Päätin vastata aikaisemmin aloittamani keskusteluun uudella keskustelulla, jotta asiat pysyisivät erillään, eivätkä rönsyilisi.
Nimimerkki ”mies” kirjoitti keskustelussa sekalaista > pieniä onnen jyviä: ”Sattumalta tiedän Adi, että tuollaiset yksinkertaistetut ja syyllistävät elämänohjeet ovat yleensä puuta heinää.”
Olet oikeassa. Antamani ”elämänohje” oli ehkä harkitsematon. Ottaen huomioon, että kohdistin sen ventovieraalle taustoja tuntematta.
Hän jatkoi: ”Helposti pääsee opiskelemaan juuri niille parjatuille matalapalkka-aloille, joissa työ on orjatyötä ihan kirjaimellisesti. Tiedän ihmisiä, jotka ovat sellaisissa töissä eikä kukaan järkevä halua sellaista työtä itselleen, jossa sinua kohdellaan kuin eläintä esim. siivous- ja terveydenhuolto-ala, logistiikka- ja vartiointityö. Mitä lisä-arvoa niissä töissä saa nälkäpalkan lisäksi? Ei mitään muuta kuin maahan poljetun itsetunnon. Kannattaako sellaista elämää elää?”
Kukas nyt puhuu puutaheinää? Olen itse työskennellyt pitkään terveydenhuoltoalalla ja näkemykseni hoitoalasta on aivan toisenlainen! On totta, että hoitoala on edelleen pahasti jäljessä palkkakehityksessä, mutta se ei kerro mitään itse ammatin arvosta. Pidän itseäni järkevänä ihmisenä, toisin kuin kirjoituksessasi vihjasit, enkä ole koskaan katunut ammatinvalintaani. ”Eläimenä” minua ei ole koskaan kohdeltu! Sen sijaan koen, että työyksikössäni jokaista arvostetaan, niin ammatillisten sidosryhmien, omaisten kuin asiakkaidenkin taholta ja jokaisen henkilökohtainen työpanos näkyy konkreettisesti asiakkaiden elämänlaadussa. Hoitoalan työ on raskasta, mutta oikeastaan mikä tahansa työ on - ainakin ajoittain - raskasta, jos sen tekee tunnollisesti ja huolella. Palkkausta lukuun ottamatta hoitoalan työ on monin tavoin palkitsevaa ja suosittelen varauksetta sitä kaikille niille, jotka kokevat soveltuvansa alalle.
Mainitsemiisi muihin aloihin en osaa ottaa kantaa, koska en juuri tunne alojen ansiotasoa, enkä ansioiden suhdetta vastuuseen ja pätevyysvaatimuksiin. Siivoustyö nyt on aina ollut aliarvostettua ja alipalkattua. Siivoojan tärkeyden huomaa moni vasta sitten, kun siivoojaa ei ole…
Pidän edelleen kuitenkin kiinni alkuperäisestä heitostani koulutuksen tärkeydestä. Tuttavapiirissäni on muutamia sellaisia, jotka vuodesta toiseen pyrkivät ainoastaan arvostamiinsa tiedekuntiin sinne kuitenkaan koskaan pääsemättä. Muut koulutusvaihtoehdot, kuten esimerkiksi saman alan AMK- taikka perustason koulutus ei tule tietenkään kysymykseen. Eihän se sovi heidän arvolleen! Unelmiensa opiskelupaikkaa odotellessa nämä hyväkkäät sitten viettävät – missäs muualla – kuin kortistossa! Näitä elättejä sivusta seuranneena olen löytänyt sisältäni pienen Ben Z:n vaikka poliittinen kotini muuten onkin aivan toisaalla.
Heitinköhän nyt tulitikun bensa-astiaan?
Nimimerkki ”mies” kirjoitti keskustelussa sekalaista > pieniä onnen jyviä: ”Sattumalta tiedän Adi, että tuollaiset yksinkertaistetut ja syyllistävät elämänohjeet ovat yleensä puuta heinää.”
Olet oikeassa. Antamani ”elämänohje” oli ehkä harkitsematon. Ottaen huomioon, että kohdistin sen ventovieraalle taustoja tuntematta.
Hän jatkoi: ”Helposti pääsee opiskelemaan juuri niille parjatuille matalapalkka-aloille, joissa työ on orjatyötä ihan kirjaimellisesti. Tiedän ihmisiä, jotka ovat sellaisissa töissä eikä kukaan järkevä halua sellaista työtä itselleen, jossa sinua kohdellaan kuin eläintä esim. siivous- ja terveydenhuolto-ala, logistiikka- ja vartiointityö. Mitä lisä-arvoa niissä töissä saa nälkäpalkan lisäksi? Ei mitään muuta kuin maahan poljetun itsetunnon. Kannattaako sellaista elämää elää?”
Kukas nyt puhuu puutaheinää? Olen itse työskennellyt pitkään terveydenhuoltoalalla ja näkemykseni hoitoalasta on aivan toisenlainen! On totta, että hoitoala on edelleen pahasti jäljessä palkkakehityksessä, mutta se ei kerro mitään itse ammatin arvosta. Pidän itseäni järkevänä ihmisenä, toisin kuin kirjoituksessasi vihjasit, enkä ole koskaan katunut ammatinvalintaani. ”Eläimenä” minua ei ole koskaan kohdeltu! Sen sijaan koen, että työyksikössäni jokaista arvostetaan, niin ammatillisten sidosryhmien, omaisten kuin asiakkaidenkin taholta ja jokaisen henkilökohtainen työpanos näkyy konkreettisesti asiakkaiden elämänlaadussa. Hoitoalan työ on raskasta, mutta oikeastaan mikä tahansa työ on - ainakin ajoittain - raskasta, jos sen tekee tunnollisesti ja huolella. Palkkausta lukuun ottamatta hoitoalan työ on monin tavoin palkitsevaa ja suosittelen varauksetta sitä kaikille niille, jotka kokevat soveltuvansa alalle.
Mainitsemiisi muihin aloihin en osaa ottaa kantaa, koska en juuri tunne alojen ansiotasoa, enkä ansioiden suhdetta vastuuseen ja pätevyysvaatimuksiin. Siivoustyö nyt on aina ollut aliarvostettua ja alipalkattua. Siivoojan tärkeyden huomaa moni vasta sitten, kun siivoojaa ei ole…
Pidän edelleen kuitenkin kiinni alkuperäisestä heitostani koulutuksen tärkeydestä. Tuttavapiirissäni on muutamia sellaisia, jotka vuodesta toiseen pyrkivät ainoastaan arvostamiinsa tiedekuntiin sinne kuitenkaan koskaan pääsemättä. Muut koulutusvaihtoehdot, kuten esimerkiksi saman alan AMK- taikka perustason koulutus ei tule tietenkään kysymykseen. Eihän se sovi heidän arvolleen! Unelmiensa opiskelupaikkaa odotellessa nämä hyväkkäät sitten viettävät – missäs muualla – kuin kortistossa! Näitä elättejä sivusta seuranneena olen löytänyt sisältäni pienen Ben Z:n vaikka poliittinen kotini muuten onkin aivan toisaalla.
Heitinköhän nyt tulitikun bensa-astiaan?