Olen 63 vuotias,jo kauan ollut harmaa,myös parta.Joku sanoi sätissä että jos värjää,pitää käydä kaks kertaa kuussa parturissa.Onko tosiaan niin että kotikonsteilla ei pärjää.Ajattelin jotain shampoona käytettävää,vaivatonta.Olisiko kellään kokemusta,olisin kiitollinen vihjeistä.Olen tummahko maantien värinen,mitä nyt omaa väriä on jäljellä.
väriä
Itse voit tehda touch up.Ala sekoita koko hiusvari pakkausta,sita ei voi sailyttaa,vaan sekoita vahan mita tarvii juurien varjaamiseen.
Hei haloo mies! Harmaa tekee miehestä charmikkaan. Harvoin mikään muu väri toimii niin hyvin kuin oma väri. Kun vanhempi mies alkaa värjäämään tukaa pitämään huppareita ja skeittikenkiä, ollaan aikalailla metsässä! ;)
Hei haloo mies yhdistetäänkö tälle vuosituhannelle?
Saakoon jokainen tehdä niinkuin itse haluaa ilman että joku Fab 5 tasoinen tyylipoliisi sitä alkaa arvottamaan mikä on oikeinväärin. Karseata ikärasismia tuollainen että jonkun ikäinen ihminen ei saisi pitää, jos niin itse haluaa, vaikkapa huppullisia takkeja, ns. huppareita tai vapaa-ajan jalkineita joita myös skeittikengiksi kutsutaan.
Syvältä perämetsän pöheiköistä ei ole sellaiset vielä pois tuleetkaan joilla on tuollaisia rajottuneita menneisyyden dressmancode-ajatuksia toisten ihmisten pukeutumisesta ja ulkonäön hoitamisesta. Jokainen aikuinen kyllä itse osaa soveltaa eri tilanteisiin ja ympäristöönsä sopivan pukeutumisen sekä ulkonäkönsä. Mikäli jonkun mielestä ei, niin se on sitten sellaisen rajoittuneen putkinäköisen ongelma ja oma kultainen ahdistava lintuhäkkinsä jonka tyylivammaisena vankina on.
Jos viihtyy jossain vaatteissa tai haluaa laittaa itseään sennäköiseksi kuin itsestään tuntuu hyvältä, ei siihen muiden tarvitse puuttua. Ei sellaisesta mikä on oma henkilökohtainen juttu tai siinä viihtyy tarvitse kenenkään luopua nykyisin vain jonkun Lenita-maatuskan takia. Ketään ei tarvitse pakottaa broilerinkuori-pukuihin ja harmaaseen virkamieskäytökseen ikävuosien mukaan. Lapsiaikuiset ja kolmikymppiset vaarinvirsuissa ja mummonmekoissa kulkevat ovat jääneet kyllä Menneisyyden vangeiksi missä he voivatkin sitten rauhassa kenenkään kaipaamatta olla ja elää hajutonta sekä mautonta elämäänsä.
Saakoon jokainen tehdä niinkuin itse haluaa ilman että joku Fab 5 tasoinen tyylipoliisi sitä alkaa arvottamaan mikä on oikeinväärin. Karseata ikärasismia tuollainen että jonkun ikäinen ihminen ei saisi pitää, jos niin itse haluaa, vaikkapa huppullisia takkeja, ns. huppareita tai vapaa-ajan jalkineita joita myös skeittikengiksi kutsutaan.
Syvältä perämetsän pöheiköistä ei ole sellaiset vielä pois tuleetkaan joilla on tuollaisia rajottuneita menneisyyden dressmancode-ajatuksia toisten ihmisten pukeutumisesta ja ulkonäön hoitamisesta. Jokainen aikuinen kyllä itse osaa soveltaa eri tilanteisiin ja ympäristöönsä sopivan pukeutumisen sekä ulkonäkönsä. Mikäli jonkun mielestä ei, niin se on sitten sellaisen rajoittuneen putkinäköisen ongelma ja oma kultainen ahdistava lintuhäkkinsä jonka tyylivammaisena vankina on.
Jos viihtyy jossain vaatteissa tai haluaa laittaa itseään sennäköiseksi kuin itsestään tuntuu hyvältä, ei siihen muiden tarvitse puuttua. Ei sellaisesta mikä on oma henkilökohtainen juttu tai siinä viihtyy tarvitse kenenkään luopua nykyisin vain jonkun Lenita-maatuskan takia. Ketään ei tarvitse pakottaa broilerinkuori-pukuihin ja harmaaseen virkamieskäytökseen ikävuosien mukaan. Lapsiaikuiset ja kolmikymppiset vaarinvirsuissa ja mummonmekoissa kulkevat ovat jääneet kyllä Menneisyyden vangeiksi missä he voivatkin sitten rauhassa kenenkään kaipaamatta olla ja elää hajutonta sekä mautonta elämäänsä.
Haloo potenssiin toinen! Nyt taitaa vanheneminen ahdistaa ja rankasti!? Voi voi... minun käsittääkseni nuoruutta et saa takaisin vaatteilla eikä tukanvärjäämisellä, vaikka kuinka haluaisit. :)) Ja kumpa se olisikin niin, että jokainen aikuinen osaisi itse soveltaa eri tilanteisiin ja ympäristöönsä sopivan pukeutumisen sekä ulkonäkönsä. On olemassa tietyt normit ja mallit, joiden puitteissa ihmisten odotetaan toimivan, siis täysipäisten, sivistyneiden yksilöiden. Mutta sinulta varmaankin onnistuu mennä hupparissa ja skeittikengissä arvokkaaseenkin tilaisuuteen?
Jokainenhan tekee elämälleen mitä haluaa, ja saa puolestani vetää sen pöntöstä alas, vaikka nykäsfarkut jalassa ja napapaita päällä. Mutta tosia-asia on, että pukeutuminen ei ole vain henkilökohtainen asia, silloin kun eletään yhteisössä. Ole aikuinen ja käyttäydy kuin aikuinen ihminen!
Jokainenhan tekee elämälleen mitä haluaa, ja saa puolestani vetää sen pöntöstä alas, vaikka nykäsfarkut jalassa ja napapaita päällä. Mutta tosia-asia on, että pukeutuminen ei ole vain henkilökohtainen asia, silloin kun eletään yhteisössä. Ole aikuinen ja käyttäydy kuin aikuinen ihminen!
Täsmälleen samansisältöinen keskustelu on jo täällä, saman kysymyksenasettelun kera. Oliko niin ettei tullut "oikeita vastauksia". Joten samaan kysymykseen sama vastaus kuin edellisesäkin keskustelussa.
Harmaantuneiden hiusten ja varsinkin harmaantuneen parran värjääminen kotiaineilla on aikamoista riskipeliä. Musta (sysimusta) on ainoa varma valinta jos haluaa taatusti peittävän värin, mutta lopputulos voi olla turhan paljon Kuolema Venetsiassa -tyyppinen.
Jos harmaan seassa on tummempia partakarvoja, kotivärjäys tuottaa epätasaisen ja pahimmillaan keltaisen/vihreän/ pierun värisen, kirjavan lopputuloksen. Parturikaan (taitavakaan) ei aina kykene ennustamaan kuinka harmaa hius käyttäytyy, mutta tulos on joka tapauksessa varmempi. Eli jos haluat värjätä varsinkin parran, mene parturiin. Jos haluat pitää parran pysyvästi ei-harmaana, kuukauden väli on liian harva.
Minä olen 43 ja parta on harmaa, eikä häiritse yhtään. Ainakaan minua itseäni. Olen ylpeä harmaistani, olen ansainnut jokaisen
Harmaantuneiden hiusten ja varsinkin harmaantuneen parran värjääminen kotiaineilla on aikamoista riskipeliä. Musta (sysimusta) on ainoa varma valinta jos haluaa taatusti peittävän värin, mutta lopputulos voi olla turhan paljon Kuolema Venetsiassa -tyyppinen.
Jos harmaan seassa on tummempia partakarvoja, kotivärjäys tuottaa epätasaisen ja pahimmillaan keltaisen/vihreän/ pierun värisen, kirjavan lopputuloksen. Parturikaan (taitavakaan) ei aina kykene ennustamaan kuinka harmaa hius käyttäytyy, mutta tulos on joka tapauksessa varmempi. Eli jos haluat värjätä varsinkin parran, mene parturiin. Jos haluat pitää parran pysyvästi ei-harmaana, kuukauden väli on liian harva.
Minä olen 43 ja parta on harmaa, eikä häiritse yhtään. Ainakaan minua itseäni. Olen ylpeä harmaistani, olen ansainnut jokaisen
Tuskinpa minua vielä alle kaksikymmentä vuodenkiertoa nähneenä tuo vanheneminen ahdistaa millään tavoin. En ainakaan ole sellaisia merkkejä huomannut itsessäni eikä läheisenikään niitä ole huomioineet.
Vielä. Eihän sitä koskaan voi tietää milloin kylään tulee tuo vanhenemisen pelon peikko, mutta saamani kasvatuksen ja sivistyksen myötä osaan kunnioittaa eri-ikäisiä ihmisiä sellaisina kuin he ovat ilman pinnallista arvottamista vaikkapa kenkiin tuijottaen. Joten luultavaa on että elän eloni ilman ikärasismin synkkää slummia. Hiuksieni väriin olen aina ollut tyytyväinen sellaisena kun ne olen saanut ja partakin kasvaa ihan mukavasti, pukeutuminen ei tuota ongelmia kun on oma maku ja tyyli hallussa tilanteen, ajan ja paikan mukaisesti sopivasti asioita yhdistäen, erottaen. Nähden yleensä sen olennaisen tarpeen ja tilanteen.
Joten tarpeettomat voivottelut kyllä jätän tässä tapauksessa edelleenkin koskemattomana sinne marketin hyllyyn ja nautin kevyemmästä elämästä terveellisemmin.
Joku kokee olevansa jotain kun on pukeutunut powerdress-tyylisesti, joillakin onnellisilla on taas arvot sekä oma minäkuva terveen itsetunnon myötä jossain muissa kantimissa kuin räteissä ja lumpuissa.
Sivistyneeksi ihmiseksi ei kuitenkaan tee moniakaan ihmisiä tai edes niitä älynlahjoja, täysipäisyyttä lisääntyisi pelkillä vaatteilla, valitettavasti. Sen voi jokainen todeta erilaisissa muodollisuutta henkivissä tilaisuuksissa. Osan läsnäoloajastaan, vaikkapa ne kuuluisat viisitoista minuuttia, enempää ei jaksa Erkkikään, kun luovuttaa osallistuessaan pukeutumisohjeita sisältäneeseen tilaisuuteen muiden läsnäolijoiden kevyeen tarkkailuun, niin kokee tämän päälle liimatun sivistyksen keveyden leijumassa ilmassa niin autuaan tyhjänä sisällyksettömänä kuplana, kunnes se useimpien kohdalla poksahtaa pois. Poks!
Kyllä, minulta todellakin onnistuu meno hupullisessa takissa, ns hupparissa ja vapaa-ajan jalkineissa ts. skeittikengissä arvokkaaseenkin tilaisuuteen. Koska niissä tilaisuuksissa kohtaamani henkilöt ja yhteisöt arvostavat minua puhtaasti ja vain ihmisenä eivätkä käyttämiäni vaatteita. Näin tapahtuu, vaikka monesti kohtaankin henkilöitä joilla on töitä vaateteollisuuden eritehtävissä.
Aikuisemmaksi ei tee surullista kyllä, se että moni pukee päälleen sen yhteisöllisesti hyväksytyn univormunsa joka vain on henkisesti köyhän epävarman ihmisen haarniska sitä todellisuutta vastaan missä hän joutuu liikkumaan, elämään ja olemaan. Monilla arvostetuilla ja kunnioitetuilla ihmisillä on luonteva ja rento habitus jossa he kohtaavat ympäristönsä tasavertaisina muiden kanssa sekä luovat karismaattisen auran ympärilleen erotuessaan omalla persoonallisella tyylillään muista kloonatuista dressmandroideista.
Käytös on kaunista kun se ei ole ulkoa opittua jäykkää teatteria vierain vuorosanoin muiden luomin lavastuksin ja kulissein, vaan ihminen on luontevasti osa sitä kokonaiskuvaa minkä hän viestii kaikilla mahdollisilla itsestään välityvissä viesteissä. Siksipä ei ne vaatteet ja kengät ihmistä tee vaan se kokonaisuus kyllä rakentuu kaikesta muustakin mitä olet tai et ole. Joskus kannattaa kokeilla vähän Aataminkin asua ja miettiä kuinka Suuri tai pieni ihminen onkaan, ihan alastomana totuutena sellaisena kuin on tähän maailmaan syntynyt.
Jokaisen elämä on sitä mitä haluaa, ja sitä saa puolestani elää pöntön näköisenä, vaikka pahvipuku ja valkokaulusköyhällistönpaita päällä. Mutta tosi-asiahan on, että pukeutuminen on vain puhtaasti henkilökohtainen asia, silloinkin kun eletään yhteisössä. Ole oma lapsellinen, aikuinen, elävä tai kuollut itsesi …ja käyttäydy kuin oman ajatteluun kykenevä ihminen!
Harmaapartaisena, värjättypartaisena, siloposkena… saa elää ja olla jos niin haluaa. Parhaiten tuohon alkuperäiseen kysymykseen parranvärjäyksestä osaa kyllä antaa sinulle harmo @ konsultaation oikea hiusalan ammattilainen sopiiko se sinulle vai ei, onko lopputulos hyvä tai huono, saatko sillä mielihyvää vai pahaa. Toisille sopii harmaapartamainiosti, toisille ei. Jonkinlaisena johdatuksena päätökseesi värjäämisestä/värjäämättömyydestä voit käyttää ajatusta siitä että nykyisin luonnollisuus sellaisenaan on kaikessa ihailtua ja hyväksyttyä. Täällä et totuutta kuule kuin imeväisten suusta (kröhm!).
Vielä. Eihän sitä koskaan voi tietää milloin kylään tulee tuo vanhenemisen pelon peikko, mutta saamani kasvatuksen ja sivistyksen myötä osaan kunnioittaa eri-ikäisiä ihmisiä sellaisina kuin he ovat ilman pinnallista arvottamista vaikkapa kenkiin tuijottaen. Joten luultavaa on että elän eloni ilman ikärasismin synkkää slummia. Hiuksieni väriin olen aina ollut tyytyväinen sellaisena kun ne olen saanut ja partakin kasvaa ihan mukavasti, pukeutuminen ei tuota ongelmia kun on oma maku ja tyyli hallussa tilanteen, ajan ja paikan mukaisesti sopivasti asioita yhdistäen, erottaen. Nähden yleensä sen olennaisen tarpeen ja tilanteen.
Joten tarpeettomat voivottelut kyllä jätän tässä tapauksessa edelleenkin koskemattomana sinne marketin hyllyyn ja nautin kevyemmästä elämästä terveellisemmin.
Joku kokee olevansa jotain kun on pukeutunut powerdress-tyylisesti, joillakin onnellisilla on taas arvot sekä oma minäkuva terveen itsetunnon myötä jossain muissa kantimissa kuin räteissä ja lumpuissa.
Sivistyneeksi ihmiseksi ei kuitenkaan tee moniakaan ihmisiä tai edes niitä älynlahjoja, täysipäisyyttä lisääntyisi pelkillä vaatteilla, valitettavasti. Sen voi jokainen todeta erilaisissa muodollisuutta henkivissä tilaisuuksissa. Osan läsnäoloajastaan, vaikkapa ne kuuluisat viisitoista minuuttia, enempää ei jaksa Erkkikään, kun luovuttaa osallistuessaan pukeutumisohjeita sisältäneeseen tilaisuuteen muiden läsnäolijoiden kevyeen tarkkailuun, niin kokee tämän päälle liimatun sivistyksen keveyden leijumassa ilmassa niin autuaan tyhjänä sisällyksettömänä kuplana, kunnes se useimpien kohdalla poksahtaa pois. Poks!
Kyllä, minulta todellakin onnistuu meno hupullisessa takissa, ns hupparissa ja vapaa-ajan jalkineissa ts. skeittikengissä arvokkaaseenkin tilaisuuteen. Koska niissä tilaisuuksissa kohtaamani henkilöt ja yhteisöt arvostavat minua puhtaasti ja vain ihmisenä eivätkä käyttämiäni vaatteita. Näin tapahtuu, vaikka monesti kohtaankin henkilöitä joilla on töitä vaateteollisuuden eritehtävissä.
Aikuisemmaksi ei tee surullista kyllä, se että moni pukee päälleen sen yhteisöllisesti hyväksytyn univormunsa joka vain on henkisesti köyhän epävarman ihmisen haarniska sitä todellisuutta vastaan missä hän joutuu liikkumaan, elämään ja olemaan. Monilla arvostetuilla ja kunnioitetuilla ihmisillä on luonteva ja rento habitus jossa he kohtaavat ympäristönsä tasavertaisina muiden kanssa sekä luovat karismaattisen auran ympärilleen erotuessaan omalla persoonallisella tyylillään muista kloonatuista dressmandroideista.
Käytös on kaunista kun se ei ole ulkoa opittua jäykkää teatteria vierain vuorosanoin muiden luomin lavastuksin ja kulissein, vaan ihminen on luontevasti osa sitä kokonaiskuvaa minkä hän viestii kaikilla mahdollisilla itsestään välityvissä viesteissä. Siksipä ei ne vaatteet ja kengät ihmistä tee vaan se kokonaisuus kyllä rakentuu kaikesta muustakin mitä olet tai et ole. Joskus kannattaa kokeilla vähän Aataminkin asua ja miettiä kuinka Suuri tai pieni ihminen onkaan, ihan alastomana totuutena sellaisena kuin on tähän maailmaan syntynyt.
Jokaisen elämä on sitä mitä haluaa, ja sitä saa puolestani elää pöntön näköisenä, vaikka pahvipuku ja valkokaulusköyhällistönpaita päällä. Mutta tosi-asiahan on, että pukeutuminen on vain puhtaasti henkilökohtainen asia, silloinkin kun eletään yhteisössä. Ole oma lapsellinen, aikuinen, elävä tai kuollut itsesi …ja käyttäydy kuin oman ajatteluun kykenevä ihminen!
Harmaapartaisena, värjättypartaisena, siloposkena… saa elää ja olla jos niin haluaa. Parhaiten tuohon alkuperäiseen kysymykseen parranvärjäyksestä osaa kyllä antaa sinulle harmo @ konsultaation oikea hiusalan ammattilainen sopiiko se sinulle vai ei, onko lopputulos hyvä tai huono, saatko sillä mielihyvää vai pahaa. Toisille sopii harmaapartamainiosti, toisille ei. Jonkinlaisena johdatuksena päätökseesi värjäämisestä/värjäämättömyydestä voit käyttää ajatusta siitä että nykyisin luonnollisuus sellaisenaan on kaikessa ihailtua ja hyväksyttyä. Täällä et totuutta kuule kuin imeväisten suusta (kröhm!).
Kiitos mielipiteistänne.Olen ollut niin kauan harmaa,että pidän itseäni asiantuntijana,mitä tulee hiireyteen.
Olen iloisesti yllättynyt monista mielipiteistä,jotka ovat samoja,mitä olen itselleni yrittänyt vakuuttaa.
Nyt olen saanut päähäni että pistäisi raitoja tukkaani,olisko jollakulla kokemusta.Niin,järjellä ei ole tämän kanssa tekemistä.
Kiittelen jo etukäteen
Se yhä harmaa.
Olen iloisesti yllättynyt monista mielipiteistä,jotka ovat samoja,mitä olen itselleni yrittänyt vakuuttaa.
Nyt olen saanut päähäni että pistäisi raitoja tukkaani,olisko jollakulla kokemusta.Niin,järjellä ei ole tämän kanssa tekemistä.
Kiittelen jo etukäteen
Se yhä harmaa.