vasta eronnut..

Auttakaa vasta eronnutta... miten selvitä eteenpäin?
Jopa itsari käynyt mielessä koska olin jo valmiiksi masentunut.. Nyt vielä enemmän...

Siis minut jätettiin... unohtu tuosta viestistä. x_x

Voi Dee-sama...kunpa tietäisinkin oikeat sanat jotka veisi kaiken kivun pois...tekisin varmasti monia ihmisiä onnelliseksi. Muuta en voi kuin ottaa osaa. Ero tekee kipeää, tiedän. Ja tuota...mitenkähän tämän sanoisin, ettei sulle tulisi vielä lohduttomampi olo...noh, anna nyt itselles aikaa toipua tuosta. Saa surra ja valittaa ja rypeä vähän itsesäälissäkin. Mutta jos merkkejä uudelleen lämpiämisestä on, niin älä lähde siihen mukaan, jos kumpikin ei pysty heti sanomaan, että nyt yritetään tosissamme uudestaan...Itse erosin reilu vuosi takaperin. Pari-kolme kuukautta meni, ettei nähty ja totuin jo täysin ajatukseen, että uudet kuviot on edessä. Noh, sitten näimme ja jotain tapahtui...kai me tajuttiin että tykätään vaan toisistamme hirmuisesti. Alkoi kauheat setvimiset ja yölliset puhelut ja plaa plaa...mihinkään selvyyteen ei vain olla päästy. Jotenkin pelko uudesta erosta ja kaikesta estää järkevän puhumisen. Mä olen tullut jo siihen tulokseen, että olisin valmis palaamaan yhteen, mutta kaveri ei. Nyt on sitten takana vuosi tätä epäselvää ja äärimmäisen rassaavaa suhdetta. Aina kun nähdään (asutaan eri kaupungeissa), niin käyttäydytään kuin pariskunta...mutta silti kun ollaan erillään niin ei olla toisillemme mitenkään tilivelvollisia eikä vastuussa mistään...ja silti mustasukkaisuutta löytyy...kuulostaa varmaan typerältä ja olenhan mä kyllästynyt tähän. Mutta kun vaan rakastaa niin hirveästi eikä osaa päästää irti. Eikä osaa lähteä etsimään mitään uutta niin kauan kuin näin jatkuu. No mut joo, toivottavasti en nyt tehnyt sulle entistä epätoivosempaa ja pahempaa oloa...? Jos tein sen, niin voit kirjoittaa tänne ja haukkua mut maan rakoon...ja hakata mut unissas :) Voimia sulle.

Aika parantaa haavat. Klisee, tiedän, mutta pitää paikkansa. Ainakin aluksi kannattaa yrittää keskittyä sellaisiin asioihin, vaikka harrastuksiin tai kavereihin, joista saa iloa ja sisältöä elämään, jotta ajatukset eivät jää kiertämään samoja latuja. Vasta pahimman järkytyksen mentyä ohi, kannattaa aloittaa analyyttisempi setvittely ja tunteiden purkaminen; pidä päiväkirjaa, keskustele kavereiden kanssa. Keinoja on monia. Tää on auttanut ainakin mulla.

Jotkut selviävät erosta helposti ja niillä saattaa olla uus muutaman viikon päästä ja sitten on niitä, jotka ajattelevat kaiholla exäänsä vielä vuodenkin päästä. Tosin, tuo riippuu varmaan siitä, että onko ollut jätetty vai jättäjä ja millasissa merkeissä suhde loppui.

Itsari nyt ei ole mikään ratkaisu. Oot profiilisivun mukaan vasta 17-vuotias eli sulla on koko elämä edessä ja uusia ihastuksia ja rakastumisia on tulossa vaikka kuinka paljon... Niin paljon opittavaa ja koettavaa. Tulet taatusti ajattelemaan jokaisen rakastumisen kohdalla, että mikä siinä exässä oli niin erikoista ja kauhistut ajatustakin itsarista, koska silloin tämäkin ihanuus olisi jäänyt kokematta :)

Varmaan ihan hyvä juttu että ollaan exän kanssa yhä ystäviä...
olen myös exäni uuden tyttöystävän kanssa hyvissä väleissä...
päätin että elämä jatkuu vaikka pahalta tuntuu..

mulla on ollu asennevamma mutta toivottavasti se joskus korjaantuu.