miten ihmeessä selvitä erosta,itse haluan lähteä mutta silti sattuu,pohja putosi elämältä
eron tuska
Hmm. Tuossa iässä -anteeksi vaan- olis kyllä kannattanut miettiä tarkkaan.
no keskityt kaikkeen muuhun. Töihin, kavereihin, harrastuksiin yms. kai siinä oma aikansa menee mutta aikuinen mies, elämä on julmaa ja siihen on totuttava! oon pahoillani tietysti sattuneesta mutta ei siinä auta muu kuin jatkaa elämää ja kyllä miehiä riittää
Ero sattuu varmasti suhteen molempiin osapuoliin. On tilanteita, jolloin ero on ainoa vaihtoehto, vaikka rakkautta olisikin. Eroaminen ei katso ikää eikä parisuhteen kestoa. Moni asia voi ulkopuoliselle vaikuttaa järjettömältä, mutta jokainen suhde on omanlaisensa.
Uuden kumppanin voi myös löytää missä iässä ja milloin vain. Joku lähtee heti paniikissa hankkimaan uutta tai uusia kumppaneita, toinen ottaa aikaa surulle ja asioiden läpikäymiselle. Reagointi on yksilöllistä. Se ovatko ratkaisut oikeita ei voi kukaan ennalta tietää, sen näyttää vain aika.
Aika parantaa kaikki haavat.
Uuden kumppanin voi myös löytää missä iässä ja milloin vain. Joku lähtee heti paniikissa hankkimaan uutta tai uusia kumppaneita, toinen ottaa aikaa surulle ja asioiden läpikäymiselle. Reagointi on yksilöllistä. Se ovatko ratkaisut oikeita ei voi kukaan ennalta tietää, sen näyttää vain aika.
Aika parantaa kaikki haavat.
Jos/kun eroatte, erotkaa aikuisina. Kun minä ja minun partnerilla meni huonosti, riitelimme paljon, mutta eniten sattui se, että hän ennen kuin erosimme fyysisesti, hankki itselleen miessuhteen ja brassaili sillä minulle. Hän lateli myös kaikenlaisia ehtoja. Hän siis nöyryytti minua kaikilla mahdollisilla keinoilla, mitä keksi.
Näin, kun hän tapasi seuraavan partnerinsa ja tajusin siinä sekunnissa, että suhteemme oli loppu ja kävelin ulos siitä kapakasta ja jätin hänet sinne. Hän myös käytti sitä tilannetta minua vastaan(" kun sä jätit mut sinne ilman rahaa"... blaa blaa blaa).
Ottakaa ajoissa itseänne niskasta kiinni , älkääkä katsoko taaksenne...aika ei aina todellakaan paranna haavoja, vaan ne ikävät asiat kyllä syöpyvät lähtemättömästi mieleen ja katuu koko juttua sitten jälkikäteen. Mitä tuhlausta!
Näin, kun hän tapasi seuraavan partnerinsa ja tajusin siinä sekunnissa, että suhteemme oli loppu ja kävelin ulos siitä kapakasta ja jätin hänet sinne. Hän myös käytti sitä tilannetta minua vastaan(" kun sä jätit mut sinne ilman rahaa"... blaa blaa blaa).
Ottakaa ajoissa itseänne niskasta kiinni , älkääkä katsoko taaksenne...aika ei aina todellakaan paranna haavoja, vaan ne ikävät asiat kyllä syöpyvät lähtemättömästi mieleen ja katuu koko juttua sitten jälkikäteen. Mitä tuhlausta!
Niin, homojen ilkeydellä ja paskamaisuudella ei joskus ole äärtä tai rajaa.
Joskus viattomassa nuoruudessani olin lyhyesti yhdessä pojan kanssa joka katkaisi välit siten että alkoi nenäni edessä nuoleskella ja kyhnätä toisessa miehessä kiinni.
En yksinkertaisesti voinut raivolleni mitään vaan iskin parhaaseen madonna-tyyliin kundia palavalla tupakalla. Siitä kai jäi arpi, mutta en tiedä varmasti koska en nähnyt tyyppiä sen koommin.
Joku tietysti ilkkuu "draamakuningatar-homppeleista joiden suhteet alkaa ja loppuu baarissa" mutta minkäs mahtaa? Tarvitsisi olla joku kunnioitus toista kohtaan silloinkin kun ei enää halua olla tämän kanssa tekemisissä.
Joskus viattomassa nuoruudessani olin lyhyesti yhdessä pojan kanssa joka katkaisi välit siten että alkoi nenäni edessä nuoleskella ja kyhnätä toisessa miehessä kiinni.
En yksinkertaisesti voinut raivolleni mitään vaan iskin parhaaseen madonna-tyyliin kundia palavalla tupakalla. Siitä kai jäi arpi, mutta en tiedä varmasti koska en nähnyt tyyppiä sen koommin.
Joku tietysti ilkkuu "draamakuningatar-homppeleista joiden suhteet alkaa ja loppuu baarissa" mutta minkäs mahtaa? Tarvitsisi olla joku kunnioitus toista kohtaan silloinkin kun ei enää halua olla tämän kanssa tekemisissä.