Pidetääs Iltamat!

Miten kuvio menee teidän työpaikalla? Onko pikkujoulut ja muut tilaisuudet pakkopullaa vai mukava tapa päästää vähän höyryjä? Miten sitten suhtautua tilanteeseen, jos iltamat pitävät sisällään äijjäporukassa saunomista ja juomista - ja jota et niin välttämättä oikein haluaisi?

Osalle meistä työpaikan iltamat ovat rasittavia. Me emme työskentele sellaisessa työyhteisössä, jossa porukkahenki on tiivis ja yhteiseen hiileen puhalletaan myös virallisen työ ajan ulkopuolella. Äijjäporukassa saunominen saattaa olla ennemmänkin kiusallinen kuin nautittava kokemus - etenkin, jos olet vahvasti kaapissa. Vielä kiusaantuneemmaksi saatat tuntea olosi, jos yksi tai kaksi porukasta tietää mikä sinä olet!

Miten luovia näiden tilaisuuksien suhteen? Keksiäkö jatkuvasti tekosyitä olla tulematta edes paikalle tai mennä mukaan, mutta jättää saunomiset väliin? Millä tavalla sinä pärjäät näissä tilanteissa - mikä on sinun "tekosyysi"?

...tyopaikkasaunailloista: kiusallista voi olla silloinkin, kun et ole "kaapissa" yhtaan kellekaan, ja kumminkin pidetaan toki kiinni miesten ja naisten saunavuoroista. "Aijien" saunavuorot esim. viime kevaalla-kesalla nyt olivat mita olivat, asioiden sopimisia epavirallisesti eli "oikeasti", ja kaljanhuuruista aijailya yleensakin.

Itseni lisaksi siella Suomessa olevassa tyopaikassani tyoskenteli myos naispuolinen homo seka ainakin yksi bi-seksuaali (nainen). Mina ja joukko naispuolisia tyokavereitani sovittiin keskenamme salaliitto, etta kunhan tuo aijaitten saunailu on kestanyt n. tunnin, tulevat keskeyttamaan touhun ja pistetaan sekavuoro pystyyn. Toimi.

Muutoin, on kylla mielestani _itselle_ paljon, paljon helpompaa osallistua tallaisiin tilaisuuksiin kun sita kaappia ei vaan yksinkertaisesti ole olemassa. Osasta tyokavereita en tieda - mutta taman asian kohdalla en kylla henkilokohtaisesti myoskaan valita. Jos asia on ongelma jollekin, sen ei tarvitse olla ongelma minulle.

Juuri viime vkl:na tuli sit vietetty ne pikkujoulut. Kaapissa minäkään en ole duunissa, mut ei nyt kaikki ole tietoisia. Siinänsä kiusallista ei ollut mitään muuta ett pari känni naista yritti "kääntä" ja en kertakakkea jaksanut kuunella "kunnonmihen juttuja". Jossain vaihessa päätin vaihtaa maisemat DTM:ään ja yllätykseksi messiin halusi lahteä useampi työkaveri.

Minä olen kurkkuani myöten täynnä näitä yhteisiä juhlia. Niissä on aina seksi tavalla tai toisella esillä, jos kuvioissa on vähääkään alkoholi mukana. Aina joukossa on myös itseään tyrkyttäviä naisia, jotka eivät sitten millään usko, ettei heistä olla kiinnostuneita.

Inhoan myös painostamista osallistumaan juhlimiseen. Miksi pitäisi keksiä tekosyy? Jos ei halua osallistua, niin miksi sitä ei hyväksytä.

Juhlat ovat usein yleistä sekoilua ja vanhat ukot pokaavat nuoria naisia. Oksettavaa. Tyhmää ovat myös nuo yhteissaunomiset. Minusta ne ovat lähinnä itsensä paljastamiseen rinnastettavia asioita.

Juhlista ei koskaan pääse ajoissa kotiin.

Pikkujoulut saisivat minusta jäädä pois muodista.

Yleensäkin elämässä jos osa tietää mikä olet ja osa ei, se aiheuttaa pysyvää stressiä. Melkein viisainta on olla kokonaan kaapissa työpaikalla, tai kokonaan ulkona.

Saunakulttuuri on suomalainen erikoispiirre. Monissa maissa alastomuus on tabu. Sekasaunomisessa tai eri seksuaalisilla suuntautumisilla varustettujen saman sukupuolen edustajien keskinäisissä saunomisissa on kyse aina molemmipuolisesta kunnoituksesta. Sivistynyt ihminen ei näe saunaa seksuaalisen tilana. Mutta kaikilta ei sellaista pystytä koskaan edellyttämään - ääliöt ovat ehtymätön luonnonvara.

Saunassa ei valitettavasti riiitä että toinen puoli kunnioittaa toista, vaan molemmilta vaaditaan ½ kunnioituksesta.
Jos jompikumpi on hiemankin epäkunnioittava tai kykenemätön empatiaan, ei saunominen käy päinsä.

Minä nyt en firman pikkujouluihin osallistunut, kun saa noita tyyppejä katsella kaiket päivät toimistossa niin miksi vielä työajan jälkeenkin?

Oli kuulemma ollut varsin helvetilliset pippalot, kutsuttu sukulaiskansojen edustajia. Setukaisiin kuuluva nainen oli laulanut kaksi tuntia. Mikä kärsimys!

Pitäisköhän meikäläisenkin ruveta soittamaan ja laulamaan kun mä olen pikkaisen etninen? Tienaisi varmaan enemmän kuin toimistohommilla. Ei tosin karjalaisuus taida olla tarpeeksi etnistä Suomessa.

Jaa-juu, en ole mitenkään firman pippaloiden ihminen. Tunnelma on niissä aina tekemällä tehty ja enemmän tai vähemmän väkinäinen. Tosin tässä kohdin täytyy huomauttaa, että olen aina ollut työssä varsin suurissa yksiköissä, väh. 20 henkeä (+ juhlissa koko organisaatio). Siten ihmiset ovat enimmäkseen toisilleen vieraita jne.

Ihmiset eivät yleensä kovin aktiivisesti tee tuttavuutta vähemmän tuntemiinsa ja oma intoni lopahtaa muutaman jäykän keskustelunpätkän jälkeen.

Tyypilliset ilmiöt pikkujouluille ovat tosiaan olleet naisten iskuyritykset, uhoilevat miehet ja varautuneet esimiehet. Ei mitään hilpeää seurattavaa eikä koettavaa.

Nuo saunaillat ovat onneksi todella kaukaisia edes ajatuksena. Jos menen saunaan mielelläni rentoudun siellä, enkä vatvo työasioita tai juopottele, se on rasittavaa. Kokisin ne myös hieman kiusallisina ja varmasti kieltäytyisin jollain verukkeella, pääsyynä kuitenkin olisi se, että evvk!

Onneksi Belgiassa ei ole pikkujouluperinnettä...

Mickebear, epäilenpä että siellä teillä etelässäkin joitakin syitä juhlimiseen keksitään. Ellei ennen joulua, niin muuna aikana. Eikös siellä ole myös se fasching? Ajoittuu kevään puolelle paaston aikoihin?

Olen monet vuoden koettanut viimeiseen saakka välttää pikkujouluja. Usein myös onnistunut. Mielestäni perussyy pikkujouluille on luvallisesti ryyppääminen ja remuaminen. Selvin päin se ei yksinkertaisesti ole kivaa.

Pidän yhteistyökumppaneiden glögitilaisuuksista. Ne ovat hengeltään mukavia ja lyhyitä ja ovat useimmiten päivällä. Tuossa työpöydälläni odottaa Snellun eli Hgin seurakuntayhtymän erityisnuorisotyön toimiston glögikutsu. Sinne on mieluisaa mennä ja tavata sitä mukavaa porukkaa. Siellä käyn joka vuosi.

No tottakai täällä juhlitaan, nyt puhuttiin (tai näin siis minä käsitin) pikkujoulujuhlimisista työpaikoilla. Pikkujouluja, siten kuin Suomessa, en ole täällä nähnyt. Sen sijaan joulun aikaan ollaan oltu työkavereiden kanssa ulkona syömässä työnantajan laskuun. Hauskaa on ollut, eikä ollenkaan ahdistavaa.

Tuo karnevaaliaika (fasching) on ihan eri juttu. Sitä en ole havainnut työkavereitten kanssa juhlittavan samalla tavalla. Sitäpaitsi karnevaalien juhliminen riippuu aivan kaupungista. Joillain kaupungeilla täällä on vuosisataiset karnevaaliperinteet naamiomarsseineen, pukeutumisineen etc.

Tulin työkavereilleni kaapista juuri saunassa :D

Ollaan hyvin vapaamielistä porukkaa muutenkin niin aattelin et miksei yksi homokin joukkoon mahtuisi. Siellä istuttiin saunassa koko työporukka, miehet ja naiset, kaikki yhdessä ja sylikkäinkin tilan puutteen vuoksi. Sitten otettiin sille ettei maailma kaatunut ja monelle muullekin asialle. Yksi tyyppi aukoi päätään ja väitti et oon katsellut sitä sillä silmällä mutta muut hiljensivät sen. Itsekin huusin sille että en todellakaan katsele, onhan mulla sentään jonkinlainen maku ;)

Sitä työpaikkaa tulee ikävä!

Oma tilanteeni töissä on se, että "jotkut tietää, toiset ei". En ole tehnyt mitään päätöstä olla kertomatta osalle porukkaa; ei ole vain tullut kerrottua. Pitäisi kai kertoa.

Tietenkin nykytilanne rajoittaa olemista. Pitää kiinnittää huomiota omaan olemiseen ja sanomisiin. Lopputulos: Omista henkilökohtaisista asioista ei halua puhua millään tasolla, koska muuten on pian vaikeassa tilanteessa ja joutuu joko valehtelemaan tai jättämään asioita kertomatta, ellei halua raottaa kaapin ovea. Omaan vapaa-aikaan liittyvistä asioista ei näin ollen viitsi puhua mitään.

Sitten kun pikkujouluissa pitäisi puhua mielellään muuta kuin työasioita, niin tuollaiset iltamat muodostuvatkin ahdistaviksi. Niistä tulee pakkopullaa. Kivampi olisi puhua työasioista. Työyhteisö sinänsä on huippukiva, mutta itse valitsemani luimistelulinja ei ole kiva. Lopputulos: Minulla ei ole kivaa pikkujouluissa. Poistun heti kun katson viipyneeni "tarpeeksi kauan".