Ihastunut! Mutta miten kertoa se hänelle

Kyllä taas masentaa.

Olin eilen pe:na isäni kanssa ostoksilla eräässä huonekalukaupassa. Jo heti kauppaan sisään astuessani silmiini pisti tämä äärettömän söpö miesmyyjä! Ja kuinka ollakkaan juuri tämä samainen myyjä sattui vielä palvelemaan meitä! Hän osoittautui äärimmäisen mukavaksi kaveriksi ja saimmekin lopulta ostettua etsimämme pöydän. Tilanne oli siis aivan normaali.

Mitä sitten?

No nyt en saa tätä myyjää pois mielestäni...taidanpa olla pahemman kerran ihastunut!

Olen kohta 24- vuotias enkä ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa. Tällaisia tosi-ihastumisia sattuu kohdalleni todella harvoin, joten varsinkin tämän takia kyseinen tapaus koskettaa syvästi.

Miten voisin lähestyä tätä myyjää ja mahdollisesti tiedustella, että 'mitä hän on miehiään'? Ensimmäinen ajatukseni oli sähköpostin lähettäminen tyyliin 'se tosi söpön näköinen myyjä', mutta harmikseni kyseisellä firmalla on vain yksi ja ainoa koko maan kattava sähköpostiosoite palautteelle ym, joten sen käyttäminen olisi turhan monimutkaista.

Toisena ajatuksena olisi 'lähettää' eräs ystäväni (joka tietty tietää homoudestani) liikkeeseen 'tiedustelemaan', sillä itsestä ei siihen kyllä olisi. Sen verran kookas kaveri hän oli, että voisi vaikka turpiin tulla :(

Äh, ajatukseni ovat ihan sekaisin tällä hetkellä - onhan tästä 'tapaamisesta' kulunut jo huikeat...12 tuntia :)

Oletko ollut vastaavanlaisessa tilanteessa tai osaatko muuten auttaa minua? Olisin todella kiitollinen!

Niin, eikä sovi unohtaa, että ostokuitissa komeilee hänen nimensä :P
Ja hänellä EI ollut sormusta nimettömässä \o/

Voi kun toivoisin sinulle James, että onni kohtaisi sinua. :)

"Ja hänellä EI ollut sormusta nimettömässä \o/"

Ja minkähän asian tuokin ratkaisee? Sen, ettei hän ole hetero? Sen, ettei hän ole varattu? Vai senkö, ettei hän esimerkiksi allergian vuoksi voi pitää sormessaan sormusta?

Ihmisillä ( myös varatuilla) on monia syitä olla pitämättä sormusta - esim. bf:ni ei voi tehtäviensä takia pitää sormusta ( tai muitakaan koruja, saati kelloa).

Sormuksen pito vasemman käden nimettömässä osoittaa heteroilla yleensä naimisissa tai kihloissa olemista. Joissakin maissa (ja kulttuureissa) vastaava sormus voi olla oikean käden nimettömässä. On olemassa myös ihmisiä, jotka pitävät sormusta myös sen takia, etteivät joutuisi iskuyritysten kohteeksi.

Varsinaista "sormuskoodia" tuskin on olemassa homomaailmassakaan (paitsi oletusarvoisesti henkilö, jolla on sormus lähes joka sormessa on melkoisella varmuudella "sopivasti suuntautunut").

Mitä tulee kirjoittajan kokemuksiin myyjän käyttäytymisestä ("Hän osoittautui äärimmäisen mukavaksi kaveriksi ") tai ulkonäöstä ("Jo heti kauppaan sisään astuessani silmiini pisti tämä äärettömän söpö miesmyyjä!") ei sen perusteella voi yksiselitteisesti tehdä johtopäätöksiä henkilön seksuaalisesta suuntautumisesta. Asiakaspalvelualalla menestyminen edellyttää miellyttävää käytöstä, tietysti myös ulkoisella olemuksella on merkitystä. Tästähän on hyvä esimerkki Stockan henkilöstövalinnat miespuolisten työntekijöiden osalta, jotka ovat kuin samasta muotista, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Onnea kuitenkin yritykselle.

Pyydä, että ystäväsi selvittää asiaa kautta rantain tämän kyseisen myyjän naispuoliselta kollegalta. Best wishes, New Jersey

"Ihmisillä ( myös varatuilla) on monia syitä olla pitämättä sormusta"

Oikeastaan tuo koko sormusjuttu oli pienoinen kevennys muuten vakavaan asiaan, mutta toit kieltämättä hyviä näkökulmia asiaan. Minulle se kuitenkin merkitsi juurikin sitä, ettei hän ole varattu ja 'toivo elää' :)

"Asiakaspalvelualalla menestyminen edellyttää miellyttävää käytöstä, tietysti myös ulkoisella olemuksella on merkitystä"

Arvasin, että tämä asia tulisi esille ;)
Totta kai on selvää, että hänen käytöksensä oli juurikin sitä mitä kaupan myyjältä odotetaan, mutta eivät kaikki myyjät mitään robotteja ole (= kaikki käyttäytyisivät ja puhuisivat samalla lailla). Sanotaan nyt näin että pidin hänestä, vaikka hän nyt myyjä sattuu olemaankin! Ulkonäöltä hän ei todellakaan ollut mikään ’ihannemyyjä’. Tietenkin eri kauppojen myyjillä on varmasti erilaiset vaatimukset, mutta häntä tuskin ihan minne vaan otettaisiin töihin – häntä nyt mitenkään vähättelemättä.

"Pyydä, että ystäväsi selvittää asiaa kautta rantain tämän kyseisen myyjän naispuoliselta kollegalta"

Tämä oli kyllä mieletön oivallus! Kiitos! Näin taidan tehdäkin :)

Minulla kun ei ole tässä asiassa mitään menetettävää, joten koittaa aina kannattaa. Häntä kun en tunne tai tässä kaupassa en tule joka päivä asioimaan :)

Kyllä tommoseen tilanteeseen itsekin olen joskus törmännyt. En kuitenkaan ole ihastunut kehenkään asiakaspalvelutyötä tekevään niin palavasti, että se olisi vaatinut toimenpiteitä.

Etkö voisi mennä sinne mukamas shoppailemaan lisää mööpeleitä ja juttua pitkittämällä selvittää onko kiinnostus molemminpuolista vai pelkkää haavetta? Ystävänkin voi toki laittaa asialle, mutta jotkut asiat on parasta hoitaa itse alusta alkaen ;)

"Etkö voisi mennä sinne mukamas shoppailemaan lisää mööpeleitä ja juttua pitkittämällä selvittää onko kiinnostus molemminpuolista vai pelkkää haavetta?"

Voisin, mutta mahdanko jäätyä kuinka pahasti, kun joutuu keskittymään ihan muuhun kun tuohon shoppailemiseen :) Ja mitä jos hän ei olekaan töissä sinä päivänä? Ja entä jos minua palveleekin joku muu? No, ainahan voin pyytää häntä palvelemaan jatkaaksemme ostoksia :P "O-o-ostin tässä pö-pöydän viime perjantaina..." :)

Kuten sanottu, ei menetettävää, joten olkoon tämä nyt sitten se viimeinen vaihtoehto ;)

"jotkut asiat on parasta hoitaa itse alusta alkaen ;)"

Niinpä :)

Hmmm... Ihan oikeesti - käyt sä ikinä missään muualla? Mä ymmärrän tuollaiset ihastumiset kyllä, mutta sellaisia sattuu kun kävelee kaupungissa kadulla melkein joka kadunkulmassa. No ehkä asut jossain tuppukylässä. - Ole mies ja ota härkää sarvista, mä olen pari kertaa tehnyt niin, no korville ei ole tullut ja no joskus jopa heterot pitävät tällaista ihastumista mairittelevana. Turha on jäädä miettimään ja tuleen makaamaan jos asialle voi itse tehdä jotain. Kaverien laittaminen omalle asialle on pikkulikkojen touhua ja lähinnä loukkaavaa. Jos odotat reilua kohtelua ja rehellistä vastausta niin joudut panemaan itsesi tuleen - mielestäni. Lisäksi tällainen teko kasvattaa sinua ihmisenä varmasti. Onnea matkaan.

JoonasKK

Siitä vain uudestaan kauppaan, ostat jotain pientä ja sitten kun hän kassalla kysyy "saisiko olla muuta?" sanot, että kahvit hänen hurmaavassa seurassaan. ;D

hih, itse kerran pyysin kuittiin erään erittäin suloisen naismyyjän puhelinnumeron ruokakaupassa ja sainkin jopa sen. Vuosisadan rakkaustarinaa ei syntynyt, mutta vajaa vuosi kuitenkin suloista onnea. ;)

"Vai senkö, ettei hän esimerkiksi allergian vuoksi voi pitää sormessaan sormusta?"

En ole yhtään kulta-allergikkoa nähny koskaan :E

Minäpä olen, örh.

aiheen sivusta: Kulta ei ole allergisoivaa, vaan seosmetallit johon se seostetaan. Eli yleisimmin hopea ja kupari.

Valkokullassa nikkeli on allergisoiva aine. siksi kannattaakin tarvittaessa kysyä valkokultaa joka on seostettu palladiumiin.