Eli tällainen aihe nyt..Onko mitään erityisiä tapoja kohottaa omaa itsetuntoaan?Joskus vaan aina välillä kohdalle tulee sellasia hetkiä että pitää itseään toisia huonompana tai alempiarvoisena...
Itsetunto
hei.
niitä olojahan tulee... mutta vertailu toisiin ei ehkä oo kovin hedelmällistä koska sinä oot sinä.
itsehoitovinkki:
-kirjaa ylös omia hyviä puolia/vahvuuksia
-kirjaa ylös "huonoja" puolia/heikkouksia
-mieti, mitä voisit tehdä (mitä haluaisit!) niille heikommille puolille. (ja samalla mieti, miten voisit tässä hyödyntää niitä vahvuuksiasi.)
tää on siis hyvin simppeli vinkki... mutta voi auttaa, ainakin mä oon käyttänyt tota selventämään ajatuksia. jos ongelmat on kauhean syvällä ja häiritsee elämää, kannattaa ehkä harkita jotain ammattiapua.
mutta mun mielestä tärkeintä itsetunnon suhteen on yrittää kääntää huomio niihin vahvuuksiin (kaikilla on!) ja heikommilla alueilla miettiä mitä haluaa/toivoo. ja miettiä miten se vois onnistua. tärkeää on yrittää kääntää huomio hyviin asioihin.
siis voi miettiä esim. mikä minulta sujuu/mistä nautin/mikä on tärkeää jne.
mulla on joskus auttanut selkiyttämään ajatuksia, että olen yrittänyt jonkun ajan (esim. viikko/kaks viikkoa) kirjata ylös päivittäin positiivisia/negatiivisia ajatuksia, ja niiden pohjalta koettanut miettiä, missä vika...
mutta suurissa ongelmissa kehotan ehdottomasti hakemaan jotain tukea ja apua, yksin ei kannata jäädä!
voimia.
niitä olojahan tulee... mutta vertailu toisiin ei ehkä oo kovin hedelmällistä koska sinä oot sinä.
itsehoitovinkki:
-kirjaa ylös omia hyviä puolia/vahvuuksia
-kirjaa ylös "huonoja" puolia/heikkouksia
-mieti, mitä voisit tehdä (mitä haluaisit!) niille heikommille puolille. (ja samalla mieti, miten voisit tässä hyödyntää niitä vahvuuksiasi.)
tää on siis hyvin simppeli vinkki... mutta voi auttaa, ainakin mä oon käyttänyt tota selventämään ajatuksia. jos ongelmat on kauhean syvällä ja häiritsee elämää, kannattaa ehkä harkita jotain ammattiapua.
mutta mun mielestä tärkeintä itsetunnon suhteen on yrittää kääntää huomio niihin vahvuuksiin (kaikilla on!) ja heikommilla alueilla miettiä mitä haluaa/toivoo. ja miettiä miten se vois onnistua. tärkeää on yrittää kääntää huomio hyviin asioihin.
siis voi miettiä esim. mikä minulta sujuu/mistä nautin/mikä on tärkeää jne.
mulla on joskus auttanut selkiyttämään ajatuksia, että olen yrittänyt jonkun ajan (esim. viikko/kaks viikkoa) kirjata ylös päivittäin positiivisia/negatiivisia ajatuksia, ja niiden pohjalta koettanut miettiä, missä vika...
mutta suurissa ongelmissa kehotan ehdottomasti hakemaan jotain tukea ja apua, yksin ei kannata jäädä!
voimia.
Hmm... Minullakin oli vuosikausia huono itsetunto. Sitten minä vaan päätin, että olen millainen olen ja olen oma itseni enkä pyytele sitä anteeksi. Ja jos joskus hirvittää niin laitan silmät kiinni ja menen eteenpäin mutta en suostu antamaan periksi ja pelkästään miellyttämään muita.
Pikkuhiljaa huomasin, että monessa asiassa voi onnistua olemalla nimenomaan rohkeasti oma itsensä ja lopulta muiden arvostelu on vain muiden arvostelua, sanahelinää. Samapa tuo mitä muut minusta ajattelevat. Aina on kuitenkin joku, joka ajattelee myös samalla lailla kuin minä.
Ehkä osaksi kaikki johtuu siitä, että minulla on aina ollut vähän vastarannan kiiski-asennetta. Vällillä olen eri mieltä vain periaatteesta. Ja jos olen saanut jonkin idean jonka muut teilaavat, en ala sääliä itseäni vaan saan entistä enemmän puhtia että **kele, minä vielä näytän että ideani toimii ja kuinkas sitten suu pannaan.
Eli miten laittaisin pähkinänkuoreen. Ei kai siinä auta kuin tietoinen asennemuutos. Joka kerta kun alat potea huonoa itsetuntoa tai itsevarmuutta, kysy vaikka itseltäsi, miksi muka olisit jotenkin huonompi tai vähäarvoisempi. Ei ole olemassa vääriä mielipiteitä joten sinunkin mielipiteesi asioista on aina oikea. Muista että me muutkin olemme vain ihmisiä, sinun kanssasi samanarvoisia.
Tällaista keittiöpsykologiaa tähän lauantai-iltaan. Tsemppiä, elämää tämä vain on! :)
Pikkuhiljaa huomasin, että monessa asiassa voi onnistua olemalla nimenomaan rohkeasti oma itsensä ja lopulta muiden arvostelu on vain muiden arvostelua, sanahelinää. Samapa tuo mitä muut minusta ajattelevat. Aina on kuitenkin joku, joka ajattelee myös samalla lailla kuin minä.
Ehkä osaksi kaikki johtuu siitä, että minulla on aina ollut vähän vastarannan kiiski-asennetta. Vällillä olen eri mieltä vain periaatteesta. Ja jos olen saanut jonkin idean jonka muut teilaavat, en ala sääliä itseäni vaan saan entistä enemmän puhtia että **kele, minä vielä näytän että ideani toimii ja kuinkas sitten suu pannaan.
Eli miten laittaisin pähkinänkuoreen. Ei kai siinä auta kuin tietoinen asennemuutos. Joka kerta kun alat potea huonoa itsetuntoa tai itsevarmuutta, kysy vaikka itseltäsi, miksi muka olisit jotenkin huonompi tai vähäarvoisempi. Ei ole olemassa vääriä mielipiteitä joten sinunkin mielipiteesi asioista on aina oikea. Muista että me muutkin olemme vain ihmisiä, sinun kanssasi samanarvoisia.
Tällaista keittiöpsykologiaa tähän lauantai-iltaan. Tsemppiä, elämää tämä vain on! :)
olen samaa mieltä asennemuutoksesta, mutta se vaatii jo jonkun verran omanarvontuntoa. siihen ei välttämättä pysty. (ja jos on masentunut, sellainen "muuta asennetta, ota itseäsi niskasta kiinni"-asenne voi jopa lannistaa..)
mutta jos asiat ovat jotakuinkin kondiksessa, niin tosiaan voisi "opetella" tuollaista asennemuutosta (vaikka sit minun vinkkien kautta...;)) että opettelisi miettimään, mitä itse haluaa.
terve itsekkyys on eri asia kuin itsekeskeisyys.
mutta jos asiat ovat jotakuinkin kondiksessa, niin tosiaan voisi "opetella" tuollaista asennemuutosta (vaikka sit minun vinkkien kautta...;)) että opettelisi miettimään, mitä itse haluaa.
terve itsekkyys on eri asia kuin itsekeskeisyys.
Joo olen samaa mieltä ihmiäisen kanssa. Jokainen ihminen on yksilö ja jokaisella oma elämäntarinansa ja kun tietää sen on helpompi lähteä parantamaan itsetuntoa omalta kohdaltaan. Kun listaa juuri esimerkiksi omat hyvät ja huonot puolensa niin se auttaa ja selventää varmasti paljon. Ja toisilla saattaa olla se tilanne, että itsetunto pitää hakea psykologin/psykiatrin kautta eikä siinäkään ole mitään hävettävää.
Kunhan muistaa arvostaa ja rakastaa myös itseään, niin se säteilee kyllä muuallekin. Jopa oman homouden hyväksyminen (siitä oli keskustelua toisaalla) helpottuu kun tajuaa olevansa oma ainutlaatuinen itsensä. Että kyllä sitä itsetuntoa kannattaa tosiaan yrittää kohottaa.
Kunhan muistaa arvostaa ja rakastaa myös itseään, niin se säteilee kyllä muuallekin. Jopa oman homouden hyväksyminen (siitä oli keskustelua toisaalla) helpottuu kun tajuaa olevansa oma ainutlaatuinen itsensä. Että kyllä sitä itsetuntoa kannattaa tosiaan yrittää kohottaa.
totta, oman itsen arvostaminen lähtee siitä että hyväksyy itsensä kaikkine "vikoineenkin". kannattaa yrittää olla lempeä itseään kohtaan. (taas jotenkin käytännön vinkkinä, järjestää ihan itsekseen "hellimiskokemuksia" itselleen...)
armollisuus selvisi minulle vaikean masennuksen jälkeen. kannattaa olla itselleen armollinen (enkä nyt viittaa mihinkään kristilliseen, koska se ei vain kuulu minuun. ) kannattaa antaa itselleen anteeksi. on turha jäädä menneisyyteen (vaikka voi sitä miettiä), tärkeämpää on miettiä miten tästä eteenpäin.
armollisuus selvisi minulle vaikean masennuksen jälkeen. kannattaa olla itselleen armollinen (enkä nyt viittaa mihinkään kristilliseen, koska se ei vain kuulu minuun. ) kannattaa antaa itselleen anteeksi. on turha jäädä menneisyyteen (vaikka voi sitä miettiä), tärkeämpää on miettiä miten tästä eteenpäin.
kiitos ajastanne.
ihmiäinen, hyvä hyvä - tuo mainitsemasi itsensä hyväksyminen on minunkin mielestä tie siihen kohtuullisen hyvään itsetuntoon... mikään patenttiratkaisu ( ja siten kaikille samalla lailla toimiva) se ei varmaankaan ole, mutta hiton hyvä lähtökohta.
Monilla vain on tapana laittaa omalla kohdallaan rima liian korkealle, ja ruoskia sitten itseään, kun limboaminen tapahtuu. Anteeksiantaminen myös itselleen on yksi asia, joka kannattaa opetella. Ei se maailma siihen kaadu, ettei dietti tai tupakkalakko pidä.
Jokaisella meillä on virheemme, mutta myös lupa olla mielestämme täydellisiä.
Monilla meistä on varmastikin ystävä/kaveripiirissä se henkilö, joka manipuloi kaikkien muiden ajatusmaailmaa kommenteillaan: " Ai kun sä naytät vanhalta tossa asussa", " toi nyt ei ole yhtään sun tyyliäsi..." tai " sun täytyy kuule laihduttaa ennenkuin kenellekään kelpaat..." Tietyllä varauksella tällaisten kommentteihin kannattaa suhtatua - niitä ei kannata ottaa ainoina oikeina ohjeina. Herkimpinä manipuloinnille tulevat mieleen henkilöt, joiden taustalla on voimakas holhous vanhempien osalta. Tai vanhemmat yrittävät "hyvää tarkoittaen" ohjata jo kodin ulkopuolella asuvaa lastaan tekemään asioita juuri siten kuin he haluavat ... ( Meidän suvussa on aina tehty näin....)
Arvelen liiallisen hoivavietin tukahduttavan orastavan itsetunnon kehityksen tyystin. Vai mitä mieltä olette te, jotka olette noihin kasvatustieteisiin perehtyneet paremmin?
Monilla vain on tapana laittaa omalla kohdallaan rima liian korkealle, ja ruoskia sitten itseään, kun limboaminen tapahtuu. Anteeksiantaminen myös itselleen on yksi asia, joka kannattaa opetella. Ei se maailma siihen kaadu, ettei dietti tai tupakkalakko pidä.
Jokaisella meillä on virheemme, mutta myös lupa olla mielestämme täydellisiä.
Monilla meistä on varmastikin ystävä/kaveripiirissä se henkilö, joka manipuloi kaikkien muiden ajatusmaailmaa kommenteillaan: " Ai kun sä naytät vanhalta tossa asussa", " toi nyt ei ole yhtään sun tyyliäsi..." tai " sun täytyy kuule laihduttaa ennenkuin kenellekään kelpaat..." Tietyllä varauksella tällaisten kommentteihin kannattaa suhtatua - niitä ei kannata ottaa ainoina oikeina ohjeina. Herkimpinä manipuloinnille tulevat mieleen henkilöt, joiden taustalla on voimakas holhous vanhempien osalta. Tai vanhemmat yrittävät "hyvää tarkoittaen" ohjata jo kodin ulkopuolella asuvaa lastaan tekemään asioita juuri siten kuin he haluavat ... ( Meidän suvussa on aina tehty näin....)
Arvelen liiallisen hoivavietin tukahduttavan orastavan itsetunnon kehityksen tyystin. Vai mitä mieltä olette te, jotka olette noihin kasvatustieteisiin perehtyneet paremmin?
kiitos avusta....sain kerättyä rohkeutta ja kerroin kahdelle naispuoliselle luokkatoverilleni olevani biseksuaali..ottivat asian todella rauhallisesti, eivätkä pitäneet mitenkään erikoisena,vaan ihan samana henkilönä riippumatta suuntautumisestani.
Ohoh. Onneksi olkoon! :) Siitä se lähtee. Ja tuntuu taatusti hyvältä huomata, että ystäväsi eivät pidä sinua yhtään sen kummempana ihmisenä kuin aiemminkaan. Eiväthän he muuten edes olisi ystävyytesi arvoisia.
Tsemppiä ja onnea elämään jatkossakin!
Tsemppiä ja onnea elämään jatkossakin!
hienoa jack! nyt huomasin kirjoitelleeni aika tavalla vain ihmisen omaan persoonaan liittyviä juttuja/vinkkejä. mutta miten sen onnistuikin "unohtamaan" että on todella tärkeää, ettei joudu kaikkea yksin kantamaan.
kunniaan ystävyys ja välittäminen! itsetunnon kannalta erittäin tärkeitä asioita...
kunniaan ystävyys ja välittäminen! itsetunnon kannalta erittäin tärkeitä asioita...
Voi, tuon kun osaisi aina oikealla hetkellä. Itse myös kärsin aika ajoin huonosta itsetunnosta. Mutta onneksi on olemassa ystäviä jotka nostavat minut aina murheen suosta. He osaavat arvostaa minua sellaisena kuin olen. Vaikka en olekkaan adoniskroppainen jne...Tänä päivä, tällä hetkellä arvostan itseäni sellaisena kuin olen. Se joka ei "hyvän päälle" älyä menettää todella paljon. ; )
Huonon itsetunnon paikkaamiseen menee vuosia. Olen sitä mieltä, että se voi jossakin määrin korjaantua yksinkertaisesti antamalla ajan kulua. On hyväksyttävä epäonnistumiset eikä pelätä niitä. On uskallettava tehdä erilaisia asioita ja kokeiltava niitä. Toistaa ja toistaa kunnes onnistuu. Peräänantamattomuus auttaa. Huono itsetunto johtuu peloista. Pelätään mokaamista. Pelätään naurettavaksi joutumista. Pilkkaaminen on itsetunnon pahin tuho.
Usein huonon itsetunnon omaavia on tavalla tai toisella nöyryytetty lapsena tai heidän itsetuntonsa on nujerrettu. Vanhemmat eivät aina anna lastensa kasvaa tasapainoiseksi ja elää eri tavalla kuin mitä he ovat tehneet. Vanhempien asettamat kiellot ja määräykset rajaavat tehokkaasti liikkumavaraa. Vanhemmat voivat siirtää oman huonon itsetuntonsa lapseen.
On sukuvika kun suksi ei luista.
Äidin rooli on aika ratkaiseva.
Itsetunto kohenee tekemällä asioita, ainakin osittain. Joskus auttaa sellainen asia, jos pelkää, että laskee mielessään : "yksi, kaksi ja kolme", ja kolmannella tekee pelkäämänsä asian eli aloittaa sen.
Ystävä voi olla tukena( mutta homoillahan ei ole sellaisia luotto-ystäviä, sorry!)
Voi myös mennä omia pelkojaan kohti. Pyrkii kestämään niitä. Yrittää ja yrittää, kunnes onnistuu.
Itsetunnon kohentaminen omin voimin vaatii jo aika moista kypsyyttä. Monet retkahtavat viinaan ja sen sellaiseen huonon itsetuntonsa vuoksi. Alkoholi ja päihteet ovat ehdoton EI, jos haluaa kohentaa itsetuntoaan.
Mielestäni masennuksen aktiivinen hoitaminen on yksi olennainen pointti, kunhan ekaksi tajuaa olevansa masentunut.
Yksi asia voi olla, että torjuu aktiivisesti negatiivisen sisäisen puheensa. Se vaatii jo tiedostamista ja kamppailua, ettei suostu elämään sen orjuutettavana. Voi sanoa mielessään vastakkaisen lauseen, mitä ei- sanalla aloittava sisäinen puhe kertoo. " En pysty siihen, en osaa, ei minusta ole mihinkään, en ole mitään" jne. tilalle: "Lopeta! Osaan, kun opettelen, mutta se ottaa aikansa, yritä ja tsemppaa! Yrittäminen sinänsä on hyvä juttu. Go for it! Älä luovuta! Keskity suoritukseen.Hyvin menee!"
Usein huonon itsetunnon omaavia on tavalla tai toisella nöyryytetty lapsena tai heidän itsetuntonsa on nujerrettu. Vanhemmat eivät aina anna lastensa kasvaa tasapainoiseksi ja elää eri tavalla kuin mitä he ovat tehneet. Vanhempien asettamat kiellot ja määräykset rajaavat tehokkaasti liikkumavaraa. Vanhemmat voivat siirtää oman huonon itsetuntonsa lapseen.
On sukuvika kun suksi ei luista.
Äidin rooli on aika ratkaiseva.
Itsetunto kohenee tekemällä asioita, ainakin osittain. Joskus auttaa sellainen asia, jos pelkää, että laskee mielessään : "yksi, kaksi ja kolme", ja kolmannella tekee pelkäämänsä asian eli aloittaa sen.
Ystävä voi olla tukena( mutta homoillahan ei ole sellaisia luotto-ystäviä, sorry!)
Voi myös mennä omia pelkojaan kohti. Pyrkii kestämään niitä. Yrittää ja yrittää, kunnes onnistuu.
Itsetunnon kohentaminen omin voimin vaatii jo aika moista kypsyyttä. Monet retkahtavat viinaan ja sen sellaiseen huonon itsetuntonsa vuoksi. Alkoholi ja päihteet ovat ehdoton EI, jos haluaa kohentaa itsetuntoaan.
Mielestäni masennuksen aktiivinen hoitaminen on yksi olennainen pointti, kunhan ekaksi tajuaa olevansa masentunut.
Yksi asia voi olla, että torjuu aktiivisesti negatiivisen sisäisen puheensa. Se vaatii jo tiedostamista ja kamppailua, ettei suostu elämään sen orjuutettavana. Voi sanoa mielessään vastakkaisen lauseen, mitä ei- sanalla aloittava sisäinen puhe kertoo. " En pysty siihen, en osaa, ei minusta ole mihinkään, en ole mitään" jne. tilalle: "Lopeta! Osaan, kun opettelen, mutta se ottaa aikansa, yritä ja tsemppaa! Yrittäminen sinänsä on hyvä juttu. Go for it! Älä luovuta! Keskity suoritukseen.Hyvin menee!"
Syön Efexor-mielialalääkettä ja itsetuntoni parani huomattavasti. En kelaa joka asiaa enää ja että olenko riittävän hyvä.
"Itsetunto
23.07.2005, 00:50 Syön Efexor-mielialalääkettä ja itsetuntoni parani huomattavasti. En kelaa joka asiaa enää ja että olenko riittävän hyvä."
Efexor saattaa koukauttaa pahemman kerran. On sellainen kokemus.
Itse huomaan että rasvan lisääminen, etenkin kalanrasvan, lisää henkistä hyvinvointia melko lailla.
Minä en ole asiantuntija itsetuntoasiassa. Minulta on lapsesta asti vaadittu täysin kohtuuttomia suorituksia ja niinpä nytkin tavoitteet ovat tosi korkealla ja tulee pettymys kun huomaa kuinka vajaaksi niistä tavoitteista jää.
Muiden positiivinen kannustus on kyllä auttanut. On kiva menestyä ilman että siihen liittyisi automaattisesti vaatimus lisämenestykselle,
23.07.2005, 00:50 Syön Efexor-mielialalääkettä ja itsetuntoni parani huomattavasti. En kelaa joka asiaa enää ja että olenko riittävän hyvä."
Efexor saattaa koukauttaa pahemman kerran. On sellainen kokemus.
Itse huomaan että rasvan lisääminen, etenkin kalanrasvan, lisää henkistä hyvinvointia melko lailla.
Minä en ole asiantuntija itsetuntoasiassa. Minulta on lapsesta asti vaadittu täysin kohtuuttomia suorituksia ja niinpä nytkin tavoitteet ovat tosi korkealla ja tulee pettymys kun huomaa kuinka vajaaksi niistä tavoitteista jää.
Muiden positiivinen kannustus on kyllä auttanut. On kiva menestyä ilman että siihen liittyisi automaattisesti vaatimus lisämenestykselle,
Höpöhöpö... Pora-liike.. Efexoriin ei jää "koukkuun".. ongelma on se että muistaisi ottaa pillerit aamulla. Jos jäisi koukkuun niin kädet vapisten istuisin pilleripurkin vieressä ottamassa "fiiliksiä" :-)
Ainakin mun elämän laatu on parantunut, kun en koko ajan ole itsetunto nollassa auhdistuneena kelaamassa, että kuinka olen tyhmä, ruma ja tylsä ihminen.
Ainakin mun elämän laatu on parantunut, kun en koko ajan ole itsetunto nollassa auhdistuneena kelaamassa, että kuinka olen tyhmä, ruma ja tylsä ihminen.
"Itsetunto
25.07.2005, 01:01 Höpöhöpö... Pora-liike.. Efexoriin ei jää "koukkuun".. ongelma on se että muistaisi ottaa pillerit aamulla. Jos jäisi koukkuun niin kädet vapisten istuisin pilleripurkin vieressä ottamassa "fiiliksiä" :-) "
Ne tulee vasta kun on ollut vähän aikaa pienennetyllä annoksella (lääkäri ei suosittele että ne lopetettaisiin kerralla).
http://www.antidepressantsfacts.com/effexor-delirium-withdrawal.htm
http://www.antidepressantsfacts.com/effexor-ADF.htm
"Ainakin mun elämän laatu on parantunut, kun en koko ajan ole itsetunto nollassa auhdistuneena kelaamassa, että kuinka olen tyhmä, ruma ja tylsä ihminen."
Toisin sanoen Efexor turruttaa tunteet ja estää sinua käsittelemästä niitä. Minä olin 25 vuotta masentunut ja Efexor piti minut toimintakykyisenä, mutta ei sitten muuta. Olin tunteeton zombi.
Efexorin jälkeen (kun olen muuttanut ruokavaliota) olen alkanut ihan oikeasti parantumaan masennuksesta ja kaikinpuolisesta huonosta olosta (paino on pudonnut 50
kg). Ei ole aina helppoa joutua käsittelemään vanhoja tunteita, mutta kyllä se, että pystyy tuntemaan negatiivisiakin tunteita voittaa lääkepöhnän aina!
25.07.2005, 01:01 Höpöhöpö... Pora-liike.. Efexoriin ei jää "koukkuun".. ongelma on se että muistaisi ottaa pillerit aamulla. Jos jäisi koukkuun niin kädet vapisten istuisin pilleripurkin vieressä ottamassa "fiiliksiä" :-) "
Ne tulee vasta kun on ollut vähän aikaa pienennetyllä annoksella (lääkäri ei suosittele että ne lopetettaisiin kerralla).
http://www.antidepressantsfacts.com/effexor-delirium-withdrawal.htm
http://www.antidepressantsfacts.com/effexor-ADF.htm
"Ainakin mun elämän laatu on parantunut, kun en koko ajan ole itsetunto nollassa auhdistuneena kelaamassa, että kuinka olen tyhmä, ruma ja tylsä ihminen."
Toisin sanoen Efexor turruttaa tunteet ja estää sinua käsittelemästä niitä. Minä olin 25 vuotta masentunut ja Efexor piti minut toimintakykyisenä, mutta ei sitten muuta. Olin tunteeton zombi.
Efexorin jälkeen (kun olen muuttanut ruokavaliota) olen alkanut ihan oikeasti parantumaan masennuksesta ja kaikinpuolisesta huonosta olosta (paino on pudonnut 50
kg). Ei ole aina helppoa joutua käsittelemään vanhoja tunteita, mutta kyllä se, että pystyy tuntemaan negatiivisiakin tunteita voittaa lääkepöhnän aina!
Hmm kaipa tuo riippuu vähän lääkkeestä ja sen ottajasta, kuinka kemikaalit vaikuttavat ja missämäärin. Itse huomaan ainakin että suhtaudun ongelmiini nykyisin huomattavasti rationaalisemmin, enkä masennu "turhasta" (ruma, tyhmä jne). Tunteita lääkitykseni ei kuitenkaan tapa, tunnen edelleen iloa ja surua, en vain ole tunteiden ja fiilisten vietävissä tuuliviirin tavoin.
Tosi törkeää sanoa tuntematta mitenkään ihmistä, että hän on tunteeton zombi!!! Tuo lausuma kertoo enemmän sanojastaan..
Samoin tuo tunteiden käsittely -väite on myös asiaton, koska onko Poran mielestä parempi elää koko elämänsä märehtien joiutavia kuin elää noirmaalia tavallista elämää.
Samoin tuo tunteiden käsittely -väite on myös asiaton, koska onko Poran mielestä parempi elää koko elämänsä märehtien joiutavia kuin elää noirmaalia tavallista elämää.
"Itsetunto
25.07.2005, 22:31 Tosi törkeää sanoa tuntematta mitenkään ihmistä, että hän on tunteeton zombi!!!"
Höh, mä sanoin sen itsestäni....
"Samoin tuo tunteiden käsittely -väite on myös asiaton, koska onko Poran mielestä parempi elää koko elämänsä märehtien joiutavia kuin elää noirmaalia tavallista elämää."
Nämä asiat eivät ole joutavia, vaan ne ovat aivan keskeisiä. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi omien rajojen pystyttäminen. Pomo soittaa vapaa-ajalla niin nyt jätän vastaamatta. Vastaan sitten kun minua huvittaa. Minulle tarjotaan tötä törkeän halvalla. Lähetän heille kopion orjuudenvastaisesta julistuksesta. Mun ei tarvitse miellyttää ketään (mutta en minä lähde vittuilemaankaan ihmisille). Esimerkiksi voin kertoa olevani lesbo ja jos toinen sanoo että ei hyväksy sitä niin minä voisin sanoa siihen että "se on sinun ongelmasi". Tässä maassa pitää vain kommunikoida lakki kädessä ja jos puhuu asiat suoraan niin pidetään vitun aggressiivisena. (Minua pidetään aggressiivisena jo ulkonäönkin puolesta). Ruostakaan ei saa purnata. Mä menin sanomaan yhdelle joka oli ostanut koko porukalle makkarat että niiden laatu on sellainen että jos syöttää ne lokeille niin saa syytteen eläinrääkkäyksestä ja että on kuin pistäis lapsen kauppaan kun tulee takaisin sieltä töhkömakkaroiden kanssa.
Minä en ole lelu. Se pitää ihmisten ymmärtää. Mutta en minä ole myös irtipäässyt kanuuna.
Masentuneen "tavallinen elämä" johtaa masennukseen, siksi syyt pitää juuria pois. Se ei ole märehtimistä vaan se on itsensä oivaltamista ja itseensä tutustumista. Niin että kukas on tää kaveri jonka kanssa mä vietän loppuelämäni. Näin monta vuotta eletty ydessä eikä kunnolla edes tutustuttu.
25.07.2005, 22:31 Tosi törkeää sanoa tuntematta mitenkään ihmistä, että hän on tunteeton zombi!!!"
Höh, mä sanoin sen itsestäni....
"Samoin tuo tunteiden käsittely -väite on myös asiaton, koska onko Poran mielestä parempi elää koko elämänsä märehtien joiutavia kuin elää noirmaalia tavallista elämää."
Nämä asiat eivät ole joutavia, vaan ne ovat aivan keskeisiä. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi omien rajojen pystyttäminen. Pomo soittaa vapaa-ajalla niin nyt jätän vastaamatta. Vastaan sitten kun minua huvittaa. Minulle tarjotaan tötä törkeän halvalla. Lähetän heille kopion orjuudenvastaisesta julistuksesta. Mun ei tarvitse miellyttää ketään (mutta en minä lähde vittuilemaankaan ihmisille). Esimerkiksi voin kertoa olevani lesbo ja jos toinen sanoo että ei hyväksy sitä niin minä voisin sanoa siihen että "se on sinun ongelmasi". Tässä maassa pitää vain kommunikoida lakki kädessä ja jos puhuu asiat suoraan niin pidetään vitun aggressiivisena. (Minua pidetään aggressiivisena jo ulkonäönkin puolesta). Ruostakaan ei saa purnata. Mä menin sanomaan yhdelle joka oli ostanut koko porukalle makkarat että niiden laatu on sellainen että jos syöttää ne lokeille niin saa syytteen eläinrääkkäyksestä ja että on kuin pistäis lapsen kauppaan kun tulee takaisin sieltä töhkömakkaroiden kanssa.
Minä en ole lelu. Se pitää ihmisten ymmärtää. Mutta en minä ole myös irtipäässyt kanuuna.
Masentuneen "tavallinen elämä" johtaa masennukseen, siksi syyt pitää juuria pois. Se ei ole märehtimistä vaan se on itsensä oivaltamista ja itseensä tutustumista. Niin että kukas on tää kaveri jonka kanssa mä vietän loppuelämäni. Näin monta vuotta eletty ydessä eikä kunnolla edes tutustuttu.
Huomasin pari vuotta sitten, että kaveripiiri ja vaihtuvat seurustelukumppanit olivat pääasiassa tyyppejä joilla oli suunnaton tarve lytätä kritisoimalla ja piikittelemällä jatkuvasti kaikesta tyhjänpäiväisestä. Jostain syystä vedän sellaisia ihmisiä puoleeni. Ihmettelin siinä vielä että miksi itsetunto on nollassa. Olen yrittänyt nykyisin välttää tällaisiin ihmissuhteisiin mukaan menemistä, mutta aina niitä välillä jostain löytyy, ja kun on muutenkin helposti itsetuntonsa hukkaavaa tyyppiä... Pitäisi vaan kävellä eri suuntaan, mutta se ei ole aina niin yksinkertaista. Sen sijaan tulee kuunneltua hiljaa ja kiltisti paskaa kuukausi- tai jopa vuosikaupalla, kunnes on lopulta niin kyrpiintynyt että sanoo suorat sanat.