"Ei tule liian usein kerrottua, miten paljon merkitset minulle. Ei väliä oletko homo tai mitä vaan. Olet PARAS."
Pojan tekstari isälleen
Seta-koulutin tänään eräällä yläasteella. Luokan pojat tenttasivat minulta tiukasti sitä, mitä kasvattipoikamme ajattelevat meistä homomiehistä heidän vanhempinaan. Onko heitä kiusattu siitä syystä jne.
Totesin, etten minä sitä oikeastaan tiedä, kun ei ole kummemmin tullut aikoihin puheeksi. Joskus ehkä vähän mainittu. Sen tiedän, että heidän kaikki kaverinsa tietävät meistä. Osan olemme tavanneetkin.
Kotiin tultua kyselin nuorimmalta pojalta, että mitä hän ajattelee, kun hänellä on kaksi homomiestä vanhempinaan.
Vastaus tuli oikopäätä: "Miks sä tommosta kyselet? Mikä juttu toi nyt on? Mitä ihmeellistä siinä muka on?
Minun ei auttanut muuta kuin todeta, ettei kai siinä sitten mitään ihmeellistä lopultakaan ole. Mietin: Ehkä se "ihmeellisyys" onkin sitten vain minun päässäni.
Totesin, etten minä sitä oikeastaan tiedä, kun ei ole kummemmin tullut aikoihin puheeksi. Joskus ehkä vähän mainittu. Sen tiedän, että heidän kaikki kaverinsa tietävät meistä. Osan olemme tavanneetkin.
Kotiin tultua kyselin nuorimmalta pojalta, että mitä hän ajattelee, kun hänellä on kaksi homomiestä vanhempinaan.
Vastaus tuli oikopäätä: "Miks sä tommosta kyselet? Mikä juttu toi nyt on? Mitä ihmeellistä siinä muka on?
Minun ei auttanut muuta kuin todeta, ettei kai siinä sitten mitään ihmeellistä lopultakaan ole. Mietin: Ehkä se "ihmeellisyys" onkin sitten vain minun päässäni.
Tuollaista on aina kiva kuulla - siis, että nuorelle sukupolvelle erilaisuus on luonnollinen asia, ja toki olet tehnyt itsekin paljon sen eteen, että näin olisi. Ja se on tietenkin mahtava asia.
Tuli vain tuosta sukupolviasiasta mieleen sellainen, että jotenkin olen elämäni aikana aistinut sen, että juuri suuri sukuplvi, 50-60 -luvulla syntyneet ovat jotenkin niitä "ahdistuneimpia", siis varautuneimpia esim. juuri seksuaalisen erilaisuuden suhteen. Tuntemani "vanhat" miehet 20-40 -luvuilla syntyneet (siis tämä todellakin on vain oma tuntumani asioihin), olen kokenut hyvin rennoiksi ja avoimeksi esim. homoutensa suhteen, vaikka yhteiskunnallinen tila/olosuhteet jolloin he nuoruutensa elivät voisivat antaa aivan päinvastaisen kuvan. Vai onko kysymys siitä, että sillon homoudesta ei osattu edes puhua, eli miesten väliset leikitkin sujuivat omalla painollaan ilman suurempaa häslinkiä. Korkeintaan "kylällä" voitiin pienellä rivien välissä olevalla viittauksella viitata tiettyyn "sellaiseen" mieheen, mutta sitten asiasta ei vain puhuttu.
Tuli vain tuosta sukupolviasiasta mieleen sellainen, että jotenkin olen elämäni aikana aistinut sen, että juuri suuri sukuplvi, 50-60 -luvulla syntyneet ovat jotenkin niitä "ahdistuneimpia", siis varautuneimpia esim. juuri seksuaalisen erilaisuuden suhteen. Tuntemani "vanhat" miehet 20-40 -luvuilla syntyneet (siis tämä todellakin on vain oma tuntumani asioihin), olen kokenut hyvin rennoiksi ja avoimeksi esim. homoutensa suhteen, vaikka yhteiskunnallinen tila/olosuhteet jolloin he nuoruutensa elivät voisivat antaa aivan päinvastaisen kuvan. Vai onko kysymys siitä, että sillon homoudesta ei osattu edes puhua, eli miesten väliset leikitkin sujuivat omalla painollaan ilman suurempaa häslinkiä. Korkeintaan "kylällä" voitiin pienellä rivien välissä olevalla viittauksella viitata tiettyyn "sellaiseen" mieheen, mutta sitten asiasta ei vain puhuttu.
Tästä tuli mieleeni se, että mun faija on maininnut monta kertaa nuoruudenkaverinsa, joka pyöri heidän poikaporukassaan ihan tasavertaisena tyyppinä. Tämä nuori mies herätti huomiota muunmuassa pukeutumalla röyhelöpaitoihin ja laittamalla huulipunaa. Ja tämä tapahtui siis joskus 50-luvun alkupuolella maaseutupitäjässä! Isä on puhunut välillä tuosta kundista ihan samaan sävyyn kuin muistakin kavereistaan, on vaan maininnut silleen lempeästi, että "se oli sellainen erikoinen kaveri" mut kaikesta puhutusta olen päätellyt, että tyyppi taisi olla homo. Eikä häntä syrjitty tai potkittu päähän, siellä se oli nappaillut Koskenkorvaa muiden mukana. :)! Tuosta pojasta tuli kuulemma myöhemmin luistelija.
Minun mielestäni 50-60 -luvulla syntyneissä miehissä kulminoituu suuri seksuaalisuuden/minuuden ongelma:
- seksuaalinen varautuneisuus/konservatismi vs. moraalinen emansipaatio/rappio --> arvokriisi --> yleinen ahdistuneisuus --> alkoholismi.
Seksuaalisuudesta ei osata puhua, se koetaan häpeäksi joten esim. seksuaalista erilaisuutta salataan viimeiseen asti. Taas tämän ns. seksuaalisen konservatismin vastakohtana heissä kulminoituu halu irtautua perinteisestä länsimaisen historiallis-kristillisestä moraalista eli ts. on fiksua ja modernia naida jokainen vastaantuleva ihminen. (Eli, ne jotka eivät ole siin syvällä kaapissa, että asuvat Narniassa ovat bareback aktiiveja jokaisessa mahdollisessa homojärjestössä)
Tiedän, että em. väitteisiini voidaan hakea perusteluja mm. kyseisen aikakauden yhteiskunnallisesta rakennemuutoksesta (maalta muutto kaupunkeihin, kultuuriarvojen murros), nuorisoliikkeiden vaikutus isosta maailmasta (hippiliike ja muut), keskioluen vapautuminen, seksuaalisuuden vapautuminen --> isäkapina (kapina sodan kokenutta sukupolvea vastaan, joka kulminoitui järkyttävimmillään ja idiotismissaan taistolaisuuteen). Että kaikki tuo olisi tehnyt ko. sukupolvesta tasapainoisen? Hah!
- seksuaalinen varautuneisuus/konservatismi vs. moraalinen emansipaatio/rappio --> arvokriisi --> yleinen ahdistuneisuus --> alkoholismi.
Seksuaalisuudesta ei osata puhua, se koetaan häpeäksi joten esim. seksuaalista erilaisuutta salataan viimeiseen asti. Taas tämän ns. seksuaalisen konservatismin vastakohtana heissä kulminoituu halu irtautua perinteisestä länsimaisen historiallis-kristillisestä moraalista eli ts. on fiksua ja modernia naida jokainen vastaantuleva ihminen. (Eli, ne jotka eivät ole siin syvällä kaapissa, että asuvat Narniassa ovat bareback aktiiveja jokaisessa mahdollisessa homojärjestössä)
Tiedän, että em. väitteisiini voidaan hakea perusteluja mm. kyseisen aikakauden yhteiskunnallisesta rakennemuutoksesta (maalta muutto kaupunkeihin, kultuuriarvojen murros), nuorisoliikkeiden vaikutus isosta maailmasta (hippiliike ja muut), keskioluen vapautuminen, seksuaalisuuden vapautuminen --> isäkapina (kapina sodan kokenutta sukupolvea vastaan, joka kulminoitui järkyttävimmillään ja idiotismissaan taistolaisuuteen). Että kaikki tuo olisi tehnyt ko. sukupolvesta tasapainoisen? Hah!
Tiukat kausaliteetit sinulla, ei kai täs auta kun lähteä kaljalle kun arvokriisi ahdistaa.
TwistDrill kirjoitti: "...pukeutumalla röyhelöpaitoihin ja laittamalla huulipunaa..."
En nyt oikopäätä tuosta määrittelystä homoa löytäisi. Ehkä mieluumminkin transvestiitin. Transvestiitti voi olla hetero tai homo.
En nyt oikopäätä tuosta määrittelystä homoa löytäisi. Ehkä mieluumminkin transvestiitin. Transvestiitti voi olla hetero tai homo.
No en minäkään siitä röyhelöpaidasta homoutta ihan löytänyt, enemmänkin muista jutuista mitä faija on puhellut. Ensisijaisesti minua kiinnosti tuossa tyypissä se rohkeus, jolla hän toi itsensä esille ja se, ettei sen ajan kundit tuntuneet sitä pitävän kummallisena ainakaan negatiivisessa mielessä. Mun isä on kyllä ollut aina muutenkin älyttömän suvaitsevainen, mikä ei liene ihan tavallista 30-luvulla syntyneissä maalaismiehissä. Ehkä sit sen kaveripiirikin oli samanhenkistä.
Eli sinunkin, Twist Drill, kokemuksesi ainakin tuon antamasi esimerkin suhteen on samantapainen kuin omani. Eli 20-40 -luvuilla syntyneet miehet ovat paljon vapautuneempia ja avoimempia seksuaalisen erilaisuuden suhteen kuin ns. "ahdistunut" sukupolvi.
JuhaniV oli kysellyt pojaltaa mitä hän on mieltä vanhempiensa homoudesta... Lapsi ei useinkaan halua mustata pesää vaikka siitä kärsisikin. Kuvittele mitä vaikkapa alkoholistin lapsi sanoisi vanhemmalleen jos vanhempi kysyy mitä lapsi ajattelee vanhemman alkoholismista. Lapsi rakastaa vanhempaansa vaikka vanhempi kohtelisi häntä rankastikin. Lapsi suojelee vanhempiaan viimeiseen asti. Pahoinpitelyn kohteeksi joutuneet lapset toteavat usein, että he "jotenkin ansaitsivat" sen. Eli tuo kysely ei ole mikään mittari millaisia vaurioita lapsi kokee perheessä.
Ja JuhaniV tosiaan näyttä uskovan siihen, että kun homoparin "poika" ilmoittaa face to face, ettei mitenkään kärsi tilanteesta, että tilanne todella olisi se. Kuinka kaukana JuhaniV voi olla todellisuudesta? Mitenköhän pojan koulukaverit esimerkiksi tilanteeseen suhtautuvat? Mahtaa kiusaaminen ja pilkkaaminen olla aika lailla tavanmukaista...
Mun mielestä JuhaniV voisi jättää omien perheasioiden selvittelyn täällä palstalla.
Jos hän on omasta mielestään helv***n hyvä isä niin hieno homma, mutta ei sillä ole varmaan merkitystä keskustelupalstan lukijoille. Tulee mieleen, ettei hän taida saada tarpeeksi positiivista palautetta puolisoltaan/lapseltaan ja tulee sitä sitten täältä kerjäämään.
Jos hän on omasta mielestään helv***n hyvä isä niin hieno homma, mutta ei sillä ole varmaan merkitystä keskustelupalstan lukijoille. Tulee mieleen, ettei hän taida saada tarpeeksi positiivista palautetta puolisoltaan/lapseltaan ja tulee sitä sitten täältä kerjäämään.
octopus kirjoitti: "Jos hän on omasta mielestään helv***n hyvä isä.
Luepa ensimmäinen viesti tässä ketjussa kertaalleen. Alunperin se ei ollut viesti minulle, vaan eräs isä lähetti sen minulle. Se oli mielestäni niin myönteinen, että luvalla lainasin sitä muidenkin iloksi. Harmi, että tulkitsit sen virheellisesti omakehuksi.
Luepa ensimmäinen viesti tässä ketjussa kertaalleen. Alunperin se ei ollut viesti minulle, vaan eräs isä lähetti sen minulle. Se oli mielestäni niin myönteinen, että luvalla lainasin sitä muidenkin iloksi. Harmi, että tulkitsit sen virheellisesti omakehuksi.
octopus kirjoitti: "...ettei hän taida saada tarpeeksi positiivista palautetta puolisoltaan/lapseltaan..."
Nimimerkin takaa henkilökohtaisuuksiin menevä piikittelykö on sitten se oikeampi tapa keskustella Ranneliikkeessä?
Nimimerkin takaa henkilökohtaisuuksiin menevä piikittelykö on sitten se oikeampi tapa keskustella Ranneliikkeessä?