Kenelle antaisit ruusun?
Jos sinun pitäisi antaa yhdelle ihmiselle ruusu tunnustuksena jostain teosta, tai muusta henkilökohtaisesta syystä, kenelle kukkasen antaisit?
Ja oma vastaukseni:
Kyllä se äidille menisi, vaikka toimeen ei aina tulla kovin hyvin ja tuntuu että itselle on osunut maailman idiooteimmat vanhemmat.
Äiti on silti aina äiti vaikka mitä tapahtuisi, se ainoa ihminen joka oikeasti sinua ymmärtää, onhan sinua kantanut 9kk sisällään ja huolta monin verroin sitäkin enemmän.
Mamma <3
(Isälle antaisin laihdutuskirjan :P)
Anopille menisi, on niin ihanan miehen maailmaan saattanut...
Kun äskettäin tapasin erään parin vuoden takaisen puolitutun, hän sanoi että hänellä oli ikävä minua, eikä olla nähty pitkään aikaan, ja halusi taas nähdä pian.
Hänelle olisin melkein tahtonut ruusun antaa, vaikka vain puolituttu olikin. Hän ei varmasti osannut aavistaakaan, miten paljon tuolla oli merkitystä, kun hän sanoi nuo sanat ääneen. Ensimmäistä kertaa tunsin olevani "hyvä tyyppi" :)
Kyllähän kaverit musta pitävät kovasti, mutta voisivat joskus sanoa sen ääneen... :(
on usein aivan yhdentekevä fiilis.
Mutta kyllä se ruusu menisi silti omalle äidille... Täysin samoilla linjoilla Kokuman kanssa suhtautumisesta äitiin. Äiti on silti äiti :)
Faijalle, kun sillä on synttärit kohta.
Muista kans antaa ne kukat.
Kyllä se ruusu menisi rakkaalleni, vaikka onkin surua aiheuttanut. Ja eihän sitä tiedä vaikka se toisi hänet takaisin luokseni..
Ruusuni lähtee n. 70v oleville nuorekkaasti ajatteleville vanhemmilleni.
Ei hienompaa vastaanottoa kun kerroin heille jokin aika sitten olevani homo.
Rakkaalleni menisi ... taas kerran ;)
On niin monta, joille haluaisin antaa ja jotka mielestäni ansaitsevat ruusun...
Mut kyllä täytyy myöntää et poikaystävälleni antaisin ensimmäiseksi...
Ruusun siis ;=)
Kokuma: Ei se äiti aina ymmärrä, varsinkin jos sairastaa skitsofreniaa. Kyllä se helvetti on läpi menty jo nuorena omalta osaltani.
Ruusun antaisin sille jota olen eniten loukannut tai satuttanut :). Sekin, että huomaa omat virheensä merkitsee, jollei muille, niin ainakin itselle jotain.
Pappa-vainaalle, jonka veli venäläinen ampu.
Omalle kullalle puolivuotis päivänä.
Multa menee ruusut ehdottomasti Jorma hentilälle.
Mies on ollut uskomattoman rohkea ja vaikuttanee aikas symppikseltä.
Pusu ja halaus mun puolesta jos joku miehen tuntee :)
Haluan antaa ruusun Vivica Bandlerille kiitokseksi pitkästä, ehkä joillekin nuoremmille huomaamatta jääneestä mutta monin tavoin tärkeästä elämäntyöstä. Hänen kuolinilmoitukseensa on valittu muistosanoiksi seuraavat Harriet Löwenhjelmin säkeet:
"Tag mig. – Håll mig. – Smek mig sakta.
Famna mig varligt en liten stund.
Gråt ett grand – för så trista fakta.
Se mig med ömhet sova en blund.
Gå ej ifrån mig. – Du vill ju stanna,
stanna tills själv jag måste gå.
Lägg din älskade hand på min panna.
Än en liten stund är vi två."