Väsyttää tää elämäntapa....

Voi pojat, kuinka olen väsynyt tähän elämänmenoon... Miksi kaikien pitää olla niin kauhean fiksuja ja mukavia konen (tai kännykän) takana ja oikeassa elämässä kuljetaan nenä pystyssä? Mistä löytyy ne oikeat ihmiset? Netistä en ainakaan ole löytänyt ku pari ihmistä joiden kanssa on tekemisissa ekojen trehvien jälkeen. Ihan sen takia, etten etsi mitään kertapanoa, en halua kaaappihomoa kainaloon, enkä 20v vanhempaa setää (liian vaativa?) Baarista.. Huh, ei tarvii varmaan kertoa. Kyll ollaan siin mukavia ja avoimia, kunnes seuraavalla kerralla ei edes moikataan. Tietty, sinne mennään hakee muna ja must ei oo siihen. Eli kerran en antanutkaan heti kätteilyss niin en ole tutustumisen arvoinen? Vai pelottaako se, että elämässäni on muutakin ku merkkivaattet ja hyvä kampaus? Se, että katson ihmistä ihmisenä eikä hyvänä panona ja kaunilla kuorella? Se, että olen avoin ja iloinen? Se, että joudun kantamaan vastuuta myös lapsistani joita on jumala mulle siunanut? Se, että en hyväksy "avointa" suhdetta, vaan haluan vain ja ainoastaan yksiavoisen suhden? Olenko sitten huonompi homo? Vai se, että vkl:sin olen ulkona, sillä olen sosiaalinen ihminen enkä viihdy yksin kotona(sitenhan voi leimata pinnalliseks lumpuks jos näkee usein baarissa)?
Asuessani peness kaupungiss oli homoystävia vaikka muille jakais, muutettuaan tanne Helsinkiin tuntuu, että aivan mahdoton yritys, edes saada ystävää. Tietty niitä on, täälläkin, mut ne olivat ystäviä jo enne tänne muuttoa.
Työaikani ei sallii käydä missään SETA:n kokontumisissa, enkä ole edes varma onko se ihan mua varteen. Ihan oman harrastuksen yhdistys toiminta kuormittaa ihan reippasti. Joten, pitäiskö sit unohtaa kaikki ja ruveta erakoks? MIks pitää olla niin paskantärkeitä aina?!

Jaa-a, noh tuon kuvauksen Helsingin homoskenestä voi allekirjoittaa tuollaisenaan. Se on ongelma, jos nauttii ulkona käymisestä, mutta ei halua antaa kaikille. Selkeästi se ei sovi kaavoihin ja siitä sataa rapaa niskaan.

Mä ratkaisin asian aikoinaan käymällä myös heteropaikoissa, jopa yksin, jos kavereilla ei ollut aikaa. Sitten oli taas ihan ok mennä homoloihin, osasi asettaa ne siihen arvoon mikä niille kuuluu.

Eli neuvoksi vanha kunnon "etsi muuta ajateltavaa".

Lainaus aloittajan viestistä: "Asuessani peness kaupungiss oli homoystävia vaikka muille jakais, muutettuaan tanne Helsinkiin tuntuu, että aivan mahdoton yritys, edes saada ystävää. Tietty niitä on, täälläkin, mut ne olivat ystäviä jo enne tänne muuttoa."

Tuo siis pitää enemmänki paikkansa, eikä vain mun kohdalla!

Asuttuani Helsingissä kuuden vuoden ajan sain oikeastaan vähemmän todellisia homoystäviä ja -kavereita, mitä asuttuani pienemmässä kaupungissa reilun vuoden ajan!

Mistähän moinen mielenkiintoinen ilmiö johtuu?

Usko mua, on siellä homobaarissa meitäkin, jotka eivät etsi mitään yhdenillanjuttuja. Kyllä mä uskon, että monella on suhde päämääränä. Mutta onhan se fakta, että jos toisen naama ei sytytä, niin millainen suhde siitä sitten voi tulla? Varmasti vaikka millainen, mutta kannattaako yrittää? Aika moni suhde kuitenkin alkaa sillä, että toisen ulkonäkö miellyttää, ja sitten, jos toinen vielä sytyttää jollain syvemmällä tasolla, niin avot.

Koita vaan jaksaa, ehkä se siitä vielä, kun oikean kohtaat. =)

Sitten on myös meitä, jotka hakevat ihan vain juttuseuraa =)

Ja meitä, jotka eivät etsi mitään, vaan tulevat kavereiden kanssa juhlimaan. Ja jos sitten "eksyy" jonkun muun kanssa juttusille, niin sehän on pelkkää plussaa :)

Allekirjoitan osittan tuon väitteen, ettei Helsingin seudulta heti löydy hyviä ystäviä homopiireistä. Sama ongelma koskee tosin myös heteroita. Helsinkiläiset kuulemma tuntuvat kylmiltä ja etäisiltä, joten tutustu siinä sitten.

Minulla ei tosin ole ongelmia ollut - olenhan yksi niistä kylmistä ja etäisistä :) Mitenköhän minä sitten olen - ajatelkaa - ihan DTM:stä löytänyt parhaan ystäväni?

Mä voisin nyt taas avata Pandoran lippaan ja väittää, että kylmiä eivät ole niinkään syntyperäiset helsinkiläiset kuin tänne myöhemmässä elämänvaiheessaan muuttaneet. He ovat monesti niin tärkeitä ja pingottuneita ja viihtyvät vain omissa kuppikunnissaan.

Hoh, kuinka monta järkyttynyttä naamaa dtm.ssä kun kysyttäessä vastasin olevani Helsingistä kotoisin. Poikaparat menivät kirjaimellisesti sanattomiksi... Todella kipeetä...!

Joopa joo, ja mä puolestani voisin sitte allekirjoittaa vastineeksi että mun havainnoilla asia on juuri toisin päin, paljon vähemmän tärkeileväksi ovat osoittautuneet yleensä muualta kuin Helsingistä kotoisin olevat...

Toisin sanoen eiköhän löydy persoonia joka junaan ihan mistä vaan. Sääli vaan jos jollekin tulee jo aiemmista sattumista sellainen ennakkoasenne että tutustuminen tyssää siihen kun synnyinseutu tulee puheeksi.

Mikä on se esimerkin pieni kaupunki?

Outoa, ettei kukaan muu helsinkiläinen hintti löydä itselleen ystäviä. Ehkä minä vain olen vienyt ne kaikkien kaverit jo.
(^_^)

"Outoa, ettei kukaan muu helsinkiläinen hintti löydä itselleen ystäviä. Ehkä minä vain olen vienyt ne kaikkien kaverit jo. "

Öh - enkös minä juuri tuolla muuta kertoillut? Eli et ainakaan mun ystäviä ole vienyt. Voithan tietysti olla nimimerkkisi takana yksi ystävistäni :)

Pakko hieman puuttua keskusteluun "helsinkiläisistä/muualta tulleista". Aitoon helsinkiläisyyteen so stadilaisuuteen kuuluu ehdottomasti erilaisuuden hyväksyminen ja ihmisten ottaminen sellaisina kuin ovat. Keskimäärin "aito stadilainen" tutustuu toisiin ihmisiin aika helposti. Samaa ei voi ikävä kyllä sanoa "junantuomista", joista useat ovat olevinaan enemmän stadilaisia kuin stadilaiset itse. Ja nämä ovat useimmiten näitä kylmiä, hankalasti lähestyttäviä sekä nenänvartta pitkin katsovia kusipäitä.

Tietysti - ja onneksi - junantuomista löytyy myös (ja optimistina uskon että useimmat) näitä aitoja ihmisiä.

Mutta kuten tuolla joku totesi: meitä on moneen junaan. Ja jotkut jäävät asemalle.

Jaa-a, Vissy ei ehkä tarkoittanut tehdä eroa helsinkiläisistä (onko sitten stadilainen vai junantuoma) vaan sitä suurelle kaupungille ominaista tapaa, ettei tarvitse tuntea ketään... sitähän homot kait hakevat muuttaessaan hkiin? Ei siinä silloin ystävyyssuhteita juuri synny...
Ja tämä Vissyn mainitsema pikkukaupunki on noin 130 km:n etäisyydellä Hkista...

Kyllä HM (kuka sitten oletkaan, ilm hyvinkin tuttu) on oikeassa. Olen itse kotoisin kaupungista jossa on enemmän ihmisiä kun koko suomessa, siltti, siell ihmiset avoimempia, paljon helpompia. Juhtuuko tää ilmiö sitten jotenkin suomalaisesta junttiudesta vai mist?

Suomalainen junttius? Käsitteenä minulle aika omituinen.

Suomalaiset pitävät toisiinsa etäisyyttä - ja se on minusta erinomainen asia.

Jos se katsotaan junttiudeksi, niin leiman antaa sanoja itse.

Olen asunut ulkomailla yli 10 vuotta elämästäni ja Suomeen on ollut aina ilo palata. Ihmiset eivät tupeksi toistensa suuhun ja kunnioittavat toistensa yksityisyyttä. Suomessa on lupa olla oma itsensä.

Suomalaisilla ei todellakaan ole mitään hävettävää. Pientä parannusta voisi toivoa itsetuntoon, mutta muuten toivon kansamme säilyvän erittäin suomalaisena (ja "junttina" jos sen joku semmoiseksi kokee).

No jooh, ehkä ilmasin asiani taas kerran vähän epämääräisesti. Toisen kunnioitus on ihan eri asia ku kaksinaamaisuus ja muiden yläpuolella itseään pitäminen.

Puhuit kuitenkin siitä, että muissa maissa ihmiset ovat "avoimempia" ja "helpompia". Näin voi olla, mutta mielestäni suomalaisten vahvuus ja viehättävyys on juuri se, että he eivät hymyile tyhmänä jokaiselle vastaantulijalle ja lirkuttele tyhjänpäiväisyyksiä.

Ystävällistä kanssakäyminen Suomessa on jos vertaa elämää vaikkapa Keski-Euroopan menoon. Mutta ei tupeksivaa. Siitä pidän.

Jukka hyvä en voi muuta sanoa kuin: Ha hahahahahhahah....
Niinpä juuri se on siellä jossain piilossa, juuri se valloittava persoona mikä ei sitten loppujen lopuksi koskaan tule ehkä edes esille.
Olen kurkkua myöten tätä puolustus lausetta.

Olen lapsesta saakka ollut hyvin eloisa ihminen ja saannut l
kärsiä siitä siellä synkkyyden tyyssijassa, vaikka päällänsä seisoi et saanut ihmisestä muuta ulos kun että: `Jaa....´
Ok hieman yleistystä mutta hyvät ihmiset olkaa rehellisiä ja katsokaa ympärillenne kuinka ihminen on ujouden runtelema. Mikä ihme elämässä ja muissa ihmisissä pelottaa??
Ja sehän vasta on tyhmää kävellä ja hymyillä `tyhmänä´?? Niinkö se meni Jukka??
Onhan paljon mukavaa synkistellä ja murjottaa, täytyisi varmaan vaihtaa maammelaulu Eppujen: Murhellisten laulujen maa:han.

Vissy, joo kyl me tunnetaan toisemme... mut itse asiaan:

Ei mun mielestä ole junttiutta se, että ihmisiin ei saa kontaktia. Luulen että suurelta osin ihmiset vain ovat ujoja aloittamaan puhetta tuntemattoman kanssa, se ei vaan kuulu suomalaiseen puhekulttuuriin. Tai no ehkä Savossa ja kaakkois-suomessa on luvallista alkaa höpöttämään tuiki tuntemattoman kanssa ilman, että kukaan jää ihmettelemään suu auki...

En edes kaipaa jotain amerikkalaismallista tekoiloisuutta, jossa hymyillään niin että tekarit loistaa ja kaikki on niin 'great and marvellous'. Eikö tuo sama asia tule esille vaikka mennessäsi kauppaan ostamaan jotain ja myyjä/kauppias on erittäin 'myyvällä päällä' ja suorastaan tyrkyttää tuotteensa sinulle hampaat loistaen... kuinka moni suomalainen jättäisi tuossa tilanteessa kaupat tekemättä? Väittäisin että aika moni, koska heräisi epäilys myyjän vilpillisyydestä, 'onkohan tuotteessa jotain vikaa kun sitä pitää noin tyrkyttää?'

Eli näitä kulttuurieroja on ja tulee aina olemaan... ja hyvä niin.

Siihen asti, kun tupakkalaki kielsi baaritiskeillä tupakoinnin, olivat ne aivan loistavia paikkoja tutustua uusiin ihmisiin.

Nythän nuo ammottavat tyhjyyttään ja toimivat itsepalvelutiskeinä.

Kuinkahan moni yksinäinen ihminen on entistä yksinäisempi, kun nuo suomalaisillekin sallitut paikat aloittaa keskustelu ventovieraan kanssa on tuhottu.

Ketjupolttajana suosin aina ravintoloita, joissa on käytetty lain suomaa mahdollisuutta sallia tupakointi myös baaritiskillä.

Ja kun tuo homous on otsaan tatuoituna, olen tullut isketyksi ah niin monien heteroravintoloiden baaritiskiltä ja junan tupakkakopissa =)

Todennäköisimmin joku tulee Suomessakin juttelemaan silloin, kun ei haluaisi puhua kenenkään kanssa ja näyttää sen koko olemuksellaan myös ympäristölle.

Olen DKNY:n kanssa samaa mieltä, että voisi täällä olla vähän rennompaa otetta elämään. Selkään puukottajia löytyy, jos on" liian avoin".

Suomalaiset käyttäytyvät joskus ulkomailla hieman eri tavalla eli vapautuneemmin( lomalla kun ollaan). Sitten oma lukunsa ovat nämä, jotka ovat olleet pitkään ulkomailla ja he ovat hyvin hauskoja ja miellyttäviä.

Luulen, että se amerikkalainen tapa tai trendi( elämänasenne?) tulee väistämättä ennen pitkää tänne. Se on vain ajan kysymys. Miksi? Siksi, koska he ovat valtava vaikuttaja esim. maailmankaupassa ja muutenkin viihteessä. Suomalaiset lähes "palvovat" amerikkalaisuutta. Missä muualla näytetään niin paljon amerikkalaisia elokuvia kuin täällä? Se kertoo jotakin.

Suomalaiset heteromiehet ovat välillä pelottavia: varautuneita ja kyräileviä ja puhumattomia. Se on kummallista. Minusta se on jonkinlaista "hulluutta". Tosi epävarmaa käyttäytymistä!

Niin on turha vetää taas USA:n kulttuuri tapoja tähän ensimmäiseksi, koska jos kyseinen HM on koskaan tutustunut esim Italiaan ja huomannut että noin 85% puheesta on bullshittiä.
Kumpi on pidemmän päälle parempi? pieni kevyt small talk vai 100 vuoden hiljaisuus joka yleensä rikkoontuu ensimmäisen Kossu pullon jälkeen??
Tämä oli nyt aika heppoinen esim joten koittakaa elää sen kanssa mutta ymmärrätte varmaan mitä ajan takaa.

En ole käännyttämässä tässä Suomea enkä loppujen lopuksi enää välittäkään olen tarpeeksi kaukana jo.

Kauppiaat ovat melkein joka puolella muualla maailmaa päällekäypää lajia (Intia,Thaimaa,Egypti jne..) ja suoraan sanottuna kohteliampaa palvelua saa hakea mitä olen USA:ssa saanut osakseni...ok Dubai myös oli hieno paikka.

;) italialaiset miehet ovat hyvin seksikkäitä ja ehkä heille antaa anteeksi mielellään heidän hurmaava kykynsä puhua paskaa. Ei se ole niin vakavaa.

Mielipiteitä tietty löytyy kaikilta. Itse olen kyllä usein perisuomalainen siinä mielessä, että joudun kyllä lämmittelemään ensin ennen kuin aivan tuttavalliseksi käyn, olen kyllä tosin keskimääräistä tuttavallisempi yleensä. Monissa duunipaikoissakin kun ekaa päivää menen ja pyrin heti tutustumaan mahdollisimman moneen ihmiseen, niin monet kyllä lähes juoksee karkuun tai hyppää kattoon, mutta se reaktio on niin suomalaisiin istutettu että sen ymmärtää. Ihmiset ei kuitenkaan mun kokemuksen mukaan luokittele sua hulluks tai mitään, jos nyt sattuu vähän avoimempi olemaan.

USA nyt on oma lukunsa, täytyy myöntää, että se ihmisten pakko koko ajan puhua oli vähän hämmentävää, mutta mä totuin siihen ja opin puhumaan takaisin aika nopeasti. Siis mun mielestä small talkia parjataan Suomessa aivan liikaa, mut osittain se on varmaan puolustusmekanismi. Olen kyllä siinä samaa mieltä, että ei suomalaisia kansana voi haukkua siitä millaisia he ovat. Ei amerikkalaiset mikään täydellisyyden mittapuu ole tai italialaiset tai ranskalaiset vaan sen takia, että ne puhuu enemmän ja ehkä herkemmin änkeävät sun seuraas.

Suomalaisia on kyllä taas ihan ilo sietää ulkomailla käymisen jälkeen, ollaan me sen verran outo kansa, että jos nyt suomalaiseksi sattuu syntymään, niin siinä on semmonen "risti" että eroon et kyllä pääse. Ihan hyvä niin.

Ei me kaikki voida amerikkalaisia olla.

Jos jotain haluaisin, niin savuttoman ravintolan.
Vois vaikka sit harkita ulkona kaymista(sori ei aakkosia=))

Mä olen viime aikoina tullut siihen tulokseen, että mä en viihdy Suomessa, vaikka tämä on kotimaani, niin tuntuu siltä, että en pysty kommunikoimaan suurimman osan ihmisistä kanssa, en liiemmin koe mitään yhtäläisyyttä esim. täkäläiseen hallintotapaan tms., vaikka olenkin valtiolla töissä, enemmistön intressit ovat minulle etäisiä, en löydä yhtymäkohtia. Myös se suunta mihin tätä yhteiskuntaa rakennetaan, ratkaisut joita tehdään tuntuvat minulle vääriltä tietyllä perustavanlaatuisella tavalla. Tympääntymiseni on siis enemmän kulttuurista johtuvaa, eikä se ole jäljitettävissä mihinkään yksittäiseen seikkaan.

Olenkin viime aikoina harkinnut yhä enemmän muuttamista pois täältä. Tosin ulkomailla maahanmuuttaja on aina jossain määrin heikossa asemassa. Toisaalta elämään kuuluvat riskit. Este on toistaiseksi ollut ammattini, jota on hankala hyödyntää toisessa valtiossa... Todennäköisesti lähtisin Ruotsiin, jossa on kuitenkin sukulaisia, tai toiseen skandinavian maahan... saapi nähdä!

Joo niin se taitaa olla, että se amerikkalaisuus on jo tunkenut jalkansa ovenrakoon suomalaisen tapakulttuurin yms. alalla. Enkä usko että vaikutus tulevaisuudessa ainakaan vähenisi...

Sitä mä en kyl usko, että heteromiehet olisivat käyttäytymiseltään jotenkin outoja (sulkeutuneita, pelottavia usw.)... mikä siitä heteroudesta tekee niin omituisen että se vaikuttais käyttäytymiseen?

Ehkä DNKY kärsii suomalaisesta varoivaisesta ja tuppaamattomasta elämäntavasta. Minulle se sopii.

Voisit muuten vaikkapa muuttaa Saksaan sanotaan vaikkapa 10 vuodeksi. Sen jälkeen arvostaa kummasti sitä, että asiat sujuvat ja sinulle ei hymyssä suin sanota virastossa "tule huomenna uudelleen, tänään ei asialle tehdä mitään".

Jukka....ehkä sitten kärsinkin ja kiitos vihjeestä ja et usko kuinka hyvin olen jo sitä noudattanutkin.
En kuitenkaan ymmärrä mitä ihmettä virastojen palvelutaso vaikuttaa ihmisten ulospäin suuntautumiseen. Jurotko ovat parempia työntekiöitä? Anna mun nauraa......
Ja virastoissahan se yksinäisyys ja kommunikaation puute korjaantuukin.

Mutta sen verran tarkennusta sinulle että tuppaamattomuus oli sitä että seurani kelpasi hyvin kun mentiin ulos juhlimaan. Rakkaat ystäväni kun ovat sen verran tuppisuista sakkia että kyllästyivät siihen jopa itsekkin kun olivat ulkona joten Hei siten kutsuttiin minut ulos myös että oli viihdykettä.
Muuten nämä ihmiset (sinkkuja) tulivat vallan mainiosti toimeen yksinään, odottaen sitä hra tai neiti oikeaa saapuvaksi.

Turhaan vedätte herneitä nenäänne ujot Suomalaiset, kyllä te itsekkin myönnätte asian että kommunikointi tuotaa ongelmia.
Eikä sitä hiljaisuutta rikota muuten kun OMA tarve niin vaati oli se sitten seksi tms...muuten teitä ei saa häiritä.
Sehän nyt vaatii niin paljon omalta itseltään energiaa......ja kyllähän se muu maailma huomaa loppujen lopuksi mikä `ilopilleri´ täällä sisällä oikein lymyää.....viimeistään firman pikkujoulu juhlissa. Vai mitä?

Joo taitaa pieni kyynisyys paistaa läpi....pahoittelen.
Mutta en voi muuta sanoa että monen niin monen vuoden yrittämisen jälkeen monesta ihmisestä ei saa oikein mitään irti...ehkä siellä ei sitten loppujen lopuksi mitään ollutkaan tarjolla.
Itse luulin olemalla avoin ja rehellinen voitat ihmisen luottamuksen....yeah what ever.
Tehdään nyt sekin selväksi olen kyllä löytänyt loppujen lopuksi hienot ihmiset ympärille (sekä osa näistä tuppi suista on mukana kuvioissa, mutta vähemmällä `satsauksella´) ja osa on ulkomaalaisia jotka asuvat Suomessa tai sitten Suomalaisia jotka asuu ulkomailla.

Olkaa Suomalaiset ihan rauhassa mitä haluatte olla. Minulla oli vaan vaikeaa olla ulospäin suuntautunut Suomessa ja kärsin kovasti yksinäisyydestä.

Lähinnä tarkoitin sitä, että maut ovat erilaisia. Minulle maittaa suomalainen etäinen ote kanssakäymiseen - mutta jos kontaktia otetaan niin se on sitten rehellistä. Tätä ei voi sanoa esim. Keski-Eurooppalaisesta elämäntavasta (virastoissakaan).

Suomalainen jurous ja rehellisyys olivat ne seikat jotka saivat minut muuttamaan takaisin Suomeen - takana yli kymmenen vuotta ulkomailla.

Suomessa saa hyvää palvelua. Mielestelemätöntä, asiallista, sopivan etäistä minun makuuni.

Eli kaiketi joku tykkää äidistä ja toinen pojasta...

Ymmärretty ja myönän että minulta palaa hihat jos hommat eivät toimi. Olen asunnut myös yhdessä Aasian maassa (banaanivaltio mutta kaunis luonnon puolesta) jota vaivasi korruptio jne.
En kestänyt moista menoa ja unelmoin paluusta takaisin sivistyksen pariin Europpaan jonkin ajan päästä.

Tiedän kyllä hyvin europpalaisen bullshit-kulttuurin ja en siedä moista pidemmän päälle mutta koitan erottaa jyvät akanoista.
Minulle tämä jurous on ollut ahdistavaa jo lapsesta saakka, en voi sille mitään. Jo nuorena poikana USA:ssa tavallinen kohtelias:` Good morning,dear´ tekivät lähtemättömän vaikutuksen.

Olen iloinen puolestasi että viihdyt jurouden keskellä mutta monelle se on itse rakennettu vankila.
Uskomattomin muodon muutos koetaan ulkomaan matkoilla kun esiin pukaa vallan toisenlainen persoona...vapautunut. Go figure.
Minä en kuulu tähän joukkoon, olen ollut oma itseni alusta saakka.

Olen Jukan kans samaa mieltä...

Ulkomaanmatkoilla aika moni haluaa irrotella ja sen kyl sitten huomaa. Eipä sitä itsekään tule keskellä viikkoa oltua kotona ravintolassa ja siemailtua pullollista vinkkua... muutaman päivän kun sitä tekee niin olis ihme, jos ei käytös muuttuis ;-)