Mulla on aivan ihana homoystävä, jonka kanssa ollaan koettu ilot ja surut, juhlittu sitäkin enemmän. Olen kuunnellut hänen miesongelmiaan ja ollaan ratkottu niitä yhdessä. Kun mulla olisi jotain juteltavaa esim. uudesta miesehdokkaasta, mokista joita on tapahtunut edellisenä känni-iltana tai ihan mistä tahansa murheesta tai asiasta josta olen innostunut, tätä ystävää ei kiinnosta ollenkaan, vaan hän vaihtaa melkein heti ovelalla tavalla aihetta ja yhtäkkiä juttu kääntyykin häneen ja hänen asioihinsa. Ovatko kaikki homoystävät tällaisia? Onko mua kusetettu ja pahasti vai pitääkö mun vaan hyväksyä ystäväni sellaisena kuin hän on ja niellä omat asiani, joista haluaisin puhua hänen kanssaan, ja hankkia sellainen ihminen, joka olisi kiinnostunut myös minusta?
Heteronaisen pettymys
Tää sama juttu oli cityssä?
Ovatko kaikki "homoystävät" tuollaisia?
Itse kysymyksenasettelu paljastaa melko hyvin kirjoittajan asenteen. Homot ovat siis jonkinlaisia kulutushyödykkeitä tai lemmikkejä. Jokaisella trendikkäällä city-naisella on oma fantsu "homoystävänsä", joka sopii jakkupuvun väreihin.
Totuus varmaan kuitenkin on, että homot ovat ihmissuhdetaidoissaan aivan yhtä heterogeeninen (pun intended) ryhmä kuin heterotkin. Jotkut homot osaavat ottaa ystävänsä huomioon paremmin kuin toiset.
Itse kysymyksenasettelu paljastaa melko hyvin kirjoittajan asenteen. Homot ovat siis jonkinlaisia kulutushyödykkeitä tai lemmikkejä. Jokaisella trendikkäällä city-naisella on oma fantsu "homoystävänsä", joka sopii jakkupuvun väreihin.
Totuus varmaan kuitenkin on, että homot ovat ihmissuhdetaidoissaan aivan yhtä heterogeeninen (pun intended) ryhmä kuin heterotkin. Jotkut homot osaavat ottaa ystävänsä huomioon paremmin kuin toiset.
Copycat, olisi todella korrektia mainita, mistä teksti on kopioitu, kun se ei ole omaa tuotosta.
Tämä kirjoitus oli siis nimimerkin 'Petetty?' esittämä kysymys Walter de Campille City 19/2004 -lehdessä , jossa WdC siihen myös vastasi omalla tavallaan. On epätodennäköistä, että kyseisen ongelman (jos se on todellinen) parissa painiva ihminen edes lukisi ranneliikkeen keskusteluja.
Asiasta olen sitä mieltä, että ystävät ovat ystäviä sen vuoksi, mitä he ovat. Jos he eivät kelpaa sinulle sellaisenaan tai täytä ystävälle asettamiasi vaatimuksia, he eivät ole ystäviäsi. Ei se sen monimutkaisempaa ole.
Tämä kirjoitus oli siis nimimerkin 'Petetty?' esittämä kysymys Walter de Campille City 19/2004 -lehdessä , jossa WdC siihen myös vastasi omalla tavallaan. On epätodennäköistä, että kyseisen ongelman (jos se on todellinen) parissa painiva ihminen edes lukisi ranneliikkeen keskusteluja.
Asiasta olen sitä mieltä, että ystävät ovat ystäviä sen vuoksi, mitä he ovat. Jos he eivät kelpaa sinulle sellaisenaan tai täytä ystävälle asettamiasi vaatimuksia, he eivät ole ystäviäsi. Ei se sen monimutkaisempaa ole.
Ja minulla on eräs heteroystävä, joka sopii täsmälleen ylläolevaan kuvaukseen. Asialla ei taida olla mitään tekemistä seksuaalisen suuntautumisen kanssa.
Mä taas tunnistan itseni tuosta! Miten sitä pystyisi olemaan kiinnostuneempi toisen jutuista? Kertokaa joku joka on muuttunut puhujasta hyväksi kuuntelijaksi!
Helposti ja ei ole koskaan tarvinnut muutua, olen aina ollut myös hyvä kuuntelemaan. Miksi? Koska välitän hyvin paljon ystävistäni, yhtä paljon kun välitän myös itsestänikin.