Ystäviä?
Mä olen nk. "löytänyt itseni" ja "elämäntapani" vasta todella myöhään, monien mutkien jälkeen, yli 3-kymppisenä. Olen huomannut että tässä iässä on todella vaikea tulla kaapista ulos ja "päästä porukoihin". Taidan olla liian vanha löytämään ystäviä? Ehkä Helsingissä olisi enemmän mahdollisuuksia, mutta pienemmässä kaupungissa, jossa Setan bileitä on vain silloin tällöin, on hyvin vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Olen yrittänyt netin kautta, mutta todella huonoin tuloksin. Juuri kukaan ei halua mitään seksiä enempää. Ja mä nimenomaan kaipaisin samanhenkistä ystävää. Olisi kiva voida lähteä ystävän kanssa ulos ja vaikkapa bongailla hyvännäköisiä miehiä tai muuten vain viettää aikaa niin että voi olla ihan oma itsensä. Mutta uusiin ihmisiin tuntuu olevan hyvin vaikea tutustua. En ole introvertti tuppisuu, mutta silti tuntuu että gay-maailmassakin se piiri pieni pyörii. Ihmiset hengailevat vain omien vanhojen tuttaviensa kanssa. Tällaisten uusien kasvojen kanssa voidaan vaihtaa muodon vuoksi sana tai pari mutta siihen se sitten jääkin. Uutena mutta "iäkkäänä" tulokkaana on vaikea päästä sisäpiiriin. Olenko vain paranoidinen vai onko jollakin muullakin samanlaisia kokemuksia? Joskus tahtoo iskeä masennus kun tuntuu, ettei mun ystävyyttääni kaipaa kukaan.
Onnittelut, olet päässyt asian ytimeen heti alussa ja valitettavan totta mitä sanoit.
Olemme kaiketi sellainen `rotu´että kun tarpeeksi kauan kun on yksin ja omissa oloissa niin kasvaa sellainen suojamuuri jota ei rikota muuta kun seksin nälkä yllättää. Ja ne nälkä on 24/7 Ja KYLLÄ on olemaassa poikkeuksia mutta valitettavan totta on tuo mitä Touko kertoi, miinä ainakin alle kirjoitan tuon.
Mutta kun tarpeeksi odotti, löysin mitä hain vaikkakin se piti tapahtua toiselta puolella maapalloa.
Touko, älä ainakaan kuvittele, että ystävän puute johtuu homoudesta. On aivan yhtä vaikeata tai helppoa saada ystäviä olipa sitten hetero, homo, lesbo tai jotain vaikeammin määriteltävää. Menepä heterokapakkaan ja yritä löytää sieltä heteroystävä. Ihan yhtä hankalaa se on. Seksiseuraa on sielläkin kyllä tarjolla.
Kaikenlaisen seuran löytämiseen pätee sama sääntö: pidä silmät auki mutta älä yritä/odota liikaa, kaikki kontaktit syntyvät lopulta sattumalta. Tsemppiä!
Totta CaB sillä erotuksella että hetero paikassa pääse usein juttuun ihan vaan toisen miehen kanssa (hetero,tietysti) sillä erouksella että kumpikaan EI etsi toisistaan seksiä.
Minulle ei ole ollut vaikeaa löytää ystäviä heteroista, homoista kylläkin. Ja puhumme nyt ystävyydestä ilman seksin mahdollisuutta.
Musta tuntuu että heterokapakassa on melkein helpompi päästä juttusille toisen miehen kanssa kuin homopaikoissa! Ehkä siellä (siis hetskukuppilassa) on sellainen tunne, että ollaan ikäänkuin samalla puolella aitaa. Juttukaveri ei kuvittele mitään sen enempää, kuin että jutellaan hetki. Gay-paikoissa musta sen sijaan tuntuu, että mua katsotaan kuin nenänvartta pitkin, kuin ajatellen että "kuvitteletkö sä että sulla olis jotakin mahdollisuuksia, forget it!?" Onkohan se näin vain onko se vain mun huonon itsetuntoni tuottamaa kuvitelmaa?! Ennenkuin uskalsin lopulta raottaa kaapin ovea, mä jotenkin naiivisti kuvittelin, että gay-maailmassa me oltaisiin vähän kuin "veljiä keskenään". Että olis helpompi elää ja olla muiden ihmisten - kaltaisteni - kanssa. Mutta se taisi olla aikamoisen suurta illuusiota.
Kokemukseni ei ole laajaa eikä pitkäaikaista, mutta vastaavaa suoranaista paskamaisuutta en ole heteromaailmassa koskaan kokenut kuin mitä on "meidän maailmassamme" jo vastaan tullut. Jotenkin sitä kuvitteli, että elämä on helpompaa kun uskaltaa elää aidosti oman luontonsa mukaan - mutta eipä taida niin ollakaan! Pöh, ehkäpä mä olen liian omahyväinen, mutta joskus musta tuntuu, että miks ihmeessä ihmiset ei tajua, että musta sais tosi kivan ystävän! Ööh, ehkä olen sitten niin sokea etten näe niitä omia tosi rankkoja vikojani ja puutteitaini....yksinpä olen vaan....snif
No joo, gay-kapakoissa todella pidetään aikamoista roolia ja kissa-hiiri -leikkiä, ehkä jopa enemmän kuin heteropuolella. Eli "jos sä et tee aloitetta niin en minäkään..." Alkuperäisessä viestissäsi mietit, olisiko tilanne Helsingissä jotenkin parempi kuin muualla... enpä usko, melkein tekisi mieli sanoa että päin vastoin.
Mutta täytyy muistaa, että ollaan kapakassa. Harva sieltä tulee ystävää etsimään. Poikaystävää ehkä, tai sitten yhden yön seuraa. Mun mielestä mikä tahansa ravintola on huono paikka _ystävän_ etsintään. Ystäviä tulee ns. arkielämässä jos on tullakseen.
Olisihan se mukavaa, jos "homot olis veljiä keskenään" mutta jostain syystä näin ei todellakaan automaattisesti ole.
Minä olen löytänyt kapakasta ihan platonisiakin ystäviä. Miehiä ja naisia, heteroita, homoja ja lesboja, ja näitä kaikkia niin hetero- kuin homobaareista. Onko se vain tuuria?
Kun kerran et ole introvertti tuppisuu, suosittelen menemään vaikka seuraavissa paikkakuntasi Setan bileissä jonkun järkevän näköisen seuran pakeille ja katsoa, tuleeko juttelusta mitään. Toinen vaihtoehto on mennä sinne jonkun kaverisi kanssa, sillä kun seurueessa on pari ihmistä, muille ei ainakaan tule vaikutelma että joku epätoivoinen tossa taas yrittää. Kaverisi voi olla vaikka tätisi, ei sillä ole väliä.
Minkälaista sikäläinen Setan toiminta muuten on, eli järjestääkö Seta bileiden lisäksi myös vertaistuki- tai muita keskusteluryhmiä? Niissä tutustuu aina kaltaisiinsa, eikä niistä kukaan tule seksiä etsimään.
Onnea kaikesta huolimatta. Ystäviä tarvitsee ja ansaitsee jokainen, enkä yhtään epäile ettet sinäkin niitä saisi.
Viellä kerran Touko, you said it. Jälleen kerra voin allekirjoitaa Toukon komentit sana sansta. En ole kohdannut itsekkämpää ja julmempaa käytöstä kun meikäläisten kohdalle ja luulen sen riippuvan juuri siitä suojamuurista jonka takaa ei uskalleta tulla . Tai sitten on kyse siitä että käytetään tilanne hyväksi ja ollaan heti `lyöjän´ asemassa kun muuten ei voida olla. Eli haetaan se joukon heikoin omista ja annetaan kerrankin turpaan kun mahdollisuus on, siis käytöksellä, ei nyrkein...jos joku nyt ymmärsi taas väärin.
Itsekkäisiin ja julmiin ihmisiin törmään jokapaikassa. On se kumma, kun kerta toisensa jälkeen näilläkin sivustoilla valitetaan kuinka "khäyheitä" me homot ollaan, mutta ei nähdä suurempaa kuvaa: suurin osa ns. homomaailman ikävistä ominaisuuksista on löydettävissä sellaisenaan myös heteromaailmasta. Kyse on perusinhimillisistä asioista! Välillä oikein ihmetyttää, että missä maailmassa nämä valittajat oikein elää, kun eivät millään suostu näkemään ihmiselämän epäkohtia heteromaailmassa. Ehkä se on taas sitä ruohon vihertämistä aidan toisella puolella.
Itse ainakin olen saanut homobaareissa ja glbt-ihmisiltä pääasiassa vain positiivista kohtelua osakseni. En sitten tiedä, että mistä moinen kummallisuus mahtaa johtua. En kuitenkaan osaa nähdä mitään perustavanlaatuista eroa homo- ja heterokavereitteni välillä. Samanlaisia karvaperseitä tässä ollaan kaikki.
Vielä sellainen lisäys, että luuleeko ihmiset täällä tosiaan kaikkien heteroiden olevan "veljiä keskenään"?
En ole luullutkaan että kaikki heterot olisivat "veljiä keskenään"! Päinvastoin yritin kirjoittaa, että lapsellisuuksissani luulin että sellaista voisi olla homojen keskuudessa. Eikä tarkoitukseni ollut tässä valittaa, sorry jos se siltä vaikutti. Ihan vain tässä hieman eksyksissä olevana yritin kysellä muiden ajatuksia. Ja tottakai kaikki inhimillisen elämän julmuudet ja synkät puolet löytyvät myös heteromaailmasta! Voihan olla että syy on minussa? Tosi asia vain on että julmimmat ja "ystävien" keskein häijyimmin käyttäytyneet ihmiset, jotka olen sattunut tapaamaan, ovat olleet homoja.
Siis miten asiani vielä tarkemmin esittäisin?
Esimerkkinä vaikkapa, että maallikko ja ulkopuolinen voisi kuvitella, että esim. papit työnsä ja vakaumuksensa puolesta olisivat "hieman parempia" ihmisiä kuin "tavalliset" tallaajat. Mutta papitkin tietysti ovat vain ihmisiä kaikkine hyvine ja huonoine puolineen.
Tähän tapaan kuvittelin aiemmin, että koska homojen elämä ei ehkä aina ole ollut pelkkää ruusuilla tanssia, he paremmin ymmärtäisivät toisiaan. Olisivat siis enemmän lampaita kuin susia toisilleen.
Toukon alkuoletus on ihan looginen, voisi kuvitella että vähemmistössä solidaarisuus tiivistyy. Tietyllä tavalla samantapaiseen ajatteluun perustuu myöskin joidenkin heteroiden epäilyt "homomafiasta": homot jeesaa toisiaan salaseuratyyliin arkielämän asioissa, bisneksessä jne. heteroiden tappioksi. Sallikaa mun nauraa...
Ystävät hyvät, eipäs nyt yleistetä sitä ravintoloissa asuvien maailmankatsomusta käsittämään kokohomopopulaatiota!
Totta on, että baareissa et ole mitään, jos tukka on huonosti, kohouma ei ole housuissa vaan paidan alla ja satut olemaan liian lyhyt/pitkä/lihava/laiha/vanha/nuori/siisti/likainen/köyhä/juntti
Totta myös, että homo voi auttaa toista homoa. Tosin myyjähinttarit ei yleensä reagoi muihin homoihin kuin irvistelemällä. Mutta on meitä muuallakin.
"Tietyllä tavalla samantapaiseen ajatteluun perustuu myöskin joidenkin heteroiden epäilyt "homomafiasta": homot jeesaa toisiaan salaseuratyyliin arkielämän asioissa, bisneksessä jne. heteroiden tappioksi. Sallikaa mun nauraa..."
If you only knew ........
Touko. tarvitset ikioman suulaan ja rempseän faghagin, joka hoitaa esittelyt ja pitää fiiliksen (ja kasvosi) iloisena.
Yeah! Just semmosen mä tarviin! Mut mistä niitä saa :=)
Tuli tänään vielä mieleen että olemmeko samassa tilaanteessa kuin heterot?
Eli mies & nainen eivät voi olla ystäviä ilman että päätyvät harrastamaan seksiä keskenään?
Ja me siis gay mies & gay mies?
Onko se niin että gay ovat ainoita miespuolisia ystäviä naiselle jotka ovat `turvallisia´? and vice versa? en todellakaan halua myöntää tuota todeksi.
ps Hyvät Jussit kaikille.
Mulla on ainakin pari hyvää miespuolista homoystävää. En nyt tiedä oliko edes vaikea löytää, mut se vaan vähän kuin tapahtui. Siis tosiaan joku tais mainita ettei kannata hirveesti etsiä ja metsästää, kai se sieltä tulee jos on tullakseen.
Mutta kyllä pelkästään frenditarkoituksessa luulisin että homoystäviä on hankala saada, ikäpolitiikasta en siinä tilanteessa tiedä, koska ystäviksi nyt ainakin teoriassa kelpaa minkäikäiset tahansa eikös?
Kyllä niitä homoystäviäkin löytyy, kunhan nyt ei ihan liika etsi.
Musta tuntuu tosin, että nyt saattais olla aika vaikeeta löytää uusia heteromiesystäviä, koska tuntuis tosi epämukavalta jossain vaihees sanoo niille, et joo, moi mä oon sit homo.
Onnistui minulta, kun ensin olin ollut `ihan hyvä jätkä´ niille ja olin huomannut myös jätkistä että päässä oli muutakin kun tukkaa. Muuten en olisi kertonutkaan.............
no mulla on aika pitkä kokemus homoista ja lesboista ja olen kyllä sitä mieltä, että yksi silmäänpistävä piirre homoissa jne on juuri empaattisuuden puute. Avuliaisuus ei ole meillä mikään hyve ja jengi on itsekästä.
Kumma, että joitakin nyppii se, jos homot kritisoi homoja eikä sitä kritiikkiä sitten sulateta millään. Täytyyhän siinä olla jotakin perää.
Todellisia ystäviä on harvassa. Aina pitäisi jotenkin "seurustella". Vapaata ja pyyteetöntä antamista ei ole tai se ei ole yleistä. Aina pitää "saada" jotakin.
Kyllä mulla ainakin on paljon miespuolisia homokavereita (ja olen siis homomies, tai -poika). Ei oo mitään juttua ollut eikä tule olemaan. Vain kavereita ollaan. Erinäisillä tavoilla ollaan toisemme löydetty: toiset jo nuorena koulussa, toiset vasta baarin kautta.
vieläkö vailla juttukaveria ja/tai bailukaveria?-Voisi olla mukava tutustua. Otahan yhteyttä jos kiinnostuit!
Huh! Ihmeiden ajat eivät ole ohi! Olin jo sisäistänyt asian, että homomaailmassa ajatellaan, että "minä en ainakaan tee aloitetta, ellet sinä tee!" Mutta näin vain tuli tuokin totuus vääräksi todistettua. Kiitos keskusteluhalukkuudesta! Juu, tottakai, ilmanmuuta ja mielellään haluaisin tutustua askelta enemmän! En tiennyt miten sut tavoittaa.....joten mun osoitteeni (toivottavasti!) näkyy tämän viestin ohessa. Ilmoittele itsestäsi! :=)