Olen nelikymppinen mies, jonka seksuaalinen identiteetti on alkanut vasta viime vuosina tarkemmin löytymään. Olen teini-iästä saakka huomannut olevani kiinnostunut itseäni vanhemmista miehistä, mutta en ole missään vaiheessa pystynyt samaistumaan tai peilaamaan itsäni mediassa ja muualla esillä oleviin homomiehiin. Vasta viime vuosina internetin kautta nousseet sivustot, jotka keskittyvät eri sukupolvien välisiin suhteisiin, ovat aukaiseet silmäni ja olen löytänyt ryhmän, johon samaistua. Internetin kautta löytyneet kontaktit ovat vahvistaneet seksuaalista identiteettiäni ja itsevarmuuttani. Nykyään kiinnostus ei ole enää kaukaista haaveilua vanhemmista miehistä vaan luonnollinen osa eläämäni, ja toimin sen mukaan. En edelleenkään koe vahvaa homoidentiteettiä, vaikka harrastan homoseksiä, sillä en ole kiinnostunut miehistä vaan olen kiinnostunut vanhemmista miehistä. En tarkalleen osaa sanoa, mikä ikäerossa on se juttu, mutta iän myötä tulevat fyysiset piirteet sekä myös yleinen elämänkokemus on kiinnostavia.
Olen myös viime vuosina tajunnut ja hyväksynyt sen, että minulla ei tule olemaan perhettä sellaisena, miksi se yleensä käsitetään. Olen välillä peilannut itseäni muihin, ja kun olen nähnyt kivan vanhemman miehen vaimonsa ja jälkikasvunsa kanssa, olen aikaisemmin pystynyt näkemään itseni vastaavassa tilanteessa tulevaisuudessa. Mutta nykyään ymmärrän ja hyväksyn, että se ei ole suuntani. Työ on aina ollut ja on edelleen tärkeä osa elämääni. Mutta nyt kun seksuaalinen identiteettini on vahvistunut, olen havahtunut vahvemmin siihen, että minulla ei ole enää työhön ja parisuhteeseen liittyen esimerkkejä, vanhempia miehiä, joihin voisin peilata itseäni samaistuen ja miettiä, että tuonne suuntaan minäkin haluaisin mennä. Olen kyllä löytänyt muutaman mukavan vanhemman homo/bi-miehen kaveriksi, mutta heilläkin tausta ja tilanne on aika erilainen kuin minulla.
Olisi kiinnostava kuulla muiden kommentteja ja kokemuksia aiheesta.
Olen myös viime vuosina tajunnut ja hyväksynyt sen, että minulla ei tule olemaan perhettä sellaisena, miksi se yleensä käsitetään. Olen välillä peilannut itseäni muihin, ja kun olen nähnyt kivan vanhemman miehen vaimonsa ja jälkikasvunsa kanssa, olen aikaisemmin pystynyt näkemään itseni vastaavassa tilanteessa tulevaisuudessa. Mutta nykyään ymmärrän ja hyväksyn, että se ei ole suuntani. Työ on aina ollut ja on edelleen tärkeä osa elämääni. Mutta nyt kun seksuaalinen identiteettini on vahvistunut, olen havahtunut vahvemmin siihen, että minulla ei ole enää työhön ja parisuhteeseen liittyen esimerkkejä, vanhempia miehiä, joihin voisin peilata itseäni samaistuen ja miettiä, että tuonne suuntaan minäkin haluaisin mennä. Olen kyllä löytänyt muutaman mukavan vanhemman homo/bi-miehen kaveriksi, mutta heilläkin tausta ja tilanne on aika erilainen kuin minulla.
Olisi kiinnostava kuulla muiden kommentteja ja kokemuksia aiheesta.