Parta kiehtoo - miksi?

Moikka!
Olen pitkään pohtinut pienessä päässäni, että mistä johtuu/miten syntyy kiinnostus joihinkin asioihin. Lähes pakkomielteen tasolle on minulle muodostunut parta. Parta on minulle miehessä todella kiehtova ja kiinnostava elementti, joka saa kiinnostukseni syttymään oitis.

Hassuinta asiassa on mielestäni se, että muistan niin olleen jo siitä asti kun olin 5-vuotias. Silloin jo muistan haaveileeni, että kun kasvan isoksi niin minulla on karvainen rinta ja kasvatan parran. No, toisin kuitenkin kävi. Perintötekijät päätivät että karvarintaa ei minusta tullut, eikä partakaan kasva juuri nimeksikään. Kiinnostus partaan ja karvaisuuteen ei siis voi olla kompensaatioita oman kehon "puutteille". Mistä siis tällaiset kiinnostukset syntyvät? Onko joku löytänyt jotakin kirjallisuutta joka pohtii aihetta?

Olisin kovin kiinnostunut selvittämään omia ajatuksiani ja motiivejani kyseisen asian suhteen. Ehkä parta ja karvoitus kiehtovat juuri siksi, että ne ovat niin maskuliinisia - niitä sekundaariasia sukupuoliominaisuuksia. Juuri niiden perään minä ainakin kuolaan ja siksi miehistä pidän....siis noin pinnallisella tasolla! En ole niin silmänpalvoja, että se olisi merkittävä tekijä ihmisessä, mutta kyllä se vaikuttaa silti.

Hups, satsi kyllä meinasi sloggeihin tulla siltä seisomalta kun näin Mikko Leppilammen lehtikuvissa parrakkaana! Nam!!!!

lNäin tuumii Hogler ja sivelee pikkuista partaansa....mukavaa kevättalvea kaikille ja aurinkoisia päivä!!!

Kenties monen ensimmäisiä mielikuvia miessukupuolesta sävyttää karkea parta pehmeällä lapseniholla. Parta erottaa selkeästi miehen naisesta. Kaikki varmaan muistavat, kuinka isä tai joku miespuolinen sukulainen antoi pienenä parransiementä poski poskea vasten!
Niin - olisiko parrakkuuden ihailussa se primitiivinen elementti? Muistikuva lapsuudesta... Ja sitten ne mielikuvat, joita parrakkuuteen liitetään osin tuon parran ratkaisevaa sukupuolieroa merkitsevän luonteen vuoksi: parrakas mies on maskuliininen tosi mies. Parta liitetään myös autoritaarisuuteen, ja auktoriteetit usein viehättävät ihmisiä seksuaalisesti. Viisas ja oppinut mies kuvataan parrakkaana. Jopa amisviikset lienevät yritys saada statusta miesten maailmassa - tai maailmassa ylipäätään, onhan maskuliinisuus tosi in ja tavoiteltavaa monen naisenkin mielestä. Parran miehisyyteen liittymisen peilikuva on, että tosi nainen on parraton ja muutenkin karvaton. Paitsi että Frida Kahlon amikset ovat loistavat ;)

Taisit itse kirjoittaa aika samoista asioista. Tieteellistä tutkimusta en aiheesta tunne, sorry :)

Minua myos kiehtee parta.Ei pitka,mutta kuinka se kasvaa.En oikein osaa selittaa,tarkoitan aluetta joka on partainen.Tykkaan hyvin, kun katselette latin miehia joilla on hyvin muodostunut (siina se sana) parrankasvu.Olen huomannut etta miehilla on eri varisia sankia luonnostaan.Vihrea,musta,sininen,valkoinen ja punainen tai orage.Hyvin muodostuneelle parralle voi tehda mita vaan,muotoilla ajella erilaisia raitoja jne.Kadehtii!

On sillä partaisuudella puolensa, jos toinenkin puoli.

Antaisin mieluusti puolet parrankasvusta jollekin toiselle. Partani on kuin piikkilankaa. Parturi valittaa, että hänen pitäisi aina leikkuun jälkeen teroittaa sakset.

Jos haluaisin pitää sileän leuan, niin kaksi kertaa päivässä pitäisi leukaa höylätä, eikä iho kestä sitä millään.

Siispä parta rehottaa ja koetan sitä niittää parhaani mukaan.

Minä en ole koskaan tykännyt "partakrahnuista", lapsenakaan. Naamani suorastaan ärtyy jos pusi-kaverilla on parin päivän sänki leuassa. Antaa kasvaa vähän pidemmäksi että ei enää pistele tai kokonaan pois.

Omaan naamaan parrankasvua on kehittynyt sen verran surkeasti että ikinä ei voi kasvattaa viiksiä, pulisonkeja tai muutakaan pehkoa, kuitenkin muutama kymmenen paksua karvaa on pakko ajella joka aamu...:(

Holgerin aloitus oli kuin olisi minun elämästäni kertonut!!! Olen itsekin samaa asiaa ihmetellyt. Itsekin aivan lapsesta saakka olen ihaillut parrakkaita ja karvaisia miehiä, ja kuvittelin itsenikin samanlaiseksi sitten joskus isona, vaan toisin kävi. Onneksi minulle sentään sen verran karvankasvua suotu, että suht hyvännäköisen leukaparran omistan, mutta kokopartaa en voi ajatellakaan kasvattavani kun ei haivenet riitä. Ja niitä haluttuja rintakarvoja ei löydy kuin suurennuslasilla.

Voi että! - tuon parransiemen antamisen olin ihan unohtanutkin. Enollani oli tapana siementä antaa - ei kyllä itänyt :( - muistan miten se kutitti ja oli hassua, mutta samalla olisin halunnut sitä lisääkin.
Kerran tapasin yhden saksalaisen kundin jolla oli sellainen lyhyt kokoparta. Meidän sekstailumme rajoittui lähes siihen, että hän parrallaan siveli minua joka puolelle kehoa ja se tuntui todella hyvälle. Häntä puolestaa kiihotti se, kun hän näki miten nautin tuosta kosketuksesta. Vain kerran hän kertoi kohdanneensa samanlaisen partafriikin aiemmin.
Kai minulla ainakin maskuliinisuus jotenkin tiivistyy partaan. Muistan miten joskus aikoinaan kun eka kerran ostin partavaahtoa ja -höylän (vaikken niitä olisi tarvinnutkaan) ja sitten levitin vaahtoa poskilleni niin sain jo pelkästä toimituksesta ja sen luomista tunnelmista voimakkaan erektion. Samoin on käynyt, kun joskus ajelen poikakaverini parran. Hänellä on hyvin voimakas parrankasvu....vaikka en sen vuoksi häneen alunperin ihastunutkaan :)

Oi...oi...oi... Ei saa puhua tuollaisia. Hengitys käy vaikeaksi...

*pihinää*

Parrat ovat ihania *uijui*

Yhdellä sukulaismiehellä, johon olin aivan totaalisesti pihkassa teininä (ja jonka läheisyydessä pulssini edelleenkiin kohoaa väh. 30% ;) on tapana kasvattaa aina silloin tällöin kokoparta, tumma ja tuuhea, nykyisin vieläpä muutaman harmaan karvan raidoittama komistus.

Kun näen hänet parrattomana, hän tuntuu aivan eri ihmiseltä, jotenkin särmittömältä (minulla onkin tapana mainita että olisi vain antanut sen parran kasvaa...) mutta kun satun näkemään hänet vaikkapa kaupassa partaisena, sydämeni jättää ainakin yhden lyönnin väliin ja minulle hän on taas se miehekäs munan kovettava teiniaikojen salainen rakkaus.

Pahus, että hän sattuu olemaan hetero ja hänellä on vaimo ja 4 lasta. Ilman tuota faktaa olisin varmasti kaatanut hänet vaakatasoon partansa kanssa lukemattomia kertoja...

Olen huomannut että ne miehet jotka kasvattavat parikymppisinä partaa niin vanhenpana he eivät osaa olla ilman sitä. Osaparta muutuu kokooparraksi ja vanhempana kun se muutuu harmaaksi ja usein rumaksi he edeleen pitävät sitä. Parte on osa omaa persoonaansa ja siihen tottuu ja ei osaa olla siloposkisena.
En usko että pelkästään homot seuraavat partasuita vaan usein heteroporukat (vaikka veljekset) matkivat toisiaan.

Olen eri mieltä. Minusta vanhemmiten miesten parta tulee aina vaan paremmaksi. Harmaa ja paksu tuuhea karva on tosi kiihoittava. Tosin tykkään, että se on siisti ja huoliteltu, eikä mikään Juha Mieto -ryteikkö.

Lisäksi jos mies on vähän rotevampi ja muutekin karvainen, niin aina paranee. En saa mitään näistä nykyajan jumppafilmeistä, joissa on kaikki karvat kynitty jollai vahalla tms. Ei yksinkertaisesti herätä mitään mielenkiintoa. Varmaan monilla on sama ongelma. Tarjontaa on nykyään niin älyttömästi, että tulee tulppa kiimalle. Muistelen jotain 70-luvun pornoleffoja 8mm kinofilmillä. Niissä on ihan aito fiilis ja se tarttuu. Ei ole mitään teennäisyyttä. Tämä ylinäytteleminen, ja näiden selvästi väsyneiden "tähtien" pakotettu hinkkaaminen luo illuusion "oikeasta" toiminnasta.

Uusi sukupolvi jää jotenkin paitsi siitä oikesta kiimasta, joka todella tuntuu joka solussa.

Köyrikää toisianne!

JOU!

Ekaks kiitokset sulle Holger aiheen esille ottamisesta ja toiseksi kiitokset kaikille teille, jotka olette osallistuneet keskusteluun! Tätä on ollut tod ilo lukea!

Juu, olen omissa mietinnöissäni tullut siihen tulokseen, että parta, samoin kuin ajeltu pää tai ainakin hyvin lyhyet hiukset, ovat meikäläiselle nuita miehisyyden symboleja, siis noin ulkonäön tasolla. Itse kun diggaan maskuliinisia kolleja, niin ihmekkös tuo sitten, jos siistin parran omaava sänkipää samalla kuntosalilla kääntää pään melkeen 180 astetta - hyvät kun ei niskat nyrjähdä ;-D Valitettavasti itteäni on siunattu varsin harvalla naamakarvan kasvulla, mutta sentään pääni voin ajaa sängelle :-D

Yesh, ei tässä tämän "syvällisempää". Illoista kevään odotusta kaikille!

t:DA

Eiköhän se oikea kiima löydy ihan jostain muualta kun pornofilmeistä....

Tää partahomma kumma juttu. En ole jääkiekkosta juuri ollenkaan kiinnostunut normaalisti, mutta kun pudotuspelit alkavat ja pelaajat alkavat kasvattaa, kuka minkäkinlaista partaa, niin mun mielenkiinto lisääntyy 100%:lla. En ole edes mitään daddyä hakemassa, parta sopii hyvin nuorelle kundillekin. Ainostaan Teemu Selänne voisi ajaa ne onnettomat haituvansa pois.

Parralla saa suomalaisesta vaaleasta pullapuskesta edes hieman miehen näköisen.

Huomasin eilen miten upeapartaiset miehet ovat yht'äkkiä kaivautuneet koloistaan.
Hienosti muotoiltuja ja värjättyjä karvanaamoja on liikeellä entistä enemmän.
On ilo jälleen lähteä bongailemaan kometa kundeja!

Ja nyt sitten katseet NHL:n pudotuspeleihin. Ehkäpä se Teppo Nummisen upea sänkikin vilahtaa ruudussa.

Näyttää tuo bf pitävän tästä hieman harmaasta sängestäni suun ympärillä... Annetaan olla edelleenkin niin =D

Hivelee itsetuntoa nuo viestit... *hieroo sänkileukaa ja katsoo peilistä hyvää rintakarvoitusta*



Mä tykkään pitää goatee-tyyppistä, kiva vaihdella joskus sen muotoa :) Ja mies jolla on jotain vastaavaa saa, mut hulluks...

Jännä juttu, etten ole yhdenkään naisen tunnustanut pitäneen huolitelluista viiksistäni ja leukaparrastani. Ovat mm.väittäneet sen ikävästi hankaamaan heidän siloposkiaan lähemmässä poskikontaktissa.

Tosin etelämpien leveysasteiden miesten tumma, tuuhea karvankasvu aiheuttaa pienen kateudenhäivän, kun itselläni on vain semmoinen keskiverto.

Aloitusviesti osui (näin kuukausien jälkeen) silmiini. No - sehän kuulostaa kuin oppikirjasta (?) otettu malliesimerkki fetisteistä. Mukavaa!

Itseäni kiinnostavat vain viiksekkäät miehet. En edes huomaa karvattomia naamoja - mikä on aiheuttanut joskus hieman omituisia tilanteita kun vakituinen seksikumppani onkin ilmestynyt treffeille naama ajettuna. Tämä on tähän mennessä tuhonnut alkaneen suhteen eroottisen tason lopullisesti. Tapailla on voinut edelleen, mutta erotiikkaa on siitä sitten turha etsiä - karvaton naama kun ei anna mitään seksuaalista virikettä.

Mutta sanoohan jo se vanhakin sananlasku: Ei parta pahoille kasva, turpajouhet joutaville...

Kannaltani ikävä kyllä sileäksi ajetut nassut näyttävät olevan "in"...

Ja usein tapahtuu niin, että kun viiksekkäille / parrakkaille alkaa ikää kertyä ja piirteet alkavat olla miehisiä, niin sitten pitää turpa ajaa sileäksi jotta näyttäisi nuoremmalta. Virheteko, mielestäni.

Mies miehen näköisenä - kiitos!

Toisaalta en olekaan koskaan pitänyt pojista tai poikamaisista miehistä.

Makuja on varmaan monia.

t. :{