Kimuranttia

Höh...

Olen tämmöinen suht homomainen (ok, huono ilmaus, sillä homojahan on niin monenlaisia). Olen kropaltani laiha ja ääni on jonkusen verran semmonen homomaisen vikisevä... Kuitenkin yleensä ihan tyytyväinen itseeni, mutta siis en mikään narsisti ;)

Mutta on jotenkin hankalaa löytää uusia ystäviä... Jos yössä esim DTMssä yrittää ruveta jutteleen niin melkeen aina toinen oelttaa että seksiä olis tarjolla. Ja chätissä sama homma.

Eli mistä ihmeestä löytyy ihmisiä "pelkkään" ystävyyteen?

Älä nyt hyvä mies ainakaan DTM:stä ystäviä etsi. Mutta mutta... en mä kyllä osaa sanoo että mistä sitten. Ihan vaan arkielämästä niitä tulee jos on tullakseen. Tsemppiä!

Ei kai se dtm:kään mikään ilmestyskirjan peto ole, kyllä jopa sinne saattaa joskus samanaikaisesti eksyä kaksi ihmistä, joista molemmat ovat etsimässä itselleen ihan oikeaa ystävää.

Ennakkoluuloilla ja tarpeettomalla nirppanokkaisella yleistämisellä vain tekee elämän itselleen ja muille turhan vaikeaksi. Arkielämään saattavat kuulua monelle niin Siwa ja alepa kuin joskus jopa dtm tai jokin muu homojen illanvietto- ja tapaamispaikka.

Tuli tuo DTM nyt mainutksi sen takia kun tykkään kuitenkin tanssia. Ja sehän (samoin kuin Herkku) on täynnään homoja. Joten siellä silleensä ehkä helpompi lähteä juttusille. Kun kaippa mä oon sit hiukka rasisti kun haluisin homoista niitä uusia ystäviä kasailla ;)

Mulla on vähän sama juttu...

Olisi kiva tosiaan saada joku "samanmoinen" ihan vain kaveriksi... Niitä vain ei oikein löydy. Jos joskus (ihan sattumalta) tapaa jonkun, niin heti kun kertoo, että 'mulla on oma bf ja haluisin olla vaan ihan kaveri' niin sen toisen mielenkiinto tuntuu vähän laimenevan...

Vaikka eipä silti; kyllä niitä kavereita löytyy heteropuolelta, ja kun kerran on se oma kulta niin kyllä se alkaa jo riittää... ;o)

Noh, esim pääkaupunkiseudulla: HeSetalla on paljon ryhmätoimintaa ym., sitten on opiskelijoille Ovi ja Telehpy, urheilusta kiinnostuneille Hot, elokuvista kiinnostuneille marraskuussa Vinokino, lesbo-bi-kulttuurista kiinnostuneille naisille Tribadeja järjestävä Rivinväli... Unohtuiko jotain?

Chattejen lisäksi netissä voi jättää seuranhakuilmoituksia erinäisille sivustoille ja mainita vaikka sitten selkeästi, että etsii nimenomaan kavereita eikä seksiseuraa.

Ja varmaan Citystäkin voi ystävän (kaverin) löytää, kun valitsee kohdan haetaan ystävää ja kertoo ilmossaan hieman itsestään (jotain muuta kun ne mitat). Mulla ei tosin tossa suhteessa ole onnannut, vaikka poikaystävän sieltä sainkin.

Mitä tulee Dtm:ssä (ja Hercussakin) ihmisiin tutustumiseen, niin rohkeasti vaan juttusille, vaikka osalta into vaimenee tilanteen selvittyä, niin eiköhän joskus tärppää. Oon kyllä itsekin huomannut tuota kiinnostuksenlopahtamista...

Mä oon koklannu jättää ilmoo tonne cityyn ja sanonu "ihan vaan ystävää etin, ei seksii".... No eipä oo paljoo vastauksii tullu. ja ne jotka tuli oli "hei, mä oon ukkomies ja etsin salaista ystävää, vaimo kotona". Eli ei ihan tärpänny....

Joskus on yöstäkin löytyny ihan ok juttuseuraa, mut eipä se oo päivänvaloon kestäny ku toista ois vaan sit loppujen lopuks kiinnostanu se yks juttu.

Hankalia joo nää homo ystävien saanti. Mut ehkä aikanaan.

Mulla on aivan sama ongelma. Homoja ei tunnu tarttuvan hirveesti ystäväpiiriin, jos niit tulee, ni todella hitaasti. Jotenki tuntuu vaan nii tyhmält olla siillee: "Mä oon homo, sä oot homo, joten meillä on yhteistä, joten me ollaan bestiksii"... eipä kuullosta kovin realistiselta.

Mut kannattaa aina ruikuttaa... ompahan siitä iloa ainakin joskus :P

Joo-o. Mäkin olen kokeillut Cityn deittiä luokituksella "ystävää etsimässä", ja aika köyhää on ollut. Jotain positiivisia tapauksia on vastaan toki tullut, muttei mitään täysosumaa. On ikävä myöntää olevansa sellainen ihminen, jolle ystävälaumaa ei näytä helpolla kertyvän. Toisaalta en kyllä ole valmis esittämäänkään jotain muuta kuin mitä olen sen vuoksi, että saisin kavereita...

Näin kai se vaan yleisemminkin on, että kun tuo maaginen 30 vuoden rajapyykki uhkaavasti lähestyy, niin ei niitä ystäviä niin helpolla saa kuin esim. 10-15 vuotta sitten. Työstä kun ei tässä mielessä ole mitään iloa, eikä harrastukset ole sellaisia, että ne kovin luontevasti uusia ystävyyssuhteita poikisivat.

Tsemppiä vaan muillekin. Pakko kai se on vaan uskoa, että joskus tärppää, vaikkei tätä yksinäisyyden tunnetta tahdo enää kestää... varsinkaan näin viikonloppuna.