ole vielä lapsia. Yhteinen tulevaisuus on suunnitteilla, mutt jotkut menneisyyden tapahtumat häiritsevät minua.

Tapasimme kaksi vuotta sitten ja n. 4 kuukauden seurustelun jälkeen lähdin puoleksi vuodeksi vaihtoon. Vaihtoni ajan olimme sopineet olevamme uskollisia.
Vaihdosta palattuani muutimme yhteen ja sain selville ikäviä tapauksia erossa olomme ajalta. Hän oli viestitellyt entisilleen ja kuvannut itseään pyllistämässä kameralle. Lisäksi muuton yhdeydessä löytyi muiden naisten alusvaatteita. Saimme kuitenkin asiamme sovittu ja annoin anteeksi. Muutaman kuukauden jälkeen huomasin hänen perustaneen profiilin iskuriin ja etsineen miesseuraa sekä lukeneen ja katselleen vain miehiä sisältävää eroottista materiaalia. Lisäksi sähköpostista löytyi kirjeenvaihtoa kiinnostuneille miheille. Erosimme, mutta hän vannoi rakkauttaa ja selitti kaiken johtuneen erossa olostamme ja ensimmäisistä suurista riidoistamme. Suuren surun ja hämmennyksen vallassa jäin suhteeseen.

Tämän asian paljastumiseen ja käsittelyyn kului pitkä aika eikä luottamukseni ole vieläkään plautunut. Nyt huomasin hänen surffaileen myös planetromeossa, vaikka hän vannoi iskurin olleen ainoa paikka jossa hänellä oli ilmoituksia. Toisaalta löysin myös vielä enemmän materiaalia naisista. Kaikki seuranhaku on tietojeni mukaan tapahtunut minun ollessani vaihdossa iskuria lukuun ottamatta. Mies kiistää biseksuaalisuutensa täysin ja syyttää käytöksestään naisvihaa (joka johtuu menneitstä ikävistä kokemuksista). Miesten kanssa olisi "helpompaa" jne.
Itse olen hieman ymmälläni. Parisuhteessa ei haeta ulkopuolista seuraa oli seksuaalisuus mikä hyvänsä. Olin toki ulkomailla, mutta jos tämän tyylinen toiminta on ok se olisi pitänyt tehdä selväksi.

Hän oli alussa pidättäytyväinen käsittelemään tunteitaan ja kiisti kaiken piilottaen sen ylimääräisen egoilun ja tarpeettoman maskuliinisuuden korostamisisen taakse. Nykyään hän puhuu minulle monista asioista ja käsittelee tunteitaan. Usein hän toteaa että olen hänen paras ystävänsä ja ainoa jolle hän voi puhu avoimesti. Seksiä on paljon ja hän puhuu minulle muutenkin kauniisti ja kehuu paljon. Siitä huolimatta mielestäni suhde ei voi olla täysin avoin ja luotettava, jos seksuaalisuudestaan ei voi keskustella suoraan. Ymmärrän, että kaikilla on fantasioita, mutta seuranhaku ja viestittely eivät ole enää fantasiaa, vaan menevät vähän toteutuksen puolelle.

MariS!

Hienoa, että olet voinut kirjoittaa tänne. On totta, että parisuhteessa, jota ei ole luonnehdittu molempien taholta avoimeksi, ei voi olla muuta intiimiä seuraa. Näyttäisi siltä, että poikaystäväsi kokee mahdollisen biseksuaalisuutensa hyvin vaikeaksi. On mahdotonta kuitenkaan ajatella miehiä koskevan eroottisen materiaalin katselua ilman j o n k i n l a i s t a kiinnostusta. Naisviha ei ainakaan riitä syyksi. Ehkä poikaystäväsi avautuisi helpommin teemasta, jos biseksuaalisuutta ei kategorisoitaisi heti alussa kovin eri asiaksi kuin heteroseksuaalisuutta. (En siis tarkoita, että olisivat sama asia, vaan sitä, että rajoja ei keskustelussa aluksi tuotaisi vahvasti esille, niin että poikaystäväsi joutuisi määrittelemään itseään.) Käytännössä keskustelu voisi alkaa esimerkiksi siitä, mitä hän arvostaa omassa seksuaalisuudessaan, kehossaan... mitä mielikuvia hänellä on ...
Toivottavasti pääsette eteenpäin!

Seksi on oma sisäinen fantasia, jonka lähteenä voi olla myös nais- tai miesviha siinä, missä muukin inspiraatio. Parisuhde ei kuitenkaan koskaan yllä toisen pään sisään. Telepatia tavoittaa korkeintaan aikeet. Lähtökohdan on oltava vain yhteisesti jaetuissa kokemuksissa.

MariS:

Sulla on fiksu ja kypsä asennoituminen biseksuaalisuuteen, mutta tosiaankin tuo seläntakana toimiminen ei ole hyvä. Ei biseksuaalisuus tuo oikeutta pettää. Ei se oikeuta seksiin oman sukupuolen kanssa. Jos olet bi, niin samat säännöt pätee kuin heteroihinkin. Valitaan yksi tyyppi kenen kanssa ollaan, ja sitten sen kanssa ollaan. Tämä sulkee kokeilut muiden sukupuolten ja ihmisten kanssa pois. Jos kokee niihin pakottavaa tarvetta, ne on syytä tehdä sitten ennen kuin astuu siihen parisuhteeseen. Ei biseksuaalisuus ole mikään "vapaudu pettämissyytöksistä, kulkematta lähtöruudun kautta" -bonuskortti johon voi vedota. Vaikka jotkut biseksuaalit näin tuntuvat kuvittelevan.

Tervehdys. Erittäin mielenkiintoinen teksti ja on pakko kommentoida koska liippaa läheltä omaa elämää.

Olen 31v mies ja onnellisesti avioliitossa. Olen ollut aina seksuaalisesti aktiivinen ja pidän seksistä. Vaimoni pitää myös ja meillä on 100% täydellinen seksielämä. Vaimoni avustuksella löysin oman seksuaalisuuteni tai hän on tietämättään ollut iso osa sen löytämistä, saan olla hänen kanssaan oma itseni. Myös hän on bi. En ole hänelle kertonut vielä oivalluksiani ja jännittää kaikesta huolimatta vaikka uskon että hän ottaa kaiken hyvin vastaan.

Pointti on se että vaikka olen tullut itselleni kaapista tai olen löytänyt itseni, se ei tarkoita että haluaisin olla ja paneskella miehiä. En pyydä vaimoltani siis lupaa mennä gay orgioihin tms. En halua pettää vaimoani naisten enkä miesten enkä muidenkaan kanssa. Se ei ole uhka avioliitolle ja kuulostaa että miehesi ajattelee samoin. Haluan suunnitella yhteistä tulevaisuutta vaimoni kanssa hän on minun sielunkumppani ja se että haluan munaa ei sitä muuta millään lailla. Ja kunnioitan vaimoani yhtä paljon kuin 100% heteronakin. Itse näen ison mahdollisuuden jos saan toteuttaa itseäni ja olla oma itseni vaimon seurassa, se että kerron avoimesti vaimolle siitä on sen merkki että luotan häneen niin paljon että uskallan näyttää hånelle puolen itsestäni mitä en muille näytä. En koe että minun pitäisi tulla kaapista kaikille, en selittele seksuaalista suuntaumistani muille, se on minun asiani mutta en myöskään häpeä sitä.

Tämä oli vanha keskustelu, mitä teille kuuluu nykyään?

Mä olen miettinyt, että jos olisin ollut bi, en minä varmaan olisi sitä mainostanut, mies kun olen. Tai siis kertonut, tai siitä välittänyt. Jos on kaksi reittiä mitä voi kulkea, miksi valita se kivisempi? Kuitenkin yhteen ihmiseen on tarkoitus sitoutua.

Onko väärin kumppania kohtaan, ettei hän tiedä tällaisesta puolesta? Ei minusta, niin kauan kun on uskollinen. Suomessa on varmasti paljonkin heteromiehiä, jotka ovat vaimoltaan (ja kavereiltaan) salaa bi. Niitä naisia kuitenkin on edelleen hirveän paljon, jotka avosylin hyväksyvät homot, mutta ajatus siitä että oma mies olisi bi, voikin tökkiä. Viimestään siinä vaiheessa, kun se olisi omalla kohdalla edessä, eikä vain kahvipöytien idealismia. Miehet eivät kerro, koska suojelevat liittoaan, arvoaan muutenkin voimakkaasti kilpailuilla naismarkkinoilla, suojelevat naisten herkkiä mieliä. Toisaalta ei ole tarvettakaan kertoa välttämättä? Ei sitä ihan kaikkea muutenkaan tarvitse kumppanille kertoa, kuten että mitä edellisten seksikumppanien kanssa on touhuttu, kuinka usein ja missäkin asennossa, oliko millainen sängyssä ja millaiset strategiset mitat. Ei kumppanille tarvitse kertoa ihan kaikkea, rehellisyys voi sattua. Tilanne on kumminkin yhä 2015, että naiset saavat olla biseksuaalisia ilman arvonmenetystä, mutta miehillä kylläpä siinä vain pieni negatiivinen leima yhä on, joidenkin mielissä. Ehkä aika monienkin.

Vanha ketju ja ei varmaan pitäisi enää herätellä sitä eloon, mutta ihan pakko kommentoida, että todella kuvottavaa, miten te kaikki olette käsitelleet tätä aihetta. Miehen biseksuaalisuudesta kirjoitetaan täällä kuin se olisi itsessään jokin psykiatrinen kriisi ja kamala asia niin ihmiselle itselleen kuin kaikille läheisillekin. Miettikääpä hetki, miten täysin erilaista olisi suhtautuminen, jos nainen olisi tullut miehelleen ulos kaapista biseksuaalina. Se mies EI olisi nyt täällä itkemässä, että miten tuntuu petetyltä ja miten tästä nyt selvitään. Ei, se olisi hyvin todennäköisesti ehdottelemassa vaimolleen kimppaseksiä toisen naisen kanssa. Miettikää, miten tajuton ero suhtautumisessa tähän asiaan sen perusteella kumpaa sukupuolta bi sattuu olemaan!

Olen todella hämmentynyt erityisesti siitä, miten foorumin homojäsenet lähtivät mukaan tuohon aviovaimon hysteriaan. Lietsotaan homo- ja biseksuaaleihin liittyviä ennakkoluuloja sen sijaan, että sanottaisiin suoraan, että mikä sun ongelma niinku on. Mies ei ole pettänyt ja seksielämä on ollut täydellistä. Missä se ongelma siis on ollut? Minäpä kerron. Se on ollut tämän ketjun aloittaneen naisen omassa päässä. Kukaan ei uskaltanut sanoa tätä suoraan.

Oletko siis sitä mieltä, että ketjun aloittajan ei kannattaisi turhia reagoida, kun asian aiemmin kieltänyt kumppani kertoisi olevansa biseksuaali ja kysyisi tekstiviestitse, että saisiko suudella jotain kolmatta osapuolta? Miten itse reagoisit virheellisen seksuaalisen orientaation esittämiseen ja ehdotukseen intiimistä kanssakäymisestä kolmannen kanssa?

Kaikesta yllä olevasta näkee, että ongelmana pidetään nimenomaan miehen biseksuaalisuutta, ei jotain vuosia sitten lähetettyä humalaista tekstiviestiä. Edelleen muistutan siitä hurjasta erosta, joka näkyy suhtautumisessa miehen ja naisen biseksuaalisuuteen. Kun nainen kertoo biseksuaalisuudestaan, niin luuletko, että mies itkee ja raastaa hiuksia ja huutaa, että miten saatoit tehdä tämän minulle? Luuletko, että naisen "taipumuksia" käsitellään silloin itkua tyrskien parisuhdeterapiassa? Ei, silloin suhtautuminen on täysin erilaista. Silloin ollaan, että kiitos, kun kerroit, ja että tuohan on mielenkiintoista, tai että go for it, girl, sulla on oikeus sun tunteisiin. Kun mies kertoo pitävänsä myös miehistä, niin ollaan, että apua mikä pimeä salaisuus paljastui, ja että nyt on kyllä vakava kriisi parisuhteessa. Kelaa vähän tätä, ja mieti sitten uudestaan tuota yllä olevaa ketjua.

Tässä näkyy itse asiassa erinomaisen hyvin yksi feministisen teorian sokeista pisteistä. Naisen seksuaalisuus on tietyssä mielessä yllättävän vapaata ja miehen aivan järkyttävän kontrolloitua. Pienikin poikkeama ahtaasta heteronormista saattaa kriisiyttää pahasti miehen koko elämän, kuten yllä nähdään. Sitten on tuo vaistomainen asettuminen naisen puolelle ja kaiken näkeminen vain naisen näkökulmasta. Voi kamalaa, kun jouduit tietämättäsi tuollaisen vaimoksi! Kiinnostaako ketään, mitä sille miehelle kuuluu? Miehen näkökulmaa ei nosteta esiin, hänen motiivejaan salailulle ei edes yritetä ymmärtää. Kukaan ei mieti, miten ahdistuksen ja pahan olon täyttämää on miehen elämä, kun hänen seksuaalisuuttaan pidetään pelkkänä itkun ja valituksen aiheena. Mies jää taustalle, pelkäksi homofoobisen problematisoinnin kohteeksi.

Minusta tässä on nyt käyty yleistämään "mitä nainen tekee" ja "mitä mies tekee". Minä arvelen kyllä, että kyse on paremminkin yksilön reaktiosta, eikä se ole sukupuoleen sidottu asia. Ja kyllä tässä ketjussa minusta asioita on pyritty ymmärtämäänkin, myös miehen näkökulmasta.

Ihminen voi matkan varrella löytää itsensä, hyväksyä itsensä tai rohkaistua kertomaan muillekin itsestään. Itselle se voi olla rankkaa tai voi olla olematta rankkaa. Jos tällainen henkilö on rakentanut elämäänsä toisen kanssa, niin tälle toiselle henkilölle kokemus voi olla rankka tai se voi olla olematta rankka. Jos se ei ole, niin hyvä. Ja jos maailma romahtaa, niin ei kokemuksesta pidä syytellä; äkillinen särö omaan kuvitelmaan voi olla hyvinkin stressaava tapaus, eikä asian looginen pohdinta ainakaan heti auta ja peitä alleen tunteiden myrskyä. Asiassa voi kuitenkin yrittää auttaa.

hmm... voin toki puhua vain oman kommenttini osalta. Se kumpusi nimenomaa siitä, että yritin samaistua tilanteeseen, jossa kumppanini olisi valehdellut sukupuolisen suuntautumisensa suhteen ja aikoisi ottaa omia vapauksia kolmannen osapuolen kanssa. Ymmärrän hyvin, jos tuollaisesta menee ainakin vähäksi aikaa spasmat sekaisin.

Hei, kuulisin mielelläni näin monen vuoden jälkeen, kuinka olet selvinnyt vaikeasta tilanteesta. Itse olen ollut naimisissa 30 vuotta miehen kanssa, joka on vasta nyt asian vahingossa tultua tietooni, tunnustanut olevansa biseksuaali. Asia on järkyttänyt elämäni raiteiltaan, mutta eikä vähiten sen vuoksi, ettei minulla ole mitään tietoa vähemmistöjen käyttäytymisestä. Luulen, että hänellä on ollut miessuhteita 15-20 vuoden ajan, itse olen heteroseksuaali. Olen todella vihainen avioliittomme käyttämisestä kulissina, avioliitto on ollut pelkkä vitsi. Onko tavallista, että bit hakeutuvat heterosuhteisiin saadakseen toiminnalleen suojan? Miten paljon
KÄRSIMYSTÄ aiheutuu tästä koko perheelle, ajatteleeko bi esim lapsille aiheutuvaa hätää lainkaan. Onko tavanomaista, ettei bi-mies kerro yhtään mitään toiminnastaan? Saadakseni itseni kasaan, olisin halunnut keskustella ainakin siitä, milloin suhteet miehiin ovat alkaneet ja miten hän on suhteensa hankkinut. Minkäänlaista vastausta en ole saanut, joten minulle jää oma elämäni hyvin pitkältä ajalta arvoitukseksi. Avioero on jo, henkinen ero ja asian käsittely omassa mielessä ovat osaltani aivan kesken.

No mutta.

Olet rakastanut aviomiestäsi 30vuotta ongelmitta. Hän on yhä sama aviomies kuin aina ennenkin.

Ei pyhä Sylvi, miksi erota? Tai syyllistät miestäsi melkoisen erikoisista asioista. Miksi?

Mikä sulla on hätänä?

Minun mieheni, minun puolisoni, rakastan häntä niin biseksuaalina kuin vastamäessäkin. Ja ei, en tiennyt asiasta kun perheen hankimme. Mutta en hankkinut myöskään kriisiä tiedon saatuani. Minun rakas hän on silti. Aina.

Kysymysmerkki: tuskin avioliittonne on ollut mikään kulissi, jos mies kerran on biseksuaalinen. Avioliittonne olisi ollut kulissi, jos hän olisi homoseksuaalinen.

Miksi, Oi miksi löysin tämän ketjun vasta nyt enkä jo vuonna 2015 jolloin tätä olisin todella tarvinnut, kun minulle selvisi että puolisoni on biseksuaali ja hänellä on ollut irtosuhteita miesten kanssa koko suhteemme ajan. No, asiaa yritettiin käsitellä silloin ammattiauttajan voimin, mutta ei löytynyt sopivaa ammattilaista joten keskenään vain puhuttiin ja puhuttiin, ja läheltä eroa päädyttiin jatkamaan ja oikeastaan suhteemme vain vahvistui. Mentiin naimisiinkin pari vuotta sitten ja saatiin toinen lapsi. Mutta siitä huolimatta sisälläni kasvaa ahdistus ja paha olo, kaipaan kovasti juttuseuraa, ihmistä jolle voisin puhua täsyä kaikesta mitä koen biseksuaali puolisona, ihmistä joka ymmärtäisi minua, miltä minusta tuntuu. Omat kaverit ei ymmärrä, ne nk ammattilaisetkaan ei ymmärrä. Eivät, koska eivät ole kokeneet samaa. Yritin silloin etsiä netistä vertaistukea, mutta en löytänyt. Taisin tännekin joskus aloituksen tehdä mutta ei se ottanut tuulta siipiensä alle. Tuntuu että olen yksin maailmassa tässä tilanteessa ja näiden tuntemusteni kanssa, vai olenko?

Hei Celia, itselläni ei ole kokemusta tällaisesta tilanteesta, mutta löysin Setan sivuilta tietoa Perhesuhdekeskuksesta (http://perhesuhdekeskus.fi) ja puhelinnumeron, johon voi soittaa.

"Perhesuhdekeskus tarjoaa ammatillista tukea sateenkaari-ihmisille ja heidän läheisilleen monenlaisissa perhesuhteisiin liittyvissä tilanteissa.

Tukea puhelimitse on saatavilla maanantaisin klo 15–17 ja perjantaisin klo 8–10 numerossa 050 444 4446."

Lainaus on otettu osoitteesta https://seta.fi/palvelut/tuki-ja-neuvontapalvelut/perhesuhdekeskus/

M

Kommentoin nyt vanhaa ketjua, mutta aihe liippaa läheltä. Mieheni kertoi minulle eilen, että hän on harrastanut ennen suhdettamme seksiä myös miesten kanssa. Olemme olleet yhdessä 1,5v ja suhde on vakavalla pohjalla. Hän kertoi, että ei ole kertonut tästä muille ja halusi nyt jakaa kanssani asian koska on tosissaan kanssani ja luottaa minuun. Alkureaktioni oli järkytys ja koen sitä vieläkin, pahimmat tunnemyllerrykset vähän helpottaneet. Olen itse hetero, korkeintaan bi-utelias ja mies nyt siis ilmeisesti bi. Info tuli aika puskista, en ollut asiaa yhtä aikaisempaa hetki sitten käymäämme keskustelua lukuunottamatta miettinyt.

Mies kokee, että tämän ei tarvitse muuttaa mitään. Olemme edelleen yhdessä entiseen tapaan eikä hän ainakaan myöntänyt kokevansa tarvetta seksille muiden kanssa. Itsellä tämä iski lujaa erityisesti turvattomuudentunteen jo olemassaolevaan kokemukseen. Olen lapsesta saakka kasvanut ja elänyt muuttuvien ja stressaavien tilanteiden keskellä ja nykyinen suhteeni on ensimmäinen aidosti hyvä suhde aikuisella iälläni. Meillä on syvä keskusteluyhteys ja -kyky puhua asioista, vaikeistakin. Seksimme on omaa ajoittaista epävarmuuttani lukuunottamatta ollut todella hyvää ja sitä on ollut runsaasti.

Koen että tämä tieto ainakin hetkellisesti järkytti varmuuttani siitä, että kaikki on hyvin ja tutusti ja turvallisesti. Nyt iso asia muuttui ja vei sen hallinnan tunteen mennessään.

En voi olla pohtimatta pystynkö olemaan "kaikkea" toiselle riittävästi ja että vaivaako siellä liikaa ajatus, että jää jostain paitsi. En haluaisi myöskään rakkaalta ihmiseltä kieltää mitään hänelle tärkeää, mutta en ainakaan tällä hetkellä koe olevani valmis avoimeen suhteeseen tms.

Miten tähän tulisi reagoida?

Luin kirjoituksesi. Ensimmäinen ajatus oli, että älä tee äkkinäisiä päätöksiä. Anna pohdinnalle ja tilanteen ymmärtämiselle aikaa.

Lue läpi tämä keskusteluketju. Siellä on jo valmiiksi mahdollisia vaihtoehtoja harkittavaksesi.

Minusta sinun tulisi reagoida asiaan ennen kaikkea siten, että varot tekemästä liiaksi omia tulkintojasi tai oletuksia asioista - ja tiedostaa että todennäköisesti alat nähdä "merkkejä" siitä taikka tuosta. Älä antaudu niille.

Todennäköisesti pohdit sitä, riitätkö. Huomaan, että mietintäsi meni lihallisten tarpeiden puolelle. Moni miettii parisuhteessa omaa riittävyyttään, riippumatta siitä, mitä itse tai toinen osapuoli on seksuaaliselta suuntautuneisuudeltaan. Todennäköisesti sinä riität. Biseksuaalisuushan ei tarkoita mitään tarvetta avoimeen suhteeseen, tai halua sellaiseen.