Olen tullut kaapista pari vuotta sitten ja ensijärkytyksen jälkeen kaikki läheiset hyväksyivät minut. Nyt olen vihdoin löytänyt kumppanin, mutta eipä hän olekaan tervetullut kotiini eikä perheeni halua tavata häntä muuallakaan. Suvaitsevainen velini totesi, että hän voi tavata tyttöystäväni, mutta antoi selvät ohjeet siitä, miten meidän pitää esiintyä julkisilla paikoilla. Eli pitää näytellä kaveria ja mitään "lääppimisiä" ei sitten siedetä. Tuore rakkaus roihuaa, mutten kehtaa edes kullalleni kertoa perheeni ilkeistä kommenteista... :´(
Riitaa lesbohellyydestä
Hej Nyyhkis!
Hienoa, että olet tullut ulos kaapista! Kuinka suurenmoista onkaan löytää joku, jota rakastaa ja kun se nyt voisi olla aito ja hyväksytty osa elämääsi. Kirjoittamasi perusteella näin ei kuitenkaan ollut suotu. Ilmeisesti perheesi ei ole ymmärtänytkään kokonaan lesbouttasi tai ei halua ymmärtää. En siis voi nähdä, että he olisivat hyväksyneet sinut aidosti, koska lesbouteesi toki kuuluu myös sen aktiivinen puoli aivan niinkuin missä tahansa seksuaalisuudessa.
Ilmeisesti veljesi pelkää sosiaalista "stigmaa". Toivon, että voit olla rohkea tässä ja osoittaa, että niin ei ole. Aito rakkaus saa ihmiset - minun kokemukseni mukaan - yleensä hymyilemään (täysin positiivisessa mielessä). Kuinka hienoa sen näkeminen voikin olla (ihan keiden välillä tahansa)! Mikäli homous tai lesbous ei voi olla tai ole luonnollinen osa elämäämme ja käyttäytymistämme, niin sairastumme tai yhteiskunta osoittaa sairautensa. Ei ole toivottavaa, että joutuisit siirtymään jonnekin "takakujille rähjäisiin baareihin salaa toteuttamaan perverssiä seksinhaluasi". On varmasti inhottavaa, jos rakkautesi leimataan jotenkin likaiseksi. Älä vain anna tehdä sitä itsellesi (eikä meille muillekaan).
Toivon ja rohkaisen Sinua kertomaan rakkaallesi tunteistasi. Et voi loputtomiin elää kuitenkaan "salaamisessasikaan".
Kun tapaat rakastasi veljesi kanssa, niin käyttäydy luonnollisesti (älä siis aseta itsellesi turhia rajoja). Veljesi saattaa ottaa teihin etäisyyttä, mutta - uskoisin - että veljesi rakastaa Sinua, niin eiköhän se silloin jää lopulta väliaikaiseksi. Vaatii tietenkin sinulta voimia! Muun perheesi kanssa pidä rakkaasi keskustelussa esillä aivan luonnollisena asiana. En suosittele tässä vaiheessa mitään "pakotus"-menetelmää.
Hienoa, että olet tullut ulos kaapista! Kuinka suurenmoista onkaan löytää joku, jota rakastaa ja kun se nyt voisi olla aito ja hyväksytty osa elämääsi. Kirjoittamasi perusteella näin ei kuitenkaan ollut suotu. Ilmeisesti perheesi ei ole ymmärtänytkään kokonaan lesbouttasi tai ei halua ymmärtää. En siis voi nähdä, että he olisivat hyväksyneet sinut aidosti, koska lesbouteesi toki kuuluu myös sen aktiivinen puoli aivan niinkuin missä tahansa seksuaalisuudessa.
Ilmeisesti veljesi pelkää sosiaalista "stigmaa". Toivon, että voit olla rohkea tässä ja osoittaa, että niin ei ole. Aito rakkaus saa ihmiset - minun kokemukseni mukaan - yleensä hymyilemään (täysin positiivisessa mielessä). Kuinka hienoa sen näkeminen voikin olla (ihan keiden välillä tahansa)! Mikäli homous tai lesbous ei voi olla tai ole luonnollinen osa elämäämme ja käyttäytymistämme, niin sairastumme tai yhteiskunta osoittaa sairautensa. Ei ole toivottavaa, että joutuisit siirtymään jonnekin "takakujille rähjäisiin baareihin salaa toteuttamaan perverssiä seksinhaluasi". On varmasti inhottavaa, jos rakkautesi leimataan jotenkin likaiseksi. Älä vain anna tehdä sitä itsellesi (eikä meille muillekaan).
Toivon ja rohkaisen Sinua kertomaan rakkaallesi tunteistasi. Et voi loputtomiin elää kuitenkaan "salaamisessasikaan".
Kun tapaat rakastasi veljesi kanssa, niin käyttäydy luonnollisesti (älä siis aseta itsellesi turhia rajoja). Veljesi saattaa ottaa teihin etäisyyttä, mutta - uskoisin - että veljesi rakastaa Sinua, niin eiköhän se silloin jää lopulta väliaikaiseksi. Vaatii tietenkin sinulta voimia! Muun perheesi kanssa pidä rakkaasi keskustelussa esillä aivan luonnollisena asiana. En suosittele tässä vaiheessa mitään "pakotus"-menetelmää.