Homoromantiikkaa? (ja lesbo- myös)

Juttelin kerran erään heteron kanssa, joka selitti, että vastustaa samaa sukupuolta olevien avioliittoja sen takia, että se tappaa kaiken romantiikan ja ritarillisuuden. Yritin selittää, että romantiikka on kyllä mahdollista homojen keskenkin, ja ettei homojen solmimien avioliittojen pitäisi mitenkään estää heteroita olemasta edelleen ritarillisia (jos nyt ovat sitä enää muutenkaan), mutta en tainnut vakuuttaa häntä, koska hän oli jo tehnyt omat päätöksensä siitä miten asiat ovat.

Jäin kuitenkin miettimään, miten homojen (ja miksei myös lesbojen) romantiikka eroaa heteroiden romantiikasta. Samaa sukupuolta olevien kesken ei kai ainakaan ole samalla tavalla sukupuolirooleja kuin heteroiden kesken, että oletetaan että aina se yksi ja sama osapuoli ostaa kukkia ja lahjoja tai tarjoaa drinksuja ja ateriota, kuten joissain heteroiden kosiorituaaleissa. Mutta ei se mielestäni estä sitä, etteivätkö molemmat osapuolet voisi olla huomaavaisia toisilleen.

Nyt kysyisin, mikä on teidän näkemyksenne romantiikasta. Mikä on mielestänne romanttisin teko, jonka olette itse tehneet? Tai romanttisin teko, joka teille on tehty? Keksittekö sellaista romantiikkaa, joka on mahdollista vain samaa sukupuolta olevien kesken, mutta ei heteroparin kesken? Olisi mukava työntää sellainen luu kurkkuun tuollaisille heteroille, jotka eivät usko romantiikkaan samaa sukupuolta olevien kesken.

Ihan yhtälailla sitä on romantiikkaa homosuhteissakin. Minun ja kumppaneideni välillä ei ole koskaan ollut tosiaan minkäänlaisia roolijakoja, vaan kumpikin on aina yllätellyt toista, kun on sille päälle sattunut :) Kynttilä-illalliset, kukkaset ja kaikki muutkin romanttiset yllätykset ovat ihan oleellinen osa niin hetero- kuin ("luonnottomia" ;) ) homosuhteitakin.

Jere, sinun heteroystäväsi on tyhmä, minulta terveisiä. Eikä ole ainoa heteromies, joka haluaa rajata romantiisuuden, parisuhteet ja avioliitot vain heteroiden omaisuudeksi. Väittävät samaan hengenvetoon etteivät me lesbot ja homot tajua romanttisuudesta mitään. Kuinka typerää.
Kysypä vaikka tämän heteron naisystävältä tai vaimolta kuinka romanttinen tämä mies on.
Olen lesbo ja romanttinen, naisellinen lesbo. Minulle romanttisuus on enemmän kuin kukkien ojentamista tai illalliskutsuja kynttilöineen. Pari homoystävääni ovat minua parempia romanttisten kulissien suunnittelussa. Jos en keksi mitään uutta tai ei ole aikaa miettiä töiden vuoksi, kysyn näiltä. Useilla homomiehillä on suurempi romanttisuuden sydän kuin heteromiehillä. Ja ovat kekseliäämpiä kuin heteromiehet (lukuunottamatta kirveellä veistettyjä str.acting sänkipäähomomachoja).
Useat heteroystävättäreni valittavatkin kuin epäromanttisia, kömpelöitä ja junttejä miehet ovat. Hyvä kun muistavat päivät (synttärit, kihlat, häät, vuosi).
Yhdellä ystävättärellä on ranskalainen mies ja tämä on 1000% gentlemanni ja ritari, voisivat suomalaisjannut oppia tältä mieheltä. Ja ainoa heteromies, joka on jättänyt minut rauhaan (suomalaisjannut alkavat kännissä heti öristä ja kähmiä, yököttävää!).

Heikka,
Ihanaa romanttisuus meinaan, musta on aivan ihanaa hemmotella "vaimoani" milloin milläkin tavalla ruualla, kylvyllä, hieronnalla tai ylläri "lahjalla" kukilla jne. Tapoja on monia ja nimen omaan se on vastavuoroista, kumpikin huomioi ja hellittelee romanttisuudella ja romanttisilla teoilla...ei siis rooleja, mutta ehkä mä kuitenkin nautin siitä enemmän kuin "vaimoni"!!!!
Viimeisin romanttisin tekoni on ehkäpä kun valmistin hänelle suppilovahverokeittoa, oma poimista sienistä...kynttilöitä ja lähellä oloa raskaan työillan jälkeen...mmmhhn

Voi hyvää päivää... jo on käsitykset. Itse en kyllä ajattelisi, että romantiikka on jostain ulkoisten muotojen noudattamisesta tai varsinkaan sukupuolirooleista kiinni. Ei romantiikka ole sama asia kuin tapakulttuuri, ovien avaamiset, itsensä ostetuksi tunteminen toisen tarjotessa drinkin jne.

Minusta romantiikka on väreitä, kemiaa, toisen huomioimista, pieniä ja suuria asioita, halua saada toinen huutamaan nautinnosta. Iloa, nautintoa, hymy. Se on sitä, kun toinen on sinulle se maailman kaunein ihminen. Se on olemista toista varten ja toisesta.

Sitä se juuri on, kiitos Ami ja Tuf kauniista sanoista :)
Harva hetero osaisi kauniimmin sanoa...

romanttisin tekoni: kirjoitin rakastamalleni tytölle kirjeen. ja bi the way; sukupuoliroolit ovat typeriä.- Romanttisuus ei ole kiinni sukupuolesta. Ysträväsi on törppö.

Heterot tuppaavat ajattelemaan noin... ritarillisuus tarkoittaa juuri sitä, että ritari pelastaa linnanneidon, tekee urotekoja naisen vuoksi, minkä katsotaan olevan romanttista. Heterosuhteeseen kuuluu jotenkin se, että nainen on pelastettava jollakin tavalla, mies pelastaja. Mies haluaa kovasti olla naisen "suojelija" ja "pelastaja", kokemus tällaisesta tuo heteromiehelle syvää emotionaalista tyydytystä, vasta silloin hän kokee todella olevansa "kokonainen mies". Naisen pitäisi olla taas "hoivaaja" joka sitoo taistelussa saadut haavat (kuvaannollisesti). Myös naiset usein etsivät itseään pitempiä miehiä, koska haluavat että mies on "turva" ja "suojelija". Miehelle on yhä usein paha itsetunto-ongelma, jos nainen tienaa paremmin.

Itse en ole ällöromanttinen tyyppi, romanttisuus on sellaista keskinäistä naljailua ja kuittailua enimmäkseen. Hurttia ja mustaa huumoria. Kuten kahdella miepuolisella kaveruskellakin olisi.

Tämä on pikkusen latistavaa, mutta ...

Romantiikka paljastaa myös suhteen tilan. Siinä vaiheessa kun toinen suhtautuu (toistuvasti) välinpitämättömästi järjestettyyn romanttiseen yllätykseen tietää suhteen olevan pahassa jamassa.

@Tokka

Ainoastaan ystävät kuittailevat ja vittuilevat koko ajan toisillensa. Rakastuneet eivät tee sitä, tai sitten kyse on jostain muusta kuin rakkaudesta.

Kyllä kahden rakastuneen homon keskellä on romantiikkaa. ja paljon.

Voi Luoja, vai ei muka pariskunnat voi naljailla toisilleen jatkuvasti! Ööh, no sit mulla on kyllä tosi perverssi parisuhde ku jatkuvasti heitetään ihan armotonta läppää toisen kustannuksella ja nauretaan ihan perhanasti. Onko se sit romantttista, on asia erikseen, mutta kyllä se ainakin hemmetin hauskaa on. Ja mä en kyllä kestäis suhdetta ilman tuota naljailua. Ja siis tää on nyt lepakkosuhde eli kyllä naisilla varmaan ihan yhtä paljon tota naljailua esiintyy.

Kyllähän pariskunnat voivat naljailla toisilleen jatkuvasti, mutta silloin rakkaus on yleensä jo loppunut, ja pariskunta pysyttelee yhdessä jostain muusta syystä, kuten tottumuksesta, turvallisuuden tunteesta, yksinäisyyden pelosta, taloudellisista syistä tms. Jotkin heteropariskunnat pysyvät yhdessä myös lasten takia, vaikka keskinäinen rakkaus olisi jo lopussa. Olen tavannut sellaisia homopariskuntiakin, joilla rakkaus on muuttunut enemmän ystävyydeksi tai toveruudeksi, mutta he ovat tulleet jotenkin riippuvaisiksi toisistaan eivätkä halua erota, vaan asuvat sitten yhdessä ystävinä. Tuohon ystävyyteen liittyy joskus myös seksiä, joskus ei.

Minä yhdyn siihen mielipiteeseen, että kaverusten keskinen naljailu ei kuulu romantiikkaan.

Naljailija kirjoitti "Voi Luoja, vai ei muka pariskunnat voi naljailla toisilleen jatkuvasti! Ööh, no sit mulla on kyllä tosi perverssi parisuhde ku jatkuvasti heitetään ihan armotonta läppää toisen kustannuksella ja nauretaan ihan perhanasti. Onko se sit romantttista, on asia erikseen, mutta kyllä se ainakin hemmetin hauskaa on. Ja mä en kyllä kestäis suhdetta ilman tuota naljailua. Ja siis tää on nyt lepakkosuhde eli kyllä naisilla varmaan ihan yhtä paljon tota naljailua esiintyy."

Ehkäpä enemmän kuin homoilla yleensä. Homothan eivät kestä pieniä piikkejä(kuten minä, mutta minun historiassa on noin 10 vuotta koulukiusaamista(minua on mollattu henkisesti ja fyysisesti potkittu päähän)).

Enkä tahdo ,että mun rakas moista joutuu kestämään, siis naljailu ja etc on pois.

toisen kunnioittamista ja romantiikkaa peliin.

Tai sitten hankitte huumorintajun ja itseironiaa niin ei tarvi sitten ihan niin herkästi suuttua, jos kumppani joskus vähän piikittelee. Ois aivan kamalaa olla suhteessa, jossa ei pientä piruilua lentäis puolin ja toisin. Tuollainen piruilu pitää aistit virkeänä ja naurun herkässä. Ehkä sit ois vaan romattisempaa istua tuppisuuna kynttilän valossa ja jutella henkeviä, mutta mä en tollaista kestäis laisinkaan. Oiskohan niin , että jokaisella on omat käsityksensä romantiikasta.

Naljailija, voihan tietysti olla, että ymmärrämme "naljailun" hiukan eri tavalla. Minä ymmärrän naljailun siten, että se on sellaista pahantahtoista ilkeilyä. Tunnet pitkän yhdessäolon ansiosta toisen arimmat kohdat, ja isket piikikkäillä vitseillä, huomautuksilla tms. täysillä suoraan arimpaan paikkaan. Ja kun tunteet ovat mukana pelissä, se tuntuu sitäkin pahemmalta, vain joku läheinen pystyy sanoillaan todella loukkaamaan.

Sitten voi olla sellaista pikku vitsailua toisen kustannuksella, jota samalla pehmennetään vähän sanavalinnoilla, äänensävyllä ja hymyllä, ehkä halauksella ja pusullakin. Mutta tuollaista huumoriakaan ei pitäisi sekoittaa romantiikkaan, siitä voi joku halutessaan aloittaa uuden keskustelun, keskitytään tässä nyt siihen romantiikkaan.

Joo, olen kyllä huomannut, että jotkut pitävät naljailusta ja piikittelystä.
Olen myös huomannut, että nämä samat ihmiset yleensä pitävät siitä
vähemmän kun kohtaavat sitä itse.

Mä en pidä ja siedän sitä todella huonosti. Mielestäni se on typerää
ja vääristää viestintää.

Jään myös mieluummin miettimään sitä romantiikkaa. Tai oikeastaan
haaveilemaan siitä ...

"Joo, olen kyllä huomannut, että jotkut pitävät naljailusta ja piikittelystä. Olen myös huomannut, että nämä samat ihmiset yleensä pitävät siitä vähemmän kun kohtaavat sitä itse."

Todellakin. Mikään ei ole tyydyttävämpää kuin ampua täyslaidallinen takaisin tyypille joka kuvittelee olevansa jumalasta seuraava, ja jolla on oikeus puhua se mitä suuhun sattuu tulemaan. Yleensä hymy hyytyy hyvin pian >:)

Ja takaisin asiaan. Minulle se perinteinen käsitys romantiikasta on kokolailla vieras, niinkuin useimmille miehille se mahtaa ollakin ( yleistys? ). Mutta ei se silti tarkoita ettenkö voisi olla romanttinen omalla karulla tavallani, minusta jokin tuollainen pieni huomioiminen arjen lomassa olisi paljon mukavampaa mitä se että pitäisi jotain siirappiromanssia viritellä. Olen ehkä tylsimys mutta minusta pelkkä elokuvan katsominen sohvalla sylikkäin hyvää kahvia nauttien olisi romanttista :)

"Todellakin. Mikään ei ole tyydyttävämpää kuin ampua täyslaidallinen takaisin tyypille joka kuvittelee olevansa jumalasta seuraava, ja jolla on oikeus puhua se mitä suuhun sattuu tulemaan. Yleensä hymy hyytyy hyvin pian >:)"

Harmi vain, että nämä ihmiset eivät yleensä kykene havaitsemaan yhteyttä oman naljailunsa ja itseensä kohdistuvan naljailun välillä, eivät siis ymmärrä, että heitä naljaillaan sen takia että he naljailevat muille, ja että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Niin, ja sitten romantiikasta. Romanttisinta mitä olen tehnyt oli kai järjestämäni syksyinen piknik puiston nurmikolla myrskylyhdyn valossa.

No kyllä mä tykkään ihan järkätystäkin romantiikasta, jopa siirappisesta
jos se on aitoa.

Mutta kyllä mä tarvitsen arjen romantiikkaa, koska ei sitä kukaan jaksa
olla koko ajan järjestämässä -tai sitten ei osaa. Eikä sitä voi ikuisuuksia
riutua ja odottaa kuuta nousevaksi, kun lopulta ei tiedä onko sitä enää
näkemässä.

Eikös se romantiikka arjessa(kin) ole vähän sellaista pysähtymistä, tarttumista
hetkeen - että wau- ihana, kaunis hetki ja kokonaisvaltainen hyvä tunne?

Olemme mieheni kanssa hyvin heteronoloisia, meille on tärkeätä sulautua joukkoon esim. illanvietoissa, joten matkimme kahden kaveruksen naljailua toisilleen. Mutta on se ihan aitoakin ja sitä esiintyy myös kahdenkesken, se on semmoista veijarimaista kiusoittelua, ei ilkeämielistä koskaan, vaan hyväntahtoista. Samalla lailla mies kiusoittelee naistaan heterosuhteessa. (Jos molemmilta löytyy huumorintajua.) Ilkeily on eri asia. Harrastamme mm. lenkkeilyä yhdessä, ja jos toinen alkaa hyytyä, niin siitä tulee kyllä heti pientä kuittia, joka kuitataan takaisin. Jos mies ei näkisi tuollaista positiivisessa valossa, olisin väärän ihmisen kanssa. Kysyttiin, miten homojen romantiikka voi erota heteroiden romantiikasta. Annoin esimerkin. Kaksi miestä ovat tasavertaisia fyysisesti, joten heidän suhteessaan voi olla pientä fyysistä kamppailua.

Heteronaisethan eivät usein osaa kuittailla toisilleen rennosti, vaan loukkaantuvat helpommin ja salaa. Homot ovat keskimäärin samanlaisia. Ei tässä mitään naisia olla.

Kiitos kaikille vastauksistanne, mutta olisiko mahdollista, että jos haluatte kertoa siitä keskinäisestä naljailustanne, aloittaisitte sitä varten toisen keskustelun? En ymmärrä miksi joku kertoo naljailusta kun kysyn romantiikasta, ne ovat kaksi eri asiaa.