Väkivalta homosuhteessa- onko sitä?

Verotus oli joidenkin mielestä tylsä aihe. Entäs tämä sitten? Oletko kokenut seurustelusuhteessasi väkivaltaa? Minkälaista se oli, jos sitä esiintyi?

Kerron esimerkin. Olin kerran baarissa, jossa 2 miestä nahisteli keskenään ravintolan pöydässä niin, että muutkin sen kuulivat. Nuorempi valitti sitä, että hänen bf:nsä ei hakenut työtä, vaan eli hänen siivellään, kuten hän antoi rivien välistä ymmärtää. Hän oli selvästi harmistunut ja turhautunut bf:nsä käyttäytymisestä, jota hänen oma äitinsäkin oli hänelle ihmetellyt. Seuraavaksi tämä tahattomasti julkisesti nöyryytetty löi avokämmenellä bf:nsä kasvoille tätä millään tavalla varoittamatta ja sanomatta sanaakaan. Siihen tämä vastasi kysymyksellä: "Miks sä löit mua?"

1:ksi) aika ontuva esimerkki keskustelun jatkamiseen

2:ksi) en tunne kiinnostusta puuttua toisten yksityiselämään satunnaisen baariesimerkin kautta, elleivät he ole suoranaiseksi vaaraksi toisilleen.

3:ksi) sehän on selvää, että väkivaltaa esiintyy myös homosuhteissa, mutta tuskin sen prosentuaalinen osuus poikkeaa heterosuhteissa tapahtuvista.

Mun mielestä keskustelun aloitus on ihan asiallinen, vastaus taas ei... :) Voisi olla vähän positiivisempi, eikä mennä valittamaan, että ei tuollaista ja tuollaista keskustelua saa aloittaa. Noh, voi sitten miettiä että mitäs mä tässä tulen sanoneeksi, ja onko järkeä? :)

Joo, minäkin ihmettelen, miksi ihmeessä jonkun pitää heti mennä teilaamaan ihan ok keskustelunavaus? Jos joku haluaa keskustella jostain aiheesta, hän ehdottaa. Keskustelu syntyy, jos on syntyäkseen. Ylläpito puuttukoon, jos aihe on väärällä alueella, alatyylinen, loukkaava tms.

Voisi joskus käsitellä vaikeita asioita. Niihin voisi miettiä ratkaisukeinoja. Iskikö "itsesensuuri"?

Ymmärrän, että huonot kokemukset halutaan unohtaa, mutta unohtaako niitä ikinä? Minkälaisia jälkiä ne kuitenkin jättävät mieleen?

Tyypillistä on juuri valittaa enemmistön väärinkäytöksistä, mutta entä kun niitä esiintyy oman yhteisön sisällä. Lakaistaanko ne maton alle?

Kyllä pahoinpitely ja henkinen painostus on monelle arkipäivää. Huono olo puretaan toiseen ja yleensä siihen kiltimpään ja mukautuvampaan kaveriin aivan kuin heterosuhteessakin. Ikävintä siinä on se, että tällaista voi jatkua vuosia kunnes toinen on uhkailtu ja painostettu niin että se jo tästä alistetusta tuntuu aivan jokapäiväiseltä ja luonnolliselA. mYÖNNÄNKIN, ETTÄ ELIN ALISTETTUNA VUOSIA, MUTTA ONNEKSI PÄÄSIN KAVEISTA IRTI JA LÄHDIN VAIKKA koville se otti ja vieläkin on ajoittain ikävä. KYllä, tällaista on ja tulee aina olemaan. Syytän edelleen myös itseäni ja se tässä hulluinta onkin. Vaikka kai siihen osasyyllinen olinkin. No, enää ei kukaan tule komentamaan ja kertomaan miten minun olisi elettävä.

"mYÖNNÄNKIN, ETTÄ ELIN ALISTETTUNA VUOSIA, MUTTA ONNEKSI PÄÄSIN KAVEISTA IRTI JA LÄHDIN VAIKKA koville se otti ja vieläkin on ajoittain ikävä."

Miten kenelläkään voi olla ikävä paskamaista ja väkivaltaista kumppania?

Varsinkin heteropuolelta kuulee paljon juttuja kuinka nainen roikkuu miehessä vuosikausia ("kun se on niin ihana") vaikka mies olisi moukaroinut naisen useita kertoja sairaalakuntoon. Järkyttävää, sekä miehen ETTÄ naisen puolelta.

Itse en seurustele, mutta jos kumppani osoittaisi minkäänlaisia väkivaltaisuuden merkkejä, niin homma loppuisi välittömästi siihen enkä tosiaankaan itkisi perään.

Mitenköhän siihen liittyy se "Tukholma-syndrooma"? Rakkautta voi kerjätä. On myös vaikea hyväksyä se tosiasia, että toinen ei rakastakaan, vaan kysymys onkin jostakin muusta. On ehkä ikävää elää yksin ja siksi tyytyy olemassa-olevaan suhteeseen. Tietenkin on niitä, jotka vaihtavat miestä kuin paitaa.

On myös s/m suhteita, joihin liittyy väkivalta ja pahoinpitely( sadisti ja masokisti). Onko s/m myös miesten maskuliinisuuden ihanne homoilla, koska niin paljon sitä näkee joko pukeutumisessa, hiusten leikkauksessa ( kokonaan pois) tai mainoksissa? Psykopaatit hakkaavat, koska he eivät tunne mitään uhriaan kohtaan.

Love is blind!Uskokaa,meita on moneen streetcar:aan.Streetcar named desire.Man,S-M on toinen juttu,se ei ole vakivaltaa,vaan sovittua nautintoa.

Tämän cocon kommentissa oli sentään itua tässä "Seiskan"-tai "Oho"-tasoa hipovassa keskustelussa .

Coco, tuo ei aina pidä paikkaansa, että kysymyksessä olisi aina nautinnon tuottaminen s/m suhteessa. Luin kerran erään masokismin kuvauksen heidän suhteestaan, missä itseasiassa hän kiitti "kokemuksen" saamisesta miesystäväänsä, ei maininnut nautinnosta sanaakaan ts. että hän olisi saanut siinä heidän "jutussaan" orgasmia( ainakaan sillä kertaa...)hän vain alistui sidottavaksi tms. asioihin, jotka tuottivat kipua ja ruhjeita yms.

Hei haloo! kommentoi: " en tunne kiinnostusta puuttua toisten yksityiselämään satunnaisen baariesimerkin kautta"

Tässä sitten yksi ei-satunnainen, ei-baariesimerkki.

Yksi kaverini oli pitkässä parisuhteessa miehen kanssa. Heillä alkoholin käyttö riistäyi usein kontrollista ja yleensä silloin väkivalta astui mukaan kuvaan. Sain kuunnella kuukausia noita tarinoita, jotka olivat heille totta mm. mustelmista päätellen. Koetin ehdotella, josko hakisivat asiantuntijan apua. Ei toimenpiteitä siihen suuntaan.

Sitten asiat menivät astetta vakavemmiksi. Kumppani telkesi kaverinsa ulos kadulle koko kylmäksi yöksi heidän kodistaan. Ulosheitetty muuten omisti kämpän ja kaikki mitä siellä oli. Toinen oli tyhjätasku. Tuossa vaiheessa minä hermostuin ja annoin suorasukaisen ohjeen heittää kaveri ulos ja vaihtaa lukot omaan kotiinsa.

Seurasi täysin odottamaton reaktio: "Kuinka sinulla on otsaa puuttua meidän elämäämme tuollaisilla ohjeilla!" Hän oli todella vihainen minulle. Välimme viilenivät pitkäksi toviksi. Sama peli jatkui entiseen malliin ryyppäämisellä ja kumppanin pahoinpitelyllä.

Mitä ilmeisimmin minä en pysynyt tuolloin roolissani s/m-fantasioiden nautiskelu- ja kaatopaikkana.

Minä hölmö tunsin tulleeni hyväksikäytetyksi kuunneltuani lukuisia kertoja kuvauksia riidoista ja pahoinpitelyistä.

Olen huomannut, että noihin s/m-peleihin tarvitaan joskus myös yleisöä. Menipä eräs näytelmäkirjoittaja niin pitkälle, että kirjoitti omat parisuhdepelinsä näytelmiksi. Ihmiset menivät tukka putkella niitä katsomaan. Näin yhden niistä tekeleistä ja totesin kirjoittajan tekevän yleisönsä avulla itselleen terapiaa. Hän vielä keräsi siitä rahaa. Periaatteessa asian tulisi olla täsmälleen päinvastoin.

Siis tämä parisuhdeväkivalta missä tahansa suhteessa on varsin hankala ja monipiippuinen juttu. Useinkaan ei heti osaa sanoa missä oikein mennään.

Ne, jotka yhteisesti ja tasavertaisesti päättäen noita pelejä keskenään harrastavat, tehkööt niin. Jotkut parisuhteissa eivät kuitenkaan sellaista halua, mutta eivät pysty irroittautumaan. He tarvitsevat apua. Ongelma on siis, kuinka tunnistaa avun tarpeen. Syyllisten etsintä ei tässä hyödytä.

Jos perheessä on lapsia, on asia aivan toinen ja vakava. Lapsi ei voi ymmärtää noita pelejä. Lapsi on silloin kärsijä, joka voi saada henkisiä vammoja lopuksi iäkseen vanhempiensa "huvittelusta".

Well,Mies, se oli sitten sick,sick.Vakivaltaa,no way out.Mutta ne menee aina takaisin,sama straight suhteessa.Love Is Blind.

Onhan meillä muuten valtakunnallinen parisuhdeväkivallan mannekiinnipari, Matti & Merja.

Viime sunnuntain HS käsitteli laajasti Matin julkkisuraa nousuineen ja laskuineen. Matin parisuhteiden sisältö jäi jutussa vähäiselle huomiolle. Ehkei se ollut edes jutun aihe, taikka toimittajalla ei ollut osaamista tai uskallusta käsitellä ihmissuhdepuolta syvemmin.

Mikä toisten parisuhteiden pahoinvoinnissa on niin kiinnostavaa, että lööppejä syntyy vuosikaudet? Lehdet myyvät hyvin aina kun veri lentää. Olemmeko me lukijat perusolemukseltamme raatokärpäsen kopioita?

Tuo Matti juttu oli jälleen yksi esimerkki hesarin uudesta tavasta julkaista juttuja. Sisältöä siinäkään ei juuri ollut, asian analyyttista pohdintaa vielä vähemmän. Oleellista olisi ollut ottaa esiin Matin ja Mervin alkoholismi. Sitä vasten koko julkisuustouhu olisi saanut vähemmän positiivisen sävyn.

Enemmän kuin suhteissa, homot varmaan törmäävät suhteellisesti enemmän väkivaltaan seksiseikkailuissaan. On homomurhia ym., pahoinpitelyistä olen minäkin kuullut. Onhan se aina riski lähteä vieraan matkaan...

Henkinen väkivalta homosuhteissa on yleistä ( näkemäni ja kokemani perusteella). Itse olen ollut suhteessa, jossa toinen osapuoli sanallisesti, käytöksellään ja seläntakana puhumisellaan "puukotti" minua selkään. Ja tämä tapahtui poikkeuksetta hänen ollessa humalassa. Töitäisipä hän kerran minut ohuen jään läpi veteen marraskuisena yönä, jatkaen matkaansa...
Kuten Coco tuolla aikaisemmin sanoi " Love is blind" - aikani minäkin jaksoin tuota katsoa, kunnes totesin itselleni parhaaksi hankkiutua eroon "muutamasta kymmenestä liikakilosta" .
Valitettavasti muutama vuosi myöhemmin alkanut uusi suhde ei ollut sen parempi. Jatkuvaa pientä piruilua, ilkeilyä, sittemmin pettämistä. Kunnes käskin hänen kerätä tavaransa ja hävitä elämästäni. Yli vuosi myöhemmin vielä tekstiviesteillä ja soitoilla pommittamista (=takaisin anelua), kunnes olin valmis hakemaan lähetymiskieltoa.

Molempia tapauksia yhdisti heidän puolittainen ulostulo, toisaalta epävarmuus yleensä elämässä ( toisella se näkyi juomisena ja toisella shoppailuna) ja mikä nyt ajatellessani asiaa myös - huono / rajoittunut äitisuhde. Kumpikaan ei oikein ollut osannut tunnustaa äidilleen seksuaalisuuttaan oikeissa merkeissä. ( No en ole psykologiassa asiantuntija, joten noihin äiti-lapsisuhteisiin en ota sen enemmän kantaa).

Näiden kahden seurustelusuhteen välissä tutustuin erääseen kundiin, joka oli jo muutaman kerran bf:n toimesta hakattu sairaalakuntoon. Yritin parhaani mukaan jeesata tyyppiä uudelleen elämän alkuun, mutta aina vain hän hakeutui (vaikka vain puhelimitse) bf:sä rinnalle ( LOVE IS BLIND) - kunnes taas tuli hakatuksi. Lopulta erään HUSin alueella olevan sairaalan lääkäri ilmoitti poliisille toistuvista pahoinpitelyistä, ja asia johti syytteisiin ja tuomioihin. Minulle tuo juttu opetti, etten työnnä nenääni toisten asioihin ( ainakaan auttaakseni - rauhoittaakseni korkeintaan tilannetta, vaikka istumalla pahimman pukarin päälle), sillä mitä hyödyttää väliin mennä jos toinen haluaa toistuvasti hakata päätään seinään tai siis hakkauttaa itseään - love is fu**in´blind =D.

Itse ainakin lemppaan jatkossa paskamaisesti tai väkivaltaisesti käyttäytyvän bf:n kadulle mahdollisimman nopeasti "oireet" havaittuani - se on bye bye baby, baby goodbye silloin.

Summa summarum: Kaikilla tuntuu olevan aina kiire saada bf heti ja tutustumatta toiseen sen kummemmin, riittää kunhan on iso molo ja söden näköinen naama, ja tietysti hyvä peppu. Ensimmäisen viikon jälkeen ollaan rakastuneita, ja kaikki on ollut "kuin satua" - ja kun arki tulee vastaan, se lyö avokämmenellä ja isoja litsareita molemmille puolille päätä - kun ei ole ehditty keskustella syvimmistä tunteista, toiveista, ja ennenkaikkea ehditty tutustua... Saa siinä sitten valittaa ettei kunnon miestä löydy...

Minä olen kuullut juttua kolmesta kaverista, jotka saivat raivareita ilman syytä. Kohde saattoi olla kuka tahansa joka alkoi olla heidän kanssaan enemmän tekemisissä, kun alettiin olla "liian" tuttuja. Yksi jopa mätki ventovieraita sivullisia. Varmaan on kysymys mielenterveysongelmista, ehkä turhautuminen tai jotakin, ehkä masennus. Vihan takana voi olla masennus. Köyhyys ja toimeentulo-ongelmat, kun elämästä ei meinaa tulla mitään, voi olla myös syynä. Kaikki alkaa luisua käsistä. Otteen menettäminen elämästä. Olen sitä mieltä, että siinä näkyy heijastuksia kovasta yhteiskunnastamme. Siksi homokysymys on tärkeä eikä sitä voi ohittaa. Homomies on marginaalissa monessakin mielessä. Enemmistö( valtaväestö) ei näytä tajuavan, että vähemmistöjen hyvinvointi ja pahoinvointi kertovat paljon myös enemmistön tilanteesta.

Sanon tämän nyt kerran, ja toivon että se menee perille laakista:

Sadomasokismi on eri asia kuin parisuhdeväkivalta (tai hyväksikäyttö, tai pahoinpitely, tai raiskaus). BDSM:ään liittyvä sadismi on eri asia kuin patologinen sadismi. Masokismi on eri asia kuin itsetuhoisuus. Sadomasokismi on yhteisesti sovittuja leikkejä tai rituaaleja jotka antavat kaikille osapuolille jotain positiivista. Se on väkivallan simulointia, ei oikeaa väkivaltaa.

Sanomattakin pitäisi olla selvää (mutta olen pessimisti) että on olemassa S/M-suhteita joissa on epäterveitä elementtejä. Nämä epäterveet elementit eivät kuulu BDSM:n piiriin. Homokin voi syyllistyä pedofiiliseen tekoon. Se ei tee homoudesta ja pedofiliasta synonyymeja. Mutta jos asia ei koske sinua, siitähän voi levittää mitä tahansa harhaanjohtavaa, vai?

Lilith jokainenhan meistä sen tietää, että se on kuin "veteen piirretty viiva". Joskus rajanveto on vaikeata. Olihan se yksi englantilainen poliitikko, joka löydettiin tukehtuneena, kun hän oli "leikkinyt" itsekseen hotellihuoneessa laittamalla muovipussin päähänsä tai kun joskus Yhdysvalloisa löydetään vahingossa hirttäytyneitä miehiä, joka oli osa sadomasokistista "leikkiä". Elämä on tällaista. Ei sitä tarvitse selitellä miksikään muuksi.

mies kirjoitti: "Lilith jokainenhan meistä sen tietää, että se on kuin "veteen piirretty viiva". Joskus rajanveto on vaikeata. .."

Veteen piirretty viiva on myös neron ja hullun välillä, joten miksipä näitä suuria linjauksia me pienet ihmiset tekisimme, eli jokainen saa nautintonsa tavallaan, toiset laillisin keinoin toiset laittomuuksin, mutta tietyt sanat eivät ole synonyymeja toisilleen, joten yleistyksiä kannattanee välttää.

Ja mitä tule aikaisempiin väittämiin toimeentulo- tai mielenterveysongelmiin, muistuttanen, etteivät nekään ole yksin syy laittomuuksiin. Mielenterveysongelmat eivät katso sukupuolta, uskontoa, rotua tai tulotasoa, varakkailla on vain paremmat mahdollisuudet saada hoitoa. Toisaalta... hmm laitospaikkoja on jo vuosikymmeniä supistettu ja keskitytty trendikkäästi avohoitoon... Ja näiden avohoitotapausten jälkiähän näkee lehtien palstoilla jatkuvasti. Viimeisimmät (valitettavasti hoitoa vaille olevat) tapaukset juuri loppuviikon lehdistössä otsakkeen: " Matti löi kahdesti selkään" alla...

Tällä kansalla on muutoinkin pahasti jotain korvien välissä vialla, jos idoleina pidetään kaikenmaailman tonyhalmeita ja mattinykäsiä. Siitä vaan seuraava julkkis esiin suoraan Kurvin kulmilta, siellähän noita vastaavia aseen/ puukon kanssa heiluvia sekakäyttäjiä löytyy...

Ja sitten vielä ihmetellään väkivaltaa homosuhteissa, maassa, jossa sanoja korvataan nyrkeillä ja puukoilla, vuosisataisten perinteiden varjolla. Pettymys ( omassa elämässä) puretaan väkivaltana. Eiköhän enemminkin ole kyse kykenemättömyydestä kommunikoida (= keskustella perin pohjin), kuin mielenterveysongelmaisten kohtaamisesta parisuhteessaa. Toki siinä hiha palaa äkkinäiseltä, joka ei ole tottunut huomioimaan mitään/ ketään muuta kuin itsensä, ja huomaakin saavansa suhteen kautta rajat elämälleen. Juuri tuollaisten henkilöiden mielessä ovat (käsittääkseni) juuri ne harhakuvat parisuhteen erinomaisuudesta ja glamourista. He eivät kykene elämään sitä todellista arkirealismia, mitä (mikä tahansa) suhde vaatii.

Eikä tähän homosuhdeväkivaltaan tarvitse liittää juurikaan muita tekijöitä kuin molempien osapuolien käyttäytyminen ( pettäminen, salailu, epärehellisyys, alkoholismi) ja liian pikainen sitoutuminen ilman kunnon tutustumista toiseen ihmiseen. Harvan ihmisen ( homonkaan) ihmistuntemus on niin loistavan häikäisevä, että löytää aidon ja oikean ihmisen heti ensimmäisellä yrittämällä ( silloin sanoisin olevan jo sattuman pelissä).

Hienosti kirjoitit ja paljon asiaa arkadas, Suomi on hyvin väkivaltainen maa missä nyrkki (tai puukko) puhuu nopeammin kuin suu.
Olen aina ihmetellyt miksi olemme niin väkivaltainen maa, uskoisin juuri tämä meidän taipumus tukahduttaa tunteemme/itsemme. Samaa on hieman havaittavissa Aasian maiden tavoissa, hymyn taakse kätkeytyy tukahdettuja tunteita.
Myös se että meillä nousee kansanpalvonan kohteeksi tälläiset `white trash´-tyyliset tyypit, ehkä heidän sanoma uppoaa paremmin keskiolueessa kelluviin aivoihin.
Yes,Tony Halme your are nothing else than poor white trash and you know it.
Minä törmäsin hyvin usein ihmisten kykenemättömyyteen kommunikoida varsinkin kun puheen aiheeksi tuli ihminen itse. Huomasin että monelle homo-miehellä oli aikamoisia vaikeuksia itsensä kanssa puhumattakaan oman seksualisuutensa kanssa. Mutta kyllä se on aika monen suomalaisen miehen ongelma, vai mitä?

Itse harrastan aika suoraa kysymys linjaa ja jos en saa ihmisestä ulos vastauksia, en lähde mihinkään pidemmälle.
Minulla oli tuuria ja löysin itselleni loistavan, tasapainoisen, miehekkään miehen joka arvostaa elämää kaikilla tavoilla.
Sekä uskoo rakkauteen sekä pysyviin arvoihin.
Väkivaltaa ei ilmene koska omaamme puhumisen taidon.

On.

Henkistä ja fyysistä.

Kaikki mikä menee pieleen, on omaa syytä.
Jos rahat on loppu, miksi joit viimeviikolla.
Asiaan ei vaikuta, että silloin oli rahaa ja tili tuli eilen.
Siitä maksettiin omat ja kaverin laskut. Oma vikani, kun rahat loppu, joinhan viimeviikolla, kuten hänkin.

Yöllä raskaan päivän jälkeen kotiin, sänkyyn. Hän nukkuu jo. Käperryn hänen lämpöiseen viereensä, hän herää. Mitä V**TUA sä siinä kyhnäät. Ei täällä saa nukuttua. Seuraus kahden seinän kautta olohuoneen sohvalle. Ei kädet kauan aristanut, ja töissä sanoin että kyynärpäissä oli asfaltti-ihottumaa.

Se "onnellinen parisuhde" ei kauan kestänyt. Silti edelleen välillä huomaan miettiväni, olisinko voinut tehdä jotain toisin.

A. et olisi voinut tehdä mitään toisin, joten unohda koko juttu ja elä tästä eteenpäin.

anonymus kirjoitti:" Asiaan ei vaikuta, että silloin oli rahaa ja tili tuli eilen.
Siitä maksettiin omat ja kaverin laskut. Oma vikani, kun rahat loppu, joinhan viimeviikolla, kuten hänkin."

Parisuhteessakin kannattaa tuo rahaliikenne pyörittää molempiin suuntiin pankkitilien kautta, näin jää molemmille tositteet maksetuista jutuista. Eikä tarvitse riidellä jälkeenpäin kuka on velkaa ja mitä - senkin opin itse vasta parin suhteen jälkeen...

Raha-asioista kannattaa muutenkin keskustella yhdessä, varsinkin isompien hankintojen osalta - esim. kaikki yli 100€:n hankinnat keskustelun alle ( mikäli kummallakaan ei poskettomasti omaisuutta ole, ja jutut tulevat yhteiseen tarpeeseen - oli sitten päivällinen ravintolassa tms). Suosittelen.

Jotenkin saa semmoisen vaikutelman, ei pelkästään tämän keskusteluketjun perusteella, mutta muutenkin monista samantyyppisistä keskusteluist, että homoilla tota taloudellista hyväksikäyttöä esiintyis enemmän kuin muunlaista.

Tietysti on vähän hankala sanoa ei, jos vaikka asuu bf:nsä kanssa ja hänellä on sillä hetkellä juuri taloudellisesti, niin kyllä mä varmaan auttaisin tietysti. Samassa taloudessa kun elää, niin muutenkin talousasiat menee ristiin väkisinkin, joten siinä hyväksikäytön raja on kyllä veteen piirretty viiva.

Onhan fyysinen väkivalta parisuhteessa tabuaihe homoille, koska eihän sellaista varmasti haluaisi tunnustaa. Itse en ollenkaan pitkään uskonut että homojen keskuudessa sellaista olisi, sehän on heteroiden hommaa. Mut eihän se nyt ihan taida pitää paikkaansa.

Suomi väkivaltainen maa? Okei... Kertaakaan minä tai kukaan tuttavapiiristäni ei ole turpaan saanut ja noi puukon heiluttelut taitaa olla jokseenkin harvinaisia. Suomessa sentään uskaltaa kävellä yksin öisin melkein missä vaan.

Miettikääs sitten ah niin upeaa "Americaa". Sitten voidaan ryhtyä puhumaan vaikka väkivallasta...

Bullshit kirjoitti: "Suomi väkivaltainen maa? Okei... Kertaakaan minä tai kukaan tuttavapiiristäni ei ole turpaan saanut ja noi puukon heiluttelut taitaa olla jokseenkin harvinaisia. Suomessa sentään uskaltaa kävellä yksin öisin melkein missä vaan.

Miettikääs sitten ah niin upeaa "Americaa". Sitten voidaan ryhtyä puhumaan vaikka väkivallasta..."

Olen ollut työni puolesta tekemisissä paljon öisin tapahtuvan katuväkivallan kanssa ja voin vaan todeta että se on usein julmaa, raakaa ja ilman mitään syytä.
Yleensä ulkomailla kun joutuu väkivallan uhriksi niin se on ryöstön takia, Suomessa riittä että on vaan väärällä puolella katua. Sekä se että kun uhri putoaa katuun niin väkivalta sen kuin yltyy.
Suomessa varsikin Hki:ssa ja Turussa saatta joutua väkivallan uhriksi ihan kaupungin keskustassa.
On varmaan turhaa muistutta Turussa vappuna 1999 tapahtuneet järjettömät puukotus tapaus keskellä kaupungin keskustaa, eli se nyt räikeimmästä esimerkistä kuinka turvallista on Suomessa kulkea kadulla.
En ala muita esim tässä kertomaan koska ne ei ole olleet julkisia uutisia, ne ovat ollet vähemmän väkivaltaisia mutta täysin järjettömiä kylläkin. Uhrit täysin sattuman varaisia eikä tarkkaan valittuja.
Meitä asuu Suomessa noin 5,5 milj ja ottaen väkivalta tapausten määrän huomioon, olemme hyvin väkivaltainen kansa.
Voitte jankata vastaan mitä haluatte......

New Yorkista sen verran, kaupunki on tullut 90-luvulla todella turvalliseksi ja en ole koskaan pelännyt siellä. Tämä tarkoittaa sitten Manhattania, muualla kun en siellä liiku.

Hienoa että sinun elämässäsi Bullshit ei ole väkivaltaa.

Minä olen kuullut useista ryöstöistä( minut on ryöstetty kerran ja kerran yritetty ryöstää) ja 2 mun tuttuani iskettiin katuun ( siis 2 eri aikaan ja eri pakassa). Toinen meni tajuttomaksi eikä muistanut mitään jälkikäteen. Minusta se, että on kännissä ei ole mikään syy ryöstää ketään. Homoja voidaan seurata ravintolan sulkemisajan jälkeen. Ettekö te ole muka kuulleet näistä?!

No jaa, itse en kyllä ole silmittömän väkivallan kohteeksi myöskään joutunut, mutta yleensä Suomessa se väkivalta on jotain aivan turhanpäiväistä sontaa. Jossain New Yorkissa joudut todennäköisesti ryöstön kohteeksi, jos kohtaat väkivaltaa, mutta Suomessa se nyrkki voi heilahtaa naamaan ihan ilman syytä.

En ole kokenut väkivaltaa Suomessa missään, mutta tietysti sitä aina kuulee. Sitä en voi erityisemmin kommentoida, onko sitten New Yorkissa turvallisempaa, mutta täytyy ottaa huomioon masiiviset kokoerot ja sosiaaliset erot, joten vertaukset ontuvat suuresti. Maassa maan tavalla ja kaupungissa kaupungin tavalla, ei se Suomi ja "America" ole kovin suoraan verrannollisia.

mies kirjoitti: "Minä olen kuullut useista ryöstöistä( minut on ryöstetty kerran ja kerran yritetty ryöstää) ja 2 mun tuttuani iskettiin katuun ( siis 2 eri aikaan ja eri pakassa). Toinen meni tajuttomaksi eikä muistanut mitään jälkikäteen. Minusta se, että on kännissä ei ole mikään syy ryöstää ketään. Homoja voidaan seurata ravintolan sulkemisajan jälkeen. Ettekö te ole muka kuulleet näistä?!"

Valitettavasti en ole kuullut noista, elleivät tuttavasi olleet niitä täysin muistamattomassa tilassa aamuyöllä stadissa liikkuvia heterotyyppejä, joita "kolkataan" ja ryöstetään tusinan verran viikonlopun aikana...

Ihan vain muistutukseksi... Alkuperäinen otsikko on: " Väkivalta homosuhteessa - onko sitä?" ei sisältäne tuttujen ja tutuntuttujen saati muidenkaan homojen kohtaamaa katuväkivaltaa - vai?