Missä voi tavata pariskuntia?
Onko olemassa yhdistystä tai ryhmää samaa sukupuolta oleville pariskunnille, jotka kokoontuvat säännöllisen epäsäännölllisesti? Esimerkiksi illanistujaisten, peli-iltojen jne merkeissä? Enkä tarkoita nyt mitään ryhmäseksi sessioita..
Ei aavistustakaan, en ole ainakaan kuullut. Olisipa kiva tietää. Mutta haluatko tavata vain miespareja vai myös naispareja? Minusta olisi kiva tutustua miespareihinkin, ja siten avartaa näkökulmaa.
Tottakai naisparitkin ovat tervetulleita ja edustavat samaa vähemmistö teemaa.
Ehkä kannattaisi perustaa semmoinen kantapöytäsysteemi, tapaamisia esim. aina kuukauden ekana torstaina klo 20 paikallisessa gay-baarissa tms. Siis gay-paikassa sen takia, etteivät uteliaat tirkistelijäturistit niin helposti eksyisi paikalle. Olispa muuten tosi kiva tutustua turkulaisiin pariskuntiin, sukupuolesta viis. *vink vink*
Nubucha
Tuo Gay-baarissa kokoontuminen on erittäin huono ratkaisu vakiintuneille pareille, koska siellä vasta onkin tirkistelijöitä ja selkäänpuukotus-paskanjauhanta alkaa välittömästi.
Nimimerkillä kokemusta on
^ Kiitti vinkistä. En tullutkaan ajatelleeksi asiaa tuolta kantilta, koska en ole koskaan kokeillut vastaavaa. Eli tapaaminen pitäisi sopia s-postitse (joku trolli voi tietysti aina ilmaantua, mutta sille ei kai voi mitään). Sitten vaan jonnekin avomieliseen paikkaan ja jatkon näkee sitten. Monissa baareissahan onkin kaikenlaisia pelejä, eikä isosta molemmista sukupuolista porukasta välttämättä edes ulkopuolinen silmälaput silmillä kulkeva tyyppi arvaa, mitä "pelottavaa" vieressä istuu.
Salosta tuskin löytää mies - tai naispareja? Vai löytyykö??
Olisi kiinnostavaa tietää ja tavata tosiaan. Ilmoitelkaa itsestänne.
Varmaan ihan samalla tavalla kuin heteropuolellakin? Tunnet jonkun, joka sitten alkaa seurustella, ja kutsut hänet kotiisi kumppaninsa kanssa? Tai tutustut johonkuhun, joka jo seurustelee, siten kuin ihmisiin yleensä tutustutaan? Töissä, harrastusten parissa, baarissa?
Hello Sebastian!
Enpä olisi uskonut että Salosta löytyy yleensä mitään - tai ketään meikäläisiä. Siksipä pyrin täältä pois. Ja pyrin edelleen. Meitä on ilmeisen harvassa täällä... Mutta ilmoitin ainakin olemassaoloni :o)
Anyways Hyvää Suven jatkoa kaikil Salon ... hmm... meikäläisille.
Terve. Itse viihdyn Salossa, koska en kaipaa homobaareja tai sellaista elämää. Vanha ja elähtänyt kun jo olen. Kuolema kolkuttaa ovella. No ei vaan, leikillä minä.. Olisi kiva tutustua?
It's so dreamy
Oh, fantasy free me
So you can't see me
No, not at all
In another dimension
With voyeuristic intention
Well secluded, I see all
-Magenta, Timewarp - Rocky Horror Picture Show
Terhvehdys Sebastian! Itse en tiedä mitä elämältäni kaipaan. Toisaalta haaveilin aikaisemmin gaybaari-elämästä sun muusta, nyt on alkanut rauhoittua nuo haaveet. Jaa, että tutustua? I have recently registered...
Minustakin olisi hienoa jos olisi paikka tavata muita seurustelevia pareja ja illanistujaiset hyvän ruoan merkeissä olisivat loistavia siihen. Tässä on vain yksi suuri ongelma: Helsinki. Täällä jos on jotain, niin kateellisia aina eksyy joukkoon. Siksi: se kell onni on se onnen kätkeköön - on järkyttävää ja surullista -mutta Helsingin ihanassa homo maailmassa pakollista.
Voi räkä! Oon tulossa Hk:iin opiskelemaan... Onko sitten tutkittu, mikä on Suomen homoystävällisin kaupunki? itse kyllä kannatan illanistujaisideaa.
Tuskin on varsinaisesti tutkittu mikä on Suomen homoystävällisin kaupunki, mutta yleisesti tuntuisi pätevän sääntö, ei pelkästään Suomessa, vaan muuallakin, että mitä isompi kaupunki, sitä paremmin siellä suvaitaan erilaisia poikkeamia. Isoilla paikkakunnilla vääjäämättä törmää erilaisten vähemmistöjen edustajiin, eivätkä ne ole "kylän ainoita kummajaisia", ja siksi monet vähemmistöjen edustajat mielellään muuttavatkin suuriin keskuksiin, ja muodostavat siellä suuremman osan väestöstä kuin keskimäärin koko maassa.
Suomessa paras paikka homolle siis lienee tästä näkökulmasta Helsinki (ja ympäristö), sen jälkeen Turku ja Tampere, jne. Pahinta on varmaan asua jollain pienellä lestadiolaisenemmistöisellä paikkakunnalla Pohjois-Suomessa.
Mitä kateuteen tulee, sitä esiintyy aina ja kaikkialla. Ei se johdu Helsingin "homoepäystävällisyydestä", että homopareilla on kadehtijoita, se johtuu yksinkertaisesti ihmisluonnosta ja siitä, että homosinkut (kuten minä) tuntevat vihlaisun kun näkevät onnea, joka on itseltä kielletty. Sitten on tietysti yksilöllistä, miten se ilmenee, minä yritän parhaani mukaan peittää sen, ja menen kotiin itkemään ja toivomaan pikaista kuolemaa, kun näen että se ihana tyyppi jonka perään olen kuolannut jo pitkään on löytänyt jonkun toisen.
Jollain pienellä paikkakunnalla ei ehkä ole muita homoja kadehtimassa sen ainoan homoparin onnea, mutta toisaalta siellä ei ehkä ole edes niitä kahta homoa, jotka olisivat riittävästi samalla aaltopituudella muodostaakseen parin, ja jos on, niin heterot saattavat katsoa kieroon.
Ihan vertailukohtana, näin joku aika sitten TV:stä jonkin dokumentin lapsettomuudesta, jossa nainen joka ei ollut voinut saada lasta, kertoi että aina kun kadulla tuli vastaan raskaana oleva nainen, hänen teki mieli mennä potkimaan ja hakkaamaan häntä vatsaan, tai kun vastaan tulivat lastenrattaat, hänen teki mieli oksentaa niihin. Ei se johtunut siitä, että hän olisi erityisesti vihannut pikkulapsia ja heidän äitejään, vaan hän oli vain niin surullinen ja vihainen omasta lapsettomuudestaan.
Vastaavasti ei se homopareihin kohdistuvat kateus johdu homovihamielisyydestä, vaan omasta yksinäisyydestä.
Hmmm kirjoitti: "... kun näkevät onnea, joka on itseltä kielletty. "
Kiinnostava kommentti.
Kysynkin, kuka on kieltänyt? Milloin on kieltänyt? Miksi on kieltänyt?
Juhani
En tarkoittanut kiellettyä siinä konkreettisessa mielessä, että joku olisi nimenomaan kieltänyt, vaan kielletty siinä abstraktissa mielessä, ettei vain itse kykene/pysty/osaa/onnistu saavuttamaan/löytämään/valloittamaan/mitälie seurustelusuhdetta. Monet ihmiset jäävät sinkuiksi tahtomattaan.
Ehkä siihen sinkuksi jäämiseen vaikuttaa sellaisetkin asiat kuin ulkonäkö, luonne, sosiaalinen asema yms, mutta onhan sitä rumia, vähän ilkeitä, huonosti menestyneitäkin ihmisiä jotka seurustelevat. He osaavat luoda kontakteja, flirttailla, jne. Minä en osaa, ja niin saan aina katsoa kun vierestä viedään. Joskus olen yrittänyt vähän varovaisesti viestittää olevani kiinnostunut, mutta viesti ei ole joko mennyt perille tai ei vain ole saanut vastakaikua.
Hmmmm kirjoitti "Joskus olen yrittänyt vähän varovaisesti viestittää olevani kiinnostunut, mutta viesti ei ole joko mennyt perille tai ei vain ole saanut vastakaikua."
Voisiko kyse olla mitenkään siitä, että et uskalla tehdä niitä aloitteita? Ei se niin hellpoa ole kenellekkään, aina on mahdollisuus tulla torjutuksi, mutta ei siihen kuole.
Voisiko olla, että olet yrittänyt miehiä, joista et ole kuitenkaan oikeasti kiinnostunut, vaan he ovat esim. olleet vain silmää miellyttäviä? Kiinnostuksen laatu näkyy huutomerkin lailla.
Ja muistithan katsekontaktin? Ilman sitä keskustelu ei juurikaan etene tai toimi.
Joku sinulla siis mättää, että sosiaaliset tilanteet eivät onnistu. Ratkaisun voit löytää vain sinä itse ja se löytyy sinusta itsestäsi. En usko ollenkaan, että kyse on siitä, että et osaa.
Ymmärtääkseni sinkuksi jäämiseen ei vaikuta mikään muu kuin sulkeutuneisuus, vetäytyminen, oma tahto tai se, että ko. ihmisen kanssa ei syystä tai toisesta voi elää. Kaikkia syitä ei aina tiedosteta, vaan syytä sinkkuuteen haetaan itsen ulkopuolelta.
Surkuttelu ja epätoivo karkoittaa myös tehokkaasti kaiken seuran.
Peace & love!
Tuo on kai sanomattakin selvää. Enkä ole muita tilanteestani syytellytkään, paitsi ehkä joskus mielessäni niitä lapsia, jotka rääkäsivät minua vuosikaudet kun olin lapsi ja jättivät pysyvän sisäisen vamman, jonka takia en enää uskalla helposti lähestyä muita ihmisiä enkä katsoa pitkään suoraan silmiin.
Ja uudet epäonnistumiset ovat vain kierre. Nuijitaan yksi alas kunnes hän ei enää nouse.
Kuules Hmmm, mitään positiivistako ei sitten löydy? Ei mitään mistä saisit voimia?
Jos mä olisin jäänyt vastoinkäymisten vuoksi maahan makaamaan, en olisi noussut enää vuosiin. Sama pätee kaikkiin ihmisiin. Jokainen vosi ruikuttaa erilaisia epäonnistumisia ja kielteisiä asioita loputtomiin.
Hmmm kirjoitti: "... jättivät pysyvän sisäisen vamman..."
Tiedät mikä mättää. Oletko aikonut vammallesi jotakin tehdä? Vammoja pystytään nykyisin hoitamaan, niin ulkoisia kuin sisäisiä.
Juhani
Juhani V, kokemukseni psykologeista yms. ammattiauttajista on, että he ovat täysin yhtä tyhjän kanssa. Niillä, joita olen tavannut, on ollut muodollinen pätevyys ammattiinsa, mutta he eivät ole osanneet mitenkään auttaa minua tai edes ymmärtäneet ongelmaani, ja kokemuksena he ovat olleet lähinnä kuluttava ja raskas, ja imeneet ne vähätkin voimani joita olisin tarvinnut muuhun. Sitäkö minulle neuvot? Ei kiitos.
Sunshine, en tiedä mitä sinä olisit tehnyt, mutta minä en oikeastaan ole noussut enää vuosiin.
Hmm.. Edellinen viestisi oli täysin paikkaansa pitävä. Olen joutunut huomaamaan saman, että psykot ovat yhtä tyhjän kanssa.
Ei elämässä mikään tipu nenän eteen.. et saa vastausta josset kysy.. et saa, josset anna jotain.. joskus pitää luopuakin, saadakseen jotain.. kaikki vaatii rohkeutta! pitää aina vain pakottaa itsensä eteenpäin, vaikka kuinka huimaisi! Pelko on maailman typerin asia.. Kuinka paljon valuu hukkaan kun pelkäät? Kuinka monta hyvää tyyppiä on mennyt ohitsesi, ajatellut ettet ole kiinnostunut, vaikka olisitkin ollut? Nyt pää pystyyn! Ujous ei haittaa mitään, ujostikin voi hymyillä! Kaikki samanlaisia ihmisiä, turha pelko pois ja rohkeasti juttelemaan kun kiinnostava tyyppi tulee vastaan. Ja huumoria kehiin.. (jos tärisyttää niin sano vaikka ett 'sori kun tutisen, mutta oot nii hyvännäkönen ett meinaa mennä jalat alta..' =)
Hei, tuohon alkuperäiseen kysymykseen, että missä parit voi tavata pareja, niin Turun puolessa on joku TurPa -- Turunseudun pariskunnat. En tiedä asiasta tän enempää, mutta tulkitsen tuon juuri sellaiseksi parien yhdistykseksi... Linkki oli muistaakseni Turun seudun setan sivuilla. Naispareja voipi tavat mummolaaksossa, kovin on pariutunutta porukkaa siellä, yksinäiselle tulee varmaan orpo olo.