neuvoa antavaa...

olen bi ja olen jo pitkään tuntenut itseni hyvin vahvasti poikiin suuntautuneeksi, mutta... nyt onkin käynyt niin että tapasin erään erittäin mukavan ja kauniin tytön jonka kanssa synkkaa todella hyvin. En ole vielä tehnyt minkäänlaista liikettä siihen suuntaan vaan keskittynyt lähinnä haaveilemaan ja suurin este sen liikkeen tekemiselle onkin ollut se, että vaikka aloittaisin seurustelun tiedän jossain vaiheessa pettäväni ainakin satunnaisesti poikien kanssa. Olisiko teidän mielestä väärin aloittaa seurustelu tytön kanssa vaikka välillä saattaisinkin hairahtua?

On muuten koko ikäni vituttanu tää mun vääräpäisyys :P

Miten niin tiedät pettäväsi tulevaisuudessa? Koska koet tarvitsevasi niin paljon seksiä miesten kanssa? Vai koska et pysty olemaan uskollinen eli siis sitoutumaan ja kunniottamaan kumppaniasi?

Entä jos rakastuisitkin niin syvästi tähän tyttöön, että et muita enää mielisi?

Vastauksena kysymykseesi, mielestäni on väärin aloittaa seurustelua, jos ei ole valmis sitoutumaan toiseen ihmiseen. Hän kuitenkin sitä todennäköisesti odottaa.

Ota rennosti. Katso mitä jutustanne tulee, mutta pidä tyttö tilanteen tasalla asiassa: Jos siltä tuntuu, kerro hänelle että et ehkä ole vielä valmis sitoutumaan. Olet nuori vielä - älä stressaa.

Ihan niinkuin Samixxx sanoi. Katso, mitä jutusta tulee. Ehkä voit jopa puhua asiasta hänen kanssaan kasvotusten.

Samat ajatukset munkin päässä parikymppisenä. Katselin tyttöjen ja poikienkin perään. Sitten tapasin upean tytön, jonka kanssa aloin olla. Jotenkin halusin myös olla poikien kanssa. Tytön kanssa kaikki oli hellää, romanttista ja pojan kanssa enemmän miehistä, tiivimpää, en voi sanoa, että eikö olisi ollut hellää, sitä kaikkea.
Sitten alko omatunto piristä. En uskaltanut ensin kertoa tytölle bisseyksestäni,, mutta kerroin. Siihen loppu meidän yhdessäolo. Tyttö oli kuin pyörremyrsky, tavarat lenteli ja lensin ulos. Viikkoihin ei puhunut kanssani. Lopultakin puhuttiin asiat selviksi. Olemme vieläkin kavereita, mutta ei enempää. Tyttö ei ole kertonut kenellekkään bi-taustani.
Nykyisin olen ollut enemmän miesten kanssa. En halua sitoutua, vaan elää elämääni. Näin mun elämäni.
En osaa sanoa, mitä sun pitäisi tehdä. Jos luotat tyttöösi ja tiedät, että hän ei kerro susta koko Suomelle, niin kerro ihmeessä, se helpottaa. Mutta jos tyttö on juorukello, älä tee sitä. Voithan varovasti kysellä, mitä hän ajattelee homoista ja siihen suuntaan.
Tsemppiä.

Mielestäni kyse on juuri yhtäältä sitoutumiskyvystä ja toisaalta rehellisyydestä. Entä jos kohtaat jonkun tosi mukavan pojan?

No myönnän kyllä että en ole tähän mennessä ollut kovin kykenevä sitoutumaan, enkä nyt tästä jutusta tytön kanssakaan ole vielä mitään vuosisadan rakkaustarinaa rakentamassa, mutta silti olen jo pitkään vältellyt minkäänlaista pidempää suhdetta siinä pelossa että leikkisin muiden tunteilla.

Tapasin kyllä kerran yhden mukavan pojan mutta jotenkin en pystynyt seurustelemaan hänen kanssaan... liekkö johtunut sosiaalisesta paineesta olla hetero etc... olisi helppoa olla vaa jäykkänista hetsku eikä tarttis välittää näistä jutuista.

Nyt et leiki muiden tunteilla mutta sodit omien tunteidesi kanssa. Ei sekään ole hyvä vaihtoehto.

Mun mielestä kannattaa ehdottomasti _kokeilla_ tyttöjä, poikia, seukkaamista, irtoseksiä, sinkkuilua, nuorempia, vanhempia, erikoisempia seksin muotoja, ulkomailla asumista ja ties mitä muita juttuja jotka askarruttaa että oliskohan se "mun juttu". Vain siten voi tietää miltä ne tuntuu. Ei ehkä sittenkään tiedä mikä olis paras vaihtoehto mutta tietääpähän enemmän. Ja mistäs tiedät jos sen sun tytön haaveissa olis oma mies joka tykkäis ajoittain hurjastella kolmistaan toisenkin miehen kanssa?

Parisuhteen perustaminen on just sitä että mennään yhteen ja sitten hetken päästä huomataan vasta että toimiiko se vai ei. Ei siinä mun mielestä ole merkitystä tuleeko bänksit eri vai saman sukupuolisen takia. Yhtä hyvin voi suhde loppua vaikka olis kuinka selvästi "oikean" sukupuolinen kyseessä.

Rehellinen voi olla itselleen ja muille vasta, kun tietää mitä on ja mitä haluaa. Niinpä kokeilut on tie sen selvittämiseksi. Se on yksi puoli asiaa.

Sitten on johonkin sitoutuminen. Se on tahtokysymys. Kannattaa sitoutua siihen, mitä on aidosti itsestään löytänyt. Aito rakkaus kaikilta puolin helpottaa sitoutumista. Tietenkään aina ei ole näin onnekasta.

Alussa on hyvä itsensä rakastaminen.

Vakavan seurustelun aloittaminen vaatii vakavaa aietta. Toisella (toisilla) on oikeus odottaa sitä. Yhdyn siis Sunshineen ehhh hänen mielipiteeseensä.

Vaikea aihe...voin vain kuvitella miltä susta tuntuu, en voi väittää tietäväni kun mua ei juurikaan tyttöset innosta siinä mielessä, mutta kuvitella osaan. Olis varmaan todella vaikeaa pidättäytyä kokonaan myös toisen kuin oman kumppanin sukupuolen suloista jos sekin kiinnostaa - siis tästä ei saa järkevää lausetta aikaseks mutta kaikki varmaan tajuu mitä tarkotan. ;) Parasta olis mun mielestä tollasessa tilanteessa keskustella asiasta avoimesti tulevan kumppanin kanssa - se olis ainakin se rehellisin tapa, vaikka enpä tiedä mitä itse ajattelisin jos joku selittäis haluavansa seurustella mun kanssa mutta pyytää jo etukäteen lupaa käydä vieraissa. Mun mielestä se on kyllä jossain mielessä eri asia kuin pettäminen toisen naisen kanssa, naisominaisuudethan siinä omassa kumppanissakin on mutta jos haluu myös miesvärkkejä niin ei ole oikeen muuta vaihtoehtoa kuin toinen ihminen...saako tästä mun ajatuksesta mitään irti?

Henkkoht en ole toistaiseksi halunnut tosissaan vakavaa parisuhdetta, taidan olla liian erakkoluonne sellaiseen...mutta niinkuin Savage Garden sen sanoo niin ehkäpä jokainen kaipaa jossain sisimmässään sitä oikeenlaista pilottia elämäänsä... ;) Äh tosta vaan she:t he:iksi (tai miten se pitäis lyhentää?) niin kolahtaa liiankin hyvin muhun...

-----------------------------------------------------------------------------------------------
Savage Garden: To the Moon and Back

She's taking her time making up the reasons
To justify all the hurt inside
Guess she knows from the smiles and the look in their eyes
Everyone's got a theory about the bitter one
They're saying, "Mama never loved her much"
And, "Daddy never keeps in touch
That's why she shies away from human affection"
But somewhere in a private place
She packs her bags for outer space
And now she's waiting for the right kind of pilot to come
And she'll say to him
She's sayin

I would fly to the moon and back if you'll be...
If you'll be my baby
Got a ticket for a world where we belong
So would you be my baby?

She can't remember a time when she felt needed
If love was red then she was color blind
All her friends they've been tried for treason
And crimes that were never defined
She's saying, "Love is like a barren place,
And reaching out for human faith
Is like a journey I just don't have a map for"
So baby's gonna take a dive and
Push the shift to overdrive
Send a signal that she's hanging
All her hopes on the stars
What a pleasant dream
She's sayin

I would fly to the moon and back if you'll be...
If you'll be my baby
Got a ticket for a world where we belong
So would you be my baby?
-----------------------------------------------------------------------------------------------

No sori, tää meni nyt aiheen ulkopuolelle omaks jauhamiseks...

Jannen teksti kyl avas mun silimiä aika paljon... niinhän se kyl tosiaa on et mistää ei tiedä mitään jos ei kokeile. Eipähän sitä voi pokerissakaan voitolle jäädä jos koskaan ei katso.

Kiitos teistä on kyl ollu mulle apua kun oon miettiny tätä mun ongelmaa ja kai tää joskus ratkeaakin :)

Pakko sanoa oma mielipiteeni, koska olen nainen ja hetero. Minusta sinun kannattaisi olla tytölle mahdollisimman rehellinen. Ainakin omalle kohdalleni ajateltuna musta tuntuisi, että olisi helpompi hyväksyä bi-poikaystävä, joka joskus tarvitsisi poikaseksiä, kuin heteropoikaystävä, joka hyppäisi naisten perässä. Jos tietää, että toinen rakastaa ja on sitoutunut, niin pelkkä lihallinen halu miehiin voisi olla siedettävyyden rajoissa. Mutta puhu tytölle aina rehellisesti. Ikinä älä tee mitään salaa äläkä valehtele.

Muutama ajatus, joista on ehkä apua.

Kovin monet puhuvat mielellään sitoutumiskyvystä, ikään kuin sitoutuminen olisi se ainoa autuaaksi tekevä asia ja sitoutumiseen "kykenemättömät" olisivat jotenkin huonompia ihmisiä. Itse puhun mielummin sitoutumishalusta. Halukkuus sitoutua tai olla sitoutumatta ovat ihan yhtä hyviä vaihtoehtoja. Tärkeintä on, että valintasi on sinulle itsellesi sopivin kussakin elämäntilanteessa.

Ja vielä: pettäminen on sitä, että tekee eri tavalla kuin on luvannut tai antanyt ymmärtää. Useat seksikumppanit ovat pettämistä vain jos on luvannut tai antanut ymmärtää pitäytyvänsä yhdessä. Tunnen miehen, joka on naimisissa ja harrastaa vaimonsa tieten ja hyväksyen seksiä erään miehen kanssa. Tosielämän suhteet ovat paljon monimuotoisempia kuin "koulussa opetetaan". :-)